”Väitän, etten enää ole niin itsekeskeinen ja omaan napaan tuijottava kuin 
aiemmin”, Jonna Tervomaa miettii.
”Väitän, etten enää ole niin itsekeskeinen ja omaan napaan tuijottava kuin aiemmin”, Jonna Tervomaa miettii.

Viisi vuotta sitten laulaja Jonna Tervomaa, 40, sai tarpeekseen ja hyppäsi pois keikkabussista. Irtioton aikana hänestä tuli äiti, ja intohimo musiikkiin löytyi uudelleen. – Luovuin titteleistä ja työn tuomasta tärkeyden tunteesta.

Joulukuussa vuonna 2008 laulaja Jonna Tervomaa seisoi Helsingin Aleksanterin teatterin lavalla ja katsoi seisaaltaan taputtavaa yleisöä. 10-vuotisjuhlakonsertti oli päättynyt. Kyyneleet ja hiki sotkivat ripsivärin, sisuksissa mylläsi euforia.

– Päätin sillä hetkellä, että tämä olisi viimeinen keikkani. Ilta oli ollut niin täydellinen, että se tuntui urani tilinpäätökseltä. Tajusin, että minun on pakko pysähtyä ja miettiä, mitä elämältä haluan. Kyllästyin itseeni ja tapaani tehdä näitä töitä, Jonna muistelee nyt ja pörröttää hiuksiaan.

Hän ei ole muuttunut miksikään. Vaalea, kerroksittain leikattu rokkitukka sojottaa yhä minne sattuu. Orvokinsinisissä silmissä on läikähdys pikkutyttöä, joka sai vuonna 1983 koko Suomen sekaisin Minttu sekä Ville -hitillä. Puhe kulkee matalana ja verkkaisesti, kuin jokaista sanaa harkiten.

Musiikkimaailmassa viisi vuotta on pitkä aika. Jonnan tauon aikana listoille ovat rynnineet Chisun, Jenni Vartiaisen, Anna Puun ja Erinin kaltaiset voimanaiset. Ahkerimmat heistä ovat tehneet levyn vuodessa.

– Minulle sellainen tahti ei ole ikinä sopinut. Kun jäin pois töistä, tiesin, että luvassa olisi taloudellisesti tiukemmat ajat. Ja onhan se sellaista ollutkin, olen tullut toimeen nippanappa, Jonna tunnustaa.

Tittelit nurkkaan

Toisaalta rahaa ei ole paljon mennytkään, sillä Jonna on hissutellut enimmäkseen kotonaan Helsingin Kalliossa. Lampsinut lantsarit jalassa ruokakauppaan ja piirrellyt keittiön pöydän ääressä nelivuotiaan esikoistyttärensä kanssa. Luolautunut, niin kuin hän itse kuvailee.

– Esiintyjän työssä kadottaa helposti itsensä. Aloin kiinnittää huomiota aivan epäolennaisiin seikkoihin, kuten siihen, miltä joku hiuskiekurani näyttää lehtikuvissa tai mitä minusta kirjoitetaan. Tuntui mahtavalta irrottaa itsensä siitä luupista ja antaa ajatusten vaeltaa.

Vapauden jälkeen tuli tyhjyys. Jonna huomasi, että suuri osa hänen identiteetistään oli rakentunut työn varaan. Laulujen kirjoittaminen, bänditreenit ja keikkailu olivat muodostaneet turvallisen rytmin, jonka hän tiesi hallitsevansa.

– Kun olin ollut pois kuvioista vuoden, aloin tajuta, miltä pitkäaikaistyöttömästä tuntuu. Luovuin titteleistä ja työn tuomasta tärkeyden tunteesta. Tuntui yhtä aikaa vapauttavalta ja ahdistavalta katsoa tyhjää kalenteria, Jonna muistaa.

Ravistelu teki lopulta hyvää ja herätti kartoittamaan muitakin vaihtoehtoja.

– Jossain vaiheessa leikittelin ajatuksella, että voisin ryhtyä ilmaisutaidon opettajaksi. Open työ sopisi tällaiselle huomionkipeälle artistille: saisin olla yhä esillä, Jonna vitsailee.

Yksin äidiksi

Syyskuussa vuonna 2009 urasuunnittelu jäi taka-alalle, sillä Jonnan arki oli yhtäkkiä täynnä ohjelmaa. Hänestä tuli äiti.

– Minusta tuntuu, etten ole koskaan voinut fyysisesti niin hyvin kuin odottaessani vauvaa. Kai siihen liittyi huojennustakin siitä, että ylipäätään tulin vielä 36-vuotiaana raskaaksi.

Ensimmäisen vauvakuumeen Jonna tunnustaa kokeneensa jo 17-vuotiaana.

– Se iski todella fyysisenä ja voimakkaana, vaikka tiesin, ettei minusta olisi ollut äidiksi niin nuorena. Näin usein unia, joissa juoksin karkuun varastetut vauvat sylissäni.

Lasten kanssa Jonna oli tottunut touhuamaan jo ennen omaa tytärtään, sillä hänellä on kuusi kummilasta. Silti äitiyden mukanaan tuoma vastuu keikautti elämän hetkeksi raiteiltaan.

– Olin viettänyt niin kauan itsenäistä elämää, että siitä luopuminen aiheutti ristiriitaisia fiiliksiä. Olin valmis uuteen vaiheeseen, mutta ikävöin vapauttani.

Jonna on kirjannut tyttärensä elämän etappeja ylös päiväkirjaan. Häneltä on pyydetty usein tekstejä lastenlauluihin, mutta se ei ole tuntunut mielekkäältä.

– Kun tyttäreni syntyi, tiesin, etten voisi kirjoittaa hänestä biisejä. Se on liian iso ja henkilökohtainen asia minulle. Haluan suojella häntä julkisuudelta.

Jonna on tottunut pärjäämään tyttärensä kanssa välillä yksin, sillä pitkä suhde rumpali Jani Ketosen kanssa päättyi raskausaikana. Musiikkialalta löytyi myös nykyinen avopuoliso, kitaristi-laulaja Mika Tuokkola eli Tokela.

– Minusta elämässä on turha märehtiä menneitä. Vastoinkäymiset haalenevat ajan myötä, ja vaikeudetkin johtavat lopulta johonkin hyvään. Nyt asiat ovat niin kuin niiden kuuluukin: minulla on ihana koti ja perhe, hän kiittelee.

Jonnakin on usein yrittänyt ratkoa onnellisen parisuhteen kaavaa. Mysteeriä, joka pitää toiset parit yhdessä hautaan saakka.

– Ottaisin mielelläni jonkin kurssin niiltä, jotka ovat onnistuneet rakkaudessa, hän heittää mutta vakavoituu sitten.

– Yksi tärkeä oivallus on ollut, että ihmiset hakevat rakkaudelta eri asioita ja osoittavat sitä eri tavoin. Kaikista ei ole kynttiläillallisten järjestäjiksi, eikä tarvitsekaan olla. Tärkeintä on, että rakastaa.

Boheemi lapsuus

Jonna oli viisivuotias, kun hänen omat vanhempansa erosivat.  Kokemuksesta ei jäänyt traumoja, eikä hän edes muista, millaista elämä ydinperheessä oli.

– Äiti ja isä hoitivat eron ilmeisen hyvin, koska mieleeni ei ole jäänyt mitään riitoja tai valtataistelua. Sen muistan, että muutimme usein ja ympärilläni oli paljon sukulaisia ja läheisiä ihmisiä äidin ja isän uusien kumppanien myötä.

Vauhtia ja erikoisjärjestelyjä riitti myös vanhempien ammattien takia: Jonnan äiti Tanja teki vuorotyötä ravintolassa, Timo-isä keikkaili Karma-yhtyeensä kanssa.

– Ehkä olen tuon takia itsekin sopeutunut niin hyvin epäsäännöllisiin hommiin. En ole koskaan saanut kotoa sellaista kahdeksasta neljään -työn mallia.

Vaikka moni kuvittelee Jonnan nuoruuden olleen pelkkää lapsitähteyttä, hän itse muistaa 70-80-lukujen Forssasta parhaiten hulvattomat leikit serkkunsa kanssa seurojentalolla.

Musiikki oli läsnä aina. Isä ja äiti kuuntelivat rokkia, folkia ja kantria. Isoäidin luona jammailtiin Carolan ja Olavi Virran tahdissa. Aivopesu onnistui, sillä Jonna syttyy yhä vahvoille tulkitsijoille ja amerikkalaiselle perinnemusiikille.

– Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän biisien tekstit ovat alkaneet kiehtoa minua. Yksi irtioton syistä oli se, että halusin kehittyä paremmaksi kirjoittajaksi. On kiva, että biisit ovat runollisia, mutta eivät ne saa mennä yli hilseen. Siksi olen opetellut suorempaa ilmaisua.

Jonnan intohimo laulujen tekemiseen on pantu jo merkille. Vuonna 2007 hän sai Teosto-palkinnon Parempi loppu -albumin sanoituksista ja sävellyksistä.

– Vaikka teen kevyttä musiikkia, olen sanoittajana taipuvainen pohdiskeluun. Se ei tarkoita sitä, että vain traumoista voisi syntyä hyviä biisejä mutta kyllä eletty elämä kriiseineen kuuluu lauluissani.

Biisejä avopuolison kanssa

Olen käynyt joessa kylpemässä, oranssissa teltassa lempimässä, tiedän miten vislataan, näin elävän Kekkosen…

Tietenkään Jonna ei malttanut pysyä taukonsa aikana kokonaan erossa musiikista. Lauluja alkoi tipahdella vähitellen sana ja sävel kerrallaan.

Radioiden soittolistoille ensimmäiseksi ylsi hersyvän iloinen Minä toivon. Viime viikolla julkaistiin Mika Ronkaisen ohjaama video koskettavasta Tikapuut-laulusta, joka kertoo omaishoitajan arjesta.

– Halusin pohtia ihmisarvoa ja varsinkin niitä heikommassa asemassa olevia, joita yhteiskunta sysää syrjään. Meidän pitäisi useammin pysähtyä miettimään, mikä on oikeasti tärkeää, Jonna kertoo.

Tahtia hidastamalla Jonna löysi kauan kadoksissa olleen musiikin ilonkin.

– Niin se vain on, että lihakset kehittyvät parhaiten levossa. Meidän jokaisen on saatava välillä laiskotella, jotta jaksamme innostua työstämme.

Uusi alku vaati taustatiimin vaihtamista. Pari vuotta sitten Jonna tarttui toimeen ja soitti muusikkoystävilleen. Samuli Putron kautta löytyi tuottaja Eppu Kosonen, joka on Jesse Kaikurannankin menestyksen takana. Biisejä Jonna on tehnyt myös yhdessä avopuolisonsa Tokelan kanssa.

– Haikeinta oli luopua vanhasta bändistä, vaikka kyllähän me tiesimme, että se tulisi eteen enemmin tai myöhemmin.

Uudessa bändissä soittavat basisti Mikko Määttä, rumpali Mikko Kaakkuriniemi, kitaristi Jaakko Murros sekä kosketinsoittaja Jere Ijäs. Viime kuukaudet ovat menneet tähän uuteen perheeseen tutustuessa.

Hiekkaa eteisessä

Jonna arvelee, että hänestä on tullut sanoittajana rennompi. Laulut syntyvät  nyt tajunnanvirtatekniikalla, liikoja analysoimatta. Kontrollin tarpeen väheneminen heijastuu myös kotiin.

– Ennen en sietänyt ollenkaan epäjärjestystä. Tuntui, etten voinut hyvin sotkun keskellä, joten aloitin työpäivät aina siivoamalla. Nyt hiekka eteisen lattialla ei aja minua enää hulluuden partaalle.

Lapsiperheessä sormien läpi katsominen on tietysti vain hyvä ominaisuus.

– Väitän, etten ole enää niin itsekeskeinen ja omaan napaan tuijottava kuin aiemmin. Lapsen ansiosta elämään on tullut niin paljon muuta sisältöä. Se on todella vapauttavaa, Jonna miettii.

Kun Eläköön-albumi ilmestyy syyskuun lopulla, Jonnalla on jälleen edessään uusi kokemus. Tämä on hänen ensimmäinen keikkakiertueensa äitinä. Vaikka Jonna muistaa omasta lapsuudestaan isän keikkamatkat jännittävinä seikkailuina, omaa tytärtään hän ei ota mielellään mukaan kiertuebussiin.

– Hyvä tukiverkko on kullanarvoinen. Innokkain hoitaja löytyy lähipiiristä, sillä meillä on lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus, ja hän on tytön kanssa mielellään.

Jonna on miettinyt usein, mitä mahtaa kuulua niille faneille, jotka kävivät hänen keikoillaan viisi vuotta sitten. Muistavatko he vielä?

– Moni asia tällä alalla on muuttunut poissaollessani. Keikkapaikkoja on nyt entistä vähemmän ja artisteja enemmän. Ihmisillä on arjessaan niin kiire, että monen viikonloput taitavat mennä kotona toipumiseen. Siksi me muusikot joudumme tekemään aika monta kiertuetta saadaksemme tästä elannon.

Ikimuistoinen synttärilahja

Taloudellinen niukkuus ei Jonnaa pelota. Hän sanoo tulevansa mieluummin toimeen pienemmällä kuin olevansa jatkuvasti pois kotoa.

– Perheen myötä esimerkiksi yhteisistä aterioista on tullut minulle tosi tärkeä juttu. Haluan, että istumme mahdollisimman usein saman pöydän ääreen eikä meillä ole kiire mihinkään.

Bändin pojilla on onneksi sama toive.

– Minusta on mahtavaa, että muusikotkin ovat muuttuneet. Emme ole enää epämääräinen läjä hiippareita, joilla ei ole muuta elämää kuin keikkabussi. On vain hyvä, että ihmisillä on perheet ja muitakin intohimoja, Jonna sanoo.

Esikoiskirjansa pian julkaiseva kollega Maija Vilkkumaa on tästä hyvä esimerkki.

– Olen aina ollut sitä mieltä, että Maijan pitäisi pukea tarinansa kirjaksi. Hänellä on ollut jo biisintekijänä todella vahva ja luonteva suhde kirjoittamiseen.

Kun Jonna ja Maija 1990-luvun lopussa aloittivat uransa, artistien välille rakennettiin kilpailuasetelmaa. Oikeassa elämässä sellaista ei ole koskaan ollut. Vaikka kollegat eivät usein tapaakaan, Jonna sanoo tuntevansa Maijan kanssa yhä hengenheimolaisuutta.

– On kiva tietää, että on olemassa joku kohtalotoveri, jolle voi mummona soittaa ja ehdottaa, että lähdetkö juomaan mun kanssa lasillisen sherryä. Voimme muistella sitten, minkälaista oli keikkailla tuulesta repeävien lavojen ja ankeiden bajamajojen keskellä, Jonna nauraa.

Ystävät voivat toki yllättää aiemminkin. Näin kävi Jonnalle alkuvuodesta, kun hän täytti neljäkymmentä vuotta. Levyntekoprosessi oli kesken, eikä hän jaksanut ajatella juhlien järjestämistä.

Bileitä ei tullut, mutta lahja saapui. Kaverit olivat masinoineet Jonnaa varten rahakeräyksen ja hankkineet hänelle matkalahjakortin, kymmenen päivän seikkailun Thaimaahan.

– Lahja tuli niin täydellisenä yllätyksenä, että sain aivan hillittömän itkukohtauksen. Levykään ei olisi varmasti valmistunut, ellen olisi lähtenyt matkalle.

Thaimaan Phuket oli sukellusta harrastavalle Jonnalle entuudestaan tuttu, joten perillä hän saattoi keskittyä olennaiseen: lepäämiseen.

– En tehnyt oikein mitään. Uin, söin ja nukuin. Siellä rannalla yksin maatessani mietin, että ei tämä vanheneminen sentään ole pöllömpää.

Jonna Tervomaa

■ Laulaja-muusikko syntyi 7.1.1973 Forssassa.

■ Asuu Helsingissä avopuolisonsa, kitaristi-laulaja 
Tokelan (Mika Tuokkola) ja nelivuotiaan tyttärensä kanssa.

■ Tuli tunnetuksi vuonna 1983 voitettuaan Syksyn 
sävel -kilpailun Minttu sekä Ville -hitillään. Aikansa 
tunnetuin lapsitähti ehti julkaista kolme albumia.

■ Rock-ura käynnistyi vuonna 1999. Jonna on julkaissut 
7 pitkäsoittoa, joista uusin, Eläköön, ilmestyy 20.9.