Kokki Sara La Fountain, 32, kuluttaa kaiken, minkä ansaitsee. – Luotan, että elämä kantaa. Siksi hän on antanut myös uudelle rakkaudelle mahdollisuuden.

Kokki Sara La Fountainin eteisen pöydällä on Israelista ostettu kullanvärinen lankapuhelin. Uskomuksen mukaan sillä voi soittaa suoraan Jumalalle. Saran ystävät ottavat usein luurin käteensä, kiittävät jostain tai toivovat jotain. Puolivitsillä, jotkut tosissaan.

– Kerran yksi kaverini toivoi itselleen poikaystävää. Kotimatkalla hän tapasi nykyisen puolisonsa! Puhelin siis todella toimii, Sara kertoo nauraen.

Myös Sara on toivonut itselleen puhelimessa parisuhdetta, ja nykyisin hänellä onkin kiikarissaan ulkomailla asuva mies. Vakavalle suhteelle ei vain tahdo olla kiireen keskellä aikaa.

– Mutta nyt minulla alkaa puolentoista kuukauden loma. Ihastus on suht tuore, joten katsotaan, mihin se johtaa. Fiilis on hyvä, Sara hymyilee keittiössään.

”Minulle ei ole väliä, tienaako mies enemmän tai vähemmän kuin minä. Kunhan miehelle ei olisi mikään ongelma tai egokysymys, jos minä tienaan häntä paremmin”, Sara La Fountain pohtii.

Kaunis 70 neliön kaksio Helsingin Kruununhaassa on ollut Saran koti kaksi ja puoli vuotta, siitä asti, kun hän erosi kihlatustaan, ohjaaja Antti Jokisesta. Beige-valkoinen koti pursuaa pieniä yksityiskohtia: vanhoja ikoneita, jättimäisiä pippurimyllyjä, tuunattuja Ikea-huonekaluja, kauniita kvartseja. Kattoterassilla kukat kurkkivat mintunvärisistä ruukuista ja peltiämpäreistä.

Saran toinen koti on New Yorkissa, jossa hänellä on yksiö Sohon kaupunginosassa Manhattanilla. Luksuskaupunginosassa kodista saa pulittaa huikeaa vuokraa: 2 200 euroa kuussa.

– New Yorkin -asunto on suurin rahareikäni tällä hetkellä. Välillä sapettaa maksaa niin kovaa vuokraa, vaikka en edes ole asunnossa. En tiedä, onko kämpän pitäminen järkevää, mutta se on aina ollut unelmani. Voi olla, ettei asunto ole minulla koko elämääni, mutta aion tehdä paljon töitä sen eteen.

Sara on juuri julkaissut uuden herkutteluun ja hyvään oloon keskittyvän Healthy Kitchen -keittokirjansa ja hänen 24Kitchen: Sara La Fountain -kokkiohjelmansa pyörii arkisin Foxilla. Kaikki 40 jaksoa kuvattiin Saran kotona, ja päivät venyivät helposti 16-tuntisiksi.

– Vaikka minulla olisi joskus miljoonia rahaa, työskentelisin silti. Tämä vuosi on ollut loistava, mutta en muista milloin minulla olisi ollut vapaapäivä.

Play it Again Sam -vintageliike on yksi Saran suosikeista, mutta hän shoppailee myös ketjuliikkeissä. ”Olen persoonallinen fiilispukeutuja. Yhtenä päivänä haluan olla rokki­tyttö, toisena boho-chic ja kolmantena taiteilijapoikatyttö.”
 

Kadonneet säästöt

Sara oppi jo lapsena, että rahan eteen pitää ahkeroida. Kuusivuotiaana hän kiersi naapurustossa myymässä kakkujaan, kolme vuotta myöhemmin Sara bongattiin malliksi katalogi- ja mainoskuvauksiin. Taskurahaa hän sai siivoamalla sunnuntaisin isäpuolensa arkkitehti­toimistoa ja auttamalla kotiaskareissa.

– Meidän perheessä ei koskaan auttanut kysyä, että saanks mä rahaa. Jos halusi jotain erityistä, sitä varten piti säästää ja ostaa itse. Se oli reilu peli.

Teini-ikäisenä Sara työskenteli kesät Pyhäniemen kartanossa, joka kuului tuolloin hänen äitinsä suvulle. Sara auttoi siivoamisessa, ahersi kahvilassa ja myi lippuja taidenäyttelyihin ja konsertteihin.

Kymmenen viime vuoden aikana Saran työhistoria on ollut yhä hengästyttävämpi: hän on kirjoittanut neljä kirjaa, vetänyt viittä ruokaohjelmaa, pitänyt kokkikoulua, kirjoittanut kolumneja, blogannut, tehnyt mallin töitä sekä suunnitellut astioita, kodintekstiilejä ja työjalkineita. Sara on siirtänyt rahaa tunnollisesti säästöön, mutta...

– Rahat ovat pikkuhiljaa kadonneet ihan vain elämiseen: ruokaan, vuokraan ja lentolippuihin. Minulla ei ole enää paljonkaan säästössä. Nykyään kaikki mitä tulee, myös menee, vaikka olenkin tarkka raha-asioissa. Mutta raha on tarkoitettu kulutettavaksi, en minä sitä mukaan hautaanikaan saa.

Sara on silti tyytyväinen rahatilanteeseensa. Ei hän tarvitse jahteja, hienoja autoja tai isompaa asuntoa.

– Ei minun tarvitse pröystäillä vaatteilla ja tavaroilla, että tuntisin itseni paremmaksi. Jos voisin elää aina näin, olisin todella onnellinen. Tiedän, että elintasoni säilyttäminen vaatii työtä, mutta en ole koskaan pelännyt, etteikö töitä riittäisi. Luotan, että elämä kantaa.

Sara käy lähikaupassaan Anton & Antonissa pari kertaa viikossa. ”Ostan yleensä kanaa, kalaa, vihanneksia ja avokadoja.”

Pröystäileviä miehiä

Yhdysvalloissa Sara on nähnyt läheltä varakkuuden varjopuolet.

– Inhoan, miten jotkut miehet saavat rahasta identiteetin ja egonsa. Se on vastenmielistä. Etenkin New Yorkissa monilla miehillä on pissaa päässä heti, kun heidän tilillään on enemmän rahaa.

Deittaillessaan Sara on törmännyt miehiin, jotka puhuvat koko ajan rahasta ja joille se on maailman tärkein asia. Miehet tarjoavat hänelle suurin elein luksusmatkoja, mutta niitä Sara ei ole ottanut vastaan. Ravintolaillallisen miehet sen sijaan saavat tarjota.

– Olen sillä tavalla vanhanaikainen, että minusta on vain kivaa, jos mies maksaa illallisen. Se on merkki kohteliaisuudesta ja hyvistä käytöstavoista. Jenkeissä voin jopa loukata miestä, jos alan kaivaa esiin lompakkoani, Sara kertoo.

Parisuhteissaan Sara ei ole koskaan välittänyt siitä, kumpi tienaa enemmän, sillä tärkeintä on olla tiimi. Saralla on aina ollut oma tili ja omat rahat. Ero avoliitosta oli silti taloudellisesti iso juttu.

– Rahaa hupeni avoliitossa paljon vähemmän. Olisihan se kiva, jos minulla olisi nytkin joku toinen jakamassa juoksevia kuluja. Se olisi niin paljon helpompaa, Sara huokaisee.

Hän on kuitenkin nauttinut yksin asumisesta ja omasta rauhasta. Vuosien myötä hän on oppinut tuntemaan itsensä paremmin, niin työssä kuin parisuhteessakin.

– Olen yrittänyt olla kantamatta mukanani ikäviä asioita vanhoista liitoistani. On todella tärkeää, että noteeraan suhteiden tuomat traumat ja huonot kokemukset ja opin niistä, mutta en halua kantaa niitä mukanani. Välillä se on vaikeaa. Mutta en halua katsoa taaksepäin, että mitä jos. Minun täytyy kuunnella sydämeni ääntä ja luottaa siihen.

 

Saran kotona on aina tuoreita kukkia. ”Rakastan pioneja! Pidän myös ruusuista. Teen niistä yksinkertaisen kimpun.”

MAANANTAI

Ruokakauppa 100 €
Sienikori 5 €
Taksimatkat ruokakuvauksiin 40 €

Käyn lähikaupassani, lähi- ja luomuruokaan erikoistuneessa Anton & Antonissa melkein joka päivä. Nyt ostan alkuviikon ruokaostokset ja raaka-aineita kuvauksia ja tv-ohjelmaani varten. Koska teen jokaista ohjelmani jaksoa varten kolme ruokalajia, kaupassa saattaa kadota helposti 100–200 euroa kerralla. Se on ihan järjetön summa, mutta onneksi tuotanto­yhtiö korvaa ne minulle.

Kulutan eniten rahaa ruokaan. Koska se on työni, en katso hintoja vaan panostan aina laatuun. Ruokakuvauksista en tingi yhtään, sillä haluan, että kaikki on kauniin näköistä ja juuri oikean väristä.

Olen puolen vuoden aikana tehnyt kotonani yli 500 reseptiä. Siksi kaapeissani on ihan käsittämätön määrä ruokaa. Tarvitsisin suurperheen syömään sen kaiken – nyt olemme vain chihuahuani Amelién kanssa kahdestaan. Jos siis tulee maailmanloppu, minun luokseni kannattaa tulla syömään.

Hakaniemen hallista ostan punaisen, kukkasin koristellun sienikorin Fox- kanavan englanninkielistä pilottia varten. Kun olin pieni, Karjalasta kotoisin oleva mummoni opetti minut poimimaan metsästä sieniä, marjoja ja luonnonyrttejä. Metsässä kulkeminen on ihanan terapeuttista. Vedän myssyn päähän ja pakkaan mukaan hyvät eväät.

TIISTAI

Paitoja ja koruja H&M:ltä 45 €
Mekko ja nahkatakki Zarasta 129 €
Työrekvisiittaa Stockmannilta ja Granitista 42 €

Pukeutumismakuni on muuttunut viime vuosina. Ennen käytin paljon kirkkaita värejä, nyt suosin sinistä, harmaata, mustaa ja hopeaa. Arkena minulle riittävät nahkarotsi, t-paita ja hyvät farkut.

Ostan Los Angelesin -lomaani varten uusia paitoja ja koruja H&M:ltä. Kaupan korut eivät ole kalliita, mutta ne ovat kivoja, hauskoja ja niitä on helppo yhdistellä erilaisiin asuihin. Zaran nahkarotsi on yksi isoista syysostoksistani, mutta ostan myös kesäisemmän mekon Losia varten.

Nautin shoppailusta, mutta enää en viitsi hankkia mitään turhaa. Nuorempana saatoin ostaa vääränkokoiset kengät ja tunkea jalkani niihin väkisin. Kierrän Helsingin kaupat läpi kerran kuussa, mutta teen isot ostokseni aina keväisin ja syksyisin. En ikinä käy alennusmyynneissä. Kalleimmat ostokseni ovat yli 2 000 euron Célinen harmaa käsilaukku sekä Dolce & Gabbanan barokkihenkiset mustat saapikkaat, jotka maksoivat 2 400 euroa. Kengät olivat impulssiostos, ja ajattelin niitä ostaessani, että olen ihan hullu. En ole käyttänyt kenkiä montakaan kertaa, mutta ne ovat niin kauniit, että ovat myös sisustuselementti.

KESKIVIIKKO

Kasvohoito 70 €
Mandariiniöljyä ja päivävoidetta 100 €

En ole pitkään aikaan hemmotellut itseäni, joten nyt tiiviin työputken jälkeen ja ennen lomaani käyn kasvohoidossa. Ostan hoitolasta myös ihanan virkistävää mandariiniöljyä, jota levitän kasvoilleni ennen nukkumaanmenoa ja vähän paksumman päivävoiteen syksyksi. Ne ovat aika kalliita, mutta hintansa arvoisia.

Aina kun haluan palkita itseni, menen joko hierontaan tai kasvohoitoon. Ne ovat hyviä tapoja rentoutua ja saada itseni taas virkeäksi raskaan työpuristuksen jälkeen. Itsensä palkitsemista on myös lasillinen hyvää viiniä tai skumppaa, ilta hienossa ravintolassa tai lomamatka ystävien kanssa. Olen elämän nautiskelija, mutta kohtuudella.

Olen kohta lähdössä tyttökavereideni kanssa viikoksi Los Angelesiin ja olen reissusta niin onnellinen. Aion nauttia ihanasta ruuasta, viineistä ja tuorepuristetuista luomumehuista. Tiedän, että matkalla palaa rahaa, mutta koetan pysyä budjetissani. Olen säästänyt reissua varten ja tiedän, että minun tarvitsee säästää sen jälkeenkin.

Matkoillani en tingi hotelleista. Voin vaikka jäädä kahdeksi päiväksi kivaan hotelliin löllöttelemään, jos mieleni ei tee lähteä minnekään. Metsästän sitten lentoliput halvalla tai yritän saada lennot kuitattua pisteilläni.

TORSTAI

Ruokakauppa 20 €
Postikortteja Olkkarista 10 €
Koru ja hattu vintageliikkeestä 140 €

Lifestyle-kauppa Olkkari Mariankadulla on yksi lempikaupoistani Helsingissä. Ostan sieltä usein pieniä juttuja kotiini, kuten mukeja ja lautasia sekä tauluja ja postikortteja. Play it again Sam -vintageliike taas on Krunikan helmi. Se on ihastuttava ja ainutlaatuinen liike, josta löytyy aina jotain juhlia tai kuvauksia varten. Tunnen kaupan omistajan Arja Könösen hyvin, sillä hän on naapurini. Kerran hän kutsui minut luokseen lasilliselle, kun unohdin avaimeni sisälle.

Kruununhaassa asumisessa ihaninta on yhteisöllisyys. On kiva mennä kauppaan, kahvilaan tai ravintolaan, jonka henkilökunnan tunnen. Olemme kavereita ja tuttavia, halaamme kun näemme ja vaihdamme aina kuulumisia.

Kotini on ennakkoperintöni, muuten olisin tuskin löytänyt sitä itselleni. Olen sisustanut ja remontoinut asuntoni halvalla, sillä olen metsästänyt huonekaluni huutokaupoista, antiikkiliikkeistä, kirppareilta ja pienistä sisustuskaupoista. Maalasin asuntoni perheeni kanssa, ja arkki­tehti-isäpuoleni tuunasi minulle kirjahyllyn ja keittiönhyllyt.

New Yorkin -kämppäni taas on pieni ja suloinen. En ole ostanut sinne mitään arvokasta vaan sisustanut sen lähinnä Ikealla. Nykissäkin minut tunnetaan kulmakahvilassa sekä lähibaarissa ja -kaupassa. Siellä John huikkaa minulle jo ovelta: ”Sara, you’re back in town!”

PERJANTAI

Kukkia 25 €
Ekolo 25 €
Ruohonjuuri 28 €

Rakastan kukkia. Jenkeissä joku kysyi minulta nauraen, ostanko todella itse itselleni kukkia. Ne ovat ihania ja tuoksuvat hyvältä, ja kotiin tulee kiva fiilis. Lähikukkakauppani lisäksi poikkean Ekolo-luontaistuotekaupassa ja Ruohonjuuressa hakemassa erilaisia superfoodeja, siemeniä ja kookosöljyä. Teen kirjanjulkkareitani varten vieraille luonnonkosmetiikkaa ja superfoodmysliä.

Innostuin puhtaasta ruuasta pari vuotta sitten, kun minulla oli työstressiä. Havahduin, että jos en pidä itsestäni huolta ja syö hyvin, en jaksa. Ilman terveellistä ruokaa, meditointia ja lenkkeilyä olisin ollut teholla aikoja sitten.

Yritän syödä niin paljon luomua kuin vain voin. Terveellinen ruoka ei ole minulle kananrintaa ja raejuustoa, vaan esimerkiksi mehuja, smoothieita ja raakaruokaa. Jenkeissä näyttelijät ja mallit eivät enää osta kalliita taloja ja autoja, vaan he panostavat hyvinvointiin pysyäkseen freeseinä. Vegaaniruoka, vihermehut ja raakaruoka ovat siellä iso juttu.

LAUANTAI & SUNNUNTAI

Illallinen ravintola Kuurnassa 45 €

Suomessa teen paljon ruokaa itselleni, mutta käyn myös ravintoloissa. Tilaan yleensä pääruuaksi kalaa tai äyriäisiä, juon lasillisen punaviiniä ja jaan jälkiruuan jonkun kanssa. Nykissä käyn ulkona jatkuvasti ystävieni kanssa: meillä on pitkiä brunsseja ja dinner partyja. Saatan myös usein napata ruuan mukaani tai tilata kotiin. New Yorkissa en kokkaa niin paljon, vaan nautiskelen ja ideoin.

Suomessa vietän aikaa kotona ja kutsun kaverini sinne. En kuitenkaan tarvitse aina ihmisiä ympärilleni, olen välillä oikea erakko. Höpötän ruokaohjelmassani niin paljon, että väsyn ääneeni ja minun on saatava olla yksin. Silloin suljen puhelimen ja hiljennyn. Se tuntuu kuin laittaisi itsensä lataukseen.

Saran viikon menot yhteensä: 824 euroa

Sara La Fountain

■ Kokki-kirjailija syntyi 22.4.1981 Santa Barbarassa Yhdysvalloissa.
■ Sukkuloi Helsingin- ja New Yorkin -asuntojensa väliä chihuahuansa kanssa.
■ Äiti Maritta on suomalainen merkonomi ja taiteilija, isä amerikkalais-ranskalainen ravintoloitsija ja isäpuoli arkkitehti Kosti Kuronen.
■ Vuonna 2011 Saran verotettavat ansio­tulot olivat 52 746 euroa, pääomatulot 9 356 euroa.
■ Nähdään 24Kitchen: Sara La Fountain -ohjelmassa Foxilla.
■ Julkaisi juuri kirjan Healthy Kitchen (Tammi).

Mitä tekisit lottovoitolla?
Lähtisin reissuun kaveriporukalla ja järjestäisin isot juhlat – minä tarjoaisin! Olisi myös ihanaa tukea ystäviäni ja perhettäni sekä antaa rahaa hyväntekeväisyyteen.  

Mistä et tingi?
Laukut ovat tärkeimpiä. Célinen osto kirpaisi pari vuotta sitten, se maksoi yli 2 000 euroa. Mutta olen käyttänyt laukkua joka päivä, joten se on maksanut itsensä takaisin. Satsaan myös kenkiin ja takkeihin, niiden hinnat liikkuvat satasissa.

Mistä pihistät?
Vaatteista. Jos minulla olisi ihan hirveästi rahaa, olisi kiva ostaa ihailemiani brändejä, mutta nyt shoppailen lähinnä H&M:llä, Gina Tricotissa, Seppälässä, Mangossa ja Monkissa. Ostan mieluummin vähän enemmän vaatteita kuin tuhlaan budjettini yhteen, kalliiseen paitaan.

Milloin on ollut tiukinta?
Parikymppisenä, kun opiskelin Jenkeissä Culinary Institute of America -oppilaitoksessa. Joka penni piti laskea. Tykkäsin siitä ajasta silti paljon, olin onnellinen pienistä asioista.

Kuinka paljon sinulla opinto- tai asuntolainaa?
Minulla ei ole koskaan ollut kumpaakaan.