Kuva: MVPhotos
Kuva: MVPhotos

Hölmönä söpöliininä tunnettu Ashton Kutcher sai toiveroolin Steve Jobsina. Tosielämässä teknologiaintoilija rahoittaa nuoria nörttejä. – Minulla on nyt siihen varaa, miljonääri sanoo.

Kaikkien, joihin naapurin­poikamainen söpöily kolahtaa kuin tonnin leka, kannattaisi istua tämän pöydän äärellä. Vastapäätä nimittäin istuu hassunsuloisten roolien huippuammattilainen, näyttelijä Ashton Kutcher. 35 ikävuotta ei näy pojankloppimaisessa olemuksessa. Ashton keikkuu tuolillaan, hymyilee flirtisti ja katsoo kahvi­pavun ruskeilla silmillään. Farkut ovat löysät ja villapaita liian suuri, juuri sellainen, mihin mummi on kutonut vähän kasvunvaraa.

Söpöys on ollut Ashton Kutcherin tavaramerkki hänen uransa alkuajoista asti, ensin Pizza Hutin ja Calvin Kleinin mainoksissa, sitten 70’s Show’n Michael Kelsona, jota Ashton esitti vuoteen 2006 asti. Menestyskomedia poiki nuorukaiselle elokuvarooleja sekä oman piilo­kamera-tv-sarjan Punk’d.

Oikeastaan muuta häneltä ei odotettukaan: menestykseen riitti, että oli sopivasti söpö, hömelö ja hoki dude-läppää. Ashtonin mielessä raksuttivat kuitenkin varteenotettavammat suunnitelmat. Ne ovat nyt toteutuneet elokuvassa Jobs.

Neropattien sponsori

– Ai sitä ollaan Suomesta, Nokialandin ytimestä! Uskon, että Nokiassa on paljon kiinnostavaa osaamista, Ashton innostuu päivänä, jolloin Nokian Microsoft-kaupoista ei vielä tiedetty.

Yhtään Nokia-tuotetta hän ei omista, mutta Ashton kyllä tunnetaan melkoisena hifistelijänä. Pöydällä lojuu uudehko iPhone, joka ei suinkaan ole näyttelijän ainoa laite. Tähden ongelmat ovat tavallisille pulliaisillekin tuiki tuttuja.

– Mitä vempaimiin tulee, suurin arkipulmani on niiden akkujen huono kestävyys. Saan latailla laitteitani koko ajan. Sillä saralla tarvitaan suuria keksintöjä, Ashton sanoo ja unohtuu pohtimaan, kuka voisi ratkoa ongelman.

Tällä hetkellä Ashton vaikuttaa bisnes­enkelinä 60:ssä eri teknologiayrityksessä. Lisäksi hän on muun muassa tuoteneuvojana Spotifyssa sekä sijoittajana Skypessä. Ja jos omistat jonkin android-laitteen, Ashtonin tiimi on todennäköisesti ollut mukana luomassa jotain sen ominaisuuksista. Lyhyessä ajassa hänestä on tullut tekonologia-alalla varsin vaikutusvaltainen hahmo: vuonna 2010 hän matkusti Yhdysvaltain viranomaisten sekä eBay- ja Twitter-­pomojen seurueessa Moskovaan edistääkseen hanketta perustaa Venäjälle oma Piilaakso.

Kun Ashton alkaa puhua roolistaan yrityksissä, ääni kohoaa ja ilme vakavoituu. Teknologian maailmassa häntä kiehtoo sen rajattomuus, joka yltää yhtä pitkälle kuin kehittäjiensä mielikuvitus.

– Juuri nyt kämpilläni istuu seitsemän insinööriä luomassa uudenlaista alustaa. Osassa yrityksiä olen mukana rahoittajana tai nuorten yrittäjien mentorina, osassa itse ideointi- ja kehittelytyössä, Ashton kertoo ja luennoi hetken teknologian roolista maailman­taloudessa.

– Tulevaisuuden yhteiskunta rakentuu sen varaan, mutta uutta teknologiaa ei synny ilman ihmisten keksintöjä. Minusta on arvokasta auttaa näissä haasteissa. Seksikkäintä maailmassa on olla älykäs, huomaavainen ja antelias.

Palikat omissa käsissä

Kun on seurannut Ashtonin intopuhkua teknologiasta, ei tarvitse miettiä, miksi näyttelijä suostui kirkuen Apple-luoja Steve Jobsin rooliin tämän elämäkertaelokuvassa. Tai no, leffa ei täytä odotuksia elämäkertana, mutta värittää kyllä kuvaa Steve Jobsista ja kertoo hänen nousuistaan ja laskuistaan.

Ashton muistuttaa, ettei elokuva ole dokumentti vaan tulkinta Jobsista.

– Aina on niitä, jotka napisevat, ettei tarina ole riittävän todenmukainen. Itse ajattelen, että elokuva on yhtä taiteellinen ja tulkinnallinen teos kuin maalaus.

Ashtonille päärooli oli kunnia-asia. Se tarjosi myös kaivatun sauman edetä höhläpoikarooleista totisempiin töihin.

– Steve Jobs oli mitä suurimmissa määrin keksijä. Jossain vaiheessa häneltä vietiin oma yritys ja elämäntyö, mutta Steve jaksoi silti visioida uutta. Samanlaisia nuoria neroja tuen nyt. Siksi elokuvan viesti tuntui niin tärkeältä minulle, Ashton sanoo.

Hän tuntee jakavansa samanlaisen palon työhönsä kuin Jobs urallaan.

– Olen karmeaa seuraa, kun alan funtsia uutta ideaa. Katoan ajatuksiini täysin.

Tähti muistuttaa siitä, että jokaisella on elämänsä rakennuspalikat käsissään.

– Suurin oivallukseni on, että elämänsä voi itse rakentaa sellaiseksi kuin haluaa. Jokainen meistä kasvaa vakiintuneissa ympyröissä, joissa arki voisi helposti rullata samaa rataa kuin vanhemmilla, kavereilla tai naapureilla. Sellainen on jättäytymistä valmiin maailman uhriksi. Miksi ei sen sijaan löytäisi omanlaisensa tien, loisi uutta, rakentaisi erilaista? Vain niin maailmasta voi tulla parempi paikka, Ashton lipsahtaa taas luennoimaan. Ääni nousee, kädet heiluvat.

Uusioisästä avoliittoon

Avarakatseisuudestaan Ashton kiittää vanhempiaan, jotka ruokkivat lapsiaan harrastusmahdollisuuksilla ja valoivat näihin vankan itsetunnon.

– Meitä siunattiin suurenmoisilla vanhemmilla, jotka opettivat, että kaikki on mahdollista. Maailmassa on miljardi ihmistä, jotka sanovat, miksi et voi tehdä jotain, mutta vain muutama, joka uskoo, että sinusta on mihin tahansa.

Ashtonin lapsuutta varjosti kaksosveljen sydänsairaus, jonka vuoksi kuolemanpelko oli lähellä perheen arjessa joka päivä. Koulupäivän päätyttyä Ashton ei usein halunnut palata kotiin, koska pelkäsi kuulevansa huonoja uutisia.

– Koulun jälkeen menin naapuriin katsomaan televisiota tai pelaamaan, Ashton muistelee.

Veljen sairastelu kesti vuosia. 13-vuotiaana Ashton uhkasi hypätä saman sairaalan katolta, jossa veljeä hoidettiin – hän päätteli, että se olisi ainoa konsti saada veljelle uusi sydän. Pian tapauksen jälkeen veljelle onneksi löytyi siirtoelin. Ashton päätti silti aloittaa koulun jälkeen biokemian opiskelut Iowan yliopistossa tarkoituksenaan keksiä hoito sydänsairauksiin. Opiskelut kuitenkin katkesivat voittoon mallikilpailussa ja työkutsuun New Yorkissa. Myöhemmin Ashton muutti Los Angelesiin satsatakseen uraansa näyttelijänä.

– Vanhempani opettivat, että mo­kata saa, kunhan myöntää mokanneensa, nousee siitä nopeasti ja ottaa kokemuksesta opikseen. Se on hyvä ohje edelleen.

Ashton markkinoi mielellään leffojaan ja bisneksiään, mutta yksityiselämästään hän vaikenee täysin.

Vielä muutama vuosi sitten hänet tunnettiin perhekeskeisenä miehenä, joka jutusteli ylpeänä asemastaan filmitähti Demi Mooren, 50, uusioperheen isänä. Hän poseerasi kuvissa rinta­rinnan vaimonsa, tämän kolmen tyttären ja näiden isän Bruce Willisin, 58, kanssa.

Kiltokuvapojan maine sai kuitenkin särön kaksi vuotta sitten, kun Ashton jäi kiinni vaimonsa pettämisestä – parin kuudentena hääpäivänä. Avioeroa on puitu keväästä asti oikeudessa, missä Demi penää miljoonia Ashtonin sijoituksista.

Mies vaikenee katkerasta erosta, kuten myös puolitoista vuotta sitten alkaneesta romanssistaan 70’s Show’n vastanäyttelijänsä Mila Kunisin, 30, kanssa.

Puoli milliä viikossa

Jobs-elokuva on saanut monilta kriitikoilta nuivan vastaanoton. Jo etukäteen ehdittiin arvostella myös Ashtonin valintaa Steve Jobsin rooliin. Häntä pidettiin liian yksipuolisena ja kokemattomana.

– En piittaa arvostelusta. Olen näytellyt itseni kaltaisia heppuja riittävästi, sain vihdoin olla joku toisenlainen. Katharine Hepburn sanoi kerran, että näyttelijöitä arvostellaan aina asioista, joita hän ei ole vielä edes tehnyt. Näpäyttäjiä riittää.

Ashton on omaksunut rooliinsa tarttuvasti Jobsin tuttuja piirteitä aina harppovasta kävelytyylistä lähtien.

– Todellisen henkilön näyttelemisessä on oma taakkansa. Mutta oli myös mahtavaa tutkia roolihenkilöä, josta oli satoja tunteja video- ja kuvamateriaalia. Koostin hänen puheistaan 24-tuntisen ääninauhan. Olen yhä huolissani, onnistuinko roolissani. Murehdin sitä joka työssä, Ashton sanoo.

Ashtonilla on päivätyö komediasarjassa Miehen puolikkaat, johon hän nousi edellisen näyttelijän Charlie Sheenin juopoteltua itselleen potkut. Ashtonin ensiesiintyminen nähtiin Amerikassa syyskuussa 2011, ja sitä seurasi yli 28 miljoonaa katsojaa enemmän kuin koskaan sarjan historiassa. Ashton jatkaa edelleen roolissa, josta kuittaa reilun puolen miljoonan euron palkan jokaisesta jaksosta.

– Olen siitä mainiossa tilanteessa, ettei minun tarvitse enää tehdä töitä rahan vuoksi. Tv-sarjatyöhön kuluu noin 30 tuntia viikossa, ja kaikkeen muuhun innostavaan jää loistavasti aikaa. Minulla on nyt varaa olla muiden tukijana ja innoittajana. Se on varmasti parasta, mitä voin elämälläni tehdä.