Riku Nieminen ja Krista Kosonen.
Riku Nieminen ja Krista Kosonen.

Krista Kososen ja Riku Niemisen ystävyys perustuu rehellisyydelle ja suorapuheisuudelle.
– Eikä Krista tarvitsemitään lillynlällyn-­kohtelua, sanoo Riku. On kuitenkin yksi asia, mistä he eivät ystävinä nauti yhdessä.

Onpa tytöllä outo kävelytyyli. Keinahtelee kuin joku telemark-laskettelija, Riku Nieminen ihmetteli nähdessään Krista Kososen ensi kertaa Teatterikorkeakoulun aulassa 2000-luvun alussa.
Eikä 180-senttistä Kristaa voinut  olla huomaamatta. Tytön päässä oli raidallinen pipo, jonka alta pursusivat rastat.
18-vuotias Riku oli juuri aloittanut Teatterikorkeakoulussa, ja pian myös kolmoskurssin Kristalla oli hänestä mielipide: todella ärsyttävä tyyppi. Sellainen joka soitti, lauloi, laukoi mielipiteensä joka asiaan ja heitteli päälle vielä voltteja ilmaan. Oikea kukkopoika.
Onneksi ensivaikutelmat eivät aina pidä paikkaansa. Tänään Krista, 30, ja Riku, 27, ovat läheisiä työtovereita ja ystäviä, jotka eivät epäröi puhua suoraan eivätkä älähtää, jos siltä tuntuu. 

– Riku, mulla ei muuten ikinä ole ollut rastoja, tukka oli vain takussa. Enhän mä vieläkään omista harjaa, Krista oikaisee.

Rikukin puolustautuu. Jos hän vaikutti öykkäriltä, johtui se epävarmuudesta. Eihän Kainuusta Helsinkiin muuttanut poika tuntenut pääkaupungista ketään. 

– Vaikutin varmasti mulkkumaiselta, kun en yrittänyt miellyttää ketään. Mutta olisin mä voinut yrittää vähän enemmän olla hyvä tyyppi, Riku sanoo.

Ruutukasvot

Sittemmin Rikun ärsyttävistä piirteistä on tullut niitä ominaisuuksia, joita Krista eniten arvostaa. Kun he törmäsivät toisiinsa uudestaan Putous-tv-sarjan kuvauksissa, he huomasivat ajattelevansa monista asioista samalla tavalla.

– Tajusin, että toi ärsyttävä kaljupää on oikeastaan ihan kiva, Krista sanoo.

Viidessä vuodessa on tapahtunut paljon. Putous-näyttelijöistä on tullut Suomen mittakaavassa megajulkkiksia, jotka ovat tehneet myös kehuttuja rooleja teatterilavoilla. Parivaljakko nähdään tällä viikolla taas yhdessä Maikkarin uudessa Totuuden torvet. Kristan ja Rikun lisäksi viihdeohjelmassa luikuria laskettelee Aku Hirviniemi

– Olemme hyvä kombo, koska olemme aika erilaisia. Aku on vitsejä heittelevä kansanmies, joka haluaa, että kaikki rakastavat häntä. Aku on niin kuin koira, ja Riku taas kissa, Krista kuvailee.

– Ja Kristassa on vähän molempia. Hän on varmaan sitten apina, Riku jatkaa.

Rikua ei pelota naaman kuluminen tai viihdetaiteilijaksi leimautuminen.

– Voihan sitä tehdä paskaa taidetta tai hyvää taidetta samalla tavalla kuin paskaa viihdettä tai hyvää viihdettä. Hyvän viihteen tekeminen vaatii osaamista.

Yksityiselämässäkin on ehtinyt tapahtua. Molemmat hoivaavat  kotonaan kymmenen kuukauden ikäistä olentoa: Krista koiranpentua, Riku esikoispoikaansa. Riku ei usko, että isäksi tulo vaikuttaa hänen työntekoonsa. Työ on hänelle yhtä merkityksellistä kuin ennen lasta.

Sopivasti itsekäs

Krista ja Riku ovat varmoja, että heistä tuli ystäviä, koska molemmat sanovat suoraan, mitä ajattelevat.

– Suorapuheisuus ja rehellisyys yhdistävät meitä. Se on syy, miksi ajattelemme asioista samalla tavalla, Riku sanoo.

Kristalle siitä on ollut haittaakin. Koska näyttelijä ei loukkaannu arvostelusta, hänen on ollut vaikea tajuta, että muut eivät aina kritiikkiä kestä.

– Olen saanut kuulla olevani liian suora. Mun mielestä näyttelijän työssä ei ole aikaa kierrellä ja kaarrella. Ystäväksenikin otan mieluummin töksäyttelevän kuin mielistelevän tyypin, Krista sanoo.  

Rikun ja Kristan mielestä näyttelijä ei saa kuunnella liikaa muiden mielipiteitä. 

– Totta kai mua kiinnostaa, mitä muut ajattelevat, muttei se vaikuta mun päätöksiin, Riku sanoo.
Samoilla linjoilla on Kristakin:

– Kaikilla on esimerkiksi mielipide siitä, mikä on hauskaa tai huonoa huumoria.

Sanojensa vakuudeksi Krista vääntää naamaansa, työntää kielen ulos ja kysyy Rikulta, ’onko tämä hauskaa?’ ’Vai tämä?’, ja pyöräyttää silmänsä kieroon.

– Molemmat oli hauskoja, Riku vastaa.

Mutta on heissä vakavampikin puoli. Riku kuuluu Zeitgeist-liikkeeseen, joka ajaa yhteiskunnallista tasa-arvoa ja rahajärjestelmästä luopumista.

– Ei tarvitse olla taloustieteen tohtori ymmärtääkseen, miten tämä talousjärjestelmä toimii. Meidän pitäisi puhua sen vaihtoehdoista sen sijaan, että mietitään joitakin triviaaleja asioita eduskunnassa.    
Kristan sydäntä lähellä ovat teinityttöjen ja lasten asiat. Hän on mukana Mun kroppa, mä päätän -kampanjassa.

Sketsejä ja lavadraamaa

Raisa Reikänaama, Kete Rahkonen, Muna­mies tai Mikko Zetterberg pilkahtelevat jatkuvasti näyttelijöiden puheissa ja ilmeissä. Sekä Rikulle että Kristalle oli kova juttu, kun heidän ihailemansa Jani Volanen soitti ja pyysi mukaan ohjelmaan. Krista oli juuri valmistunut Teatterikorkeakoulusta ja odotti, kelpuuttaisiko venäläinen, huippuvaativa teatteriohjaaja Andriy Zholdak hänet Anna Kareninan rooliin. Ja kyllähän hän Kristan halusi.  

– Tahdoin molemmat roolit, sillä olen aina halunnut työssäni kaiken. Siksi minulla on ollut niin älyttömästi töitä.

Niinpä nainen hyppäsi maanantai­aamuisin Turun-junaan, räpiköi alkuviikon tragedian syövereissä ja kiirehti loppuviikosta Pasilaan vääntämään vitsiä. Sketsisarjan aloittaminen ei ollut mitenkään kepeää. 

– Joka aamu meidän piti tuoda kaksi ideaa ja esitellä ne. Istuin ihan hermona metrossa aamuisin ja rukoilin, että Metro-lehti, anna mulle edes yksi idea. Se oli niin kamalaa, että muita alkoi heti kunnioittaa. On tervettä kokea sellaista häpeää ja tajuta, ettei siihen kuole, Krista kertoo.

Yksinäinen ammatti

Aamupäivällä harjoitukset ja illalla esitys. Tai matkalaukkuelämää vieraalla paikkakunnalla, ja välillä pari päivää kotona. Ei ole mikään ihme, jos näyttelijät sanovat, ettei heillä ole elämää työn ulkopuolella. Tai että näyttää siltä, että he hengaavat vain omissa porukoissaan.

–  Työkaverit ovat oikeasti ystäviä. Näyttelijäntyö on iso osa identiteettiä, eikä sitä voi irrottaa elämästä, Krista sanoo. 

Molemmat ovat huomanneet, että ystävystyminen on nykyään vaikeampaa.

– Se tuntuu melkein uuden parisuhteen luomiselta. Siinä pitää olla ihminen ihmiselle. Aistii nopeasti, jos on jollekin väline eikä itseisarvo, Riku jatkaa.

– Minusta on tullut paljon epäluuloisempi, mikä liittyy varmaan ikään ja ammattiin. Nykyisin ihmiset määrittelevät tietynlaiseksi, ja se turhauttaa. Tuntuu, että pitäisi murtaa se käsitys, eikä sitä vain jaksa, Krista sanoo.
Kun luottamus työkavereihin on luja, on heihin helppo tukeutua muulloinkin. 

– Yhtenä Putouksen kautena minulla oli vaikea elämäntilanne. Oli ihana olla työyhteisössä, jossa sai tilaa ja ymmärrystä. Tiedän, että voisin hädässä soittaa Rikulle ja saisin apua, Krista sanoo.

Rikulla ja Kristalla on sekä miehiä että naisia ystävinään.

– Ei siinä ole eroa, onko Krista äijä vai nainen, koska hän on rehellinen, suora ja itsevarma. Krista ei tarvitse lillynlällyn-kohtelua, kuten monet naiset, Riku sanoo.

– En pysty edes keskustelemaan sellaisen naisen kanssa, joka puhuu söpöstellen. Mähän halusin lapsena olla poika, mikä varmaan johtui siitä, että olin jo kuusivuotiaana niin helvetin pitkä, ja että mulla oli isoveli. Pituudestani varmaan tajusin, että mulla ei ole mitään varaa söpöillä, en ole mikään sisarhento. Tykkään suorasta kommunikaatiosta, ja miehet yleensä harrastavat sitä. Ja kyllä naisetkin, Krista kertoo.

Oikeastaan on vain yksi asia, jota Riku ja Krista eivät voi ystävinä tehdä: 

– En nauti juoruilusta. Ei kukaan mies tule pöytään ja kysy ekaksi  ’onks mitään hyviä juoruja?’, Riku sanoo. 

– En mäkään ole siitä ylpeä, koska se on niin ällöttävää, mutta kyllä me Armin ja Iinan kanssa juoruillaan, Krista sanoo. 

Ovatko näyttelijöiden puolisot musta­sukkaisia tiiviistä työkaveruudesta?

– Ai Rikusta vai? Ei Rikua ja Akua mielletä uhkana, Krista nauraa.

Riku puhuu heti vauvaäänellä:

– ’Pim Pom. Antti, voiks Krista tulla leikkiin mun ja Akun kaa mikroautoilla tohon puistoon vähäksi aikaa?’, Riku vääntää heti vitsiä.

Krista Rikusta

Riku ei ikinä... pettäisi ystävää tai vaatisi naista ottamaan sili­konitissejä.
Suuttuessaan Riku... on varmasti suora ja selvittää tilanteen. En ole koskaan nähnyt Rikua suuttuneena.
Rikussa parasta on... suoruus ja suoraselkäisyys.
Humalassa Riku... on helvetin hauska.
Viiden vuoden päästä Riku... on vielä lahjakkaampi kuin nyt ja tekee edelleen, mitä huvittaa. Rikulle ei tule kaljamahaa, koska se on niin aktiivista sorttia.
Rikussa ärsyttävintä on se... että hän tietää liikaa kaikesta. Ja alkaa siksi helposti ohjata muita.
Riku aina... tekee mitä sitä itseään huvittaa.
Seuraavaksi sketsihahmoksi Rikulle sopisi.... Hunks-tanssija.
Riku ei voi vastustaa... haasteita.

Riku Kristasta

Krista ei ikinä.... ottaisi tatuointia.
Suuttuessaan Krista... on pelottava.
Kristassa parasta on... tinkimättömyys.
Humalassa Krista... on hauska.
Viiden vuoden päästä Krista... asuu maalla.
Kristassa ärsyttävintä on... kahvin tuoma radikaali energia.
Krista aina... tekee työnsä loppuun asti.  
Seuraavaksi sketsihahmoksi Kristalle sopisi.... sumopainija.
Krista ei voi vastustaa... jallua.

Krista Kosonen

  • Näyttelijä syntyi 28.5.1983 Espoossa. Asuu Helsingissä ohjaaja Antti Jokisen ja koiransa kanssa.
  • Tehnyt kehuttuja rooleja teatterin lavalla muun muassa Andriy Zholdakin Anna Kareninassa ja Kirsikkapuistossa.
  • Nähdään Rikun ja Aku Hirvineimen kanssa tv:ssä Totuuden torvet -ohjelmassa 20.9. alkaen.

Riku Nieminen

  • Näyttelijä syntyi 1.11.1986 Kajaanissa. Asuu Helsingissä näyttelijävaimonsa Annika Poijärven ja vauvan kanssa.
  • Teki Putous-voittajahahmo Munamiehenä kaksi kultamyyntiin yltänyttä levyä.
  • Muistetaan myös Peter Panina Suomenlinnasta sekä Jekyll ja Hydena Turun kaupunginteatterin musikaalista, jonka esitykset jatkuvat.
  • Ohjaa hiphop-musikaali CHOICE!:n Turun Logomoon (ensi-ilta 29.10).