Varoitusviesti

Tämän lomakkeen lähetystoiminto on asetettu pois päältä.

”Kun päätin, että haluan suurperheen, päätin myös, että rahat riittävät”, kertoo nelikymppinen Irina, joka on säästänyt ja sijoittanut vuosia, jotta voisi hoitaa lapsensa itse.

Yli puolen miljoonan omaisuus, viisi lasta ja päivätöiden jättäminen alle nelikymppisenä. Kuulostaako mahdottomalta?

Niin se kuulosti Irinastakin vielä vuosia sitten.

– Luulin aiemmin, että voisin saada miljoonan ennemmin lottoamalla kuin itse säästämällä, sanoo nelikymppinen suurperheen äiti, joka ei halua esiintyä jutussa oikealla nimellään.

Blogissaan Irina kertoo olevansa taloudellisesti riippumaton, eikä miljoonakaan tunnu enää lainkaan mahdottomalta tavoitteelta.

Käytännössä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa Irinalle miljoonaomaisuuden sijaan kuitenkin sitä, että hän ei ole riippuvainen työstä saamastaan palkkatulosta eikä kenenkään muunkaan tuloista.

– En minä rikkautta haali, vaan vapautta. Olen ostanut itselleni vapautta sillä, että pääoma tekee minulle töitä. On ollut huikeaa tajuta, että se on mahdollista! Irina kertoo Me Naisille.

Hän olisi ollut kiitollinen, jos joku olisi saanut tajuamaan sen jo aiemmin.

– Minut on kasvatettu niin, että ensin hankitaan koulutus, mennään töihin ja sitten joku muu ottaa riskin. En tuntenut yhtään yrittäjää tai sijoittajaa. En ajatellut, että pystyisin siihen itsekin.

”En minä rikkautta haali, vaan vapautta.”

Ensisijaisesti äiti

Viitisen vuotta sitten Irina jäi kokonaan pois työelämästä, ja tällä hetkellä hän saa tulonsa enimmäkseen vuokratuotoista. Lisäksi hän tekee yrityksensä kautta jonkin verran töitä, lähinnä harrastusmielessä.

– Tähtään siihen, että teen töitä keskimäärin tunnin per arkipäivä. Muuten haluan olla kotiäiti.

Irinalle blogi on lähinnä päiväkirja, jonka avulla hän seuraa varallisuutensa kehittymistä. Se auttaa pitämään motivaatiota yllä. Blogiprojektin alussa keväällä 2016 hänellä oli omaa pääomaa hieman alle puoli miljoonaa euroa. Nyt summa on kasvanut noin sadallatuhannella, ja kun velkaosuuden laskee mukaan, kokonaisvarallisuutta Irinalla on yli 900 000 euron arvosta.

Aluksi hän piti blogia täysin anonyyminä suojellakseen yksityisyyttään. Myöhemmin hän halusi kuitenkin kertoa olevansa suurperheen äiti, koska perhe on juuri se syy, jonka vuoksi hän alkoi tavoitella taloudellista riippumattomuutta.

– Monesti ajatellaan, ettei suurperheellinen voi säästää tai sijoittaa, vaan sijoittajat ovat sinkkumiehiä.

Irinan sijoittaminen kuitenkin lähti nimenomaan halusta olla kotona lasten kanssa. Hänen perheessään on viisi alle teini-ikäistä lasta.

– Halusin ison perheen ja sitä, että lapset saavat olla pitkään kotona.

Säästeliäisyyttä ja jokunen onnenkantamoinen

Mitään perintöä tai muuta pesämunaa Irina ei ole muilta saanut. Alkupääomaa hänelle kertyi vähän tuurilla ja vahingossakin. Irina osti ensiasuntonsa Helsingistä, ja kun tuli aika myydä koti ja muuttaa seuraavaan, välistä rapsahti tilille mukavasti voittoa.

Onnistumisen salaisuus on kuitenkin ollut se, että talous on ollut aina ylijäämäinen – rahaa on siis tullut enemmän kuin mennyt. Heti työelämään siirtymisen jälkeen Irinalla jäi iso osa jokaisesta palkasta säästöön, sillä hänestä on aina ollut palkitsevampaa elää pelkistetysti kuin tuhlata.

– En saa kiksejä rahan käyttämisestä. Olen varmaan synnynnäisesti niin taloudellinen. Se on minulle elämäntapa enkä koe, että olisin joutunut kituuttamaan tai että minun olisi koskaan tarvinnut säästää esimerkiksi ruuasta.

Kun varakkuutta oli jo kertynyt, Irina päätti vielä ”halventaa elämänsä”. Hän muutti pienemmälle paikkakunnalle, jotta saisi asumiskulunsa alas.

– Se oli riski, kun en tuntenut uudesta kaupungista ketään. Tiesin kuitenkin, että haluan kasvattaa lapseni kotona.

”En koe, että olisin joutunut kituuttamaan.”

Siirto oli taloudellisesti kannattava, sillä asunnon oston jälkeen Irinalle jäi vielä rahaa sijoitettavaksikin. Vähitellen pääoma on kasvanut niin suureksi, että sen tuotoilla Irina pääsee keskimääräistä paremmille kuukausipalkoille. Kun menot ovat pienet, rahaa jää reilusti myös säästöön.

Irtisanoutuminen töistä ei hirvittänyt, koska Irina oli nähnyt jo parin vuoden ajan, että homma toimii.

– Tiesin myös, että jos kaikki ei mene niin kuin olin laskenut, elämme sitten pienemmällä. Pääasia on, että unelmoi suuresti. Kun päätin, että haluan suurperheen, päätin myös, että rahat riittävät.

Kestävyyslaji

Kaikkeen sijoittamiseen kuuluu aina jonkinlainen riski, mikä saattaa hirvittää ensikertalaista. Irinan mielestä taloudelliseen riippumattomuuteen pyrkimisessä on kuitenkin ennen kaikkea kyse turvallisuushakuisuudesta. Kun oma varallisuus tuottaa rahaa, Irina kokee, että hänen selustansa on varmistettu.

– Minusta olisi ahdistavaa olla 25-vuotias vastavalmistunut, joka menee töihin ja kuluttaa aina koko palkkansa. Silloin on koko ajan siinä työelämän lieassa kiinni.

– Jos haluan jossain vaiheessa mennä palkkatyöhön, niin elämäni on vapaa, voin mennä. Mutta itse päätän, haluanko mieluummin olla kotona ja saada elannon varallisuudestani.

Irina sanoo sijoittaneensa koko ajan turvallisuushakuisesti. Se on tarkoittanut useiden laskelmien tekoa ennen päätöksiä. Koska perheenäidin kaikki omaisuus on tällä hetkellä kiinni asunnoissa, seuraavaksi suunnitelmassa on sijoitusten hajauttaminen.

Irina kuvailee sijoittamista kestävyyslajiksi.

”Kun päätin, että haluan suurperheen, päätin myös, että rahat riittävät.”

– Teen sijoituspäätöksen sen perusteella, mikä on sen hetken paras sijoitus, enkä jää jahkailemaan.

Käyttötilillä makaavat rahat tosiaan eivät lisäänny itsestään, mutta kun sijoittaa säännöllisesti, myös pääoma kasvaa tasaisesti. Sijoitusten tekeminen pitkällä aikavälillä myös pienentää riskiä.

– Haluan, että muutkin tajuavat, ettei sijoittaminen ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ole vaikeaa. Se on mahdollista ihan kaikille perusterveille ihmisille.

Vaikka Irinan omaisuus todennäköisesti saavuttaa jossakin vaiheessa miljoonan, enää hänen tavoitteensa eivät liity rahaan.

– Minulla on nyt se, mitä olen halunnut. Haluan pysyä terveenä ja viettää aikaa lasteni kanssa. Haluan heille onnellisen lapsuuden.
 

Oletko sinä onnistunut sijoittamisessa tai säästämisessä? Jos haluat kertoa tarinasi, jätä meille viesti alla olevalla lomakkeella. Emme luovuta yhteystietoja toimituksen ulkopuolelle.
 

Taloudellinen riippumattomuus, miten se onnistuu?

Irinan neuvot:

1. Koko ajan ylijäämäinen talous. Tuloista on jäätävä jotain tilille menojen jälkeen, jotta on mitä sijoittaa. Irina pienensi menojaan radikaalisti muuttamalla pois Helsingistä.

2. Suunta on tärkeä. Säästämisessä auttaa, kun on tavoite, jota kohti pyrkii. ”Unelmoin suurperheestä, joten asetin ensin tavoitteeksi taloudellisen itsenäisyyden. Sen jälkeen perhe sai kasvaa.”

3. Tee myös sellaista, mitä et muka uskalla. Tässäkin auttaa se, että tavoite on selkeänä mielessä. ”Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten sanonut, että minusta tulee taloudellisesti riippumaton suurperheen äiti, en olisi ikinä uskonut.”

Huippukokki Henri Alén kertoo Linkedinissä ajatelleensa nuorena, että pitää vain kestää ja kokata. ”Lopulta seinä tuli vastaan Espanjassa paniikkihäiriökohtauksen myötä.”

Ravintolakokkien ammattikunta on noussut 2000-luvulla aiempaa mittavamman ihailun kohteeksi. Monesta kokista on tullut raskaan työn raatajan lisäksi julkisuuden henkilö, jonka nimellä voidaan myydä melkein mitä vain.

Suosittujen sankarikokkien esiinmarssi ei kuitenkaan ole muuttanut ravintola-alan raskasta arkea. Suomen tunnetuimpiin kokkeihin lukeutuva Henri Alén, 40, avaa Linkedinissä maanantaina julkaistussa tekstissä, millaisia uhrauksia kokin työ on vaatinut. 

”Olen nähnyt kokin menevän psykoosiin, tilanteita joissa taju lähtee lämmöstä ja missä psyyke hajoaa kesken serviisin. 20 vuotta sitten tämä oli alalla lähinnä vaativaan ja kuluttavaan työhön kuuluvaa normihomma.”

Nykyään useita ravintoloita omistava Henri kuvailee tehneensä aikanaan 18-tuntista työpäivää työskennellessään Aamu-tv:ssä, kirjoittaessaan kirjaa ja kokatessaan ravintola Savoyssa.

”Ajattelin että nyt pitää painaa kun on nuori ja jaksaa. Lopulta seinä tuli vastaan Espanjassa paniikkihäiriökohtauksen myötä.”

Hän kirjoittaa ajatelleensa, että sairausloman ottamisen sijaan täytyy vain kokata ja kestää, keskittyä enemmän ja työskennellä nopeammin. Kirjoituksen mukaan eräänlainen käännekohta oli, kun Henri joutui töihin lähtiessään ottamaan useita eri lääkkeitä muun muassa sydämentykytyksiin, paniikkihäiriöön ja lihaskipuihin. 

Hän kertoo Helsingin Sanomissa, että lääkkeistä eroon pääseminen oli hyvin vaikeaa.

– Siksi selkäpiitäni karmii, jos näen työpaikalla lääkepurkkeja. Mieleni tekisi sanoa, että älkää lähtekö tuolle tielle. Toleranssi lääkkeisiin kasvaa nopeasti, aluksi otat yhden ja pian rouhit niitä kuin karkkeja, Henri sanoo HS:n jutussa. 

Nykyään hän käyttää enää paniikkihäiriölääkkeitä.

Kokkien raskaat työolot eivät ole uusi ilmiö julkisuudessa. Ylipitkistä päivistä ja laittomasti könttäsummina maksettavista ylitöistä on puhuttu jo monta vuotta.

Henri Alén kertoo Linkedinissä antaneensa itselleen luvan olla väsynyt ja keskinkertainen ja viettävänsä säännöllisesti aikaa luonnossa. Hän purkaa sankarikokkimyyttiä toteamalla, ettei hullu työtahti hänen kohdallaan johtunut siitä, että hänen mielensä olisi erityisen vahva.

”Oma psyykkeeni ei ole vahva, mutta silti pystyn nauttimaan työstäni suunnattomasti. Menkää hyvät ihmiset metsään”, hän suosittelee.

Mia Virkillä, 37, oli ennakkoluuloja osakesijoittamisesta. Ystävän kannustuksesta hän rohkaistui viimein ostamaan ensimmäiset osakkeensa. 

Mia Virkki, 37, piti osakesijoittamista monimutkaisena ja riskialttiina. 

– En ymmärtänyt, miten osakemaailma toimii, se tuntui hirveän työläältä. Ajattelin, että se on Hollywood-leffoista tuttua pörssimeklarointia, Mia kertoo ennakkoluuloistaan. 

”Yksittäisen toimeksiannon hinta oli muutamasta kymmenestä muutamaan sataan euroon.”

Mia oli saanut rahaa säästöön laittamalla palkkapäivänä sivuun ennaltamäärätyn suoraveloitussumman, asumalla omistusasunnossa ja sijoittamalla rahastoihin. Hän oli myös perustanut lapsilleen omat rahastot. Ajatus osakesijoittamisesta tuli mieleen ensimmäistä kertaa viime vuoden lopulla. 

Mutta miten päästä alkuun?

1. Juttele kokeneempien kanssa ja hanki tietoa

– Olin työn kautta mukana arvopaperikaupan projektissa ja osakemaailma lähti avautumaan sitä kautta, Mia Virkki muistelee.

– Projektissa oli mukana paljon ihmisiä, jotka tiesivät osakesijoittamisesta. Keskustelimme aiheesta ja se herätti ajatuksia, että ehkä osakesijoittaminen ei olekaan niin vaikea asia. 

Mia Virkki on aina pitänyt taloudellista riippumattomuutta tärkeänä. Hän luki vaurastumiseen liittyviä blogeja ja seurasi Facebook-ryhmiä, joissa puhuttiin osakesijoittamisesta. Lisäksi Mia hankki tietoa oman pankkinsa nettisivuilta ja kävi keskusteluja osakkeisiin sijoittavien ystäviensä kanssa. 

Osakesijoittajan ABC – lue täältä vinkit!

Mia Virkki rohkaistui vihdoin ostamaan ensimmäiset osakkeensa. 
Mia Virkki rohkaistui vihdoin ostamaan ensimmäiset osakkeensa. 

2. Aloita pienestä

Mia osti ensimmäiset osakkeensa pari viikkoa sitten. Yksittäisen toimeksiannon hinta oli muutamasta kymmenestä muutamaan sataan euroon.

Mian ostopäätökset perustuivat yrityksen tuttuuteen, menestymiseen ja siihen, että yritys on jakanut ja jakaa osinkoja. 

– Sijoitusten ei tarvitse olla isoja, pienestäkin voi lähteä liikkeelle.

3. Osakesijoituksen ei tarvitse tuottaa heti

Mia yrittää ajatella osakkeita pitkällä tähtäimellä tuottavana sijoituksena.

– Nyt ostettujen osakkeiden hinta oli matala ja määrällisesti ostoerät olivat hyvin pieniä. Valitsin viisi eri kohdetta eri aloilta hajauttaen.

4. Rohkeasti mukaan, mutta pidä pää kylmänä

– Osakesijoittamiseen liittyy aina riskejä, Mia toteaa.

– Ehdottomasti toivon, ettei oma pääomani häviäisi. Sain kuitenkin rohkeutta ystävältäni, joka on ollut osakesijoittaja vuodesta 2007 lähtien. Hänen kanssaan käydyt keskustelut ovat olleet hyviä. 

Mian ystävä neuvoi häntä pitämään pään kylmänä ja muistamaan, että mukaan mahtuu nousuja ja laskuja. Kyseessä voi parhaimmillaan olla monien vuosien tai jopa vuosikymmenien projekti, joten asioita tulisi miettiä pitkällä tähtäimellä.