Työelämässä pärjäävät usein ekstrovertit suupaltit, mutta ujoilla introverteilläkin on supervoimansa. Kaisa, 47, oppi löytämään omansa. 

Kun Kaisa, 47, nuorena tyttönä aloitti ensimmäisessä työpaikassaan linja-auton aseman kassana, häntä jännitti niin, ettei meinannut saada sanaa suustaan.

Työpäivän jälkeen Kaisalle nousi korkea kuume, ja hän joutui jäämään päiviksi kotiin lepäämään. Sen jälkeen Kaisa oli varma, ettei hänestä olisi ikinä asiakaspalvelutyöhön. Myöhemmin Kaisa haki toista työpaikkaa. Häntä hermostutti niin, että ennen haastattelua hänen oli käveltävä moneen kertaan talon ympäri rauhoittuakseen.

Kaisan esimerkit kuulostavat tutulta psykologi ja tietokirjailija Kati Tiirikaisesta. Hän on tutkinut ujoutta työelämässä ja kirjoittanut aiheesta muun muassa Ujon urakirjan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tiirikaisen arvion mukaan suuri osa suomalaisista on ujoja. Samaan aikaan suomalaisessa työelämässä korostetaan kuitenkin ulospäinsuuntautuneisuutta ja sosiaalisuutta. Ihannoimme amerikkalaista työelämää, jossa menestyvät ekstrovertit – ja ujot jäävät jalkoihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Ujous on osittain synnynnäinen ominaisuus ja usein kiinteä osa ihmisen temperamenttia. Ujous on eräänlaista hitautta, jonka turvin ihminen osallistuu maailman menoon, Tiirikainen sanoo.

Tiirikaisen mielestä ujot pitäisi ottaa työyhteisöissä paremmin huomioon, sillä heiltä löytyy usein paljon hyviä ominaisuuksia, joita kannattaisi arvostaa myös työelämässä.

– Ujot ovat usein mielikuvitusrikkaita ja kekseliäitä ihmisiä. Sosiaaliseksi epämukavuudeksi ujous muodostuu, jos ei uskalla ujoutensa takia viettää aikaa muiden kanssa. Silloin ujoudesta tulee rajoite, unelmien työpaikat saattavat jäädä hakematta tai opinnot keskeytyä.

Jos ujon ajatukset jäävät toistuvasti kuulematta, työyhteisö voi menettää paljon. Silloin työpaikan toimintoja kannattaisi kehittää sellaisiksi, että kaikki uskaltavat tuoda osaamistaan esille.

Ujoja esimerkiksi ahdistavat usein suuret ihmismäärät, avokonttorit ja ryhmäkokoukset. Ideoita ja ajatuksia voi vaihtaa kuitenkin myös sähköisissä kanavissa tai vapaamuotoisesti.

Herkällä korvalla

Kati Tiirikaisen mukaan yksi ujojen hienoista piirteistä on se, että he tarkkailevat hyvin herkästi ympäristöään.

– Ujo on usein hyvin läsnä ja yrittää nähdä tuntemattomienkin ihmisten eteen paljon vaivaa. Ujo arvostaa jokaista kohtaamistaan ja toivoo, että se sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Parhaassa tapauksessa ujo osaa siis tehdä jokaisesta uudesta tapaamisesta merkityksellisen ja tärkeän.

Toisaalta juuri siksi, että jokainen kohtaaminen on merkityksellinen, asiakaspalvelutyö saattaa ajaa ujon epätoivoon.

Kaisallekin tunne on tuttu. Hän on työskennellyt myös päiväkodin keittiössä, jossa joutui tilamaan tavaraa keittiöön. Ahdistus iski, kun toimitus piti ottaa vastaan.

– Näin paljon vaivaa sen eteen, että toimitusten tuojalle jäisi kohtaamisestamme hyvä olo.

Kaisa on kotoisin alun perin Virosta, mutta hän on asunut ja työskennellyt Suomessa jo yli kaksikymmentä vuotta. Kaisa kertoo olleensa aina ujo.

– Lapsena en uskaltanut puhua lainkaan tuntemattomille. Kasvoin perheessä, jossa lasten myös toivottiin näkyvän ja kuuluvan mahdollisimman vähän. Perheellämme oli huono taloudellinen tilanne, ja totuin siihen, että meitä katsottiin kylillä nenänvartta pitkin. Halusin vain nopeasti katseiden alta piiloon.

Parikymppisenä Kaisa muutti aviomiehensä perässä Suomeen.

– Oli valtava helpotus, kun kukaan ei tuntenut minua. Päätin, että aloitan myös työelämässä kaiken alusta ja uskallan enemmän.

Uusi alku rohkaisi Kaisaa hakemaan asiakaspalvelutehtäviin, vaikka hän oli jo ajatellut, etteivät ne sovi hänelle.

Ensimmäinen työpaikka Suomessa oli pienen lähikaupan kassana. Ensimmäisenä päivänä Kaisan kädet tärisivät, eikä hän uskaltanut juuri muuta kuin mutista asiakkaille ostosten hinnan.

Kun kauppias jätti Kaisan ensimmäisen kerran yksin liikkeeseen, tuttu paniikki nosti päätään: kurkkua kuristi ja silmissä sumeni.

– Töihin tuleminen oli pitkään aivan hirveää. Harpoin aina pää painuksissa ja itku kurkussa kassalle. Olin aina varma siitä, että tänään epäonnistuisin jollakin tavalla.

Vähitellen asiakkaista alkoi kuitenkin tulla tuttuja ja Kaisan jännitys helpottaa.

Haasta ja harjoittele

Kati Tiirikaisen mielestä Kaisa toimi aivan oikein lähtiessään haastamaan itseään työelämässä. Vaikeaksi koettujen tilanteiden harjoittelu on ujoin työkaluista tärkein.

– Tulta päin ei tarvitse syöksyä, mutta omaa ujoutta voi haastaa ja siedättää itseään vähitellen, pienin askelin. Monet ujot ovat saaneet voimaa siitä, että he eivät olekaan luhistuneet pelottaviksi arvelemissaan tilanteissa.

Tiirikainen muistuttaa, että tutkimusten mukaan ujot eivät ole esimerkiksi myyntityössä yhtään sen huonompia kuin sosiaalisesti avoimet ihmiset. Myyntityö ei vaadi suurta seurallisuutta, vaan hyvä myyjä osaa ennen kaikkea kuunnella asiakastaan.

Kati Tiirikainen on haastatellut paljon työntekijöitä, jotka kuvailevat itseään ujoiksi.

– Ujous voi olla myös suuri voimavara. Moni menestyvä ihminen, jopa ministeri ja esiintyjä, tunnustautui ujoiksi. He arvostivat ja vaalivat ujouttaan sosiaalisten ammattiensa keskellä ja pyrkivät antamaan sille aikaa ja tilaa.

Tiirikaisen mukaan siinä on kuitenkin iso ero, onko ihminen sovussa ujoutensa kanssa vai kärsiikö siitä jatkuvasti.

Tiirikainen on haastatellut myös ujouttaan häpeäviä ihmisiä, joille piirre aiheutti päivittäin hankaluuksia töissä. Esimerkiksi kahvitaukojen keskusteluihin osallistuminen saattoi olla monille aivan hirvittävän vaikea tilanne.

– Voi olla vaikea toimia, jos jokin muiden aivan tavalliseksi mieltämä asia tuottaa itselle jatkuvaa kärsimystä.

Apukeinoksi tällaisiin tilanteisiin Tiirikainen suosittelee mielikuvaharjoittelua.

– Jos sosiaaliset pelot nousevat esiin esimerkiksi kaupan kassalla tai kesken työpaikan meluisan viikkokokouksen, suosittelen läsnäoloon keskittymistä. Hiljennä mielesi ja päätä keskittyä jonkin aikaa vain yhteen aistiin. Keskity siihen täysillä. On tietysti harmillista, jos menettää hetkeksi koko kokouksen sisällön paniikin vuoksi, mutta tärkeintä on, että oman olotilan saa tasapainoon haastavan ympäristön keskellä.

Moni ujo kaipaa treeniä myös jämäkkyydessä: kyvyssä pitää puoliaan ja ottaa ongelmat puheeksi.

– Jos ihminen ei uskalla olla työpaikalla määrätietoisesti oma itsensä, hänen toiminnastaan tulee pahimmillaan vain toisten halujen ja toiveiden heijastelua. Kaikenlaisten ristiriitojen välttely voi johtaa ahdistuksen ja yksinäisyyden korostumiseen.

Tiirikainen kehottaakin ujoja miettimään, onko parempi kertoa tunteista ja toiveista sen sijaan, että pyrkii vain sietämään ahdistavia olotiloja.

Omaa ääntään voi hakea aluksi vaikkapa kirjoittamalla vaikeista tunteista. Näin tunteet eivät ainakaan jää käsittelemättä – ja muhimaan kehoon jännityksinä.

Myös kieltäytyminen on ujoille usein vaikeaa, mutta sitäkin voi harjoitella, esimerkiksi pelaamalla itselleen aikaa. Kun lupaa palata asiaan myöhemmin, saa tarkastella asiaa rauhassa ja kerätä voimia kieltäytymiseen.

– Tärkeintä on, että ujo oppisi tekemään työtään niin, ettei se saata häntä epätoivoon, Tiirikainen sanoo.

Ujosta työpaikan tähdeksi

Seitsemän vuotta sitten Kaisa sai työpaikan ison marketin kassana. Hän saattoi palvella yhden työpäivän aikana yli viittäsataa asiakasta.

– Aluksi olin tietysti aivan kauhuissani ja pää pyörällä. Ihmisten jatkuva kohtaaminen uuvutti.

Kaisa piti kuitenkin pintansa ja jatkoi kassana. Pian hän huomasi olevansa yksi kaupan suosituimmista kassoista.

– Kanta-asiakkaat jonottivat kassalleni. Ihmiset halusivat tulla minun kassalleni juttelemaan ja kertomaan kuulumisiaan. Tunsin olevani tärkeä ihminen näiden henkilöiden elämässä. Samalla turvallinen olo sisälläni lisääntyi. En enää pelännyt töihin tulemista.

Kati Tiirikaisen mukaan Kaisa hyödynsi juuri niitä vahvuuksia, jotka saavat ujon erottumaan työelämässä.

– Ujo on tarkka kuuntelija, joka ottaa keskustelukumppaninsa huomioon ja kunnioittaa häntä. Sellainen käytös jää vain harvalta huomaamatta. Ujon kanssa voi olla turvallista keskustella.

Samalla ujot ovat usein myös harkitsevia ja diplomaattisia eivätkä he tee ratkaisuja kuuntelematta ensiksi muita.

Tiirikaisesta on harmi, etteivät ujot saa aina tietää, kuinka paljon heitä arvostetaan.

– Joskus työkaverit kyllästyvät siihen, että ujo kieltäytyy aina lounas- ja kahvikutsuista. He saattavat lopettaa kutsumisen kokonaan. Niin ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä kutsutuksi tuleminen on ujolle usein tärkeää. Ja kuka tietää, jonakin päivänä hän saattaa rohkaista mielensä ja lähteä mukaan, Tiirikainen sanoo.

Nykyään Kaisa ajattelee, että vuodet suuren marketin kassalla muokkasivat hänestä uuden ihmisen.

– Sen kokemuksen jälkeen en ole enää pelännyt ihmisiä. Olen ujo, mutta tiedän, että olen siitä huolimatta arvokas ja kiinnostava. Kun palaan kotikylääni Viroon, en enää kavahda kyläläisten katseiden alla. Minusta tuntuu, että saan olla juuri tällainen kuin olen.

Vierailija

Olen ambivertti itse. Kova jännittämään myös jotain esim. työhaastattelutilanteita. Minussa on vahvasti ujoutta. Mutta olen myös puhelias ja rakastan puhumista. Siinä mielessä en ole ujo, koska alan juttelemaan helposti tuntemattomien kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla