Skål! Pinksu Marjomaan (kesk.) lasissa on vettä, muttei se menoa hidasta. Seurana Sanna Liljamo,  Satu Dufva, Rakel Liekki ja Annika Gummerus.
Skål! Pinksu Marjomaan (kesk.) lasissa on vettä, muttei se menoa hidasta. Seurana Sanna Liljamo, Satu Dufva, Rakel Liekki ja Annika Gummerus.

Toisilla tipaton kestää kuukauden, toisille ­se on elämäntapa. Kitaristi Andy Prinkkilä ja maskeeraaja Pinksu Marjomaa bilettävät ja tekevät töitä baareissa, aina selvin päin.

Helsinkiläisellä Kuudes linja -klubilla vilisee väkeä. Hämystä erottuu tatuointeja, nahkakenkiä ja niittivöitä sekä illan yleisin asuste: pullo-olut.

Ensimmäisen keikan päätyttyä baaritiski täyttyy, ja baarimikko sihauttelee korkkeja auki sarja­tulella. Myös The Lieblings -bändi skoolaa ennen lavalla nousua – mutta kun tarkemmin katsoo, bändin kitaristilla Andy Prinkkilällä, 39, onkin kädessään pullo kolaa.

Alle kilometrin päässä vietetään tyttöjen iltaa. Maskeeraaja Johanna Marjomaa eli Pinksu, 34, on juuri palannut kahden kuukauden reissulta Los Angelesista, ja nyt hänen pinkillä koti­sohvallaan  istuu neljä ystävää lasissaan pinkkiä kuohuviiniä. Pinksu itse kaataa keittiössä juomaa vaaleanpunaiseen tuoppiinsa. Kuten aina, pelkkää vettä.

”Ihmiset eivät ­tajua, miten paljon rahaa alkoholiin kuluu! Jos säästää juomattomuudella ­joka viikko kymmeniä euroja, muutaman kuukauden säästöillä lyhentää mukavasti asunto­lainaa tai ostaa lentolipun Losiin”, Pinksu laskee.

Pinksu ja Andy ovat usein töissä ­ja ­vapaalla paikoissa, joissa väki on aina juhlatuulella. Skumppa ja olut kuohuvat, seuralaiset nousevat iloiseen ja kova­ääniseen humalaan, loppuillasta korvaan tullaan sössöttämään syvällisiä, humalaisimmat hoipertelevat ja kaatuilevat, sammuvat vessaan, joku oksentaa. Tätä kaikkea Pinksu ja Andy katsovat selvin päin.

Eivätkä he ole ainoita. Tilastojen ­mukaan nuorten humalajuominen on vähentynyt ja aiempaa useampi on täysin raitis.  Miehistä raittiita on joka kymmenes, naisista 14 prosenttia.

Kun uuden vuoden alussa pohditaan elämää uusiksi, moni miettii myös alkoholinkäyttöään. Miksi juon? Onko tarkoitus päästä kepeään nousuhumalaan vai nollata pää kokonaan?

Onko ilo ­ilman viinaa teeskentelyä?

VÄITE: Drinkki kohottaa tunnelmaa ja rentouttaa

Pinksulla on maine: hän on bilehile. 2000-luvun alussa hän oli jokaviikkoinen asiakas keskustan yökerhoissa Tigerissa ja Barflyssa. Aina selvin päin.

– Rakastan tanssimista ja vedin Pepsin voimalla loppuun asti. Mutta jatkot jätin yleensä väliin.

Pinksu järjestää yhä paljon teema­juhlia ja käy säännöllisesti baareissa. ­Nykyään hän välttää sokeria, joten Pepsin tilalla lasissa on vettä.

Pinksu on kaveriporukkansa ainoa absolutisti. Monen mielestä on rentouttavaa, ­että Pinksun kanssa ei ole pakko juoda pitääkseen hauskaa.

– Saan hyvän fiiliksen ystävistä, ­musiikista ja Sing starista. En tarvitse viinaa tanssiakseni pöydillä. Jos baarissa olisi enemmän selviä ihmisiä, lopuillakaan ei olisi niin kovia paineita juoda.

Pinksu keksii yhden asian, mihin alkoholi saattaisi auttaa.

– Jos joisin, uskaltaisin todennäköisesti laulaa rohkeammin karaokessa.

VÄITE: Tositaiteilija vetää kännin

Keikkajärjestäjät ja levy-­yhtiöt ovat huomanneet, että ikkunoista televisioita heittelevät rentut kuuluvat rockhisto­riaan. Nykyään ammattimuusikot Cheekistä Jussi69:iin joogaavat, lenkkeilevät, syövät terveellisesti.

– Älytön sekoilu on jäänyt pois, ja jengi ottaa musisoinnin ammattimaisesti. Tietenkin tilanne kaveripiirissäni voisi olla toinen, jos olisin kaksikymmentä vuotta nuorempi, Andy sanoo.

Andyn absolutismi on selvinnyt ­monelle vasta, kun on yrittänyt tarjota miehelle tuoppia. Eräskin tapaus huvittaa Andya yhä kuuden vuoden jälkeen.

– Vanha tuttuni intti ja intti, että ainahan sä olet baarissa ja humalassa.

”Ihmisten olisi varmasti helpompi ymmärtää absolutismini, jos olisi jokin syy, miksi en juo,” Andy Prinkkilä arvelee.

Andy käykin baareissa lähes viikoittain. The Lieblingsissa kitaroinnin lisäksi hän työskentelee projektipäällikkönä Music Finlandilla, eli auttaa kotimaisia artisteja löytämään kansainvälisen yleisön. Iso osa työstä tehdään festivaaleilla, baareissa ja keikkapaikoilla. Miten hän jaksaa pitää ventovieraille ihmisille seuraa aamuyöhön saakka selvin päin? ­

– Veikkaisin, että työnteko on laadukkaampaa ja helpompaa selvänä. Narsistiseen esiintyjäluonteeseen kuuluu, että tunnen olevani pohjimmiltani niin hyvä jätkä, että minun ei tarvitse juoda itseäni mukavaksi, Andy nauraa.

VÄITE: Kunnon drinkki maistuu

Joskus yllättäen – vaikka ­aurinkoisena päivänä kadulla kävellessä – Andyn saattaa alkaa tehdä mieli hyvää drinkkiä, vaikkapa caipiroskaa. Oluesta ja voimakkaasta alkoholin mausta hän ei pitänyt silloinkaan, kun vielä nuorena yritti opetella alkoholin käyttöä.

Pinksu ei ole juonut eläissään kulaustakaan, mutta on maistanut olutta, siideriä ja ystävien drinkkejä kielellään.

– En usko, että kukaan rakastaa luonnostaan alkoholin makua. Siitä täytyy opetella pitämään.

VÄITE: Nousuhumala on ihana

Pinksun kaveripiirissä ei ole kaatokännääjiä. Humalaisten ­harittavan katseen ja eleet hän tunnistaa jo kaukaa.

– En vieläkään tiedä, miten tosi ­humalaiselle pitäisi puhua. On turhauttavaa, että aikuiset ihmiset ajattelevat, että känni riittää perusteeksi unohtaa käytöstavat.

”Minua ei haittaa ollenkaan, vaikka asiakkaalla olisi lasi kuohuvaa.”
Tänään tuolissa Annika Gummerus.

Pinksu arvelee, että humalassa on silti puolensa.

– Uskon, että pieni hiprakka voi olla ihana olotila, joka auttaa rentoutumaan. Toisaalta moni käyttää rentoutumista selityksenä juomiselleen.

Andy on tottunut ystäviensä nousuhumalaan.

– Muutama juoma voi jopa tehdä ­hyvää hyvin hiljaisille ja estyneille ihmisille. Jos taas kyse on tosi humalaisista ventovieraista… En usko, että kukaan pitää sellaisesta.

Kun humalaisen sönköttämisestä ei enää saa selvää, Andy sanoo yleensä, ­että nyt täytyy vastata puhelimeen. Sillä ­verukkeella on helppo vaihtaa seuraa.

VÄITE: Teininä on pakko maistaa

Täysi-ikäisyyden korvilla Andy notkui muiden nuorten kanssa valko­viinipullon kanssa Vaasankaduilla, koti­bileissä ja myöhemmin El Gringo -kanta­kapakassaan.

– Silloinkaan en kertaakaan onnistunut juomaan itseltäni filmiä poikki, mutta muutaman kunnon krapulan koin. Kerran olin vapun jälkeen työvuorossa pikaruokaravintolassa. Se oli kauhea päivä.

Andy alkoi seurustella 18-vuotiaana, ja pussailu silloisen tyttöystävän kanssa kotisohvalla oli kivempaa kuin baarissa roikkuminen.

– Aluksi käytin alkoholia kerran vuodessa, mutta sitten se harveni.

Pinksu puolestaan oli yläasteella arka hikari, jota kiinnosti lähinnä piirtäminen. Juominen ei houkutellut silloinkaan, ja yhtenä uutenavuotena Pinksu sai äidiltään neuvon: ”Kukaan ei huomaa, vaikka et juo.” Niinpä Pinksu meni ystävänsä kanssa Espoon Kivenlahden pallokentälle muiden nuorten tavoin viini­pullon kanssa. Ilta sujui hyvin juomatta kulaustakaan.

VÄITE: Vain uskis tai alkkis on kokonaan ilman

Yhdeksännellä luokalla Pinksu sai ­syöpädiagnoosin. Hodgkinin tautia hoidettiin rankoilla sädehoidoilla ja solumyrkyillä.

– Diagnoosi tuntui maailmanlopulta. Huoleton teini-ikä vaihtui sairaala­elämään, ja hiukseni alkoivat pudota.

Parannuttuaan Pinksu päätti elää täysillä, mutta hoidot jättivät pelon pahoinvointia kohtaan.

– Alkoholi on myrkky, joten miksi ­aiheuttaisin vapaaehtoisesti myrkytys­tilan itselleni? Minulla ei riitä sympatiaa toisten darraan.

Andy on ollut humalassa yli vuosikymmen sitten. Andylle alkoholittomuus ei ollut suuri päätös, vaan hän on pikemminkin vain tottunut olemaan juomatta.

– Olen alkanut pitää ajatuksesta, että olen ihminen, joka ei juo. Se sopii minäkuvaani, eikä humala tuo mitään lisää luonteeseeni. En koskaan humalassa  tullut riidanhaluiseksi tai pahansuovaksi. Alkoholi saa minut vain nauramaan entistäkin enemmän.

Andy arvelee, että absolutismin taustalla on myös syitä, joita hän ei tiedosta.

– Varmaan olen nähnyt vanhempani humalassa enkä ole pitänyt siitä. Minulla on hämäriä muistoja, että olen lapsena herännyt kesken aikuisten juhlien ja ihmiset puhuivat eri tavalla kuin yleensä.

Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että Andy on pedantti luonne.

– Pelkään kontrollin menettämistä. Nipottajaluonnettani häiritsi, kun ­humala vaikeutti kävelemistä ja muita ruumiintoimintoja.

VÄITE: Viina kaataa parisuhteen

Tuoreen jenkkitutkimuksen ­mukaan erilaiset juomistavat aiheuttavat pariskunnille riitojen lisäksi avioeroja. Jos vain toinen juo itsensä usein humalaan, on avioeron riski 50 prosenttia.

Andy tapasi nykyisen avovaimonsa 12 vuotta sitten työpaikallaan. Aluksi tyttö­ystävä joi kuten ennenkin, eikä siinä ­ollut Andystä mitään outoa – hän oli jo tottunut olemaan joukon ainoa selvä. Hiljalleen tyttöystäväkin luopui alkoholista kokonaan.

– Päätös oli hänen omansa.

VÄITE: Känni on yksityisasia – absolutismi ei

Pinksu on kerran yrittänyt puuttua ­kaverinsa juomiseen.

– Kaveri vastasi, että hänellä ei ole ­alkoholiongelmaa, vaan ongelma on ­minulla. En ollut koskaan ennen kuullut, että absolutistilla voisi sellainen olla.

Andyä hieman vaivaannuttaa puhua ­absolutismistaan.

– En pidä itseäni muita parempana, koska en käytä alkoholia.

Moni on silti tullut baarissa taputtelemaan selkään.

– Yleisin kommentti on, että tosi hienoa, kun pystyt tuohon ja pitäisi varmaan itsekin vähentää. Kiitän ja huomautan, että se ei vaadi minulta mitään, kun ei vain tee mieli juoda.

Kun Pinksu on kieltäytynyt tarjotusta drinkistä, moni on loukkaantunut.

– Absolutisti on peili, joka saa pohtimaan omaa juomista ja sitä, miksi on oikeus juoda. Monille känni on suojamuuri, ­joka rohkaisee menemään puhumaan muille baarissa. Entä jos kokeilisi puhua omana itsenään?

Tuntemattomat innostuvat usein ­tuputtamaan drinkkiä kuultuaan, ettei Pinksu ole koskaan maistanut alkoholia.

– Kierrän asian usein vastaamalla, ­että blondin täytyy pitää visusti kiinni jokaisesta aivosolustaan.

Jos se ei riitä, Pinksu kertoo syövästään. Niin käy melkein viikoittain.

– Ei ole kovin riemukasta puhua ­aiheesta kesken hauskanpidon. Yleensä toinen yllättyy ja pahoittelee, eikä ­kukaan enää tyrkytä juomaa. Jos en kertoisi mitään, muut olettaisivat, että olen uskovainen tai alkoholisti.

Jotta konflikteilta vältytään, Pinksu usein kippistää tarjotulla drinkillä ja ­antaa sen sitten kaverilleen.

VÄITE: Ilo ilman viinaa on teeskentelyä

Baarihumussa ei huomaa mistään, että Pinksu on selvin päin. Kerran poliisikaan ei ollut uskoa sitä.

Pinksu oli menossa ystäviensä kanssa hyväntekeväisyys­tapahtumaan muoviflamingo kainalossaan ja jätti auton parkkiin keskustaan. Poliisi puhallutti Pinksun kaksi kertaa.

Andystä tuli jo teininä se kaveri, joka katsoi, että liikaa nauttineet pääsivät ­kotiin saakka.

– Olen voinut olla ystävieni kanssa mukana kaikissa tilanteissa, joissa olen halunnut olla. En istu baarissa seipään nielleen näköisenä vaan olen aina ollut mukana huonojen ideoiden keksimisessä ja toteuttamisessa.

Kovin moni ulkopuolinen ei olisi ­arvannut Andyn olevan vesiselvä, kun hän kävi bändikaveriensa kanssa Vaasassa varastamassa paikallisen pursi­seuran pihasta erotuomarin tuolin. Sitä tarvittiin rekvisiitaksi kaverusten järjestämälle klubille. Silloinkin oli kätevää, että yksi porukasta pystyi ajamaan ­pakua.

Näin meille maistuu

Raittiita 12–16-vuotiaita on enemmän kuin kertaakaan 2000-luvulla, ­mutta pari­kymppiset naiset suhtautuvat humalaan entistä sallivammin.

Sotia ennen syntyneet naiset ovat usein raittiita, nuoremmissa ikäluokissa ei ole isoa eroa naisten ja miesten välillä.

Suurin osa suomalaisista juo vähän, osa kohtuullisesti ja pieni osa erittäin paljon. Kymmenen prosenttia juo noin puolet kulutetusta alkoholista.

Humala­hakuisesti juo joka viikko 23 % työikäisistä miehistä ja 7 % naisista.

Suurkulutuksen riski­raja on naisella 16 annosta/viikko tai 5 annosta/kerta, miehellä 24 annosta/viikko tai 7 annosta/kerta.

Lähteet: THL, Nuorten terveystapatutkimus 2013