Vilma päätyi tekemään useampaa työtä eronsa jälkeen. Ne auttoivat selviytymään.
Vilma päätyi tekemään useampaa työtä eronsa jälkeen. Ne auttoivat selviytymään.

Parhaimmillaan Vilmalle on kertynyt työtunteja viikossa yli 70. – Yhden vanhemman perheessä pitää tienata kahden ihmisen tulot, Vilma sanoo. 

Aamukahdeksaksi töihin ja iltamyöhällä kotiin. Sellainen on ollut normaali työpäivä eteläsuomalaiselle Vilmalle, 39. Parhaimmillaan Vilmalla on ollut päivätyön lisäksi kaksi muuta työtä, ja työtunteja on kertynyt viikossa jopa yli 70.

Vilma päätyi ratkaisuunsa sattumusten summana sen jälkeen, kun hän erosi lastensa isästä.

– Innostuin liikunnan ohjaamisesta, ja se toi kaivattua lisätuloa eron aiheuttamaan taloudelliseen paineeseen. Useamman työn tekeminen on mahdollistanut täysipainoisen elämän ja tuonut ammatillista itsevarmuutta vaikeiden aikojen keskellä, Vilma kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hektisimmässä vaiheessa Vilma teki vakuutusyhtiössä 40-tuntista viikkoa. Päivätyöstä hän jatkoi liikuntakeskuksiin ohjaamaan ryhmäliikuntaa. Lisäksi hän toimi vapaaehtoissovittelijana rikosasioissa. Se työ on tällä hetkellä tauolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

− Olen kamppaillut jaksamisen kanssa, mutta toisaalta olen ollut tosi ihanteellisessa tilanteessa, että olen voinut tehdä tällaisia ratkaisuja, Vilma kertoo.

Yhden vanhemman arki maksaa

Tällä hetkellä Vilma tekee vuorotyötä Uuden lastensairaalan päivystyksessä. Hän työskentelee kansliassa, ottaa yhdessä sairaanhoitajan kanssa vastaan sairaalalle kävellen saapuvat potilaat ja hoitaa tilanteeseen liittyvät kirjaustyöt. Lisäksi Vilma ohjaa edelleen liikuntatunteja kuntokeskuksissa useamman tunnin viikossa.

Monen työn tekeminen tuntuu mielekkäältä, mutta myös taloudellinen puoli painaa vaakakupissa. Vilman asumiskulut ovat suhteessa korkeat: hän maksaa vuokraa yli 1 000 euroa kuussa.

– Yhden vanhemman perheessä pitää tienata kahden ihmisen tulot, jotta perhe selviytyy. Verohelpotukset yksinhuoltajalle ovat naurettavan pieniä. Välillä tuntuu, että yhteiskunta rankaisee erosta.

Vanhempi Vilman lapsista, tytär, on parikymppinen ja asuu omillaan. Lukiota käyvä poika asuu vielä kotona.

− Täytyy sanoa, että nuori kuluttaa enemmän rahaa kuin minä. Ja söisi kuin hevonen.

Vilman rahat kuluvatkin pääasiassa normaalin arjen pyörittämiseen ja laskuihin.

– Toisaalta ihan kaikkea ei nyt tarvitse esimerkiksi kaupassa laskea, ja voimme silloin tällöin ostaa tai tehdä jotain kivaa.

– Jouduin aikoinani itsestäni riippumattomista syistä maksuvaikeuksiin, jotka tuntuivat kohtuuttomalta taakalta. Toivon, etten enää ikinä joudu kokemaan sellaista aineellista puutetta ja toivottomuuden tunnetta.

Jokainen tunti hyötykäyttöön

Useamman työn tekeminen päällekkäin on Suomessa hitaassa kasvussa, kertoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen.

− Viimeisimmän tiedon mukaan noin viisi prosenttia suomalaisista tekee kahta tai useampaa työtä.

Yleisin syy ratkaisuun on se, etteivät päätyöstä saatavat tulot riitä toimeentuloon. Silloin ihminen on monen työn loukussa vastentahtoisesti.

Myös elämäntilanne voi ohjata tekemään useaa työtä. Se on hieman muita yleisempää pienten lasten vanhemmilla ja työkokemustaan kartuttavien nuorten keskuudessa. Hakasen mielestä näkyy merkkejä myös siitä, että ihmiset hakeutuvat useamman työn pariin vapaaehtoisesti.

− Ei välttämättä tehdä vain pitkää päivää konttorissa, vaan on lisäksi toinen työ, jossa pääsee käyttämään luovuuttaan tai tekemään jotain kokonaan erilaista. Haasteena onkin se, miten saadaan kohtaamaan ihmiset, jotka haluavat tehdä näin, ja organisaatiot, jotka sellaisen mahdollistaisivat, Hakanen sanoo.

Me Naiset kartoitti kyselyssään ihmisten kokemuksia ja syitä useamman työn tekemiseen. Vastauksia tuli lukuisia, ja niiden joukosta löytyi monia, joilla yksi syy oli oma motivaatio.

Myös Vilmalle lisätyöt ovat olleet paitsi taloudellinen pakko, myös ammatillinen henkireikä. Ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen tarjoaa vastapainoa istumatyöhön ja antaa mahdollisuuden ylittää itsensä.

− Aika menee helposti ikään kuin hukkaan, jos vaan työpäivän jälkeen tulisi kotiin. Silloin kynnys aloittaa tai lähteä jonnekin kasvaa. Tämän ajatuksen pidän mielessäni väsyneinä hetkinä. Olen utelias luonteeltani, Vilma toteaa.

Pitkä työaika on myös riski

Jari Hakasen mukaan Suomessa elää vahvana perinteinen kokoaikatyön malli. Hän arvioi, että seitsemän kymmenestä suomalaisesta tekee normaalia, 35–40 tunnin työviikkoa. Vilman kaltaisia työmyyriä löytyy enemmän esimerkiksi yrittäjistä.

− Tilastokeskuksen työaikatutkimus kertoi, että 40 prosenttia yrittäjistä tekee yli 40 työtuntia viikossa. Myös johtajat saattavat tehdä pitkiä työaikoja. Meillä Suomessa ei onneksi ole vahvaa todella pitkien työpäivien kulttuuria, Hakanen sanoo.

Hakanen toivoisi työelämään hieman enemmän joustoa, esimerkiksi etätyömahdollisuuksia. Myös Vilma kokee, että työnantajat voisivat tulla vastaan muuttuvissa elämäntilanteissa.

– On tärkeää, että työnantaja tukee työntekijää erityisesti silloin, jos hän on yksinhuoltaja tai useamman työn tekijä. Jos empatiaa työpaikoilla ei löydy, työntekijä joutuu pahimmassa tapauksessa jäämään molemmista tehtävistään sairauslomalle ja ajautuu entistä vaikeampaan taloustilanteeseen.

Vilman nykyinen työnantaja tukee Vilman mielestä hyvin työssä jaksamista.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi uupumuksen, masennuksen ja ahdistuksen riski on kasvanut heillä, jotka tekevät normaalia pidempää työaikaa.

− Myös joihinkin fyysisiin sairauksiin, kuten sepelvaltimotautiin ja aivoinfarktiin, on korostunut riski. Jos tekee jatkuvasti pitkää päivää, ei ole aikaa palautua eikä irtautua työstä. Se taas heikentää unta, Hakanen kertoo.

Vaikutukset ulottuvat elämänlaatuun. Jos tekee valtaosan valveillaoloajastaan töitä, aikaa ei välttämättä riitä perheelle ja ystäville.

Vilma unelmoi täydellisestä taloudellisesta vapaudesta. 

Lapset protestoivat

Vilmankin yhteinen aika lasten kanssa jää vähiin. Hän myöntää olleensa välillä äärirajoilla jaksamisen suhteen.

– Lapset ovat sanoneet, että olen tehnyt liikaa töitä enkä ollut tarpeeksi kotona. Mutta siinä tilanteessa ei ollut vaihtoehtoja. Toisaalta uskon, että olen antanut mallia monipuolisuudesta, sinnikkyydestä ja siitä, että ihmisellä on suuri mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä.

Vilma on myös muistuttanut lapsiaan siitä, mitä kaikkea työn tekeminen on perheelle mahdollistanut. Muitakin hyviä puolia löytyy: työ on tuonut arkeen kurinalaisuutta ja rutiineja. Työtehtävien kautta on syntynyt uusia ihmissuhteita.

− Toisaalta väsymys tuntuu välillä kamalalta. Kerran tai kaksi vuodessa joudun myös olemaan viikon poissa pelistä flunssan tai muun fyysisen vaivan vuoksi.

Pitkistä työpäivistään huolimatta Vilma pyrkii nukkumaan yhdeksän tuntia joka yö. Käytännössä se tarkoittaa usein sitä, että nukkumaan pitää mennä lähes heti töistä kotiin tultua.

Jari Hakanen neuvoo monityöläisiä pitämään kiinni työn ulkopuolisesta elämästä – myös silloin, kun työ tuntuu mielekkäältä.

− Pitkällä aikavälillä se edistää hyvinvointia. Tulisi kuunnella itseään ja pyrkiä näkemään omat rajat työn teolle. Ja jos niitä rajoja joskus rikkookin, on siitä tietoinen. Kotona voi vaikka piilottaa tietokoneen ja kännykän, jos on taipumus niitä iltaisin selailla, Hakanen sanoo.

Hymyssä suin vai hampaat irvessä?

Vilma kertoo olevansa ihminen, joka nauttii täydestä kalenterista. Kun taloudellisesti tiukimmat vuodet ovat takana, useamman työn tekemisessä tuntuu olevan paljon hyvää.

− Teen tällä hetkellä kaikkia niitä asioista, joista vaikeina vuosina haaveilin. Luonteelleni sopii se, että päivät ovat täynnä, Vilma sanoo.

Myös Hakasen mielestä sillä on oleellinen ero, tekeekö pitkää päivää omasta tahdostaan vai pakon sanelemana. Jos työ on mieleistä, ihminen voi kokea työn imua.

− Silloin ihminen kokee työnsä mielekkääksi ja olonsa energiseksi, vaikka tekisikin pidempiä päiviä. Työn imussa työstä läikkyy muuhunkin elämään hyviä asioita. Hyvän työpäivän jälkeen on usein parempi vapaa-aika ja paremmat ihmissuhteet, Hakanen toteaa.

Mukava vapaa-aika edistääkin Vilman jaksamista.

− Teen kaikkea mielekästä silloin, kun on mahdollisuus. Luen, tapaan kavereita ja matkustan. Yritän pitää kiinni siitä, ettei tulisi uhriutuvaa oloa: tässä vaan marttyyrina teen töitä muiden eteen, Vilma sanoo.

Unelmatyötään Vilma kuvailee sellaiseksi, josta saisi riittävästi palkkaa.

− Tulot olisivat sellaiset, että niillä katettaisiin menot ja että esimerkiksi sairastuminen ei kaataisi taloutta. Haaveilen myös ulkomailla asumisesta ja työskentelystä. Unelmoin downshiftauksesta ja täydellisestä taloudellisesta vapaudesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla