Anna Eronen on iloinen, jos voi herätellä naisia tarinallaan.
Anna Eronen on iloinen, jos voi herätellä naisia tarinallaan.

Jos Anna Eronen olisi jättänyt papakokeen väliin, hän ei ehkä olisi nyt kertomassa tarinaansa. Anna sairastui kohdunkaulan syöpään 35-vuotiaana.

Oli minuuteista kiinni, ettei papakoe jäänyt Anna Eroselta, 37, väliin kaksi vuotta sitten. Hän oli saanut kutsun 35-vuotiaiden joukkoseulontaan, mutta ei pitänyt koetta tärkeänä. Hän oli jättänyt kokeen väliin viisi vuotta aiemminkin.

− Ajattelin, etten jaksa mennä, koska ei minulla ole mitään vaivoja. Miesystäväni puhui minut ympäri ja vei minut autolla, että ehdin ajoissa perille.

Kaksi kuukautta myöhemmin Anna istui lääkärin vastaanotolla. Uutiset olivat huonoja.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Annalta oli löydetty papa-kokeessa muutoksia, jotka myöhemmissä tutkimuksissa osoittautuivat kohdunkaulan syöväksi. Kudosmuutoksia oli yritetty poistaa sähkösilmukkahoidolla, mutta hoito ei ollut toiminut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt Anna kuuli lääkäri kertovan, että hänen syöpänsä oli aggressiivista ja herkästi leviävää tyyppiä. Ainoa hoitokeino oli leikkaus. Lääkäri arveli, että syöpä oli ehtinyt jo levitä ja todennäköisesti ainakin kohtu pitäisi poistaa.

− En ymmärtänyt aluksi yhtään, mitä minulle kerrottiin. Minä vain itkin. En ollut odottanut niin huonoja uutisia. Jotenkin kuvittelin edelleen, että kyse on vain solumuutoksista.

Syöpä vei lapsihaaveet

Pahinta oli ajatus kohdun menettämisestä. Vielä puoli vuotta aiemmin lapsihaaveet olivat tuntuneet Annasta kaukaisilta, mutta sitten hän oli tavannut miesystävänsä Jukan ja alkanut varovaisesti miettiä yhteistä lasta.

Ennen leikkausta Anna soitti useammalle lääkäreille ja aneli kohtua säästävää leikkausta. Kukaan ei pitänyt sitä hänen tapauksessaan mahdollisena. Siinäkin tapauksessa, ettei syöpä olisi ehtinyt levitä kohtuun, lääkärit pitivät riskiä sen leviämisestä liian suurena.

Lopulta siskot puhuivat Annalle järkeä; hänen oma elämänsä oli tärkeämpi kuin lapsen saaminen. Eihän Anna edes tiennyt, voisiko saada koskaan lapsia.

− Olin kuitenkin vihainen, etten saanut päättää itse, haluanko lapsia. En saanut edes mahdollisuutta yrittää.

Surun lisäksi Annaa hävetti. Hän kyllä kertoi syövästään, mutta vältti mainitsemasta, että kyseessä on gynekologinen syöpä. Viime vuosina on puhuttu paljon sukupuoliteitse tarttuvasta HPV-viruksesta, joka voi aiheuttaa hoitamattomana kohdunkaulan syöpää. Annan kokemuksen mukaan kohdunkaulansyöpä on kääntynyt ihmisten mielissä sukupuolitaudiksi, ”seksisyöväksi”, vaikka tällaiseen käsitykseen ei ole aihetta.

−Tosi asiassa on ihan arpapeliä, kuka saa viruksen. Silti, jos minulta kysytään, mikä syöpä minulla oli, vastaan mieluummin, että sellainen naisten syöpä.

Vaihdevuodet kolmikymppisenä

Kun Anna puolitoista vuotta sitten helmikuussa heräsi leikkauksesta, hän ihmetteli, miksi ulkona oli jo pimeää. Leikkauksen piti kestää 1–2 tuntia, mutta Anna oli viipynyt salissa lopulta kuusi tuntia. Kohdun lisäksi häneltä jouduttiin poistamaan munasarjat, munanjohtimet, 30 imusolmuketta ja viisi vartijaimusolmuketta.

Hyvä uutinen kuitenkin oli, että kohtu ja imusolmukkeet olivat puhtaat eli hänen syöpänsä ei ollut ehtinyt levitä muualle.

Leikkauksen jälkeen kirurgi tuli tervehtimään ja kyseli, onko Annalla kuumia aaltoja. Anna oli hämmentynyt. Hänellä ei ollut mitään oireita, mutta lääkäri kertoi, että yleensä vaihdevuodet alkavat välittömästi, kun munasarjat on poistettu. Hän määräsi Annalle estrogeenilaastarin.

Oireet alkoivat kolme päivää leikkauksesta.

Ensimmäisenä aamuna sairaalasta kotiutumisen jälkeen Anna keitti itselleen puuroa ja maistoi sitä lusikalla. Kun puuro maistui liian suolaiselta, hän heitti suutuspäissään kattilan seinään.

− Pienetkin vastoinkäymiset saivat minut kirkumaan raivosta. Soitin sairaalaan ja karjuin puhelimeen, että tämä teidän laastarinne ei auta.

Puoli vuotta leikkauksesta tuli vielä uusi säikähdys: ultrakuvissa huomattiin jotakin poikkeavaa ja Anna joutui vielä toiseen leikkaukseen. Poikkeama kuvissa osoittautui onneksi vain kiinnikkeiksi ja kuolleiksi imusolmukkeiksi.

Anna Eronen käy syöpäkontrolleissa puolen vuoden välein. Uusiutumisriski on suurin ensimmäiset kaksi vuotta sairastumista. 

Syyllisyys vaivaa

Aluksi Anna poti syyllisyyttä siitä, ettei ollut käynyt papa-kokeissa säännöllisesti. Hän murehti, että jos olisi mennyt kolmekymppisenä seulontoihin, syövän esiaste olisi voitu huomata siellä.

− Elämäni voisi olla nyt hyvin erilaista. Toisaalta niin se olisi silloinkin, jos olisin jättänyt menemättä 35-vuotiaana. Olisin todennäköisesti nyt kuollut.

Läheiset ihmettelivät, miten Anna jaksoi olla sairaudestaan huolimatta iloinen ja reipas. Leikkausten välillä hän reissasi miesystävänsä kanssa ulkomailla ja patikoi luonnossa.

Romahdus tuli vasta puoli vuotta toisen leikkauksen jälkeen. Yhtäkkiä Annasta tuntui, että hän näki kaikkialla pieniä lapsia ja tuttavapiiri täyttyi vauvauutisista.

− Pahimmalta on tuntunut lapsettomuus, mutta on tämä vaikuttanut muutenkin naiseuteeni. Tuntui pahalta, että kuukautiset loppuivat ja vaihdevuodet alkoivat kolmekymppisenä.

Annan miesystävä on suhtautunut lapsettomuuteen ymmärtävästi. Mies on sanonut, ettei välttämättä edes olisi halunnut lapsia.

− Itse olen silti yhä älyttömän surullinen siitä, etten saa kokea äidinrakkautta. Joka paikassa kuvaillaan, että se on maailman ihanin tunne.

Samalla Anna on kuitenkin tyytyväinen siitä, että hänen kohtunsa on poistettu. Annan vaihdevuosioireet pysyvät kurissa estrogeenilla, joka lisää rintasyövän riskiä niillä naisilla, joilla on kohtu tallella.

− Olen kiitollinen, ettei minulla ole enää sitä riskiä.

Kun Anna kertoi syövästään Facebookissa, vastassa oli viestivyöry. Ihmiset kyselivät, mitä oireita Annalla oli ollut ennen sairauden toteamista. Ei mitään, hän vastasi.

–Se herätteli ihmisiä. Myös kaikki kolme siskoani menivät heti papa-kokeeseen.

Tatuointi muistona

Viime aikoina Anna on huomannut, että sairaus on tuonut hänen elämäänsä myös paljon hyvää. Niin ristiriitaista kuin se onkin, Anna sanoo, että syöpä muutti hänen elämäänsä parempaan suuntaan.

Sairastumisen jälkeen hän on alkanut tehdä asioita, joita ennen pelkäsi: kävellyt merenjäällä ja istunut maailmanpyörässä. Ensi kertaa sitten lapsuuden hän on alkanut kirjoittaa taas runoja ja haaveilla, että kirjoittamisesta tulisi jonakin päivänä ammatti.

Anna otti myös syöpätatuoinnin: turkoosin nauhan, joka on gynekologisten syöpien väri. Tatuointi muistuttaa Annaa siitä, mistä hän on selvinnyt.

− Tavallaan sairastuminen lopetti turhan haahuilun. Se sai minut havahtumaan, etten vain ole, vaan myös elän.

Anna käy syöpäkontrolleissa puolen vuoden välein. Uusiutumisriski on suurin ensimmäiset kaksi vuotta sairastumisesta.

– Kyllä minua pelottaa, että syöpä uusiutuu, mutta yhtä hyvin voin katua ylittäessäni jäädä auton alle. Sen takia pitää nauttia joka hetkestä.

Yhtenä päivänä Anna pyöräili miesystävänsä luokse ja näki matkalla auringonkukkapellon. Se oli ollut siinä aina, mutta hän ei koskaan ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Anna pysäytti pyörän ja käveli vyötärönkorkuisten auringonkukkien keskellä.

− Olen ruvennut katsomaan maailmaa niin kuin lapsi hämmästellen, mitä kaikkea onkaan olemassa. Nyt, kun se ei enää ole itsestään selvää, tajuan, kuinka kovasti haluan olla vielä täällä.

Joka kolmas nainen skippaa papakokeen

Gynekologisiin syöpiin erikoistunut lääkäri Päivi Pakarinen ymmärtää kohdunkaulan syöpään liittyvän häpeän. Samaan hengenvetoon hän lisää, ettei syytä häpeään ole. Vaikka kohdunkaulan syöpää aiheuttaa yhdynnässä tarttuva HPV-virus, kyseessä ei ole sukupuolitauti tai ”seksisyöpä”.

− Ajatusmaailma on sellainen, että virus olisi naisille jokin rangaistus seksielämästä. Todellisuudessa HPV-virukset ovat niin hirveän tavallisia, että niitä on melkein kaikilla, Päivi Pakarinen oikaisee.

Kolme neljästä saa HPV-infektion elämänsä aikana. Useimmat ihmiset paranevat virusinfektiosta itsestään. Toisilla käy kuitenkin huonompi tuuri ja he saavat aggressiivisen viruksen, joka syystä tai toisesta jää elimistöön. Riskiryhmässä ovat erityisesti tupakoivat naiset, sillä tupakointi edesauttaa viruksen toimintaa: infektio pitkittyy ja riski solumuutoksiin kasvaa.

− Tupakointi on kuin heittäisi öljyä tuleen.

Papaseulontojen ansiosta kohdunkaulan syöpä on Suomessa nykyään melko harvinainen. Noin 30 prosenttia seulontoihin kutsutuista jättää kuitenkin ilmaisen tutkimuksen väliin.

− Monet naiset pelkäävät, että näytteen ottaminen sattuu, ja jättävät sen takia menemättä. Jotkut ehkä kokevat, ettei tämä asia koske minua, koska olen niin nuori tai minulla ei ole mitään oireita, Pakarinen arvelee.

Todellisuudessa esiastemuutokset ja kohdunkaulan syöpä voivat olla oireettomia varsin pitkään. Osalle syöpään sairastuneista tulee Pakarisen mukaan oireita vasta siinä vaiheessa, kun kasvain kasvaa niin isoksi, että se alkaa painamaan lantiota. Tavallisimmat varhaisemmat oireet, kuten ylimääräinen verinen tai muu vuoto, pitäisi aina tutkia.

Kohdunkaulan syöpä on lisääntynyt erityisesti nuorten naisten keskuudessa. Nuorilla kohdunkaulan solut ovat alttiimpia virukselle ja mahdollisesti esiasteet kehittyvät nopeammin syöviksi kuin vanhemmilla naisilla.

Nykyisin viidesluokkalaisten tyttöjen rokotusohjelmaan kuuluu HPV-rokote, joka ehkäisee tehokkaasti esiastemuutoksia ja syöpää. THL on suositellut rokotteen lisäämistä myös poikien rokotusohjelmaan, ja se on myös mainittu vuoden 2019 hallitusohjelmassa. HPV aiheuttaa miehilläkin monia eri syöpiä, joskin riski sairastua on pienempi kuin naisilla.

Rokotteen lisäksi paras keino välttyä kohdunkaulan syövältä on käydä seulonnoissa. Pakarinen kannustaa naisia käyttämään yhteiskunnan tarjoaman palvelun.

− Näytteen ottaminen ei kestä kuin viisi minuuttia, eikä se satu nipistystä enempää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla