Juontaja-toimittaja Vappu Pimiästä, 35, lähtee naurua kuin tivolista. Harva tietää, että television ilopilleri on potenut epävarmuutta ja pelännyt yksinoloa.

Hyvästit rakkaalle

Helsinki, Koskelan sairaala, kevät 1997

18-vuotias Vappu Pimiä painaa uudenkarhean ylioppilaslakin päähänsä ja astuu­ pala kurkussa Koskelan sairaalan vuodeosastolle. Täällä hän on viime viikkoina käynyt useasti. Katsonut vierestä, kuinka elämänvoima on hiipunut suvun tahtonaisesta, 93-vuotiaasta isomummi Adasta. Vuoteessaan isomummi näyttää hauraalta ja väsyneeltä, ilman tekohampaita jopa vieraalta. Isomummin muisti on heikentynyt, mutta tuoreen ylioppilaan hän kyllä tunnistaa. Ja miksei tunnistaisi! Ovathan he viettäneet yhdessä lukuisia iltapäiviä, kun Vappu pikkutyttönä on mennyt päivä­kodista Adan luokse.

Silloin, 1980-luvulla, Helsingin Kruununhaan porraskäytävässä tuoksui usein tuore pulla.

– Isomummo opetti minut tekemään täydellisen taikinan ja letittämään pitkon neljällä taikinapötkylällä. Adan pullat olivat melkein kuin viinereitä, niin paljon voita niissä oli, Vappu muistelee.

Vaikka Vapun isä oli ammatiltaan keittiömestari, kokkailusta tyttö innostui ensimmäisen kerran Adan luona. Isomummin keittiössä hääräileminen oli kuin leikkiä: Vappu sai pilkkoa, hämmentää ja paistaa. Ruuanlaiton lomassa katsottiin vanhoja mustavalkoelokuvia.

Toisinaan Vappu ja Ada pakkasivat eväät mukaan ja kävelivät siltaa pitkin Tervasaareen. Siellä he pötköttelivät nurmikolla ja syöttivät sorsia. Rannasta raikui äänekäs nauru.

– Äiti on usein sanonut, että minussa, mummissa ja isomummissa on paljon samaa. Olemme kaikki jääräpäisiä härkänaisia. Sieltä minä olen tämän eloisan luonteeni varmaan perinyt.

Kaksi härkänaisista on jo poissa. Isomummi Ada kuoli pian sen jälkeen, kun Vappu kävi hänen luonaan ylioppilaslakkiaan näyttämässä. Viisi vuotta myöhemmin oli äidinäidin vuoro.

– Adan kuolemaan ehdin valmistautua, mutta hänen tyttärensä Eilan aivoinfarkti yllätti meidät kaikki. Mummin äkillisen kuoleman myötä tajusin, kuinka pienestä elämä voi joskus olla kiinni. Siksi täällä pitää nauttia joka hetkestä.

Oma vasara kädessä

Helsinki, Hämeentien koti, talvi 2009

Siinä se nyt on. Vappu astuu pari askelta taakse, kallistaa päätään ja ihailee aikaansaannostaan.­ Kerrostalokaksion sisustus on vielä puolitiessään, mutta suuri taulu tuo heti ryhtiä olohuoneeseen. Abstraktissa kuvassa on rauhoittava tunnelma ja maanläheiset värit. Mikä parasta, Vappu on kiinnittänyt taulun seinään aivan itse. Ensimmäistä kertaa elämässään, ensimmäisessä omassa kodissaan. Itse ostamallaan vasaralla.

– Sillä hetkellä tuli orastava varmuus siitä, että tapahtuipa mitä tahansa, selviän siitä yksin, Vappu sanoo.

Muuttoon liittyi haikeutta, sillä sitä oli edeltänyt avioero neljätoista vuotta kestäneestä suhteesta. Siihen asti, 31-vuotiaaksi, Vappu oli asunut aina yhdessä jonkun kanssa. Ensin lapsuudenperheessään, sitten poikaystävänsä kanssa.

– Vaikka vaikutan ulospäin sosiaaliselta, olen ollut sisimmässäni arkajalka ja säikky. Tietyllä tavalla olen varmaan hakenut­ turvaa muista. En ole ollut luonteeltani mikään yksinnukkuja, Vappu tunnustaa.

Seuraavat kaksi sinkkuvuotta merkitsivät Vapulle sisäistä muodonmuutosta. Työkalupakki ja itsetunto kasvoivat.

– Sinkkuna mahtavinta oli se, ettei minun tarvinnut olla kenellekään tilivelvollinen. Sain tulla ja mennä miten halusin. Minulla oli lupa olla törkeän itsekäs.

Moni ystävä oli samassa elämän­tilanteessa. Siitä ilosta Hämeentien pienessä kaksiossa juhlittiin usein. Naisten­iltoihin kuului hyvää ruokaa, kuohu­viiniä, naurua ja herkullisia juoruja.

– Jos sinkkukotini seinät osaisivat puhua, niillä olisi huimia juttuja kerrottavanaan. Niihin vuosiin mahtui ihania kokemuksia ystävien kanssa ja välillä myös sutinaa miesten kanssa. Enää en haluaisi olla samassa tilanteessa, mutta olen onnellinen, että koin senkin vaiheen. Opin olemaan itseni kanssa.

Sitä Vappu ei taulunripustusiltanaan osannut aavista, että hän tapaisi tulevan puolisonsa, Teemu Huuhtasen vielä samana vuonna.

Peloton Kaliforniassa

Lentokone, kevät 2011

Vappu nojaa lentokoneen ikkunaan ja katsoo lumoutuneena alas. Hollywoodin valot ovat kuin pieniä timantteja, jotka toivottavat Suomi-tytön tervetulleeksi. Ystävät ovat ihmetelleet Vapun rohkeaa tempausta ja kysyneet, miten hän uskaltaa muuttaa miehen perässä Los Angelesiin. Vappu ei ymmärrä kohkausta. Pääseehän sieltä kotiin, jos homma ei toimi.

Yhtä hämmentynyt ja innoissaan oli lentokentällä odottava poikaystävä Teemu Huuhtanen. Pariskunta oli seurustellut vasta puoli vuotta ja senkin etäsuhteessa, koska pelifirma Sulakkeen työt olivat pitäneet Teemun Yhdysvalloissa.

Vappu oli valmis korottamaan panoksia.

– Yhtenä päivänä soitin miehelle Los Angelesiin ja ilmoitin, että minä muutan nyt sinne. Olen aina ollut sitä mieltä, että elämässä pitää tehdä niin kuin sydän­ sanoo eikä jäädä jahkailemaan, Vappu tokaisee suoraan tyyliinsä.

Aurinkoinen Kalifornia tuntui paratiisilta Suomen pitkän talven jälkeen. Vappu kotiutui nopeasti valoisaan taloon, joka sijaitsi luksushuviloiden kupeessa Hermosa-rannalla. Parasta kodissa oli kattoterassin rehevä puutarha ja näköala merelle.

Viikonloppuisin Vappu usein pyöräili Teemun kanssa viereiselle Redondo-rannalle syömään simpukoita ja kulutti tuntikausia ruokakaupoissa ja toreilla. Välillä hän osti kodin täyteen leikkokukkia siitä ilosta, että niitä sai niin halvalla.

– Tämä ei tarkoita sitä, että olisimme eläneet Losissa jotain luksuselämää. En ole mikään hienohelma ja rahan perässä juoksija, mutta matkoilla satsaan laatuun. Arki on erikseen. Minulla on samat asuntolainat maksettavana kuin muillakin kolmikymppisillä, Vappu sanoo.

Hermosan naapurinrouvien joukossa Vappu oli poikkeus. Hän kävi töissä.

– Minulla oli sen verran säästöjä, että olisin voinut hengailla puoli vuotta kotirouvana. En vain pystynyt olemaan jouten. Siksi olin onnellinen, että Radio Nova palkkasi minut Losiin kirjeenvaihtajaksi ja bloggaajaksi.

Puolen vuoden Amerikan-seikkailu osoittautui parisuhteen kannalta viisaaksi siirroksi. Vappu huomasi, että Teemu on hänen täydellinen vastakappaleensa. Luotettava ja hyvä mies, jolla on arvot kohdallaan.

– Olemme monessa asiassa niin samanlaisia,­ että osaan melkein lukea mieheni ajatukset ja ymmärrän myös hänen ärsyttäviä puoliaan.

Vaikka nykyinen elämä Helsingissä on mukavaa, Vappu tunnustaa välillä potevansa lähes fyysistä ikävää Kaliforniaan.

– Haaveeni on ostaa Napa Valleyn viinitilojen keskeltä koti ja muuttaa sinne Teemun kanssa eläkepäiviksi.

Maagiset sekunnit

Helsinki, Herttoniemen studio, syksy 2011

Vappu tuijottaa lattiaa kuin transsissa. Hän tuntee studiolamppujen kuumuuden ja kuulee, kuinka Tanssii tähtien kanssa -ohjelman kilpailijat liikehtivät hermostuneina takahuoneessa. Orkesteri odottaa merkkiä ohjaajalta. Vappu hokee mielessään repliikkejä ja yrittää keskittyä tulevaan juontoon. Mahassa muljahtaa tuttu jännitys. Juonto menee hyvin, mutta mainostauolla äänimiehet huomaavat, ettei Vapun mikrofonista tule ääntä. Lähetyksen alkuun on aikaa enää minuutti, kun Vappu kiskaistaan verhojen taakse.

– Muistan vain sen, miten kundien kädet olivat joka puolella repimässä piuhoja irti minusta ja kiinnittämässä niitä uudelleen. Siinä häveliäisyys karisi. Kuin ihmeen kaupalla saimme mikit toimimaan vain hieman ennen tv-kameroiden käynnistymistä.

Viimeinen hetki ennen suoraa tv-­lähetystä on Vapusta aina yhtä maaginen ja addiktoiva.

– Juuri silloin muistan, minkä takia teen tätä työtä. Rakastan suoria lähetyksiä, vaikka olen minä niissä paljon mokaillutkin,­ Vappu myöntää.

Vappu tietää, että välillä hän on tehnyt töitä liikaakin. Sinkkuvuosina päivät saattoivat venyä välillä 18-tuntisiksi.

– Enää en ahnehdi joka keikkaa, vaikka yrittäjänä arki onkin jatkuvaa tasa­painottelua talouden kanssa. Rakastan yhä työtäni, mutta se ei saa olla elämän ainoa sisältö. Muistutamme mieheni kanssa siitä vähän väliä toisiamme.

Uusi rooli

Helsinki, Naistenklinikka,syksy 2012

Mene sinne äidin syliin, sanoo kätilö ja nostaa alle kolmekiloisen vauvan Vapun käsivarsille. Pienet punaiset kasvot kurkistavat kapalon uumenista, taustalla soi kuin tilauksesta Kirkan Elämääni eksynyt. Kun Vappu katsoo tytärtään ensimmäisen kerran, hän ei voi enää pidätellä itseään. Väsymys ja onni ryöpsähtävät syliin kyyneleinä. Tuore isä Teemu tuo huoneeseen samppanjaa. Vapun ei tee mieli juoda, mutta hän ottaa lasista Teemun mieliksi kulauksen.

Kun uutinen vauvasta kiiri ulkomaailmaan, Vapun huone täyttyi kukista ja ilmapalloista. Tuntematon leipuri lähetti tuoreelle äidille jopa kakun.

– Kaikki oli niin epätodellista. Minusta tuntui kuin olisin kuin jossain unenomaisessa kuplassa. Kun vaihdoin vauvalle synnytyslaitoksella vaippoja, höpisin koko ajan, että anna kun Vappu laittaa. En voinut ensin käsittää, että olen tämän pienen ihmisen äiti.

Vaikka synnytyksestä on vasta vuosi, uusi rooli tuntuu Vapusta nykyään luontevalta. Viola kulkee äidin mukana tottuneesti rattaissa ja ottaa tirsat vaikka työpaikan sohvalla. Kun tyttö söi kesällä mökin pihasta multaa ja kiviä, Vappu pysyi zeniläisen tyynenä.

– Seuraavan yön valvoimme tytön mahakipujen takia, mutta sitten tilanne hellitti. Olen kyllä jämpti äiti, mutta liiallinen hössöttäminen on ihan turhaa.

Panikoiva morsian

Helsinki, Uspenskin katedraali, kevät 2013

Kaksisataa ystävää ja sukulaista seisoo Uspenskin katedraalin punaisilla matoilla, kun Vappu kurkistaa sisään pääovesta. Kevätaurinko heijastuu ortodoksikirkon kullanväriseen alttariin, ja tunnelma on jännittyneen odottava. Vapun oloa ei voi kutsua jännitykseksi. Se lähentelee paniikkia. Hän etsii häävieraiden joukosta tuttuja ihmisiä rauhoittuakseen: ensin katse osuu pokerinpelaaja Ilari Sahamieheen ja tämän kumppaniin Elinaan. Sitten isään.

– Aloin itkeä heti, kun astuin kirkkoon. Hetki oli niin tunteikas, että kylmät väreet­ menevät vieläkin. Se oli mahtava päivä meille molemmille, Teemulle ja minulle, Vappu muistelee ja sulkee sil­mänsä.

Pariskunnan häät pidettiin vapunaattona sulhasen kotikirkossa. Morsian häikäisi Hanna Sarénin suunnittelemassa puvussa, ja kaksipäiväiset juhlat vietettiin Långvikin kartanossa Inkoossa.

– Muistan, miten vielä pari viikkoa ennen h-hetkeä toivoin, että kaikki olisi mahdollisimman nopeasti ohi. Olin niin väsynyt ja stressaantunut juhlien järjestämisestä. Kun häät oli pidetty, minuun iski hirveä festarimasennus. Olisin voinut jatkaa bileitä vielä viikon, Vappu nauraa ja vitsailee, että nyt on vain hyväksyttävä,­ että kaikki keski-ikäisyyden eväät ovat kasassa.

Lapsi on, mies on, asunto on, tilava autokin on. Enää puuttuu mökki.

– Ei muuten puutu. Minuun iski vimmattu kesämökkikuume viime syksynä, ja sain tartutettua sen Teemuunkin. Kolusimme­ kymmeniä näyttöjä, kunnes se löytyi: 80-neliöinen torppa Salosta.

Vappu Pimiä

  • Asuu Helsingin Punavuoressa miehensä Teemu Huuhtasen kanssa, joka työskentelee pelifirma Roviolla. Pariskunnalla on vajaan vuoden ikäinen Viola-tytär.
  • Aloitti tv-uransa MTV3:n chatista vuonna 2001. Luotsannut sen jälkeen tv-ohjelmia Big Brother, Tanssii tähtien kanssa, Erilaiset äidit ja Korkojen kera.
  • Parhaillaan Vappua voi seurata Radio Novan lähetyksissä ja Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa.
  • Harrastaa mökkeilyä ja ruuanlaittoa.

Vappu osallistui Me Naisten Mielikuvaleikkiin: Mitä ilopillerille tulee mieleen sanasta kalori? Katso video!