sport
Nyt kannattaa ottaa mittanauha kauniiseen käteen.
Nyt kannattaa ottaa mittanauha kauniiseen käteen.

Salakavalaa sisäelinrasvaa ei voi päätellä pelkästään ulkomuodosta. Mittanauha kuitenkin paljastaa jo paljon.

1. Mitä on sisäelinrasva?
Se on sisäelimien väliin kertyvää rasvaa ja usein vyötärölihavuuden syy. Haitallisinta se on maksan sisällä, mutta myös suolten ja sisäelinten väliin pakkautuva rasva on pahasta. Sisäelinrasvaa sanotaan myös viskeraaliseksi rasvaksi. Rasvan kertyminen on yksilöllistä ja perinnöllistä. Joillekin liikarasva kerääntyy reisiin ja takapuoleen, toisille vatsaonteloon.

2. Miksi se on vaarallista?
Vatsaontelossa rasvasolujen toiminta on vilkkaampaa kuin muualla kehossa. Siksi soluista vapautuu verenkiertoon erityisen paljon haitallisia rasvahappoja ja sytokiinejä. Vatsaontelosta veri päätyy suoraan maksaan, mikä on omiaan altistamaan rasvamaksalle. Sisäelinrasva lisää aikuistyypin diabeteksen, kohonneen verenpaineen, sydänsairauksien, kihdin ja kohtusyövän riskiä.

3. Mistä tiedän, onko minulla sisäelinrasvaa?
Helpoin keino on mitata oma vyötärö. Mitta otetaan pari senttiä navan yläpuolelta. Jos vyötärön ympärys on suurempi kuin 90 senttimetriä (miehillä 100 cm), sisäelinrasvaa on todennäköisesti liikaa. Vaakaa muistuttavat kehonkoostumusmittarit jakavat mielipiteitä. Toisten mielestä ne ovat hyvä apu, kun taas toisten mukaan ne eivät kykene erottamaan haitallista sisäelinrasvaa tavallisesta ihonalaisesta rasvakudoksesta.

4. Vyötäröni on tasan 90 senttiä. Olenko kuivilla?
90 sentin raja ei ole kiveen hakattu. Terveysriskit ovat suurin piirtein samat 89:n ja 91 sentin vyötäröllä, mutta lisääntyvät vyötärön mitan kasvaessa. Luku ei kuitenkaan kerro kaikkea. Esimerkiksi liikuntaa harrastavilla ylipainoisilla sisäelinrasvaa on vähemmän kuin niillä, jotka eivät urheile. Lisäksi tupakoijilla ja runsaasti alkoholia juovilla on enemmän sisäelinrasvaa kuin muilla samankokoisilla. Pituus ei tähän vaikuta. Tietenkin 180-senttisellä voi olla hieman isompi vyötärö kuin 155-senttisellä, mutta 90 sentin rajaa pätee suhteellisen hyvin kaikkiin.
Olen normaalipainoinen, eli olenko välttynyt pahalta rasvalta?
Et välttämättä. Normaalipainoisillakin voi olla haitallista sisäelinrasvaa. Jos vyötärön­ympärys keikkuu riskirajalla, muutaman kilon laihduttamisesta olisi hyötyä normaalipainoisellekin. Jos taas vyötärön­ympäryksesi jää selvästi riskirajan alapuolelle, sisäelinrasvaa tuskin on – ainakaan haitallisen paljon.

5. Voivatko päärynä­vartaloiset huokaista helpotuksesta?
Kyllä. Itse asiassa naiset, joilla on muutama kilo ylimääräistä lantion seudulla, ovat usein jopa terveempiä kuin normaalipainoiset. Lantiolle kertyvä rasva on niin sanottua epäaktiivista rasvaa, joka ei haittaa aineenvaihduntaa toisin kuin aktiivinen sisäelinrasva. Epäaktiivisuus selittää lantiorasvan haitattomuuden, mutta sitä ei vielä tiedetä, miksi lantiorasva on jopa hyväksi. Teoriat ehdottavat sen liittyvän raskauteen ja siihen, että tiukasti kiinni istuva lantiorasva on toiminut hyvänä hätävaramuonana sikiölle.

6. Onko omenavartalo automaattisesti merkki sisäelinrasvasta?
Hyvin todennäköisesti on. Asian voi varmistaa verikokeilla, sillä sisäelinrasvan aiheut­tamat muutokset aineenvaihdunnassa näkyvät veressä. Verensokerin, veren rasva-arvojen ja verenpaineen mittaaminen sekä sokerirasituskoe kertovat, onko haitallista sisäelinrasvaa.

7. Olen tanakka, mutta sain verikokeista puhtaat paperit. Mitäs nyt?
Onneksi olkoon! Testit kannattaa uusia muutaman vuoden päästä, sillä joillekin haitallista rasvaa ilmaantuu vasta iän myötä. Kun veriarvojaan seuraa säännöllisesti, esimerkiksi diabetes ei pääse yllättämään.

8. Kannattaisiko jokaisen rynnätä testeihin selvittämään rasvatilanteensa?
Ei. Mittanauha ja terve järki riittävät. Jos vyötärönympärys huitelee 90 sentissä, etenkin sohvaperunan kannattaa pyrkiä pudottamaan muutama kilo. Myös ahkeralla liikunnalla voi helpottaa lievää keskivartalopömpötystä.

9. Ovatko sisäelinrasvan aiheuttamat haitat pysyviä?
Kyllä ja ei. Yleensä haitat ilmenevät hitaasti vuosien mittaan, eikä mitään peruuttamatonta tapahdu hetkessä. Jos esimerkiksi diabetes on kestänyt jo vuosia, laihduttaminen ei välttämättä palauta haiman insuliinituotantoa normaaliksi. Silloinkin painon pudotus vähentää lääkkeiden tarvetta.

10. Miten sisäelinrasvasta pääsee eroon?
Vastaus on se tylsä: laihduttamalla. Sisäelinrasva vähenee myös jättämällä pois liika alkoholi ja tyydyttyneet maitoperäiset eläinrasvat, kuten voi, kerma ja suklaa.  Hyvä uutinen on se, että laihtuessa rasva lähtee ensimmäiseksi juuri vatsaontelosta. Siksi jo muutaman kilon laihduttaminen auttaa. Liikuntaa kannattaa lisätä. Vaikka paino ei putoaisikaan, liikunta edistää aineenvaihduntaa ja vähentää siten tehokkaasti rasvakudosta.

11. Millainen liikunta tehoaa parhaiten?
Pitkäkestoinen, yleiskuntoa parantava liikunta auttaa eniten. Esimerkiksi reipas kävely, vesijuoksu, uinti tai vaikka pallopelit ovat hyviä lajeja. Sen sijaan vatsalihasten treenaaminen ei vähennä sisäelinrasvaa.

12. Sain laihdutettua. Miten välttelen jatkossa sisäelinrasvan kertymistä?
Terveelliset elämäntavat toimivat tässäkin. Älä polta tupakkaa tai kittaa alkoholia. Varo liikakilojen kertymistä. Harrasta paljon liikuntaa.