Viime kesänä avioon astunut Anna Abreu hehkuu onnea ja töitäkin riittää. Ääripäiden ihminen on kuitenkin kova stressaamaan. – Olen perfektionisti ja ja taipuvainen ahdistumaan, jos kaikki ei mene täydellisesti.

Kuinka monta kertaa peräkkäin voi soittaa ihmiselle, joka ei vastaa puhelimeen?

Noin kuusi.

Ainakin jos on Anna­ ­­Abreun, 23, temperamentilla varustettu nuori nainen, jolle on juuri tullut mieleen tärkeä työasia. Se on pakko jakaa heti levy-yhtiöpomo Asko Kallosen kanssa.

– Jos minua vaivaa jokin asia, se on hoidettava heti. Soitan kaikki läpi, enkä ole yhtään kärsivällinen. Se on varmaan vähän­ raskasta läheisilleni, Anna sanoo.

Hitaammalla menisi pää pyörälle Annan­ vauhdissa. Anna myöntää, että kyllä häntä itseäänkin hirvitti katsella omaa esiintymistään juuri startanneessa Vain elämää -tv-sarjassa.

– Miten olenkin niin överi hyperaktiivinen ja energinen ja äänessä koko ajan?

Anna kertoo elävänsä hyvää vaihetta elämässään, eikä sitä voi olla huomaamatta. Söötistä pyöreäposkisesta tytöstä on kasvanut kaunotar, joka kantaa hänelle varta vasten teetettyjä muotiluomuksia kuin olisi koko ikänsä edustanut gaaloissa ja juhlaillallisilla.  

Nelosella pyörivä Vain elämää on kerännyt­ jälleen ennätysyleisön telkkareiden ääreen, ja tämän kauden kuopus Anna on jo kahden ekan jakson jälkeen osoittanut olevansa kova ammattilainen, joka pärjää konkareiden joukossa.

Viime kesänä Anna meni naimisiin lumilautailija Lauri Heiskarin kanssa, johon tutustui yhteisen ystävän kautta kaksi vuotta aikaisemmin. Aiemmin Kaliforniassa­ asunut Lauri on kertonut, että Anna nopeutti hänen kotimaahan paluutaan. Muuten mies ei olisi ihan vielä vaihtanut lämpöisiä hiekkarantoja Suomen epävakaiseen suveen.

Rehellisyyttä, huumorintajua ja kunnianhimoa miehissä arvostava Anna uskoo, että suhteeseen tuo tasapainoa, jos molemmilla on oma ura. Tosin kahta ihan samanlaista höyrypäätä ei voisi laittaa kimppaan.

– En haluaisi olla samanlaisen ihmisen kanssa kuin itse olen. En jaksaisi katsoa itseäni kauhean pitkään.

Ihan käytännön syistä Anna vaihtoi siviilisäädyn lisäksi myös sukunimeä.

– Nyt minulla on artistinimi ja henkilökohtainen nimi. Artistinimi pysyy edelleen samana. Anna Heiskari kuulostaisi vähän liikaa iskelmälaulajalta eikä edes sopisi minulle, koska laulan englanniksi.

Stressiä pukkaa

Aika monella on Anna Abreusta kuva reippaana ja pirtsakkana pikku ilopillerinä, joka 16-vuotiaana Idols-kokelaana­ ei pelännyt heittää läppää tuomaristossa istuneen Jone Nikulan kanssa.Anna on sanavalmis, kaunis ja laulaa vaikeita soul-biisejä yhtään kompuroimatta. Lisäksi Annalla on söpö hymykuoppa poskessa.

Todellisuudessa Annassa on paljon vakavampikin puoli. Peruspositiivisen nuoren naisen pinnan alla asuu kova stressaaja, joka ei ole juuri koskaan tyytyväinen tekemisiinsä. 

– Hyvinä päivinä olen ihan överipositiivinen, mutta sitten, kun mua alkaa stressata jokin asia, kaadan kaikki seinät ympäriltäni. Ei riitä, että olen huolissani siitä yhdestä asiasta, vaan koko elämä tuntuu loppuvan. Olen perfektionisti ja ja taipuvainen ahdistumaan, jos kaikki ei mene täydellisesti. Se on niin iso ongelma­, että minun pitäisi työstää asiaa itsessäni.

Kovana keittiöpsykologina nainen analysoi asioita ihan liikaakin.

– Jos soitan vaikka jonkun demon Askolle, ja sen ilme on tietynlainen ja olin odottanut erilaista ilmettä, niin heti analysoin sen, Anna kertoo.  

Anna myöntää, että on itselleen liian ankara monellakin tapaa. Huonosti menneen keikan jälkeen hän soimaa itseään­ niin, että saattaa menettää yöunensa. Ennen tv-esiintymistä ramppikuume taas on pilata koko homman.

– Jännitän hirveästi telkkariesiintymisiä, koska tiedän, mikä stressi siitä seuraa, jos se menee huonosti. Jos mokaan, niin se on iso ja nöyryyttävä juttu, koska työni on julkista. Eikä sellaista vielä ole tullut, että kotiin tullessani pystyisin vain pistämään sen kaiken sivuun ja pois mielestäni.  

– En voi ikinä antaa itselleni normaalisti krediittiä, vaan mun pitää aina olla parempi ja parempi, eikä mikään riitä.

Kasvu julkisuudessa

Tavallaan ei ole mikään ihme, että vasta vähän päälle parikymppistä naista jännittää esiintyä tuhansien ihmisten edessä. Kärsiihän moni kokeneempikin esiintyjä ramppikuumeesta. 

– Taitojen kasvaessa itsekriittisyyteni on vähän hellittänyt. Esiintymisjännitykseen en ole keksinyt apukeinoa, mutta kokemus auttaa paljon: tiedän että pystyn ja osaan useimmiten. Stressaamiseni on varmaan silti edelleen huomattavan raskasta ystävilleni ja perheelleni, jotka joutuvat aina analysoimaan kanssani näitä asioita.

Anna on ensimmäisiä suomalaisia kykyjenetsintäkilpailun kautta julkisuuteen viskattuja nuoria. Kun hän 16-vuotiaana selviytyi toiseksi Suomen kolmansissa Idols-kisailuissa, muuttui elämä kertaheitolla.

–  Se on minulle aika sumeaa aikaa, en muista Idolsista paljoakaan. Yhtäkkiä oltiin tekemässä levyä ja homma muuttui nopeasti totisemmaksi.
Kisaan osallistuminen oli alun perin vain uhkarohkea tempaus.

Idols-menestyksen jälkeen Anna yritti jonkin aikaa käydä Sibelius-lukiota, mutta keikkakiireiden takia kurssit jäivät suorittamatta.

– Kävin koko ajan töissä ja vieläkin ihmettelen, ettei sitä laskettu suoritukseksi musiikkipainotteisessa koulussa. Vaikka olin ollut edellisenä yönä yhteen asti keikalla, aamulla koulussa oli läsnäolopakko.

Niinpä lukio jäi kesken, vaikka Annan yliopistolla työskentelevä äiti olisikin varmasti toivonut näkevänsä tyttärensä päässä valkolakin. Anna ei kuitenkaan harmittele, ettei ole  koskaan elänyt tavallista­ opiskelijaelämää opiskelijabileineen. Hän ajattelee saaneensa erilaisia kokemuksia kuin moni ikäisensä.

– Julkisuudessa kasvamisessa oli myös rankat puolensa. Erityisesti kritiikin kohteena oleminen satutti. Julkinen arvostelu muuttaa teini-ikäistä ja sen seurauksena keskittyy helposti vääriin asioihin. Jostain ulkonäköä koskevista arvioista jäi komplekseja, mutta enää kritiikki ei satuta ja pääsen siitä yli pienellä naurulla. Eniten loukkaa, jos haukutaan ammattitaidottomaksi.

Omien kokemustensa takia Anna onkin­ huolestunut siitä, miten nopeasti lapset tänä päivänä kasvavat aikuisiksi.

– Kun aloitin urani, alalla ei ollut muita ikäisiäni, mutta nykyään 12-vuotiaat käyttäytyvät kuin 16-vuotiaat. Se on varmaan  popkulttuurin vaikutusta. Olin itse ihan lapsi 16-vuotiaana niin kuin sen ikäisen kuuluukin. Silloin pitää elää hetkessä eikä miettiä mitään uraa.

Jätkien kaveri

Alaikäisenä musabisnekseen hypännyt Anna on tottunut olemaan porukan nuorin. Suurin osa Annan kavereista on kolmikymppisiä tai vanhempiakin. Annalla on myös paljon miespuolisia ystäviä.

– En ole koskaan ollut kauhean tyttömäinen tyttö, vaan pikemminkin ronski tyyppi, joka tykkää miesten huumorista. Olen elänyt koko aikuisikäni keikkabussissa kahdeksan miehen kanssa. Pidän miesten yksinkertaisuudesta ja siitä, että he eivät analysoi liikaa.

Ronski asenne voi johtua myös Annan lapsuudesta.

– Olen asunut lapsena Kontulassa eli olen from the hood. En ole syntynyt kultalusikka suussa. Ehkä tietynlainen itähelsinkiläinen asenteeni on sieltä.

Julkisuus ei ole tehnyt Annasta ronkelia ystävien valinnassa. Hänellä on laaja kaveripiiri, ja hänen on edelleen helppo ystävystyä ihmisten kanssa.

– Luotan helposti ihmisiin. Veikkaan, että se johtuu siitä, että mulla on hyvä ihmistuntemus. Se on jonkin tyyppinen pieni lahja. Olen optimisti ja luotan ihmisten hyvyyteen.

Jos Annan henkilökohtaisia asioita on joskus vuotanut julkisuuteen, hän on halunnut uskoa, ettei lähde ole ollut kukaan­ todellinen ystävä.

Muutama tärkeä ihminen on kulkenut Annan mukana lapsuudesta lähtien, ja heidän tapaamiseensa Anna raivaa aikaa­ vaikka väkisin.

Paras ystävä on Marina, johon Anna tutustui asuessaan Portugalissa varhaislapsuudessaan. Portugalissa elävät myös Annan viisi vuotta vanhempi isoveli Emil sekä isä.

– Isän kanssa emme ole koskaan olleet­ läheisiä, mutta isobroidin kämpässä asun aina siellä lomaillessani, ja vietämme paljon aikaa yhdessä.

Kahdessa kotimaassa varttuneelle tytölle kaipaus on tuttu tunne.

– Muistan ikävöineeni Suomessa Portugaliin ja Portugalissa Suomeen. Molemmat tuntuivat niin kodilta.

Vain elämää

Jos Annalta muutama opiskelijamatka onkin jäänyt väliin, niin ei hätää. Nyt Anna saa kokea reipasta leirimeininkiä Vain elämää -tv-sarjassa,

Sarjan kuopus Anna sai vetää avausjakson ensimmäisen laulunumeron, Ilkka Alangon Poplaulajan vapaapäivän. Toisessa jaksossa hän itketti katsojia tulkitsemalla Laura Närhen Mä annan­ sut pois.

– Oli helpottavaa, kun sain ensimmäisessä jaksossa esityksen pois alta ja saatoin sen jälkeen rauhassa nauttia muiden vedoista. Veikkaan, että ihmiset eivät odota minulta kauheasti, ja siksi voin yllättää.

Ohjelman tekeminen oli vaativampaa kuin tv-katsoja luulisi. Nauhoituspäivät olivat niin täynnä erilaisia aktiviteetteja, ettei laulujen treenaamiseen jäänyt aikaa.

– Joka päivä piti pistää itsensä äärirajoille. Olen tosi iloinen, että lähdin mukaan­. Vaikka ei mun kyllä tarvinnut miettiä sitä hetkeäkään sen jälkeen, kun kuulin keitä muita on tulossa. Kaikki olivat vähintään yhtä ihania tai ihanampia kuin etukäteen ajattelin, Anna viittaa Maaritiin, Ilkka Alankoon, Pauli Hanhiniemeen, Juha Tapioon, Laura Närheen ja Jukka Poikaan.

Vaikka Anna ei ollut vielä syntynytkään, kun suurin osa muista jo kierteli Suomen keikkalavoja, ikäero ei ollut tärkeä juttu

– Ei mulle tullut ’olen lapsi’ -fiilistä, koska olemme kaikki samalla alalla. Tunsin olevani eri sukupolvea ainoastaan silloin, kun keräsimme niityltä kukkia. Huomasin, että jotkut olivat lapsina keränneet kasveja kansioon ja osasivat niille latinankieliset nimetkin.

Iltaisin 15 tunnin valvomisen jälkeen tunteet olivat usein herkässä, mutta pelkäksi itkemiseksi homma ei tällä kaudella jää.

– Ainakin minun päivänäni naurua on paljon.

Eläinasianainen

On ihme, jos Annan päivänä eläinten oikeudet eivät jollain tapaa nouse esiin. Sen verran vannoutunut eläinten ystävä  ja  oikeuksien puolustaja hän on.

– Suurimpia epäkohtia ovat tehotuotanto, turkistarhaus ja villieläinten vangitseminen luonnosta. Voisin paasata näistä loputtomasti, koska tiedon levittäminen on tärkeää. Ihmiset tietävät yllättävän vähän eläinten oloista tarhoissa. Minusta on aivan absurdia katsoa ihmisten lomakuvia Thaimaan norsuajeluilta tai delfinaarioista! Eivätkö he tajua, ettei se ole niin iloista ja yksinkertaista kuin annetaan ymmärtää?

Suosikkilaulaja haaveileekin järjestävänsä tulevaisuudessa Elämä lapsille -tyyppisen konsertin eläinten hyväksi.

– Tuntuu, että ihmisten asioista puhutaan, mutta eläimet ovat jääneet varjoon.

Aviomiehen lisäksi Annan perheeseen kuuluu seitsemänvuotias schäfer Hannibal.

– Arkena kuljen verkkareissa ja saatan lähteä kävelyttämään koiraa vaikka yöpuvussa. Ja aina kun toivon, ettei tuttuja tulisi vastaan, niin varmasti tulee!

Annan oikeaan käsivarteen on tatuoitu Hannibalin kuvan.

– Koira on yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Rakastan eläimiä ehkä överinkin paljon. Ne ovat mulle melkein pyhiä. Välillä tekisi mieli elää vain eläinten keskellä, Anna sanoo.

Anna Abreu

■ Laulaja on syntynyt 7.2.1990 Vantaalla ja asunut varhaislapsuutensa Portugalissa.
■ Tuli tunnetuksi Idolsista vuonna 2007. Julkaissut viisi levyä. Seuraava pitkäsoitto ilmestyy ensi keväänä.
■ Asuu Helsingissä aviomiehensä lumilautailija Lauri Heiskarin ja Hannibal-koiran kanssa.  
■ Vain elämää Nelosella sunnuntaisin klo 20.