James Nikanderilla eli Mustalla Barbaarilla on 67 589 Facebook-tykkääjää.
James Nikanderilla eli Mustalla Barbaarilla on 67 589 Facebook-tykkääjää.

Nuorten esikuvat tulevat nyt rosoisista Itä-Helsingin lähiöistä, ne räppäävät ja niillä on asiaa. Ne ovat sellaisia kuin Musta Barbaari ja Mercedes Bentso.

Nimmari? Jollekin vesselille, no totta kai. Ruutupaperille ilmestyy dynaaminen, yläviistoon suuntautuva BARBAARI.

– Mulla on kolme nimmarivaihto­ehtoa, tuo on tollanen sutaistu. Jos on tosi pitkä jono, kirjoitan vain MB. Sitten on vielä Musta B. Se on uusi juttu, vähän vaiheessa, taiteellisempi. Vain silloin, kun on tietty fiilis.

Tänään James Nikanderilla, 23, on tavallinen fiilis. Hän on kavereidensa Yusufin ja Victorin kanssa treenaamassa Myllypuron Liikuntamyllyn kunto­salilla Itä-Helsingissä, kuten joka melkein päivä. James aikoo pärjätä ensi vuoden fitnessin SM-kisoissa, miesten Atleet­tinen fysiikka -sarjassa.

James ei kuitenkaan ole mikään tavallinen hauiksiaan kasvattava Nikander vaan Musta Barbaari, stadin revityin laku, musta ­paha mörkö, no te tiedätte – tämän syksyn ilmiö, 67 589 Facebook-tykkääjää.

Jamesilta ehtii toistojen välissä ehkä kysellä barbaariasioista. Jospa samalla selviäisi, mistä nykyajan nuorisoidolit on tehty.

Naah, nigga

Kuka sanoo et saat tuloksii ilma duunii, älä usko niin, se on pelkkä satu

Musta Barbaari ei oo neekeri vaa Stadin revityin laku

Sä halusit saada hyötyy ilman kipuu – naaa, nigga!

Sun pitää olla salil eka, salil vika

Still alive, nigga

Tästä James tunnetaan, isoimmasta hitistään, tarkkaan ottaen myös ainoasta biisistään. Salil eka salil vika on tehty yhdessä ystävän, vanhemman polven räppäri Ruudolfin kanssa, ja siitä on tullut valtava, järkyttävän iso, jättiläis­mäinen hitti.

Video on täynnä treenattuja lihaksia ja kohotettuja mustia nyrkkejä, ja sen on elokuun jälkeen nähnyt kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä.

– Se biisi oli vain läppä! Mutta sitten siitä tuli poliittista.

Mustan Barbaarin pumppi keskeytyy nykyään koko ajan, koska kaikki haluavat tietää: Onko oikeasti vaikeaa olla musta mies Suomessa? Eikö siis tosiaan saa tuloksia ilman duunia?

Myllypuron Liikuntamylly. ”Täällä on hahmoja. Yhtä sanotaan Bokseriramboksi, se treenaa kalsareissa. Yhdellä on hirveesti Alepan muovi­kasseja ja aina samat vaatteet.”

Ehkä Mustan Barbaarin piti alun ­perin huokua enemmänkin katujen koulimaa itäistä uhoa, mutta jotenkin ­hänestä on tullut terveen elämän ja ­suvaitsevaisuuden roolimalli varhaisnuorille. James vastailee kiltisti kysymyksiin, keikkailee, jakelee nimikirjoituksia ja kiertää tilaisuuksissa puhumassa.

– Niin tässä matkan varrella on päässyt käymään, James toteaa vähän hämmentyneenä.

Eikä siinä mitään. Jamesin mielestä on ok, jos joku tulee keikalla sanomaan, että oli ennen rasisti, mutta Musta Barbaari muutti mielipidettä.

Kyllä hän jaksaa jakaa treeniohjeita teineille ja pohtia heidän kanssaan, kuka saa sanoa tumma­ihoista lakuksi.

Ei mitään jengimeininkiä

– Pitää vähän lisätä rautaa Victorin jäljiltä, se on niin paljon jäljessä, James nauraa ja kolauttaa tankoon pari­kymmentä kiloa lisää.

Muutama vuosi sitten James Nikander oli tavallinen teini Vuosaaresta, yksin­huoltajaäidin kasvattama poika. Hän sai yläasteella kokeista seiskoja, ­kaseja ja ysejä, pelasi pleikkaa ja jalkapalloa ja hengasi kavereiden kanssa.

– Ei mitään jengimeininkiä todellakaan. Karkin varastamista ärrältä ­pahimmillaan, James sanoo.

Barbaarista ei ollut vielä tietoakaan, ja Victor ja Yusuf nauravat muistellessaan, miten laiha James oli. Olisit nähnyt! Laiha! Keppi! Victor hiljenee ennen muita, koska muistaa, että hänen säärensä ovat edelleen säälittävän ohuet tikut.

Team Rantakunto. Victor (vas.) tunnetaan Youtubessa hahmona Seksikäs Suklaa. Yusuf (oik.), oikealta nimeltään Iyouseyas, käy Jamesin (kesk.) keikoilla tuplaamassa.

Poikien keskinäinen höpinä on mukavan levotonta parikymppisten inside-läppää. Koska Jamesin äiti on tansanialainen, Yusufin vanhemmat etiopialaisia ja Victor on kotoisin Angolasta, jutuissa on mukana rotukierre, johon on aika vaikea päästä sisälle. Victor kuittailee Yusufille 80 kilon painoisesta alahuulesta ja Jamesille jähmettymisestä kuvissa.

Välillä joku kuvaa videota, joka ladataan Instagramiin.

Barbaarin hahmo alkoi kehittyä muutama vuosi sitten, kun James loukkasi polvensa ja joutui lopettamaan jalka­palloilun. Se masensi pahasti, mutta ­tilalle löytyi kehonrakennus.

Treenikaverukset alkoivat kuvata salilla hupaisia videoita, ja loppu onkin sosiaalisen ­median ja suomenkielisen räpin histo­riaa.

Poikien tuotannon vuo on ehtymätön. Välillä postataan faneille nähtäväksi treenivideoita. Joskus vakavampaa sisältöä kuten somaliäidin kirjoitus rasismista tai sydän Nelson Mandelan muistolle. Sitten tulee taas valistusvideo:

– No ni olkaa tarkkana, Musta Barbaari näyttää nyt teille, miten tehdään mandariinista norsu!

Varo rasvatonta maitoa

Ei tuloksii ilman duunii. Mustan Barbaarin sanomahan on vanha tuttu: eikös ­samaa ole kuultu Koskelan Jussilta, ­Marja-Liisa Kirvesniemeltä, Jari Sarasvuolta ja vaikka kuinka monelta muinaiselta idolilta.

Mutta idoleilla on taipumus olla kiinni omassa ajassaan. Ehkä Suomesta vuonna 2013 kertoo jotain se, että tämän vuoden sanoma tulee luokka­tietoisesta Itä-Helsingistä, maahanmuuttajataustaiselta lähiönuorelta? Räppinä, humoristisesti, härskin itse­varmasti, erittäin tarttuvasti.

Barbaarilla on nykynuorille monta neuvoa:

– Älkää aloittako lihaskuntotreeniä ennen kuin pituuskasvu loppuu! Juokaa maitoa, älkää ES:ää!

Barbaarilla on myös isompia linjoja koskeva sanoma.

– Etsi sun oma unelmasi. Jos lähdet tekemään vain jotain, rahan vuoksi, se tappaa sut. Mua on pyydetty Next Step -messuille puhumaan ammatinvalinnasta. On vielä miettimättä, että mitä mä siellä puhun, mutta kyllä mä neuvon e­tsimään omaa juttua, vaikka se kestäisi.

Jamesin juttu on viihdyttäminen. ­Aikuislukio on kokeiltu, yleissivistys ei ollut ominta aluetta. Viihdytys on, ja ­ehkä James nähdään kohta telkkarissakin. Entä musiikkipuoli, riittääkö yksi biisi vai pitäisikö niitä tehdä lisää?

– Ai pitäiskö. Pitäiskö mun sun mielestä? Sitten tulisi pitempiä iltoja! Täähän menee nyt just hyvin, kymmenen minuutin keikka ja rahaa tulee.

Entäs Linda-Maria?

– Onhan se tosi hyvännäköinen.

Toinen räppäri, 20-vuotias Linda-­Maria Roine alias Mercedes Bentso ­antaa tunnustusta Mustalle Barbaarille. Lindakin käy keikoilla, hänkin haluaa viihdyttää, mutta räppääminen on ­hänelle tärkeintä. Yksi hitti ei riitä, koska Lindalla on paljon asiaa.

– Mä haluaisin sellaiseen asemaan, että pääsisin esittämään omia tekstejäni.

Mercedes Bentso on myös kotoisin Itä-Helsingistä, mutta muuten hänen elämänsä on kulkenut eri polkuja kuin Mustan Barbaarin.

Linda-Maria Roine aka Mercedes Bentso haluaa räpätä kokemuksistaan. ”Koska sellaista tapahtuu  oikeasti Suomessa.”

Linda ei viettänyt ­tavallista helsinkiläislapsuutta, sellaista, jossa pärjätään koulussa, harrastetaan palloilua, varastetaan purkkaa ärrältä ja juostaan kavereiden kanssa karkuun.

– Minua kiusattiin koulussa, enkä saanut yhtään kaveria. Minulla oli ADHD ja häiriköin. Näytin väärältä. En ollut mistään rikkaasta perheestä vaan äiti oli ­yksinhuoltaja – ja olin Steinerkoulussa, jossa monella muulla oli hienot taustat. Olin ongelma, johon ketään ei kiinnostanut puuttua.

Äidinkielessä Linda oli lahjakas. Hän oppi lukemaan nelivuotiaana ja ahmi ala-asteikäisenä Raamatusta ja Koraanista lähtien kaiken, mitä sai
käsiinsä. Ainekirjoitus oli helppoa, mutta se ei riittänyt, kun muu ei ­sujunut. Linda kuvitteli ­itselleen unelma­elämän.

– Haaveilin näyttelijän tai laulajan urasta. Ihailin venezuelalaista saippuanäyttelijää Norkys Batistaa, joka oli noussut huonoista oloista kuuluisuuteen. Keräilin sankaritarinoita.

Ihmeitä tapahtuu

Sankaritarinoita kaikki haluaisivat nähdä, sellaisia epätodennäköisiä. On mahtavaa, jos taparikollisesta tulee sydän­kirurgi, huostaanotetusta pääministeri tai huumeita käyttävästä Linda-Mariasta raitis räppiartisti.

Olisi hienoa, jos ­onnistuminen olisi jokaisesta itsestään kiinni, kaikki löytäisivät oman juttunsa, pääsisivät duunia tekemällä tuloksiin, alkaisivat loistaa!

Lindan oma tarina on hieno kaari pohjalta kuiville, mutta lähellä oli paljon masentavampi versio.

Yläasteella hän alkoi pyöriä Itäkeskuksessa, löysi vihdoin kavereita ja poikaystävänkin. Tuntui huumaavalta seurustella kymmenen vuotta vanhemman, pitkän ja vaikutusvaltaisen vankilakundin kanssa.

– Hän käytti huumeita, ja pian minäkin. Aloitin lukion, mutta jätin sen nopeasti kesken. Se ei ­ollut mitään 16-vuotiaan elämää.

Linda alkoi näyttää syrjäytymisen ­paraatiesimerkiltä. Pelastavana enkelinä toimi täti, joka ilmoitti riimittelevän ­tytön Nuorisoasiainkeskuksen räppi­kouluun. Linda hyväksyttiin mukaan, ja hän päätti uskaltaa mennä paikalle, vaikka pelottikin astua nuorisotalolle pitkässä romanitytön hameessa. Alkavatkohan he kiusata?

– Siellä hymyiltiinkin mulle. Tunsin ensimmäistä kertaa, että olin tervetullut.

Räppikoulussa oli opettajana oikea rap-artisti, Pyhimys. Ryhmän pojat vaikuttivat itsevarmoilta, ja Linda vapisi pelosta, kun oli aika esitellä omia riimejä. Turhaan: ne saivatkin kehuja, Linda alkoi saada itseluottamusta.

Vähän ajan päästä Pyhimys tarjosi levytyssopimusta. Poikaystävä pahoinpiteli Lindan ­ensimmäisen ja viimeisen kerran, ja Linda tajusi, että entinen meininki loppuu nyt.

– Mutta se on mulle ihme! Ei mikään sellainen, että ottakaapa syrjäytyneet mallia ja ryhdistäytykää vaan ihme. Olen nähnyt läheltä, miten elämä ­menee, kun otetaan pienenä huostaan, koetaan väkivaltaa ja aletaan 10-vuotiaana käyttää aineita... Ei menestys silloin ole itsestä kiinni.

Vassarifemakko tykittää

Naisen tehtävä on mennä vikisee kertsii mikkiin, tai imee Itikses Mertsin dikkii (Personal Raineri)

Lindan ensimmäiset riimit kumpusivat feministisestä raivosta. Hänestä näytti, että räpista tuttu Mä-Nussin-Sun-Muijaa-naisviha oli samaa kuin koko ­yhteiskunnan meininki, vain suoremmin sanottuna.

– Tyttönä saa helposti kuulla ”oot sä joku bändäri” -kommentteja. Positiivisissa lausunnoissa on sovinismia: ”Muijaksi törkeen hyvät riimit.”

Lindan mielipiteet tulevat sen verran tykisti, että hänet laitetaan mielellään tv-studioon väittelemään Kokoomusnuorten kanssa ja kouluihin kertomaan tarinaansa. Vähän aikaa sitten joku pyysi kommunistien eurovaaliehdokkaaksi. Tässä meillä on nimittäin nuorisolle voimaannuttava roolimalli, joka kertoo ­sisusta ja raitistumisesta.

– Enkä ole roolimalli... Olenko? Voi ei! No aika paska malli. On tähän nyt tullut sen tyyppistä oheistoimintaa, mutta olen vähän huono siinä. Unohdan välillä, ­etten ole enää se koulukiusattu tyttö, ­etten ole enää itse lapsi.

Vasemmistolainen Linda tekee ilkeää biisiä Kokoomusnuorille, mutta on salaa ihastunut heidän entiseen puheenjohtajaansa Wille Rydmaniin. ”Mä haluaisin eheyttää sen!”

Mieluummin hän kertoisi päättäjille, millaisessa maailmassa monet nuoret oikeasti elävät, kuin jakelisi elämän­hallintavinkkejä. Lisäksi Linda haluaisi tehdä musiikkia, ja miksei myöhemmin vaikka politiikkaa.

– Kenenkään ei mun mielestä tarvitse tyytyä tavalliseen elämään, jos ei sitä ­halua. En mäkään halunnut. Jokaisen ­pitäisi voida tehdä sitä, mitä parhaiten osaa.

Mitä iistimpää, sitä siistimpää

Mitä ne sitten osaavat parhaiten? Räppäävätkö ne kaikki nykyään?

On ehkä aika etsiä nuorison edustajia, ja ehkä juuri Itä-Helsingistä, josta vuoden räppitulokkaatkin ovat kotoisin. Ja Notkea Rotta, Steen1, Asa... Itse asiassa kokonainen hiphopkulttuuri.

Cheek ja muut voivat riimitellä bileistään diskokompin päälle ja ajella limusiinilla. Idässä on eri meininki: enemmän vuokra­taloja, enemmän maahanmuuttajia, enemmän työttömiä – enemmän uskottavuutta siis. Mitä iistimpää, sitä siistimpää!

Vuosaaressa on torstai-iltana autiota kuten lähiöissä aina. Kallahden nuoriso­talolla tärppää. Isot tilat ovat mustanaan yläasteikäisiä, sellaisia herttaisia, kaikennäköisiä palleroita.

Kallahden nuorisotalolta löytyi yhtenä torstai-iltana näin hauskan näköisiä nuoria. Vasemmalta Brian, Nelli, Viola, Tuomas, Sofia, Aniisa ja Kemar.

Urheilusalissa nuoriso onnistuu ­pelaamaan samalla kentällä jalkapalloa ja koripalloa yhtä aikaa. Kirjasto­huoneessa on tyhjää, samoin kuntosalilla – mutta täällä onkin tänään enimmäkseen 13-vuotiaita, ja heitähän Musta Barbaari neuvoo olemaan treenaamatta ennen pituuskasvun loppumista.

Keittiössä on menossa korvapuusti- ja mokkapalatalkoot huomista hyväntekeväisyysdiskoa varten. Mitä mussukoita!

– No sattuu täällä joskus jotain ikävääkin, että poliiseja joutuu kutsumaan. Yleensä vain, jos tulee iso ryhmä jotain ulkopuolisia. Tänään on hyvällä tavalla vilkasta, nuoriso-ohjaaja Tuija kertoo.

Keittiön korvapuustiryhmä pysyy pullien kypsyessä niin hyvin paikallaan, että heitä ehtii jututtaa. Mikä teidän oma juttunne on?

– No mä oon hyvä englannissa, Nelli kuviksessa. Sitten me ollaan tanssi­ryhmässä, tykätään korealaisesta popista, Viola selittää.

Tytöt aikovat pyrkiä yläasteen jälkeen lukioon. Viola haluaisi ehkä eläinlääkäriksi, Sofia ehkä terveydenhoitajaksi tai johonkin, missä ei ole matikkaa.

– Mä haluun johonkin, missä on ­matikkaa, Nelli sanoo.

Pullat uunista, kertsii mikkiin

Nelli, Viola, Sofia ja Aniisa sanoutuvat napakasti irti ”räkiksistä”. Keitäs ne sellaiset?

– Sellasia ihmisiä, jotka polttavat röökii, jotkut jopa käyttävät päihteitä. Hengaavat surkeessa porukassa, Viola selventää.

Ehkä räkiksiä olisi Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla, missä Linda-Mariakin ennen pyöri. Nuorisotalon tytöt ottavat tuoksuvan korvapuustipellin uunista.

– Me halutaan tavallista elämää. Meistä tulee kunnon kansalaisia, Viola summaa.

Kunnon kansalaisia on monessa kerroksessa, ja alakerrassa syntyy räppiä.

– Siellä on studiossa poikia räppäämässä ja tytöt laulavat kertosäkeessä! kertoo nuoriso-ohjaaja Jani.

Mercedes Bentso pyörittelisi silmiään jos kuulisi.

Studiossa istuukin räpin seuraavaa sukupolvea: Kemar, Brian ja Tuomas.

He ovat tulleet vähän lännempää Malminkartanosta äänittämään. Heillä on ollut jo pari pienempää keikkaa, he ovat tosissaan ja kehittyvät koko ajan.

Veljesten Kemarin ja Brianin enotkin räppäävät, ja heidän serkkutyttönsä on välillä mukana studiossa. Isona he haluaisivat jatkaa musiikin parissa.

– Ja varmaan jotain muutakin... Ei meillä vielä ole oikein suunnitelmia. ­Lukioon kai.

Poikkeamia tilastoissa

Musta Barbaari ja Mercedes Bentso. Raittiita, kauniita ja lahjakkaita nuoria. Jos tilastoja katsottaisiin, heillä voisi mennä heikomminkin, kun he nyt kuitenkin ovat pienituloisten yksinhuoltajien lapsia itäisistä lähiöistä, toinen tumma­ihoinen, toinen romani.

Mutta tilastopoikkeamista me juuri tykkäämme. Sellaiset ovat kysyttyjä roolimalleja kovina aikoina, kun mielellään korostetaan nimenomaan yksilön omaa vastuuta. Hyvinvointi­yhteiskunta saattaa vähän rapautua, mutta kyllä lahjakkaat pärjäävät!

Linda tosin on viimeisestä painokkaasti eri mieltä, ja ehkä hänen sanomansa kohta breikkaakin. Nyt hän äänittää lisää biisejä. Mustan Barbaarin keikka­kalenteri on täynnä ensi vuoden puolelle. Räpillä menee Suomessa hyvin, vaikka toistaiseksi sekä James että Linda ovat toimeentulotuen asiakkaita.

Lindalla olisi Barbaarille tulevaisuutta koskeva ehdotus:

– Voisikohan se tulla joskus pullistelemaan mun videolle?

Kysytään. Barbaari harkitsee hetken.

– No se riippuu. Jos video olisi tervehenkinen, siinä ei voi olla mitään huume­juttuja tai muuta. Mun pitää  ­nykyään miettiä, että annan oikeanlaista kuvaa. Nuoret seuravat kaikkea niin tarkkaan.