Kolmekymppinen näyttelijä on tehnyt rooleja laidasta laitaan: niin epookeissa, kuten Ylpeys ja ennakkoluulo kuin indieleffoissakin, kuten Donnie Darko.
Kolmekymppinen näyttelijä on tehnyt rooleja laidasta laitaan: niin epookeissa, kuten Ylpeys ja ennakkoluulo kuin indieleffoissakin, kuten Donnie Darko.

Lapsitähtenä aloittanut Jena Malone otti varhain ohjat elämäänsä ja antoi piut paut neuvoille. Omapäisyys kannatti: näyttelijä lunasti jätti­potin hittielokuva Nälkäpelin roolissa.

"Oöö.”

Näyttelijä Jena Malone, 29, empii. Amerikkalainen ei pysty varmuudella
sanomaan, monettako päivää kiertue on jatkunut, mutta kaksi on varmaa: tänään ollaan Norjassa, ja hänellä on flunssa. Avustaja tuo uuden lasillisen kuumaa vettä, Jena pyyhkii nenänsä ja sujauttaa paperitollon mustien housujensa taskuun.

– Tämä kaikki on silti törkeän siistiä, Jena tuhisee.

Tämä kaikki tarkoittaa maailmanlaajuista ensi-iltahulinaa, eri kaupungeissa kirkuvia fanijoukkoja sekä viikkojen promo­kiertuetta, jolla Jena ja näyttelijäkollegat mainostavat elokuvaa Nälkä­peli – Vihan liekit. Se on toinen osa neljän Nälkäpeli-elokuvan sarjasta.

Kakkosta on odotettu. Elokuvasarjan ykkösosa tavoitti viime vuonna Suomessakin liki 200 000 katsojaa. Yhdysvalloissa Nälkäpeli oli katsotuin elokuva neljä viikkoa putkeen – moista ei ollut nähty sitten Avatarin vuonna 2009. Leffastudiot ovat janonneet tehdä uudet twilightit, ja Nälkäpeleissä näyttäisi onnistavan.

Jena on työskennellyt näyttelijänä 18 vuotta eikä ole kokenut ennen vastaavaa.

– Kun kuulin roolista, nakuttelin googleen hahmoni nimen Johanna Mason. Eteeni pläjähti tuhansittain piirroksia roolihenkilöstäni, analyyseja hänen persoonastaan sekä yksityiskohtaisia kuvauksia siitä, millaisessa metsässä Johanna kasvoi ja miten hän pukeutuu aamiaiselle. Kiesus sentään, hänen ympärilleen oli rakennettu kokonainen universumi! Jena parahtaa ja vihmoo käsillään ilmaan ympyrää kuin piirtääkseen mielikuvitusuniversumin eteemme.

Nälkäpelin fanikunta tuntui Jenasta kiehtovalta mutta pelottavalta.

– Näyttelijänä haluan tulla nähdyksi, ja ajatus suuresta yleisöstä imartelee. Mutta jos on paljon odotuksia, tulee takuulla myös pettymyksiä. Voin tehdä vain oman versioni Johannasta, ja se tuskin miellyttää ihan kaikkia, Jena pohtii.

Omat rahat, oma valta

Siksipä Jena jätti googlettelunsa lyhyeen ja päätti luottaa roolin rakentamisessa omaan vainuunsa sekä kirjailija Suzanne Collinsin romaanitrilogiaan, johon elokuvat tiukasti perustuvat. Collinsin kirjoitukset tarjosivat tarkan kuvauksen nuortenromaanien sankareista, joten hahmoksi muuntuminen oli helppoa.

– Suzannen luomat hahmot tuntuvat niin todellisilta, etteivät ne kuole kirjan loppuessa vaan jatkavat elämäänsä mieli­kuvituksessa ja edelleen valkokankaalla. Oikeastaan minun piti vain antaa Johannan muuttaa kehooni ja olla hänen äänensä ja olemuksensa, Jena kuvailee.

Nälkäpelissä Johanna on kovapintainen kapinallinen, joka sivaltaa vastustajiaan kirveellä tai pistää pystyyn verisen painiottelun. Hänen lähipiiristään rakkaat ovat kuolleet, ja katkeruus on muokannut naisesta kivenkovan taistelijan.

– Rooliin kuului paljon stunttemppuja ja kirveen heilutusta, mutta ryminäpuoli oli helpoin osuus. Vaikeinta oli omaksua Johannan synkkyys ja raivo. Millaista on surra menetettyjä tai miltä tuntuu, kun on tappanut jonkun? Kuvauspäivinä minun piti olla vihan vallassa aamusta iltaan, eikä sellainen ole luonteelleni tyypillistä ollenkaan.

Mikä sitten on? Alle kolmekymppisenä Jena jo lukeutuu Hollywoodin konkareihin. Hän on tehnyt rooleja laidasta laitaan, ohjannut musiikkivideon ja julkaissut levyjä.

Teini-ikäisenä hän tienasi perheelleen ruokarahat ja ajautui niiden vuoksi välirikkoon äitinsä kanssa. 15-vuotiaana Jena sai oikeuden määräyksellä pää­täntä­vallan elämästään: siitä alkaen hän itse on vastannut raha-asioistaan ja sopimuksistaan ilman, että äiti on päässyt käsiksi tytön tilipusseihin. 17-vuotiaana hän muutti lopullisesti omilleen ja on viime vuosina hiljalleen paikkaillut katkenneita välejään äitinsä kanssa.
Riitojaan hän ei halua enää puida ja on todennut vain, ettei raha- ja perheasioita pidä sekoittaa keskenään.

– Olen aina ollut vahvaluonteinen oman tieni kulkija. Jos joku on yrittänyt tuputtaa neuvojaan, olen mieluummin todennut ei kiitos, haluan etsiä omat ratkaisuni. Elinympäristönä Hollywood on kuin kuohuna virtaava joki, jonka keskellä olen yrittänyt löytää oman reittini lipua eteenpäin. Joskus se on vaatinut kovastikin työtä ja pelotonta asennetta, Jena muotoilee diplomaattisesti.

– Jos minusta ja esittämästäni Johannasta hakee yhtäläisyyksiä, juuri pelottomuus on meissä samaa. Vähät välitän, mitä muut minusta ajattelevat ja kokeilen mieluusti kaikkea pelottavalta vaikuttavaa ja vierasta, koska niissä on eniten opittavaa.

Uutuuselokuvassa Nälkäpeli – Vihan liekit Jena Malone on kovapintainen Johanna Mason.

Kapinoitsija korkkareissaan

Jena sai alkunsa äitinsä Deborahin yhden illan jutusta eikä tiedä isästään paljoakaan.

Hän vietti lapsuutensa Nevadassa, Tahoe-järven vuoristoisissa maisemissa äidin ja tämän naisystävän kasvattamana. Deborah jäi yksinhuoltajaksi, kun tytär oli yhdeksän.

Kymmenvuotispäivänsä aattona Jena näki lehdessä ilmoituksen näyttelijäntyön koulutuspäivästä ja ruinasi sen pääsymaksua syntymäpäivälahjakseen.

– Olimme rutiköyhä pikkuperhe, ja äiti teki kolmea työtä, jotta pärjäsimme jotenkuten. Iltaisin roikuin äidin mukana harrastelijateatterin harjoituksissa ja näytöksissä. Silloin näin äidissä taianomaisen muutoksen: tuntia aiemmin hän oli siivonnut jonkun toisen kotia ja nyt hän loisti meikeissä ja koreissa puvussa lavalla.

Jena alkoi harrastaa näyttelemistä, lukea ja opiskella, eikä äiti ainakaan jarrutellut, jos työtilaisuuksia tuli vastaan. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Jena sai 12-vuotiaana. Vuotta myöhemmin hänen nimensä oli Golden Globe -ehdokkaiden listalla.

14-vuotiaana Jena asui New Yorkissa ja kävi esiintyjätyöhön valmistavaa erityiskoulua. Pari vuotta myöhemmin hän työskenteli jo tuottajana elokuvassa American Girl.

Lapsitähden tarinaa on usein verrattu filmitähti Jodie Fosterin uraan.

– En ole koskaan suunnitellut menestystä tai uraani. Mietin vain, mikä minua seuraavaksi huvittaisi. Työssäni parasta on, että voin tehdä niin monenlaista, muuntua vaikka miksi. Jos vaikka 60-vuotiaana innostun ohjaamisesta, teenpä sitten sitä.

Jena sanoo hakevansa työstään erilaisia tunnetiloja.

– Joskus tartun rooliin, koska haluan nauraa itselleni tai vaikka kauhistua
tarinan raakuudesta. Sellainen olen muussakin elämässä: jos tekee mieli
pukeutua korkokenkiin, viis siitä, että ulkona on puolen metrin hanget.

Jenassa on myös aimosti kapinahenkeä, joka motivoi häntä valinnoissaan.

– Minua närästää, kuinka yhteiskunta yrittää ohjata meitä kaikessa kuin lampaita. Varsinkin naisia. On jokin kumma yleinen käsitys siitä, millainen rakkaussuhde on oikea tai mitä luomiväriä juuri nyt kuuluu käyttää, Jenan ääni kohoaa.

– Jokaisen naisen pitäisi elää niin, että hän itse tietää, millainen on ja mitä haluaa. Emme saisi olla niin anteeksipyytäviä ja sopeutuvia. Jos yrittää vain miellyttää muita, on kuin kävelevä zombi.

Jena uskoo, että Nälkäpeli on osaltaan rohkaiseva eteenpäin potkija.

– Minusta elokuvan olennaisin viesti on, että jokaisen on tärkeintä löytää oma äänensä ja saada se kuuluviin. Voiko parempaa elämänohjetta ollakaan?

Jena Malone

■ Los Angelesissa asuva näyttelijä ja muusikko syntyi 21.11.1984. Aloitti uransa 12-vuotiaana ja hankki itsemääräämisoikeuden 15-vuotiaana. Varttui äitinsä ja tämän naisystävän kasvattamana.
Nälkäpeli-sarja on Jenan uran suurin tuotanto. Aiempia töitä mm. Viattomuuden loppu, Donnie Darko, Saved! sekä Ylpeys ja ennakkoluulo.
■ Mukana myös Nälkäpeli-sarjan kolmososassa Matkijanärhi 1.
■ Julkaissut levyt soolona sekä The Shoe -yhtyeessä.