Osku Heiskanen, Aira Samulin ja Laura Paloheimo vauhdissa kirjanjulkkareissa. Taustalla DJ ja ykkös­ystävä Krista Puranen Wilson ”Lady Koo”, joka on tullut Lauran juhliin Britanniasta asti. Krista on ­pukeutunut teemaan sopivasti surevaksi anopiksi.
Osku Heiskanen, Aira Samulin ja Laura Paloheimo vauhdissa kirjanjulkkareissa. Taustalla DJ ja ykkös­ystävä Krista Puranen Wilson ”Lady Koo”, joka on tullut Lauran juhliin Britanniasta asti. Krista on ­pukeutunut teemaan sopivasti surevaksi anopiksi.

Kun Laura Paloheimo markkinoi uutta teostaan, hän ehtii tanssilattialle, aamutelkkariin, catwalkille ja kirjastoon. Tällaistako kirjailijaelämä nykyisin on?

"Eteen, sivulle, taakse, näpäytä, yy, kaa, koo, lasso. Hyvin menee”, keski-ikäinen mies piiskaa tanssi­lattialla bilettäviä ihmisiä, jotka nostelevat jalkojaan ja t­ekevät juuri oikeassa kohdassa käsillään lassonheittoa muistuttavan pyöräytyksen.

Ilma tihenee, ja ensimmäiset hikipisarat valuvat kristallikruunujen alla, kun väki lattialla siirtyy seuraavaan muuviin. Nyt osoitetaan etusormella samaan tahtiin kuin lantio heiluu. Se on diskosormi!

Toisin kuin voisi luulla, nyt ei ole siirrytty aikakoneella 1970-luvulle, vaan
ollaan julkistamassa romaania Helsingissä vuonna 2013.

Eturivissä sähkönsinisessä hilemekossa pyörähtelevä vaalea nainen on kirjailija Laura Paloheimo, 42, jonka toinen romaani OMG on juuri tullut painosta. Kirja kertoo hääjärjestelijänä työskentelevästä Annasta, joka rakentaa ammatikseen pariskuntien tärkeintä päivää, vaikka oma elämä on ihan sekaisin.

Otavan Antti Kasper ja Lotta Sonninen löysivät Lauran käsikirjoitus­pinosta. Heiltä Laura kuuli kirjoittavansa chick litiä.

Disko oman kirjan kunniaksi. Se olisi ollut mahdoton ajatus vielä kymmenen vuotta sitten, jolloin oman kirjan markkinoimista ja kehumista pidettiin mauttomana.  Monelle kirjailijalle  se olisi kauhistus vieläkin, eikä ajatus muutenkaan aina miellytä kirjallisuuden tuntijoita. Esimerkiksi Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko Suvi Ahola toivoi syyskuussa
kolumnissaan, etteivät kirjailijat avautuisi niin paljon elämästään. ”Kuinka laajasti kannattaa esitellä itsensä ja kirjansa suhteita? Onko se ylipäätään tarpeen? Eikö siten kaiva maata teoksen merkityksen alta?” Ahola kysyi.

Kun Laura nousee pinkeillä ilmapalloilla koristellulle lavalle pitämään puhetta, takana seinällä vaihtuvat teemaan ­sopivat kuvat. On hääkappeleita Las ­Vegasissa, hienoja ­autoja, Laura stetson päässään lukemassa kirjaansa, lisää häärekvisiittaa ja taas Laura valkoisessa ­mekossa lukemassa kirjaansa aavikolla.

– Oh my God, olen kirjoittanut kirjan, jonka nimi on Oh My God. Tänä iltana on tarkoitus juhlistaa ja myydä kirjaa. Kertokaa muillekin siitä ja käykää mun ­Facebook-sivuilla. Olen vielä märkäkorva, eikä mua tunneta, Laura aloittaa ja naurattaa yleisöä:

– Tänään te opitte muuvit pikkujouluihin Pekka Kataisen johdolla. Pekka on showtanssin Suomen mestari ja Mister Suosikki ja lisäksi suuri pissalihasten jumpauttaja ja naurulihasten venyttäjä.

Julkkaribileissä Laura signeeraa tuoretta kirjaansa Pia Thum Långbackalle (vas.) ja naapurilleen Inka Knaapille (oik.). Taustalla seisoo Lauran lukioaikaisen ystävän tytär Laura.

Laura kertoo tottuneen esiintyjän varmuudella kirjansa synnystä ja teemoista. Toista kirjaa pidetään usein vaivalloisena, mutta Lauran romaani syntyi vauhdilla ja häneltä itseltäänkin salaa, ”isolla sudilla rockia ja bileitä maalaten”. Päähenkilön ammatiksi hän valitsi hääjärjestelijän, koska mikään ei ole niin traagista kuin olla hääjärjestelijä silloin, kun oma sydän on särkynyt.

– Kirjani kannessa on kakkukoriste, jossa yksinäinen morsian. Se muistuttaa minua siitä, miten tärkeää on tahto rakastaa ja ymmärtää itseään. Sen jälkeen voi rakastaa muita, Laura päättää puheensa.  

Lue mun hyvä kirja

Ennen vanhaanhan homma meni kärjistetysti näin: Kirjailija oli taiteilija, ­joka vetäytyi norsunluutorniinsa ja oli mieluiten kokonaan tapaamatta toimittajia, kirjakauppiaita tai lukijoita. Jos ­hänet pakotettiin kirjan julkaisun yhtey­dessä ulos poterostaan kirjailijakier­tueelle, hän oli kännissä kaiken aikaa.

Otavan syys­kauden avajaisissa edellisellä viikolla Laura vaihtoi kuulumisia kirjailija Anja Snellmanin ja Otavan tiedottajan Tarja Kopran kanssa.

Laura on esimerkki uuden polven kirjailijasta, joka tulee alalle pitkä cv takataskussaan. Moni on työskennellyt vuosia  mainostoimistossa tai mediamaailmassa, missä pelin henki on jo selvinnyt. Niin Laurakin.

Viimeistään työssään televisiokanava ­Subilla viitisen vuotta sitten Laura tajusi, että viihteen tekeminen on vähintään yhtä vaativaa kuin taiteen.
Lauralle tuntuukin olevan harvinaisen selvää, mihin kohtaan kirjallisuuden kenttään hän kuuluu.

–  Jos valitsee genrekseen viihteen, on oltava paksunahkainen ja tajuttava, ettei kuulu korkeakulttuuriin. En koskaan saa Finlandiaa eikä minua noteerattu esikoiskirjakilpailuissa, mutta olen iloinen, jos kirjaani lainataan kirjastoista. Se antaa myös paljon vapauksia tuottaa oman kirjailijuuden ympärille sellaisia asioita, joita korkeakirjallinen, vakavasti otettava kirjailija ei voi tehdä.

”Jos hauskuus tulee tanssimalla diskoa, niin sitten pitää tanssia”, Laura ajattelee. Julkkareissa on paikalla tanssikavereita Rytmikkäistä, vanhoja ystäviä, kirjakauppiaita ja kustantamoväkeä.

Kun Laura markkinoi esikoiskirjaansa Klaukkalaa, hän järjesti omaperäisiä ­lukijatapaamisia. Koska kirjan päähenkilö rakastaa luksusmerkkejä, Laurakin kutsui lukijoita paikalle merkkilaukkuineen. Yhtä hyvin kuin kirjasta, paikan päällä saattoi rupatella vaikka muodista.

Laurasta olisi käsittämätöntä olla käyttämättä kaikkia mahdollisia markkinointikeinoja sen jälkeen, kun on istunut kaksi vuotta niin tiiviisti läppärinsä edessä, että ylös noustessa on tuoli kiinni persuksissa. 

– Jos haluaa kirjailijana erottua, täytyy tehdä yhteistyötä niiden tahojen kanssa, jotka sitä haluavat. Moni voi ajatella, että ’Laura saa näkyvyyttä, kun on tuon näköinen’, mutta minut on löydetty käsikirjoituspinosta.

Sillä Laura tarkoittaa, että käsikirjoitusta lukiessaan kustannustoimittaja kiinnostui tekstistä pelkästään sen ­ansioiden takia.

Muutama viikko sitten Laura tapasi lukijoiden rakastaman painosten kuningattaren Laila Hirvisaaren, jota kriitikot pitivät vuosikymmeniä liian viihteellisinä. Kahden eri sukupolven kirjailijan kohtaaminen oli ikimuistoinen:

– Laila tuli halaamaan, kehui upeaksi ja käski pitää kiinni omasta jutustani. Hän kertoi miten huonosti häntä on kohdeltu, mutta hän ei antanut periksi. Laila sanoi olevansa tosi iloinen, että saamme nyt tehdä töitä näin vapaasti.

Laura on aina halunnut tehdä sitä, mikä tekee muut iloiseksi.

– Aina se on ollut herättelyä: kuunnelkaa itseänne, ja tietynlaista ankaruuden ja jäykkyyden liikuttelua.

Niinpä hän tällä viikolla tanssii, kävelee catwalkilla, puhuu telkkarissa ja kirjastossa. Joka paikkaan kulkevat mukana OMG-glitterkirjaimet, jotka hän on omin kätösin askarrellut pahvikirjaimista, ­punaisesta kartongista ja lasihelmistä.

Kaikkia kirjailijoita ei silti velvoiteta askartelutalkoisiin, Lauran kustantamon Otavan kaunokirjallisuuspäällikkö Antti Kasper painottaa.

– Kukin juhlii ja markkinoi kirjaa omalla tyylillään. Lauran tekemisessä  välittyy mainio huumori ja hömppä, ja se on täysin synkassa teoksen maail­man ja hänen kirjailijaidentiteettinsä kanssa. Arvostamme sitä.

Kirjaston rauhassa

Tiistaina Lauran askartelemat kirjaimet on aseteltu pienelle pöydälle Tapiolan kirjastossa, jossa on ­alkamassa Lauran kirjan ympärille ­rakennettu chick lit ­-ilta. Harmi, että Espoossa nautitaan nyt viimeisestä kunnon kesäpäivästä ja paikalle on saapunut vain muutama kuulija. Laura ei hämäänny.

– Hävisin auringolle. Mutta laitan nyt kulhon kiertämään, että päästään makean­ elämän makuun, hän sanoo ja pomppaa tarjoamaan aakkoskarkkeja.

Tapiolan kirjaston chick lit -illassa Lauraa haastattelee kirjastonhoitaja Ritva Himanen.

Lauran kirjassa päähenkilö syö karkkeja suruunsa. Makean ja kirpeän ­sävyillä Laura kuvailee myös tuoreen kirjansa tunnelmaa ja koko chick lit -genreä.

Kuten lajityypin kuningattaret, ­Marian Keyes, Helen Fielding ja Sophie Kinsella ovat osoittaneet, naispää­henkilön joskus kivuliaaseenkin itsensä etsimiseen sekoittuu aina runsaasti huumoria ja itseironiaa.

Kirjastonhoitaja Ritva Himanen ­kyselee kirjan juonesta ja henkilöistä, ja Laura vastaa innostuneesti ja hauskasti. Samalla selviää paljon myös kirjailijasta itsestään. Laura tunnustaa naureskellen, että taitaa pian olla liian vanha sinkkukirjojen väsäämiseen.

– Jossain vaiheessa en enää tiedä, mitä sinkut tekevät, koska nukutan lasta iltaisin yhdeksältä. Olen naimisissa, mutta kirjan takia tein deitti-ilmoituksen nettiin. En vissiin osannut antaa itsestäni tarpeeksi menevää kuvaa tai olin liian sarjamurhaajapelkoinen, koska ilmoituksestani ei tullut kovin hyvä. Mutta uskon, että ihmisiä voi edelleen tavata muuallakin kuin netissä. Ihan missä vain.   

Kotimaista chick litiä on kirjoitettu 2000-luvulla harvakseltaan, ja Lauran OMG onkin ensimmäinen genren romaani, jonka kirjastonhoitaja Ritva on lukenut. Hän kehuu Lauran kirjoittajantaitoja ja kysyy, haluaisiko Laura siirtyä pois chick litistä ja viihdekirjallisuudesta. Rahkeet kun selvästi riittäisivät muuhunkin.

– En halua, sillä olen pyrkinyt sinne ja tulen aina pysymään ­romanttisen viihteen kentässä, Laura vastaa napakasti.

Noin kolme varttia kestänyt kirjailijaesittely päättyy Lauran sanoihin:

– Kiitos kaikille, jotka olitte paikalla. Lukemisen ohella suosittelen kaikille itse­tutkiskelua. Suosittelen rapistelemaan omaa karkkipussia: onko maku hapan vai suolainen vai makea, keitä ne omat kirjaimet ovat ja missä järjestyksessä vai pitääkö niillä olla järjestys.

Elämän aakkoset

Oman elämänsä karkkipussi-inventaa­rion Laura teki viisi vuotta sitten tavatessaan nykyisen miehensä Jaakon.

Sitä ennen hän oli elänyt elämää, jonka sekoiluista olisi helposti naputellut muutamankin viihderomaanin tai tv-käsikirjoituksen. Marionin, Jari Sillanpään, Ami Asplundin ja Katan taustatanssijan elämä oli epäsäännöllistä.

Nuorempana Laura teki mallin­ töitä muun ­muassa Triumpfille. Guessin näytökseen hän lupautui huvin vuoksi. ”En muistanutkaan, miten paljon odottamista tähän liittyy.”

– Jos elää koko ajan kuuden viikon pätkissä, ei ikinä tunne kuuluvansa minnekään. Aina yhden työpätkän jälkeen matkustettiin ulkomaille, missä oltiin yhtä ulkopuolisia. Mulla oli vain vaikeita ja raastavia ihmissuhteita, koska toinen osapuoli oli aina esiintyjä tai muusikko, jolla oli sama tilanne kuin mullakin. Jossain kohdassa riideltiin vain, että kumman työt on tärkeämpiä ja ollaanko edes samaan aikaan kotona.

Välillä Laura panosti täysillä kirjoittamiseen, kävi kursseja Kriittisessä korkeakoulussa, Teatterikorkeassa ja Oriveden opistossa. Vaiheeseen kuului muutto Ranskaan ja ranskalainen poikaystävä.

Sitten kävi niin kuin onnellisissa rakkausromaaneissa. Laura oli vain piipahtamassa kotimaassa, kun hänet helsinkiläiskirpputorilla yhytettiin yhteen Jaakon kanssa. Boheemin taiteilijan silmiin Jaakko oli oikeastaan liian juppi, mutta ­samaan aikaan vaisto sanoi, että tuo mies tulisi muuttamaan hänen elämänsä.

– Elämä rauhoittui, koska minulla oli ihminen, jonka takia mulla ei ollut paha mieli ja johon pystyin luottamaan.

Samalla Lauran katse kääntyi itseen.

– Mietin, että mitäs mun elämä oli ­ollut ja ketkä kaikki olivat vaikeuttaneet sitä, että saavutan rauhallisen tilan vasta kolmenkympin paremmalla puolella. Se oli aika veretseisauttava hetki.

Laura tajusi, että aina jos hän oli yrittänyt olla kirjoittamatta tai esiintymättä, hän oli voinut huonosti. Melkein vahingossa nainen ajautui takaisin Aira Samulinin tanssiryhmään, jossa oli aloittanut nuorena tyttönä treenaamisen.

– Aira otti mut 12-vuotiaana siipiensä suojaan ja näki minussa jotakin. Aira on hieno esimerkki siitä, millainen nainen voi olla. Vaikka elämä on ollut rankkaa, hän on mennyt aina eteenpäin. Aira on tuonut muille ihmisille iloa ja toivoa. Haluaisin olla kirjallisuuden Aira.

Laura uskoo, että osa hänen optimismistaan johtuukin siitä, että hän on saanut kasvaa ja tehdä töitä monien kannustavien ihmisten kanssa, jotka ovat osanneet nähdä muissa potentiaalia.

–  Minuun on uskottu ja on mun velvollisuus ja etuoikeus, että voin tehdä niin muille. Moni ei tiedä, mitä kaikkea osaa tai ei ole pystynyt myöntämään ­itselleen, että on hyvä jossakin. Kaikkien pitäisi löytää se, mikä tekee onnelliseksi.

Tärkeät kotijoukot

Vaalean munkkiniemeläiskodin olohuoneen nurkassa seisoo siro kirjoituspöytä, jonka päällä on läppäri, kasa papereita, kahvikuppi sekä nippu värikortteja, joita Laura käyttää kirjan eri tunnejuonten hahmottamiseen.

Takana oleva hylly on omistettu tuoreelle romaanille: sitä ­koristavat kukkakimppu, onnittelukortit ja leikekirja, Lauran inspiraa­tion lähde. Siihen hän on liimannut romaanin maailmaan sopivia kuvia hienoista sisustuksista, hääpuvuista ja muotiluomuksista.

”Jos lukee viihde­kirjan, niin ei se tarkoita, että olisi mädännyttänyt aivonsa”, Laura sanoo. ”Viihde­kirjassakin voi olla monta ­tasoa.”

Tällä viikolla Laura on ehtinyt tehdä töitä vain kahtena päivänä, mutta yleensä hän naputtaa koneettaan virkamiesmäisesti heti, kun on käynyt kuntosalilla ja kuskannut Leo-pojan päiväkotiin.

– Kirjoitan neljä liuskaa päivässä ja tiedän tarkkaan, milloin ekan version käsikirjoituksesta on oltava valmiina.

Töitä tehdessään Laura kuuntelee musiikkia. OMG syntyi Suvi Teräsniskan ja muun romanttisen kotimaisen musiikin tahdissa. Seuraavaan kirjaan tuntuu parhaiten sopivan Tuure Kilpeläinen

Laura oli 38-vuotias, kun hänestä tuli äiti. Se oli suuri ihme, jolle oikein mikään ei vedä vertoja. Tavallaan Leon syntyminen teki myös Laurasta kirjailijan.

Laura tajusi, että lapsen kanssa aikaa olisi ­rajallisesti käytössä, joten se pitäisi käyttää hyvin. Raskausaikana hän viimeisteli esikoiskäsikirjoituksensa ja ­uskalsi viimein kirjoittaa sinkkuelämästä, koska se vaihe oli ohi.

– Sinkkuna en olisi voinut kirjoittaa sellaista, kun elämäni oli kaikkea muuta kuin ihanaa. Mutta jälkeen päin sille pystyi jo nauramaan. 

Laura ei halunnut uppoutua myöskään äitiyteen, niin kuin oli nähnyt joillekin käyvän.

– Se on nuorallakävelyä, ettei pienen lapsen äitinä sorru marttyyriuteen. Siksi kysyin itseltäni, miten olen onnellinen äitiydessä, naiseudessa ja vaimoudessa. Pitää olla aktiivinen, kuunnella itseään.

Lauran itsetutkiskelun jälkeen on syntynyt kaksi kehuttua romaania, ja kolmas on jo työn alla.

Lähipiirille se on ollut pieni yllätys.

– Kun tapasin Jaakon, yritin elää ­aikuismaisesti ja käydä konttoritöissä. En kirjoittanut lainkaan. Ei ihme, että mies on kuittaillut: ’ai tollainen intohimo sulla olikin’, Laura nauraa.

Laura Paloheimo Chick lit Suomessa -keskustelussa Helsingin Kirjamessuilla pe 25.10 klo 15.

Kirjailijan viikko

TI Vierailu kirjastossa Espoossa.

KE Kirjanjulkkari-disko Ravintola Kokomossa. Tv-tuotanto­yhtiön bileet Teurastamolla.

TO Kirjoittamista.

PE MTV3:n Huomenta Suomi -haastattelu.

LA Vieraana kirjakaupassa Klaukkalassa. Guessin muotinäytöksen harjoitukset. Catwalkilla ­kuntokeskus Elixian jäsenillassa.

SU Illalla treenit Rytmikkäiden kanssa.