Kuvat
Sanoma-arkisto / Ninna Lindström
Virve elää nyt vuosien mittaan kertyneillä säästöillään. Tukimahdollisuuksia hän ei ole edes selvittänyt: ”Ei olisi arvojeni mukaista elää yhteiskunnan varoilla.”
Virve elää nyt vuosien mittaan kertyneillä säästöillään. Tukimahdollisuuksia hän ei ole edes selvittänyt: ”Ei olisi arvojeni mukaista elää yhteiskunnan varoilla.”

Virve Fredman teki pitkään valintoja sen mukaan, mikä näyttäisi hyvältä CV:ssä. Viime syksynä hän päätti irtisanoutua työstään ja kokeilla, millaista olisi elää kuin eläkeläinen.

Viime syksyyn asti Virve Fredman, 33, oli ollut palkkatyössä koko aikuisikänsä. Hän keskittyi uraansa kosmetiikka-alalla ja eteni jo 28-vuotiaana verkkokauppa Elevenin Suomen maapäälliköksi.

Vaikka Tukholmassa asuva Virve oli unelmatyössään, jokin ei enää tuntunut olevan kohdillaan.

– Olin maapäällikkönä neljä vuotta ja koko ajan tosi innoissani työstäni. Sitten yhtäkkiä minulle tuli tunne, että onko tämä enää sittenkään sitä, mitä haluan tehdä. Pysähdyin miettimään sitä ja tajusin, että prioriteettini ovat muuttuneet, Virve kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Päätös ei syntynyt yhdessä yössä. Virve kertoo Ostolakossa-blogissaan keskustelleensa pohdinnastaan esimiestensä kanssa useamman kerran. Pomot olisivat olleet valmiita muokkaamaan työnkuvaa sen mukaan, mitä Virve toivoo. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Virven mielestä hänen työssään ei kuitenkaan ollut mitään varsinaista vikaa – se ei vain enää kohdannut hänen arvojensa kanssa.

– Elämäni oli mennyt kohti minimalismia. Olin ristiriidassa sen kanssa, että päätehtäväni töissä oli saada ihmiset ostamaan lisää kosmetiikkaa, vaikka samaan aikaan itse ajattelin, että ehkä ei tarvitsekaan ostaa koko ajan lisää, vaan elämä on sitä helpompaa, mitä vähemmän haluaa.

Uraputkessa paahtaminen ei muutoinkaan enää tuntunut mielekkäältä.

– Olin aina aiemmin keskittynyt luomaan uraa, mutta aloin miettiä, kuka muu olen. Jos vain hoen, että minulle on tärkeää viettää aikaa läheisten kanssa ja pitää huolta omasta hyvinvoinnistani, mutta olen koko ajan töissä, laiminlyön hyvää ruokailua enkä niin kauheasti vietä aikaa läheisten kanssa, niin onko se vähän feikkiä? Ajattelin, että haluaisin elää arvojeni mukaan.

Virven puoliso ja muu lähipiiri suhtautuivat ratkaisuun kannustavasti. Vanhemmat tosin huolestuivat aluksi.

– Vanhempani ovat vähän vanhempaa ikäpolvea, jolle on aina ollut itsestäänselvää, että töihin täytyy mennä, vaikkei niistä aina niin pitäisikään. Se on se tapa, jolla rahaa tienataan. Toki he ymmärsivät, kun perustelin heille, että olen aina ollut säästeliäs eikä heidän tarvitse huolehtia, että alkaisin elää tuilla tai tulisin pyytämään heiltä rahaa.

Kymmenen vuoden pesämuna

Miten tavallinen kolmikymppinen nainen sitten pystyy jättäytymään pois työelämästä ilman sen kummempia suunnitelmia uudesta tulonlähteestä? Virven tapauksessa heittäytymisen mahdollistivat vuosien mittaan kertyneet säästöt.

–  Vaikka olen menneinä vuosina laittanut rahaa kosmetiikkaan ja muuhun, minulla on ensimmäisestä palkastani asti jäänyt rahaa säästöön. Minulle oli jo työelämän alussa tärkeää avata säästö- ja ASP-tilit.

Virve on jättänyt jokaisesta palkastaan ainakin jonkin verran rahaa säästötilille. Kun hän aikoinaan työskenteli laivalla, työnantaja kustansi laivalla olon ajan ruokailut ja muut perustarpeet. Puolet kuukaudesta Virven ei siis tarvinnut käyttää varojaan niihin.

Rahaa on jäänyt säästöön sittemminkin. Neljäntoista työvuoden aikana säästöjä ehti karttua niin mukavasti, että Virve voisi kuulemma halutessaan olla pois työelämästä jopa kymmenen vuotta.

Mukavan pesämunan lisäksi se on edullisten elintapojen ansiota.


Sisäänrakennettu säästäväisyys

Virve sanoo olevansa minimalisti, jossa säästäväisyys on sisäänrakennettuna. Se tarkoittaa, että hän miettii tarkkaan, kuinka paljon mihinkin ”on suotavaa” käyttää rahaa – silloinkin, kun rahan riittämistä ei tarvitsisi miettiä.

– Pärjään vuodessa noin kymppitonnilla. Siihen on laskettu mukaan parituhatta euroa siltä varalta, että tietokone, pesukone tai koko elämä yhtäkkiä hajoaa.

Virven ja hänen puolisonsa kuukausittaiset menot ovat noin 700 euroa. Summaan sisältyy kaikki ruoasta asumiskuluihin, ja rahaa jää silti matkusteluunkin. Hän on kertonut aiemmin Me Naisille, miten säästää miehensä kanssa ruokaostoksissa. Heillä on tapana ostaa sitä, mikä milloinkin sattuu olemaan edullista. Kerralla ostetaan enemmän, ja osa laitetaan pakkaseen.

Lue tästä jutusta tarkemmin, miten Virve ja hänen miehensä selviytyvät päivittäisostoksista 60 eurolla viikossa:

Virve ei ollut tietoisesti säästänyt suunnitelmanaan heittäytyä pois työelämästä.

– Viimeiset viisi vuotta minulla oli Ruotsissa päivätyö, ja samaan aikaan opiskelin ja pidin blogia. Tein koko ajan niin kovasti töitä, etten ehtinyt tuhlata rahojani niin paljoa. Ne vain aina jäivät säästöön.

Vapaalle jäädessään Virve havahtuikin samalla siihen, ettei kertyneitä rahoja kannattanut vain makuuttaa säästötilillä. Nyt sijoittamisesta on tullut hänelle harrastus. Virve laittaa säännöllisesti rahaa matalakuluisiin ja kuluttomiin rahastoihin.

”Tein koko ajan niin kovasti töitä, etten ehtinyt tuhlata rahojani.”

Minkäänlaisia sosiaalitukia Virve ei saa. Itse asiassa hän ei edes ole selvittänyt, mihin tukiin olisi oikeutettu.

– Ei ole omien arvojeni mukaista elää yhteiskunnan rahoilla, jos en vain halua mennä päivätöihin. Kun ei ole sairautta tai muuta rajoittavaa tekijää, joka estäisi sen.

Etsinnässä oma ikigai

Palkkatyöstä pois jäätyään Virve on vähentänyt myös bloggaamista.

Aiheiden painotus on muuttunut kosmetiikkasuositteluista minimalistisen elämäntavan ja omien kulutustottumusten esittelyyn. Virve kertoo myös valitsevansa nyt aiempaa tarkemmin, mihin yhteistyökumppanuuksiin lähtee. Näin ollen blogistakaan ei tällä hetkellä tule joinain kuukausina välttämättä lainkaan tuloja.

Sana ”työtön” ei silti ole tuntunut Virvestä sopivalta kuvaamaan hänen tilannettaan. Hänestä se herättää ihmisissä oletuksen yhteiskunnan rahoilla elelystä. Jotkut ovat myös huomauttaneet, että sanan käyttäminen vähättelisi niitä, joilla ei ole muita mahdollisuuksia kuin työttömyys. Virve kun voi ainakin periaatteessa tienata blogillaan.

Aiemmin urakeskeiselle Virvelle on ollut myös tärkeää tehdä jotain hyödylliseksi kokemaansa, vaikka hän ei päivätöissä käykään.

Niinpä hän on päättänyt kutsua tämänhetkistä elämäntapaansa humoristisesti ”testieläkkeeksi”. Aika on toistaiseksi kulunut bloggaamisen lisäksi muun muassa matkusteluun, lukemiseen, äänikirjojen kuunteluun ja metsäkävelyihin. Hän on myös ehtinyt panostaa hyvin syömiseen ja parisuhdeaikaan. Virve iloitsee myös siitä, että on voinut elää ”yökyöpelille” luontaisen vuorokausirytmin mukaan.

Lisäksi Virve on opiskellut uutta: luonnonkosmetiikan tuotekehitystä, markkinointia, myyntiä ja sijoittamista. Hänelle on nyt tärkeintä kehittää itseään ja oppia uutta. Vaikka Virve on viime aikoina nauttinut bloggaamisesta, etsinnässä on se seuraava ”oma juttu”. Tai kuten Virve sanoo japanilaisittain, ikigai eli syy olemassaoloon.

Introverttinä luonteena Virveä ei ole haitannut, vaikka hän on ollut selvästi aiempaa enemmän omissa oloissaan. Silti hänestä tuntuu, että voisi tehdä hyvää hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin useammin.

– Olen huomannut, että aiemmassa elämässä ihmiskontakteista tuli yllättävää inspiraatiota, mikä paransi elämänlaatua.


Vapaalla vuoden – tai toistaiseksi

Alun perin Virve suunnitteli viettävänsä sapattivapaata noin vuoden verran. Sittemmin suunnitelma on kuitenkin muuttunut. Tai oikeastaan sen tarkempaa suunnitelmaa töihinpaluusta ei tällä hetkellä enää ole.

Vajaan puolen vuoden aikana on nimittäin kirkastunut ajatus siitä, ettei toisen leivissä työskentely enää tunnu mielekkäältä vaihtoehdolta. Jos jokin todella kiinnostava ja uudenlainen työtarjous ilmaantuisi, Virve voisi harkita sitä. Mieluummin hän kuitenkin tienaisi tulevaisuudessa yrittäjänä.

Tämä oivallus on yksi syy, jonka vuoksi tulevaisuus ei huoleta Virveä. Enää ei tarvitse murehtia sitä, miltä ansioluetteloon jäävä aukko näyttää työnantajien silmissä.

– Olen elänyt viime vuodet miettien, miltä jokainen ratkaisuni näyttää CV:ssä. Nyt päätin, etten enää halua mennä tekemään rahaa kellekään toiselle, kun voin itse kehittää itseäni ja työllistää itseni sen mukaan. Koska kehitän itseäni, minulla ei ole mitään huolta työllistymisen suhteen. Se on tuonut ihanan rentouden elämään.

”Olen elänyt miettien, miltä ratkaisuni näyttävät CV:ssä.”

Virve toivoo inspiroivansa muitakin miettimään, mitä elämältä oikeasti haluaa.

– Tosi monesti homma menee niin, että käymme töissä, jotta voimme saada rahat autoon, jolla menemme töihin, lomamatkaan, jonka tarvitsemme, kun olemme rasittaneet itseämme töissä, vaatteisiin, jotka tarvitaan töissä, ja vapaa-aikaan, jota haluamme töistä toipumiseen. Voisiko miettiä, että tekisi vaikka nelipäiväistä työviikkoa ja nauttisi vapautuvasta ajasta läheisten kanssa sen sijaan, että ostaa jotain?

Virven testieläke jatkuu toistaiseksi – kunnes oma ikigai löytyy.

Xsa

"Virven ja hänen puolisonsa kuukausittaiset menot ovat noin 700 euroa. Summaan sisältyy kaikki ruoasta asumiskuluihin, ja rahaa jää silti matkusteluunkin." sanotaan artikkelissa.

Eli kahdella aikuisella menee Tukhomassa yhteensä 700 euroa sisältäen ruoat, asumiskulut, matkat? 350 e/kk yhden aikuisen elämis- ja asumiskustannukset Tukholmassa sisältäen matkailun.

Pakko olettaa, että asuvat esim. jo maksetussa tai perityssä omistusasunnossa, jossa erittäin pienet asumiskulut. Mikäli näin ei ole, niin missä ihmeessä ja millaisessa asunnossa asuvat? 

Jutussa voisi kertoa nämä elämisen reunaehdot, niin voisi paremmin miettiä, onko taloudellisuus tässä tapauksessa jonkunlaista lahjakkuutta vai johtuuko myös olemassaolevista olosuhteita.

Sekin vaikuttaa elinkustannuksiin asuuko yksin vai toisen kanssa.

Esimerkiksi jos todella yhden aikuisen kuukausikulut olisivat 350 e/kk sisältäen asumisen, ruoat, muut tarpeet ja matkailun, niin silloin asumiseen voisi käyttää ehkä noin 100 e/kk ja 250 e menisi ruokaan - ja matkailuun! Minne sitä sitten matkailisi 10-30 eurolla/kk?

Vierailija

Muutama asia jäi ihmetyttämään! Miten Tukholmassa voi pärjätä noin pienellä kuukausikuluilla? Itse olen työeläkkeellä 44 vuoden työuran jälkeen, nettoeläke 1400 euroa. Siitä maksan asumisen 350 euroa (oma velaton osake PIKKUkaupungissa), puhelin, sähkö, auto, vakuutukset, ruoka, puhtaanapito jne. Vakuutus maksaa sairastamisen. Asun yksin.
Toisekseen, saako artikkelin henkilö Ruotsissa ansiosidonnaista päivärahaa (varmaan karenssi)? Eikö Tukholmassa synny ollenkaan kuluja liikkumisesta? Terveydenhuolto?
Kun näitä säätö- ja sapattijuttuja seuraa, yleensä taloudessa on kaksi henkilöä.
Ihan mukavaa sapattivapaata Virvelle, mutta tuota kulurakennetta en ihan uskonut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla