Kuva Jouni Harala
Kuva Jouni Harala

Tv-kuuluttaja Anna-Liisa Tilus, 48, iloitsee uudesta roolistaan mummona, mutta on samaan aikaan joutunut pohtimaan 25 vuotta kestäneen avioliittonsa jatkoa. Välillä voimat ovat olleet ihan lopussa.

Edessäni istuu mummo. Sitä ei ihan ensisilmäyksellä uskoisi, sillä tv-kuuluttaja Anna-Liisa Tilus, Miss Suomi 30 vuoden takaa, on yhä tyttömäisessä kunnossa. Mummo hänestä kuitenkin tuli keväällä, kun esikoistytär synnytti oman esikoisensa.

– Olen tämmöinen tennari- ja farkkumummo. Ja alun hämmennyksen jälkeen aivan myyty. Lapsenlapseni on oikea aarre ja ihme. Mummona on ihanaa olla.

Samalla kun Anna-Liisa on iloinnut mummon roolistaan, hän on joutunut arvioimaan itseään, ikääntymistään, lapsistaan irrottautumista ja 25 vuotta kestänyttä avioliittoaan uudesta näkökulmasta.

– Käyn samaan aikaan läpi ilon ja surun tunteita, mutta niinhän elämä menee, aina on joko nokka tai pyrstö tervassa. Olen tarvinnut kaikki kipeät ja kepeät kokemukset tullakseni omaksi itsekseni. Pitää näköjään elää näin vanhaksi ennen kuin kasvaa aikuiseksi.

Anna-Liisan mielestä on silti turha kuvitella, että 50 vuoden kynnyksellä ihminen olisi valmis.

– Että elämä olisi nyt tasapainoista, pelkkää vakiintunutta ihmissuhdetta, shoppailua ja matkustelua. Tässä iässä moni joutuu miettimään vakavasti valintojaan niin taakse- kuin eteenkinpäin.

Voimia ovat vieneet kaikki ne tunteet, jotka liittyvät menneen ja tulevaisuuden pohdiskeluun.

– Olen ollut jo pelkästään fyysisesti äärimmäisen väsynyt. Onneksi nyt alkaa tuntua, kuin olisin herännyt talviunilta. Valo tekee ihmeitä.

Anna-Liisa kiittelee ammattiapua. 

– Pohjalainen nainen on sitkeä, kunnes kaatuu. On kuitenkin harhaluulo, että ihminen selviäisi kaikesta yksin. Olen tarvinnut terapiaa, ammattimaista keskusteluapua, eikä sen tunnustaminen onneksi tänä päivänä ole enää tabu.

Anna-Liisa on kotoisin kolmen sukupolven asuttamasta himankalaisesta maalaiskodista, ja lapsuudessa omaksuttu arvomaailma on kantanut näihin päiviin.

– Uskonnollisuudella on aina ollut minulle suuri merkitys, ja nytkin se tuo kaiken keskelle rauhaa, turvallisuutta ja lohtua. En käy joka sunnuntai kirkossa, mutta usko on minulle yhtä luonnollista kuin hengittäminen.

Nyt Anna-Liisalla ei ole kiire mihinkään, ja arki täyttyy pienistä asioista, joiden merkitys korostuu isojen myllerrysten jälkeen. Kyynistyä hän ei halua.

– Minulla on levollinen olo, yritän elää pientä ja tavallista elämää. Arvostan arkisia asioita: siivousta ruuuanlaittoa, pyykkäystä ja työssäkäyntiä. Rutiinit tuovat tunnelmaa jatkuvuudesta.

Tärkeimpänä oppinaan Anna-Liisa pitää sitä, että ei pidä hakea vikoja muista ihmisistä.

– Tämän ikäisen ihmisen täytyy löytää onni ja tyytyväisyys omasta itsestään. On turha yrittää muuttaa toista, vain itseään voi muuttaa. Toisaalta on turha kuvitella, että täydellisiä ihmisiä olisi olemassa, ja se opettaa armollisuutta myös muita kohtaan.

Anna-Liisa uskoo, että hänet on tehty vahvoista aineksista. Lisäksi hän on utelias ja kiinnostunut elämästä.

– Olen saanut aika hyvän itsetunnon. Ajattelen nykyään: tiedän, etten ole täydellinen, mutta ihan makee ja valovoimainen tyyppi kumminkin. Uskon jopa, että minua varten on vielä rakkauttakin. Kun aamuisin herään, voin kiitollisin mielin todeta, että kaikki on ihan hyvin.


Anna-Liisan hyvän olon eväät:

Ystävien tuki

"Olen uskollinen ystävä ja tiedän, että 'vanhoja ystäviä on vaikea saada'. Pitkissä ystävyysssuhteissa on se hienous, että vaikka aikaa välillä vierähtääkin näkemättä ja kuulematta, aina tavatessa voidaan jatkaa siitä, mihin jäätiin.

Ystävyys on elämän jakamista ja toisen tukemista ja kaikissa tilanteissa myötäelämistä. Myönnän, että olen toisinaan hyvä kapseloimaan omia tunteitani, enkä halua jakaa niitä. Mutta ystävyyden pitäisikin olla tietoisuutta siitä, että tässä on olkapää. Se on olemassa, kun sitä tarvitaan, mutta sitä ei pidä tuputtaa. Paitsi joskus oikealla hetkellä – olen minäkin melkein väkisin hakenut ystäväni ulos tämän vastusteluista huolimatta.

Itse olin äskettäin ystäväporukan kanssa viettämässä iltaa ensimmäistä kertaa tämän pitkän talven jälkeen, jolloin halusin vain nukkua. Katselin ympärilleni jo ihan uusin silmin.

Haluan tavata ystäviäni kasvokkain, en ole Facebook-ihminen. Niin hyvä apu kuin Facebook yhteydenpidossa onkin, tulee hetki jolloin tajuaa, että olemme edelleen ihmisiä emmekä koneita ja kaipaamme inhimillistä kohtaamista ja yhteyttä.

Ystävän kanssa pitää olla turvassa, ja kaikkein tärkeintä on luottamus.

Itsensä voittaminen

"Työ tuo elämääni energiaa. Oma työurani on tarjonnut mielenkiintoisia maita, matkoja, ihmisiä ja kokemuksia. Tammikuussa tulee 30 vuotta siitä, kun minusta tuli Miss Suomi. Sen jälkeen mallinhommat elättivät minua parisenkymmentä vuotta, ja yhä silloin tällöin olisi kuvauksiin kysyntää. Mallin työ on ollut työtä, vaikka sitä usein kepeänä pidetäänkin.

Olen ollut kuuluttajana jo 15 vuotta, ja Yle on tarjonnnut minulle rutiinitöiden lisäksi myös sopivasti mahdollisuuksia irtiottoihin. Olen juontanut isoja konsertteja, ulkoilutapahtumia, Tangomarkkinoita. Tulevana viikonloppuna juonnan Tango 100 vuotta Suomessa -konsertin Seinäjoella. Lisäksi teen Ylellä esiintymisvalmentajan työtä. Nykyään työssä kuin työssä tarvitsee esiintymistaitoja. Minunkin koulutettaviini kuuluu yleläisiä laidasta laitaan.

En ole itse luontaisesti esiintyjä, päinvastoin, olen ollut nuorena hyvin ujo. Mutta juuri siksi esiintyminen onkin niin koukuttavaa. Siinä joutuu menemään pelottavalle epämukavuusalueelle. Ennen esiintymistä ei tunnu hyvältä, mutta jälkeenpäin tuntuu, ja se tekee minulle niin hyvää.

Liikunta yksin ja yhdessä 

"Olen kasvanut maalla urheilukentän laidalla ja liikkunut koko elämäni. Nuorena jopa kilpaurheilin, pelasin lentopalloa ja yleisurheilin. Nykyään liikun koko ajan: pelaan golfia, fillaroin ja juoksen.

Liikunta suoristaa ryhdin ja tuulettaa pääni. Raivaan sen avulla lisätilaa elämän muille vaatimuksille. Liikunta tarjoaa sopivasti yksityisyyttä – esimerkiksi lenkit yksin. Juoksen lyhyitä, leppoisia lenkkejä, en ole koskaan ymmärtänyt maratonin päälle. Golf tuo vastapainoksi sosiaalisuutta.

Liikunta on ollut myös tärkeä osa elämääni lasten liikuntaharrastusten kautta. Se on tarjonnut kaveruutta, kahvilanpitoa ja talkootyötä. Meillä on esimerkiksi yhä lasten jalkapalloharrastukseen liittyen äitien ryhmä, joka tapaa säännöllisesti, vaikkei lapsia enää tarvitsekaan kuljettaa treeneihin.

Hiljaisuus

"Hiljaisuuden löydän luonnosta, erityisesti meren ääreltä. Meri on minulle tärkeä ja voimaa antava elementti, on ollut jo lapsena, jolloin vietin kesiä meren saaressa. Järven äärellä en koskaan voi saavuttaa samaa tunnelmaa. Meri on kuin Isä meidän -rukous, mahtava ja kaikkivoipa. Ja kaikessa mahtavuudessaan silti turvallinen.

Saatan istua tuntikausia Helsingin Munkkiniemen rantakalliolla merta ihmettelemässä. Tarvitsen tilaa ja mahdollisuutta olla vain itseni kanssa. Nykymaailma on niin täynnä meteliä, työelämä vaativaa ja hektistä, että huomaan kaipaavani yhä enemmän hiljaisuutta."

Anna-Liisa Tilus

■ Tv-kuuluttaja ja juontaja syntyi Himangalla 17.12.1964.
■ Asuu Helsingissä.
■ Kolme lasta Antti Väisäsen kanssa. Pari on laittanut eroprosessin vireille helmikuussa.
■ Valittiin Miss Suomeksi 1984.
■ Juontaa ensi viikonloppuna Tango 100 vuotta -konsertin Seinäjoella.