Maidon juominen, ylipaino ja tärinää sisältävä liikunta ehkäisevät osteoporoosia. Vai miten se meni?

Liikunta on vaihtunut toimistotuolissa istumiseen, eikä kukaan juo enää maitoa ruuan kanssa. Muuttuneet elämäntavat huolestuttavat osteoporoositutkijoita: kalsiumin saannin sekä liikunnan vähentyminen johtaa luuston haurastumiseen, ja haurastuminen turhiin luunmurtumiin.

Osteoporoosin huomaa vasta, kun luut jo rutisevat, joten ongelman vakavuutta ja omaa sairastumisriskiä on vaikea arvioida. Luustosta huolehtiminen ei onneksi ole raketti¬tiedettä, ja kahdenkympin ohittanutkin voi vaikuttaa siihen, ettei mummona kärsi lonkkamurtumista.

Homman helpottamiseksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Antti Jula teki selvää osteoporoosin ehkäisyä koskevista väitteistä.

Väite 1
Maitoa on litkittävä, muuten ei saa kalsiumia.
Jos maito ei maistu, käännä katse suolaan. Usein unohdetaan, että runsas suolan käyttö lisää kalsiumin erittymistä virtsaan, jolloin luustolle tärkeä ravintoaine poistuu elimistöstä imeytymisen sijaan. Suomalainen saa päivittäisen kalsiumannoksensa kasaan pelkästään sillä, että syö puolet vähemmän suolaa.

Väite 2
Teini-iän jälkeen peli on pelattu.
Ihannemaailmassa kaikki ehkäisisivät osteoporoosia varhaislapsuudesta asti, sillä eniten luihinsa voi vaikuttaa kasvuiässä. Mutta jos luuston terveyteen havahtuu vaikka kolmikymppisenä, on vielä paljon tehtävissä.

Väite 3
Liikunnassa pitää olla tärinää.
Iskuja, kiertoja ja värinää sisältävä liikunta on hyväksi luustolle, mutta niin on painojen nostelu salillakin. Hyvä lihaskunto suojaa murtumia aiheuttavilta kaatumisilta vanhana.

Väite 4
D-vitamiinia saa parhaiten purkista.
Kalsium tarvitsee imeytyäkseen D-vitamiinia, mutta suositeltavista määristä on eri mielipiteitä. Rasvainen kala on hyvä D-vitamiinin lähde, samoin etelänmatka keskellä talvea. Vitamiinipillereistä imeytyminen ei ole yhtä tehokasta.

Väite 5
Ylipaino suojaa osteoporoosilta.
Vaikka alipaino on luuston kannalta kaikkein vaarallisinta, ei ylipainokaan hyväksi ole. D-vitamiini liukenee rasvasoluihin, joten ylipainoisilla sen pitoisuus veressä jää pienemmäksi.