Kuvat
Anna Huovinen ja Riina Peuhu
”Lapsesta tulee kallis vasta, kun hän alkaa vaatia asioita, leluja ja harrastuksia”, Julia Thurén on huomannut.
”Lapsesta tulee kallis vasta, kun hän alkaa vaatia asioita, leluja ja harrastuksia”, Julia Thurén on huomannut.

Kolmekymppiset Julia ja Milja laskivat, mihin perheellisen ja yksinasuvan rahat kuluvat.

Tavallisena arkipäivänä helsinkiläinen Julia Thurén, 32, käyttää rahaansa ainakin yhteen asiaan: hän käy lounaalla ulkona. Kuukaudessa lounasruokailuista kertyy noin 200 euron potti, mutta Juliasta satsaus kannattaa.

– Tässä elämäntilanteessa minun on kätevintä tavata ystäviä lounailla. Lounastaminen on myös edullisempaa kuin ulkona syöminen illallisaikaan. 

Julia on kahden pienen lapsen äiti, yrittäjä ja bloggaaja. Hän on äitiyslomalla muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa, ja kolmevuotias esikoinen on päivähoidossa. Julia on laskenut, että tällä hetkellä hänen menonsa kuukaudessa ovat noin 1 800 euroa, ja hän kattaa niitä vanhempainpäivärahalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Vanhempainpäivärahani on korkea, sillä olen maksanut itselleni korkeaa yrittäjän eläkemaksua, joka määrittää myös saamani tuet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suurin menoerä on asuminen, siihen Julia käyttää kuukaudessa 900 euroa. Julia arvioi, että lapset maksavat hänelle tällä hetkellä hieman yli 500 euroa kuussa.

– Vauva on tähän mennessä ollut täysin kuluton, sillä olemme säästäneet hänelle kaikki esikoisen vaatteet ja tavarat, ja lapsilisä on korvannut kaikki juoksevat kulut.

Suuremmat menot syntyvät esikoisen 240 euron päiväkotimaksusta ja yhteisestä taloustilistä, jolle Julia ja hänen miehensä siirtävät kuukausittain yhteensä 500 euroa. Yhteiseltä tililtä maksetaan lasten hankinnat sekä perheen ruokaostokset. Lisäksi vanhemman lapsen muskari ja jalkapalloharrastus maksavat vuodessa noin 600 euroa. 

Suurin kuluerä kaikille on asuminen.

Tilastojen valossa Julia kuuluu ryhmään, joka pyörittää suomalaista kulutusta. Helsingin yliopiston dosentti Anu Raijaksen mukaan perheelliset kuluttavat edelleen lapsettomia enemmän.

Ero on kuitenkin kaventumassa. Vielä 1985 lapsiperheet kuluttivat yli kolmasosan enemmän kuin lapsettomat, mutta 2000-luvun alussa ero oli enää 25 prosenttia.

– Vuoden 2012 jälkeen erot ovat kaventuneet entisestään. Se kertoo, että mahdollisuuksia kulutukseen on molemmissa ryhmissä yhä tasaväkisemmin, Anu Raijas kertoo.

Perheellisten ja lapsettomien kuluttamisessa on kuitenkin Raijaksen mukaan selviä eroja. Suurin kuluerä kaikille on asuminen, mutta lapsiperheissä rahaa käytetään selvästi enemmän esimerkiksi tietotekniikkaan, kuten erilaisiin laitteisiin ja nettiyhteyksiin.

Selvimmin lapsettomat ja perheelliset eroavat toisistaan terveys- ja vaatemenoissa: lapsettomat pistävät rahansa hyvinvointiin, kun taas lapsiperheet kuluttavat vaatteisiin, jalkineisiin, hotelleihin, kahviloihin ja ravintoloihin.

Yksin asuva Milja, 34, allekirjoittaa tutkijan havainnon.

– Arvelisin, että lapsettomana ihmisenä minulla on enemmän varaa laittaa rahaa esimerkiksi sijoittamiseen ja omaan hyvinvointiini, Milja toteaa.

Hän toimii rakennusalalla myyntipäällikkönä ja pitää tarkkaa kirjaa taloutensa luvuista. Excel-taulukosta selviää, että kuukaudessa Miljalle kertyy kuluja yleensä 1 850 euroa. Menot hän maksaa 2 450 euron nettotuloistaan.

– Koska harrastan sijoittamista, on tärkeää, että oman talouteni luvut ovat hyvin tiedossani. Vaikka olenkin tarkka rahankäyttäjä, se ei tarkoita, ettenkö käyttäisi rahaa lainkaan.

Milja, 34 asuu 78-neliöisessä asunnossa yksin. Ammatiltaan myyntipäällikkö rakennusalalla. Tienaa kuussa 2 450 euroa nettona. Menot kuukaudessa yhteensä 1 850 euroa.

Myös Miljalle suurin menoerä, 920 euroa, koituu asumisesta. Ruokaan ja huvitteluun Milja budjetoi kuukausittain 750 euroa. Hän syö päivittäin lounaan ulkona, joskus päivällisenkin. Kuukaudessa ravintoloihin menee noin 400 euroa.

– Olen valmis maksamaan siitä, että joku tekee ruoan minulle valmiiksi. Viikonloppuisin syömme miesystäväni kanssa yhdessä ulkona tai laitamme ruokaa kotona.

Käyttötililtä menevät myös bensat ja koiran ylläpitokulut, joista kertyy kuukausittain 160 euroa.

Kuka saa ja kenelle annetaan?

Kun Julia alkoi odottaa esikoistaan neljä vuotta sitten, hän varautui rahanmenoon.

– Ajattelin etukäteen, että vauvaan kuluisi heti paljon rahaa. Säästin koko odotusaikani vauvan hankintoja varten. 

Miehensä kanssa Julia sopi, että tiukan paikan tullen he maksaisivat omistusasunnostaan vain korkoja. Vauva-aika oli kuitenkin yllättävän edullista: hieman alle 2 000 euron vanhempainraha ja 95 euron lapsilisä kattoivat kustannukset kevyesti. Julia pystyikin käyttämään säästämänsä rahat pidentääkseen hoitovapaataan lapsen kanssa. 

– Lapsesta tulee kallis vasta, kun hän alkaa vaatia asioita, leluja ja harrastuksia. Omat lapseni kulkevat tällä hetkellä käytetyissä vaatteissa ja leikkivät kirpputorilta ostetuilla euron leluilla. Nykyään ajattelen, ettei rahaa tarvitse lasta suunnitellessa kauheasti miettiä. Tuet määräytyvät palkan mukaan ja ovat keskituloisella melko hyvät. 

Lapsiperheiden saamat tulonsiirrot ovat aihe, joka silloin tällöin nousee esille julkisessa keskustelussa. Moni lapseton kokee maksavansa veroja rahoittaakseen tukia ja palveluja, jotka hyödyttävät pääasiassa vain lapsiperheitä. Sellaisia ovat esimerkiksi juuri lapsilisä, päivähoitomaksut ja koulutus. Tutkimusten mukaan lapsiperheet ja eläkeläiset saavat tulonsiirtoja muita ryhmiä enemmän.

”On tärkeää, että erityisesti naiset oppivat pitämään itsestään taloudellisesti huolta.”

Myös Milja ajattelee, että hänenkaltaisensa yksinasuvat, lapsettomat ihmiset maksavat suhteessa eniten hyvinvointivaltion kustannuksista. Hän ei ole nostanut mitään yhteiskunnan tukia opiskeluaikojen jälkeen. 

– Mutta kyllä minä maksan osani ihan mielelläni. 

Milja ei kuitenkaan luota siihen, että yhteiskunta pitäisi yksinasuvasta naisesta yhtä hyvää huolta kuin lapsiperheistä. Hän myös uskoo, ettei eläkejärjestelmä toimi nykyisellä mallillaan enää silloin, kun hän saavuttaa eläkeiän. 

Siksi Milja ajattelee, että jokaisen naisen kannattaa säästää ja sijoittaa rahaa.

– Elämän varrella tapahtuu monenlaisia muutoksia. Voi tulla sairautta, työttömyyttä tai eroja. Nämä asiat ovat jo tarpeeksi kuormittavia ilman, että pitäisi vielä taloudellisesta pärjäämisestä huolehtia. On tärkeää, että erityisesti naiset oppivat käyttämään rahaa ja pitämään itsestään taloudellisesti huolta.

Jotain sukanvarteenkin

Milja innostui itse säännöllisestä sijoittamisesta seitsemän vuotta sitten. Hän tajusi, ettei silloisella tulotasollaan pääsisi kiinni haluamaansa elämäntyyliin. 

– Olen aina tykännyt remontoimisesta, joten sain sysäyksen sijoittaa asuntoihin. Nyt toimin vuokranantajana sekä remontoin ja myyn asuntoja säännöllisesti.

Milja sai pääsi sijoittamisessa alkuun, kun hän laittoi omistusasuntonsa vuokralle ja osti samalla uuden. Sitä varten hän tarvitsi omien säästöjen lisäksi pankkilainan ja vakuuksia.

Sijoittaminen on tuonut Miljan elämään iloa ja jännitystä, mutta myös turvan tunnetta. Vaikka työpaikka menisi huomenna alta, Miljalle ei tulisi heti paniikkia.

Myös Julia on tehnyt suunnitelmia myöhempää rahankäyttöään varten. Hän oli huolissaan äitiyslomilla koituvista eläketappiostaan, joten hän alkoi jo esikoistaan odottaessa säästää rahastoon 100 euroa kuukaudessa. 

Nykyään Julia säästää saamistaan tuista rahastoon 300 euroa kuukaudessa omaa eläkettään varten. Lisäksi hän sijoittaa lapselleen 40 euroa kuussa indeksirahastoon. Samanlaisen rahaston hän aikoo perustaa myös kuopukselleen. Lapset saavat rahastot käyttöönsä täysi-ikäisiksi tultuaan. 

Julia Thurén, 32 asuu 78-neliöisessä kerrostaloasunnossa miehen ja kahden lapsen kanssa. Ammatiltaan toimittaja ja kirjailija. Äitiyslomalla, saa kuukaudessa 2 200 euroa vanhempainrahaa ja 199 euroa lapsilisää. Menot kuukaudessa yhteensä 1800 euroa.

Aina välillä Julia miettii, onko rahan säästäminen lapselle typerää.

– Toivon, että en tee lapsilleni karhunpalvelusta. En itse saanut lainkaan rahaa kotoa lähtiessäni, ja mielestäni juuri se opetti minut käyttämään rahaa fiksusti. Toisaalta säästöillä voi olla suurikin arvo, jos esimerkiksi koulutuksesta tulisi Suomessa maksullista.

Samat mahdollisuudet?

Sekä Milja että Julia pitävät tärkeänä, että välillä on varaa tehdä isompia satsauksia, kuten matkoja.

Milja tekee vuosittain kaksi ulkomaanmatkaa. Hänellä on muun muassa matkoja varten puskurirahasto, jonne hän siirtää 300 euroa joka kuukausi. Julia taas suunnittelee parhaillaan perheensä kanssa junareissua Eurooppaan.

– Minä ja mieheni olemme molemmat melko hyvätuloisia, joten saamamme tuet riittävät hyvän elintason ylläpitämiseen ja matkan tekemiseen, Julia kertoo.

Kaikkien kohdalla tilanne ei ole yhtä hyvin. Tutkija Anu Raijaksen mukaan lapsiperheköyhyys on viime vuosina lisääntynyt erityisesti yhden huoltajan perheissä.

Muutosta parempaan kuitenkin tapahtuu Raijaksen mukaan jatkuvasti. Hänestä Julia ja Milja ovat hyvä esimerkki siitä, että nykyään perheelliset ja lapsettomat pystyvät käyttämään rahaa melko tasapäisesti. Vielä 1990-luvun laman aikana lapsiperheet joutuivat tinkimään kulutuksestaan lapsettomia enemmän, mutta vastaavaa ilmiötä ei näkynyt enää vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.

– Yhteiskuntamme on muuttunut paikaksi, jossa erilaisista tulotasoista ja taustoista ponnistavat ihmiset voivat elää melko samanlaista elämää. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla