Pipsa Aro, 34, käänsi työttömyyden ja rahavaikeudet voitokseen.
Pipsa Aro, 34, käänsi työttömyyden ja rahavaikeudet voitokseen.

”Vedin talvitakkini hupun syvälle päähän, kun kävelin sisään sossuun. Hävetti.”

Tämä oli viimeinen tikki. Nyt minä hukun.

Pipsa Aro, 34, istui sängyllä ja tuijotti tietokoneettaan. Kyyneleet valuivat pitkin poskia. Raivo nousi palaksi kurkkuun. Sähköpostissa todettiin ilman sen kummempia selittelyjä, että työpesti, joka Pipsalle oli jo luvattu, ei toteutuisikaan.

Takana oli yli puoli vuotta työttömyyttä, ja Pipsan rahat olivat totaalisen lopussa. Maksamattomat laskut makasivat keittiönkaapissa avaamattomina.  Työpaikka olisi pelastanut tilanteen, mutta nyt se oli mennyttä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pipsa marssi yksiönsä parvekkeelle tupakalle. Kädet tärisivät, kun hän sytytti savukkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Siinä hetkessä minä kuitenkin päätin, että en luovuta. Minä nousen vielä.

Laskut avaamatta keittiönkaappiin

Aikaisemmin, alkuvuodesta 2013, tulevaisuus oli näyttänyt valoisalta.

Pipsa oli muuttanut Tampereelta Hyvinkäälle, lähemmäs Helsingin työmahdollisuuksia. Hän oli loppuvaiheessa markkinoinnin opinnoissaan ja työskennellyt harjoittelijana kansainvälisessä teknologiayrityksessä. Vuoden jälkeen harjoittelua olisi ollut mahdollista jatkaa, mutta Pipsa kieltäytyi, sillä hän halusi saattaa opintonsa loppuun.

Pipsa jatkoi opintojaan etänä ja alkoi lähettää samalla työhakemuksia markkinoinnin eri paikkoihin. Kevät vaihtui kesään ja kesä syksyyn. Pipsa kävi muutamassa haastattelussa, mutta ei tullut valituksi. Yhtä paikkaa kohti oli pahimmillaan 300 hakijaa.

Loppusyksystä alkoi iskeä paniikki. Taloudellinen tilanne oli katastrofaalinen. Opintotuki riitti hädin tuskin vuokraan. Laskutkin olivat alkaneet kasautua maksamattomina keittiön kaappiin. Pipsan oli pakko suunnata sosiaalitoimistoon saadakseen ruokaa.

– Muistan, kuinka vedin talvitakkini hupun syvälle päähän, kun kävelin sisään sossuun. Hävetti. En halunnut, että kukaan tunnistaa.

Pipsa sai sosiaalitoimistosta paitsi taloudellista tukea, myös ohjausta raha-asioissa. Hänen piti viedä tapaamiseen kaikki kaapin perukoille kerääntyneet laskut.

– Katsoimme ne sitten läpi yhdessä. Lopulta summa ei ollutkaan niin suuri kuin olin pelännyt. Teimme suunnitelman laskujen maksamiseksi. Se helpotti oloani huomattavasti.

Pipsa valmistui tradenomiksi loppuvuodesta 2014. Hän ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi heti valmistumisensa jälkeen ja alkoi saada työttömyyskorvausta.

– Hain edelleen oman alan töitä järjettömällä draivilla, vaikka usko alkoikin mennä.

Sitten tärppäsi: Pipsalle luvattiin markkinointiassistentin paikka eräästä helsinkiläisestä yrityksestä. Työpaikka oli kuin pelastusrengas hukkuvalle.

– Se fiilis oli sanoinkuvaamaton. Ajattelin, että selviän sittenkin.

Sitten tuli se sähköposti, joka vei pohjan kaikelta. Luvattu työpaikka peruttiin ilman sen kummempia selittelyitä. Pelastusrengas puhkottiin juuri, kun Pipsa oli tarrautunut siihen.

Pomon puhutteluun

Jokainen postiluukun kolahdus nosti kylmän hien pintaan.

Oli alkuvuosi 2015, ja Pipsa oli edelleen työtön. Hän oli saanut soviteltua lisää maksuaikaa osaan rästiin jääneistä laskuista, mutta muutamien kohdalla ei ollut joustonvaraa.

– Tiesin, mitä oli tulossa. Luottotietojen menettäminen oli pahin pelkoni, ja nyt minun oli pakko vain odottaa sitä päivää, kun tieto tipahtaisi postiluukustani. Ajattelin, että normaali elämä loppuu siihen.

Pipsa tunsi olevansa aallonpohjassa, mutta ei suostunut luovuttamaan. Ja sitten kävi kuin saduissa: hänet kutsuttiin työhaastatteluun, ja firman toimitusjohtaja soitti jo samana iltana ilmoittaakseen, että Pipsa oli saanut paikan.

– Muistan, että laitoin puhelun jälkeen Antti Tuiskun soimaan täysillä ja bailasin yksin alusvaatteissani. Olin niin onnellinen!

Pipsa oli ehtinyt olla uudessa työpaikassaan vain muutamia viikkoja, kun pomo pyysi hänet puheilleen. Pipsa aavisti pahaa nähdessään esimiehen käsissä kirjeen.

– Luottotietoni olivat viimein menneet, ja siitä oli lähtenyt kirje pomolleni. Kirjeessä kerrottiin, että osa palkastani menisi suoraan velkojen maksuun, Pipsa muistelee.

– Purskahdin itkuun. En tiennyt, että pomolleni menisi suoraan tieto asiasta. Häpesin niin paljon.

Pipsa selitti tilanteen esimiehelleen kyyneleitä pyyhkien. Pomo ymmärsi heti, mistä oli kyse, ja tarjosi apuaan.

– Hänen reaktionsa oli paras mahdollinen. Tuli olo, että ehkä tapahtunut ei olekaan maailmanloppu.

Luottotietojen menettäminen oli kova kolaus. Laskujen maksaminen ajallaan oli aina ollut Pipsalle tärkeää. Miten näin oli voinut käydä hänelle?

Velkasumma ei lopulta ollut iso, vain 1 500 euroa. Kyse oli kuitenkin neljästä laskusta, mikä tarkoitti sitä, että luottotiedot menivät kerralla neljäksi vuodeksi.

– Koko summa oli kuitattu muutamassa kuukaudessa palkastani. Tuntui hullulta, että minut oli silti leimattu luottokelvottomaksi neljä vuotta eteenpäin.

Vaikka luottotietojen menetys harmitti, Pipsa päätti keskittyä asioihin, joihin hän pystyi vaikuttamaan. Työ osoittautui nappiosumaksi, ja Pipsa tunsi löytäneensä oman juttunsa kasvumarkkinoinnista. Hän sai Helsingistä unelmiensa vuokra-asunnon, vaikka luottotiedot olivatkin menneet.

– Vein vuokranantajalle todistuksen siitä, että olin maksanut velkani pois nopeasti. Hän ymmärsi tilanteeni.

Kunnianhimo ajoi Pipsan hakemaan myöhemmin uusia työpaikkoja. Kesällä 2017 hän sai pestin Googlelta.

– Se oli kirjaimellinen unelmien täyttymys. Olin haaveillut Googlesta jo opiskeluaikoinani, ja nyt olin päässyt sinne.

Unelmien työpaikka

Viimeisten kahden vuoden aikana Pipsan uralla on tapahtunut paljon. Hän ei ole enää töissä Googlella, vaan it-rekrytointeihin keskittyvässä kasvuyrityksessä. Titteli on employer branding consultant, suomennettuna työnantajakuvakonsultti.

– Tajusin, että haluan keskittyä siihen, kuinka yritys kohtelee työnhakijoita ja työntekijöitä. Vastaan siitä, kuinka houkutteleva yritys on työnhakijoiden ja -tekijöiden näkökulmasta.

Suunta työuralle lähti omista kokemuksista. Pipsa ehti oppia 11 kuukautta kestäneen työttömyysjaksonsa aikana paljon työnhausta. Vuonna 2016 hän päätti alkaa jakaa tietämystään ja tehdä vapaaehtoistyötä työnhakumentorina.

– Puhuin aiheesta intohimoisesti muun muassa Linkedinissä, ja pian yhteydenottoja alkoi sadella. Jossain vaiheessa tajusin sparraavani tyyppejä joka ilta. Tein kahta työtä, mutta sain vain toisesta palkkaa.

Pipsa päätti perustaa oman yrityksen vuonna 2018. Samaan aikaan kypsyi päätös lähteä Googlelta.

– Tajusin, että employer branding on minun juttuni enkä päässyt tekemään sitä Googlella.

Ei kestänyt kauan, kun Pipsa sai verkostoidensa kautta kiinnostavan työtarjouksen. Kyseessä oli nuori it-alan rekrytointiyritys, jossa Pipsa pääsisi vastaamaan kasvumarkkinoinnista ja työnantajakuvan kehittämisestä.

– Lisäksi sain sovittua, että teen nelipäiväistä työviikkoa, jotta ehdin tehdä töitä myös oman firmani kautta. Se oli lottovoitto.

Vihdoin vapaa

Lidl-bileet.

Juhlat, joihin kaikki tarjottava ostetaan mahdollisimman halvalla, suurin osa Lidlin tarjouslaareista. Sellaiset Pipsa aikoo pitää 20. syyskuuta.

– Viimeinenkin merkintä luottotiedoistani häviää 18.9. Sitä pitää todellakin juhlia!

Pipsa sanoo, ettei olisi viisi vuotta sitten uskaltanut unelmoidakaan elämästä, jota hän nyt elää. Silloin hän joutui jännittämään kaupan kassalla, riittävätkö rahat mehupurkkiin ja mikropizzaan. Nyt rahasta ei enää tarvitsisi olla huolissaan, mutta Pipsa on edelleen tarkka rahankäytöstään. Siksi hän haluaa järjestää bileensäkin mahdollisimman pienellä budjetilla.

– Tiukka ajanjakso jätti jäljet. Nyt minulle on tärkeää, että rahaa on säästössä niin, että selviän tilanteesta kuin tilanteesta.

Sosiaalitoimiston ja työvoimatoimiston palvelut olivat Pipsalle korvaamattomia. Hän kiittelee molempia sekä tuesta että tiukkuudesta.

– Minun piti kohdata tosiasiat. Kun tiesin tarkalleen tilanteeni, oli helpompaa hengittää – ja toimia.

Pipsa haluaa olla esimerkki siitä, että taloudellisista vaikeuksista voi selvitä – ja nousta menestykseen. Hän itse pelkäsi, että elämä loppuisi luottotietojen menetykseen, mutta niin ei käynytkään.

– Nyt osaan arvostaa ihan jokaista palkkaa, joka tulee tililleni.

Vierailija

Henri kirjoitti:
1500€ velka ja 4-vuoden vankeus yhteiskunnasta. Hmm, tämä pistää miettimään oikeutta ja kohtuutta.

Pipsalle kävi vielä loppujen lopuksi tosi hyvin, esim. moni pitkäaikaistyötön tai sairas on ollut  lähes kokonaan yhteiskunnan ulkopuolella vuosikausia. Ja osa on edelleen. Avun saaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tämä nykyinen suomalainen yhteiskunta on tosi pelottava ja kylmä varsinkin huonompiosaisempia kohtaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla