Jenniina piiloutui katseilta, Linda puki bikinit salaa vessassa, Piia vältteli peilikuvaansa. Eivät enää.

Oho, mitkä melonit!

Jenniina Karin-Okan, 31, aviomiehen huudahdus on aidon hämmästynyt. On kevätpäivä tallinnalaisessa sairaalassa, ja Jenniinan rintojen ympäriltä on juuri poistettu siteet suurennusleikkauksen jäljiltä. Turvotus on surkuhupaisa näky. Yhdessä pariskunta vitsailee, että sama lopputulos saadaan, jos otetaan marketin hyllyltä isoimmat vesimelonit.

– Hetki tuli huolehdittua, laskeeko turvotus. Ero vanhaan oli aika suuri: ennen leikkausta kirurgi nosteli rintojani ja tokaisi, että ei täällä kyllä mitään ole, tyhjät nahkapussit vain, Jenniina nauraa.

Reilun vuoden jälkeen rintamus on tasoittunut. Jenniina nojailee omakotitalon kulmasohvaan Tampereella ja huokaa, kuinka vaatteet istuvat nyt paremmin kuin koskaan.

– Olin aiemmin pienirintainen ja hyväksyin sen, mutta kahden lapsen imettämisen jälkeen iho ei palautunut ennalleen. Jäljelle jäi vain roikkuva nahka. Se on aivan eri asia kuin pienet, kiinteät rinnat. Edes normaalit liivit eivät sopineet, vaan käytin urheiluliivejä, jotka latistivat rintaa entisestään. En todellakaan ollut tilanteeseen tyytyväinen.

Asiakasneuvojana työskentelevä Jenniina häpeili ja piilotteli rinnattomuuttaan, joten hän alkoi suunnitella suurennusleikkausta. Aviomies ei haavetta täysin ymmärtänyt, mutta hyväksyi ja lupasi olla tukena.

– Halusin leikkaukseen ainoastaan itseni takia. Tunnen, että sain uusien rintojen myötä osan naiseudestani takaisin. Näytän tasapainoisemmalta, sillä minulla on myös leveä lantio.

Jenniinan parisuhteeseen silarit eivät vaikuta.

–  Mitä nyt mieheni on joskus hiukan mustasukkainen, jos olen lähdössä tyttöjen kanssa kaupungille avokaulaisessa paidassa, hän hymyilee.

Rintojen suurennus on noussut 2000-luvun aikana yhdeksi suosituimmista kauneusleikkauksista. Suomessa silikonit hankkii vuodessa noin 500–1000 naista. Yhdysvalloissa silikonirintaisia naisia on yli kaksi miljoonaa. Rintojaan suurennuttaneita on vielä enemmän, sillä leikkauksia tehdään myös muun muassa kehon omalla rasvalla.

Yleisin silikonikandidaatti ei ole BB-julkkis, vaan perheenäiti, pienirintainen nuori aikuinen tai rintasyövän sairastanut. Ulkopuolinen harvemmin edes huomaa heidän silikonejaan.

– Kun tyttäreni syntyi 11 vuotta sitten, tuntui, että silikonit olivat aina järjettömän suuria ja niitä oli vain jenkkipornotähdillä. Silloin ei olisi vielä tullut mieleeni­kään, että lähtisin suurentamaan rintojani. Nyt aihe on jo arkisempi ja siitä voi puhua avoimesti.

Mutta mistä silaritrendi oikeastaan kertoo? Siitäkö, että naiset kärsivät ennen salaa ja osaavat nyt pyytää sitä, mikä heille kuuluu? Vai onko kehon epätäydellisyydestä tullut kirosana ja naisten vaatimuksista jo kohtuuttomia? Siihen Jenniina ei usko, ainakaan omalla kohdallaan.

– Missiä minusta ei tule kauneusleikkauksillakaan. Mutta jos ruumiissani on yksi kohta, jota häpeän, miksi en muuttaisi asiaa?

”Kaikilla on kuva, miltä meidän pitäisi näyttää. Jos lehdissä ja televisiossa kaikilla olisi lerpputissit, varmaan olisin ajatellut, että nahkapussini ovat ihan jees, ja olisin kulkenut niiden kanssa pää pystyssä", 11-vuotiaan tyttären äiti Jenniina Karin-Oka sanoo.


 

Sitruunasta greippiin

Kumitissi! Feikki huomiohuora!

Linda Danakas, 21, selaa nettiblogiinsa syljettyjä kommentteja. Suunnilleen tällaista reaktiota hän osasi odottaakin, kun hän kirjoitti omilla kasvoillaan ja nimellään 18-vuotiaana hankkimistaan silikoneista.

Tekstissä hän kuvaili suorapuheisesti leikkauksen jälkeisiä kipuja ja perusteli, ettei ottanut implantteja turhamaisuuttaan.

–  Olin saanut jatkuvasti anonyymeja kommentteja blogiini, koska muutos vanhaan näkyi kuvista. Ajattelin nostaa kissan pöydälle.

Jotkut salaavat silikonit läheisiltäänkin. Linda päätti tehdä toisin ja kertoi rinnoista kaikille, jotka kysyivät.

– Kynnys julkaista teksti oli todella korkea, mutta olen onnellinen, että uskalsin. Haukut ovat tulleet lähinnä ikäisiltäni, moni muu on kiitellyt rohkeudesta. Moni leikkausta harkitseva on kertonut saaneensa paljon apua kirjoituksistani.

Lindalle leikkaus oli itsestäänselvyys sen jälkeen, kun hän laihdutti nopeasti 25 kiloa ja rinnoista jäivät jäljelle lähinnä ihopoimut.

– Kärsin identiteettikriisistä, sillä olin aiemmin isorintainen. Ei ole mielestäni aivan normaalia, että 18-vuotiaana näyttää siltä kuin olisi imettänyt kuusi lasta. Häpesin niin, että puin bikinit päälle vessassa. Jätin saunailtoja ja muita tilaisuuksia väliin. Pidän leikkausta kovan laihdutuksen jälkeisenä korjausleik­kauksena, en silareiden ottamisena.

Lindan ikäisillä ulkonäköpaineet ovat ehkä rankimmillaan. Tuoreen kyselyn mukaan yli puolet alle parikymppisistä olisi valmis suurennuttamaan rintojaan, jos raha ei olisi este. Juuri nuorten rintaimplanteilla on vahvin huomiohakuisuuden ja turhamaisuuden leima.

– Minua eivät niinkään häirinneet ulkoa tulevat paineet. Olin myös onnellisesti parisuhteessa, kun menin leikkaukseen. Kysyin kerran poikaystävältäni, haluaisiko hän seurustella ihmisen kanssa, joka olisi rintojensa takia joka hetki hermostunut. Vaikeaahan se olisi. Halusin palata tilanteeseen, jolloin tunsin itseni naiselliseksi.

Lindan leikkauksen maksoi hänen äitinsä. Tämä ei kehottanut odottamaan paria vuotta, sillä hän näki, kuinka paljon tytär leikkaukseen halusi.

– Äitini ymmärtää minua täydellisesti. Hän ei olisi tukenut minua, jos ei olisi ollut varma, että otan silikonit ainoastaan oman itseni takia ja tunnen todella tarvitsevani niitä.

Yhdysvalloissa yleisimpien implanttien koko vaihtelee isosta sitruunasta greippiin, potilaan iästä riippumatta. Suomalaisten silarit ovat skaalan pienemmästä päästä. Lindallekin kirurgi helsinkiläisessä sairaalassa ehdotti melkein puolta suurempia implantteja kuin hän lopulta otti.

– Silarini ovat toiseksi pienimmät, joita valmistetaan. Moni ei edes huomaa implanttejani, tulos on niin luonnollinen. On oma valinta, haluaako luonnollisen lopputuloksen itseään varten vai ottaako ylisuuret rinnat, joita kulkee kaduilla esittelemässä. Eivätkä suuretkaan implantit aina tarkoita pinnallisuutta.

Lindan suhde omaan kroppaan ei ole ollut ennenkään mutkaton: teini-iässä hän kävi läpi syömishäiriön. Hiljattain Linda kouluttautui personal traineriksi. Parhaillaan hän treenaa bikini fitness -kisoja varten, joissa vartaloa syynätään julkisesti. Lajin harrastajilla silarit ovat nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus: kisalavalla suositaan muodokkuutta, ja se on alhaisen rasvaprosentin kanssa harvinainen yhtälö.

Linda keksi lajin vasta implanttien ottamisen jälkeen. Mutta miten syömishäiriötausta sopii yhteen lajin kanssa, jossa ulkonäön arvostelu viedään äärimmilleen?

Lindan mielestä bikini fitness ja silikonit eivät ole haitanneet sairaudesta toipumista. Tärkeyslistan kärkeen on laihuuden tilalle noussut terveys. Osittain jopa silikonien ansiosta, Linda sanoo.

– Minulla oli syömisongelmia vielä leikkauksen jälkeenkin, mutta mielestäni silikonit tasapainottivat tilannetta. Aiemmin kompensoin rintojen puutetta laihduttamalla ja treenaamalla hulluna. Nykyään ihailen terveen muodokkaita, urheilullisia naisia. Harjoittelen yhä kovaa, mutta olen sinut itseni kanssa.

Linda Danakas uskoo toipuneensa syömishäiriöistä rintaleikkauksen avulla. ”Ennen kompensoin rintojen puutetta laihduttamalla ja treenaamalla hulluna, nyt ihailen terveen muodokkaita naisia.”


 

Rikottu olo

Nainen on tehty rinnoista. Siltä tuntui Piia Hakomäestä, 39, kun hän vuonna 2008 näki ensimmäistä kertaa peilistä tyhjän kuopan ja kymmenet tikit paikalla, jossa aiemmin oli ollut rinta. Syöpäpotilaalle oli tietysti helpotus, että kasvain saatiin pois, mutta katkeruus seurasi pian perästä.

– Rinnanpoiston jälkeen oli kesä ja muut pukeutuivat toppeihin. Minä verhouduin ja surin toispuoleista kehoani. Näin rintoja kaikkialla: kaduilla, kaupoissa, mainoksissa. Kun pitkät hiuksenikin lähtivät, tuntui, että viimeisetkin naiseuteni rippeet vietiin.

Kaljuna ja yksirintaisena Piia tunsi itsensä kummajaiseksi. Kun pahimmasta kuopasta oli päästy ja toipuminen alkoi, iski paniikki: miten elämä voi jatkua tämän näköisenä?

– Elin sinkkuna ja ajattelin, että kukaan mies ei pysty katsomaankaan minua, kun toinen puoli on tyhjä. Takaapäin minua luultiin joskus transuksi. En tuntenut itseäni millään tapaa haluttavaksi. Itkin ja heittelin pois toppeja, joita olin edellisvuosina käyttänyt.

Kaikesta huolimatta Piia tapasi pian nykyisen avomiehensä. Silti hän halusi uuden rinnan heti, kun mahdollista. Sen aika tuli jo puolentoista vuoden päästä syöpäleikkauksesta.

– Päätös oli itsenäinen, mieheni ei koskaan painostanut minua. Jotkut päättävät jatkaa elämäänsä ilman korjausleikkausta, ja hyvä niin. Mutta itse en olisi pystynyt hyväksymään itseäni niin. Omissa silmissäni toispuoleinen kehoni oli karu näky. En halunnut katsoa itseäni peilistä.

Uusi rinta tehtiin silikonista ja selkälihaksesta. Edessä voi olla vielä toinen leikkaus, kun oma rinta elää kehon muutosten mukana. Vielä Piia ei tahdo implanttia toiseen rintaansa. Jos rintasyöpä uusisi, se olisi helpoin havaita luomu­rinnasta.

– Ehkä voisin harkita, jos luomurinta alkaa roikkua polvissa. Siihen asti mennään näillä, Piia hymyilee.

Luonnostaan pienirintainen Piia vitsaili ennen sairastumistaan, että runsaampi etumus ei ainakaan haittaisi. Samalla hän oudoksui naisia, jotka suurennuttavat rintojaan.

– Nyt ymmärrän, kuinka suuri merkitys rinnoilla voi olla minäkuvalle. Ne ovat niin hallitseva osa naisen kehoa.

Keskustelua rinnoista ja naisellisuudesta käytiin myös keväällä, kun näyttelijä Angelina Jolie poistatti rintansa syöpäriskin takia. Otsikoissa kohistiin rohkeudesta ja naiseuden rajojen rikkomisesta, mutta toisaalta Angelina otti heti tilalle rintaimplantit. Muuttuiko siis lopulta mikään?

Omien rintojen korvaaminen implanteilla ei välttämättä ole helppo päätös. Piia ei tunne silikonirintaansa täysin omakseen, vaikka se ei erotukaan räikeästi luomurinnasta.

– Silikonirinta on kuin kehostani ulkoistettu, jonkun muun tekemä hieno tuotos. Sitä voisin tarpeen tullen esitellä puolitutulle, luomurintaa mielelläni en.

Kun Piia Hakomäki kävi uimahallin saunassa yksirintaisena, muiden tuijottelu tuntui välillä kiusalliselta. ”Rinnan puuttuminen on konkreettinen osoitus elämääni iskeneestä pommista. Toisaalta jos rinnanpoisto pelastaa hengen, se ei ole hinta eikä mikään.”


Piia suri syövän takia menettämäänsä rintaa. Silikoni-implantti edustaa hänelle sairauden nujertamista, uutta elämää.

 

Arkinen kuin kampaajakäynti

Linda ei muista suurennusleikkauksen jälkeisistä viikoista juuri mitään. Implantit laitettiin rintalihaksen alle, jotta lopputulos olisi luonnollisempi. Kipu oli paljon kovempi kuin jos silikoni olisi laitettu lihaksen päälle.

– En päässyt itse ylös sängystä kahteen viikkoon, vaan äitini piti nostaa
minut. Itkin, että mitä ihmettä olen mennyt tekemään itselleni. En suosittele silikonien ottamista kenellekään, joka ei ole sataprosenttisen varma, että ottaa ne oikeista syistä.

Oikeat syyt tarkoittavat muun muassa sitä, että hyväksyy riskit. Vaikka leikkaukset ovat kehittyneet, esimerkiksi silikonien kapseloituminen tai kehon luonnollinen muuttuminen voivat ajaa uudestaan leikkauspöydälle.

Silikonien vaaroista puhuttiin paljon viimeksi viime vuonna, kun paljastui, että ranskalainen yritys käytti PIP-implanteissaan teollista silikonia, asiakkailtaan salaa. Uutisissa vilisi tarinoita helposti repeytyvistä implanteista. Niitä asennettiin jonkin verran myös suomalaisille.

Sitten on vielä psyyke. Tutkimusten mukaan monilla rintojaan suurennuttaneilla naisilla on aiemmin ollut mielenterveysongelmia.

Silikonit on yhdistetty myös suurempaan itsemurhariskiin. Toisaalta on raportoitu, että implantit lisäisivät onnellisuutta. On tärkeää kysyä, pakeneeko uudella rintavarustuksella vain muita, paljon pahempia ongelmia.

Kulttuurintutkija Taina Kinnunen on pohtinut kauneusleikkauksia tutkimuksessaan Lihaan leikattu kauneus. Tainan mukaan rintaimplantteihin, kuten muuhunkin plastiikkakirurgiaan, liittyy aina kaksi puolta: toisaalta glamour ja seksi, toisaalta häpeä. Samalla Taina muistuttaa, että jollekin silikonien ottaminen voi olla kuin kampaajalla käynti.

Jenniinaa leikkausmatka Tallinnaan jännitti, mutta silikonit ovat alusta asti olleet arkinen asia, jota ei piilotella.

– Miksi ottaa silikonit, jos häpeilee niitä? Omalla kohdallani en edes puhuisi kauneus-, vaan korjausleikkauksesta. Polveni on leikattu kahdesti, ja mielestäni tämä oli minulle aivan yhtä välttämätön operaatio, Jenniina toteaa.

On myös niitä, joille rintaimplanttien hankkiminen on elämän suuntaa muuttava siirtymäriitti. Piia myöntää, ettei hän halunnut uutta rintaa vain siksi, ettei peilikuva miellyttänyt. Uusi rinta on hänelle symboli jostain suuremmasta.

– Syöpä tulee aina olemaan matkakumppanini. Rintaleikkaus edustaa minulle sitä, että yksi ajanjakso elämässäni on ohi. Minulla on uusi rinta, menen eteenpäin ja tulevaisuus tuo mitä tuo.

Nyt kun oma peilikuva miellyttää, olo on vapautuneempi. Sairaus ei silti tehnyt rinnoista Piialle aiempaa tärkeämpiä. Päinvastoin se auttoi oivaltamaan, että naiseus on paljon muutakin.

– Aiemmin ajattelin, että naiseus on kiinni ulkoisista avuista. Sellaista kuvaa meille monesti tahdotaan syöttää: naisia esineellistetään halun kohteiksi, ja rintoja on esillä kaikkialla. Nyt ymmärrän, ettei se ole koko totuus.

Yhä suositumpi leikkaus

Rintojen suurennus ja pienennys ovat Suomessa naisten suosituimmat kauneusleikkaukset. Näistä rintojen suurennus on yleisempi. Valtaosa rintojen suurennuksista tehdään silikoni-implanteilla.

Muita suosittuja leikkauksia ovat silmäluomileikkaukset, kasvojen kohotukset ja rasvaimut.

Miesten tavallisimpia leikkauksia ovat hiustensiirrot ja yläluomileikkaukset.

Suomessa silikonirintojen hinnaksi tulee 5 000–10 000 euroa, Virossa 3 500–5 000 euroa.