Kuva Liisa Valonen
Kuva Liisa Valonen

Paola Suhonen, 39, muotisuunnittelija, jolle muoti ei ole riittänyt enää pitkään aikaan. Hän haluaa valokuvata, tehdä elokuvia ja musiikkia– ja saada oman perheen. Enää pitäisi löytää se oikea.

Ivana Helsingin päämaja Helsingissä on samalla valoisa ja karu paikka. Paola Suhosen uusimpia luomuksia esittelevät rekit kiertävät paljaita seiniä, uudet kankaat odottavat pahvilaatikoissa, ja valo tunkee sisään kaikista ikkunoista.

Toisinaan Paola tulee tänne lauantai-iltana, napsauttaa kahvinkeittimen päälle ja ajattelee tekevänsä hommia pari tuntia. Aamuyöllä hän havahtuu ajan kuluun ja kävelee kotiin. Työnteko lauantaiyönä ei haittaa, koska Paolan maailmassa ei ole erikseen työtä ja vapaa-aikaa. On pelkästään elämä ilman erityisempiä lokerointeja, suuri seikkailu.

Töistä kotiin käveleminen on ihanaa siksikin, että viiteen vuoteen Paola ei voinut tehdä niin. Elokuvakoulu vei suunnittelijan vuosiksi New Yorkiin ja Los Angelesiin, mutta vuodenvaihteessa hän palasi Helsinkiin.

– Tämä on se paikka, jossa haluan olla. Tiedän jo nyt, että tulen käymään paljon Yhdysvalloissa, mutta kotini on Suomessa, ja kaikki muu on vain matkalla oloa.

Paluu on ollut suursiivouksen aikaa. Paola on kerännyt tavaroita varastoista ja laittanut vaatteita kirpputorille, mutta myös selvitellyt matkan aikana mutkistuneita ihmissuhteita. Hän haluaisi hoitaa kaiken kanssakäymisen reaaliajassa ja kasvokkain, mutta jos asuu valtameren takana, se on mahdotonta. Yrityksen pyörittäminen Skypen kautta oli oma ruljanssinsa, mutta pelkillä nettipuheluilla kommunikoiminen ei tehnyt hyvää ihmissuhteillekaan.

– Jenkkivuosina oli vaikea määritellä, missä mennään, kun oma elämä oli kolmessa paikassa.

Nyt määrittely on helppoa: Suomessa on hyvä olla, ja elämä tuntuu selkeältä.

Jääräpää romantikko

Paola on yhtäältä haaveileva romantikko ja toisaalta toiminnan ihminen, jonka mielestä mitään asiaa ei voi jättää roikkumaan. Kun hän kertoo haluavansa kauheasti valokuvata filmille, se ei tarkoita, että sitten joskus. Se tarkoittaa, että samalla kun jutellaan, Paola miettii, mihin pimiön vesipiste tulee. Ajatus pimiöstä ei jätä rauhaan ennen kuin suunnitelma on valmis.

– Olen pakkomielteinen, fanaattinen ja periksiantamaton. Ihmissuhteissa se ei aina toimi, Paola sanoo.

Ivana Helsinki on rakennettu sinnikkäällä eteenpäin puskemisella ja valtavalla työllä, mutta ihmissuhteissa periksiantamattomuus ei aina palkitse. Pitäisi osata päästää irti, antaa ja ottaa etäisyyttä. Se on Paolalle vaikeaa. Hän kun uskoo, että tosi rakkauden tunnistaa nopeasti ja että jos erotaan, erotaan kerrasta eikä pidetä taukoja ja katsella, mihin tilanne kehittyy.

Paolan unelmia, kuten vaikka filmille kuvaamista ja musiikin tekemistä, yhdistää se, että ne on unelmoitu toteuttamista varten. Suunnittelijalla voi olla sata projektia kesken, mutta jokainen niistä tulee vuorollaan valmiiksi. On kuitenkin yksi haave, jota Paolakaan ei voi toteuttaa pelkällä sisukkaalla painamisella. Oma perhe.

Paolan haaveissa on sellainen perhe kuin lapsuudenkodissakin oli: seikkailuyksikkö, kuin oma pikku bändi. Farkkumerkkinsä myyntityössä kiertänyt isä on Paolan mielestä oman elämänsä rokkitähti, ja vanhemmat rakastavat yhä toisiaan, kun avioliittoa on takana vuosikymmeniä. Jotain sen tapaista Paola on omallekin kohdalleen ajatellut.

– Olen aina nähnyt itseni äitinä ja ajatellut, että minulla olisi lapsia.

Lapsia ei kuitenkaan ole, ja ensi vuonna Paola täyttää 40. Biologinen kello ei silti ole tikittänyt kovin häiritsevästi, joten perheen perustaminen on siirtynyt. Lisäksi lapsentekohaaveita jarruttaa se, ettei se suuri sielunkumppani ole vielä osunut kohdalle. Voisihan lapsia nykyään saada yksinkin, mutta sitä Paola ei ole harkinnut.

– En usko, että olisin hyvä äiti yksin. Tai kyllä minusta siihen varmasti olisi, jos jäisin vaikka lapsen kanssa kaksin, mutta enemmän kaipaan kokonaista perhettä.

Iän myötä Paola sanoo tulleensa entistä ehdottomammaksi. Edes toive lapsesta ei ole syy joustaa siinä, mitä parisuhteelta haluaa.

– Rakkaudessa ei voi tehdä kompromisseja. Luotan siihen, että nykyään voi saada lapsia aika vanhanakin, Paola hymyilee.

Ikä ei muutenkaan ahdista, elämän ja ajan rajallisuus vain. Tekemistä olisi niin paljon. Paineita Paola ei kuitenkaan suostu ottamaan:

– Hyvät asiat tulevat omalla painollaan, eikä kaikkea voi suunnitella.

Omassa maailmassaan

Kun Paola ja Pirjo Suhonen saivat Ivana Helsingin pystyyn vuonna 1998, Paola ajatteli löytäneensä kanavan, jonka kautta voisi ilmaista sielunmaisemaansa. Että muoti olisi se juttu. Suomalaiset tykästyivät Ivana Helsingin retroprintteihin, mutta Paola tunsi pahaa oloa itsensä rajoittamisesta.

– Olen tajunnut vasta viime vuosina, että rakastan monia eri materiaaleja, ja voin myös hyödyntää työssäni niitä kaikkia.

Niinpä Ivana Helsinki on nyt, 15 vuotta myöhemmin, laaja-alainen suunnittelu- ja muotibrändi sekä tuotantoyhtiö. Keväällä Paola valmistui maailman parhaiden elokuvakoulujen joukkoon kuuluvasta American Film Institutesta, ja hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa 7 Heaven Love Ways tuli ensi-iltaan. Leffan aiheena on rakkaus – tietenkin.

Paola Suhonen on ainoa suomalainen muotisuunnittelija, jonka nimi on ollut sekä Pariisin että New Yorkin muotiviikkojen virallisessa näytöskalenterissa. Ei ole liioittelua sanoa, että Suomen menestynein.

– Muodin seuraaminen ei kiinnosta minua pätkän vertaa, Paola sanoo.

Suuren maailman muotiluomusten ihastelun sijaan hän puhuu fashion-vammailusta. Se tarkoittaa muotimaailman pöhinää ja kotkotusta, hierarkioita ja pintaliitäjien intoilua. Fashion-vammailun sietäminen on osa Paolan työtä, sillä se on muotimaailman kieli. Mutta kun muotiviikot ovat ohi, suunnittelija tulee kotiin Suomeen ja ajattelee, että tuo kotkotus ei todellakaan ole minun juttuni.

Juttunsa Paola on löytänyt: ihan oman maailman. Sellaisen, jossa amerikkalainen roadtrip-maisema yhdistyy arktiseen slaavilaisuuteen ja suomalainen melankolia värittää kaikkea.

– Työni ovat tuliaisia sielunmaailmastani. On hienoa, jos ne koskettavat jotakuta, mutta se ei ole syy tehdä niitä. Minun on vain pakko ilmaista itseäni.

Se on suuren taiteilijan puhetta, mutta Ivana Helsinki on tunnettu myös erilaisista kaupallisista yhteistöistään. Vaatemallistot ja elokuvat ovat vain pieni raapaisu Paolan ja Ivana Helsingin aikaansaannoksista. Lisäksi on viinitölkkejä, musiikkivideoita, postikortteja, kahvikuppeja... Vain turkiksia Paola ei suunnittelisi, kaikki muu käy.

Kaupallisuudesta on tullut kritiikkiä, mutta jostainhan taide-elokuvien tekoon tarvittavat rahat on saatava. Paola ei teeskentele, etteivät ilkeät puheet satuttaisi.

– Sitä alkaa miettiä, että onko tämä keskustelupalstalla oleva juttu nyt totuus minusta. Että entä jos kaikki, mitä teen, on täyttä paskaa?

Mutta koska Paola ei ole sitä tyyppiä, joka jää tuleen makaamaan, hän on todennut realiteetit. Hän ei osaa tehdä mitään muutakaan kuin sitä, mitä nyt tekee, mikään muu ei tule luontevasti. Jos se on paskaa, hänen on silti jatkettava sitä.

Vahva nainen ja pikkutyttö

Ivana Helsingillä ei koskaan ole ollut ulkopuolisia rahoittajia, koska Paola ei halua olla vastuussa kenellekään. Meininki oli sama jo lapsena, kun Paola ei suostunut lainaamaan talvimakuupussia partiokavereiltaan. Piti saada oma, ettei tarvitsisi kantaa huolta muiden tavaroista. Vieläkään Paola ei tykkää käydä toisten jääkaapilla tai yökyläillä.

– Kun leikin omilla rahoillani ja seison omilla jaloillani, tunnen olevani täydellisen huoleton ja vapaa kokeilemaan uusia asioita. Ihmissuhteissakin voin mennä päin seinää ja satuttaa itseäni, kunhan en satuta muita.

Itsenäisen naisen filosofia ulottuu myös rakkauteen. Toimivaan parisuhteeseen tarvitaan Paolan mukaan kolmea ominaisuutta. On oltava syvää sielunsukulaisuutta, eroottista latausta ja toimiva arki. Paola uskoo, että jokaiselle on yksi oikea, täältä ikuisuuteen jatkuva rakkaus. Useammankin ihmisen kanssa voi tuntea sielunsukulaisuutta, ja sitä Paola on kokenutkin.

– Herkät ja haavoittuvat miehet viehättävät minua, mutta en voi korjata ketään ehjäksi. Olen vahva nainen, enkä ole koskaan tuntenut minkäänlaista alemmuutta miehiin nähden. Silti haluan, että saan välillä olla pikkutyttö ja turvautua mieheen.

Itse Paola sanoo olevansa yltiörehellinen.

– Jos on luurankoja kaapissa, kaikki aika menee kaapinovien pitelyyn. Haluan, ettei minulla ole käsittelemättömiä ja kohtaamattomia asioita vauhtiani hidastamassa.

Yhdysvalloista paluun jälkeen Paola on luopunut ihmissuhteista, jotka eivät tunnu hyvältä. Kun kaikki kaivelemaan jääneet asiat on saatettu päätökseen, olo on kevyt, puhdas ja vapaa.

Paola Suhonen

Suunnittelija on syntynyt 19.6.1974. Opiskeli viisi vuotta Yhdysvalloissa, mutta asuu nyt taas koiransa kanssa Helsingissä.

Valmistui keväällä elokuvaajaksi American Film Institutesta. Palaa syksyllä Taideteolliseen korkeakouluun suorittamaan maisterin tutkintoaan.

Omistaa sisarensa Pirjo Suhosen kanssa 15 vuotta täyttävän Ivana Helsinki -merkin, jolle tekee muotia, elokuvia ja sekalaista suunnittelua.