Työpaikkakiusaaminen voi vaarantaa terveyden. Kuusi naista kertoo, millaiset jäljet kaltoinkohtelu ja henkinen väkivalta työpaikalla ovat heihin jättäneet.

Joka kolmas suomalainen työntekijä on havainnut kiusaamista työpaikallaan viimeisen vuoden aikana, selviää toimihenkilöliitto ERTO ry:n teettämästä kyselytutkimuksesta. Joka viides työntekijä kertoo itse tulleensa kiusatuksi.

– Työpaikkakiusaaminen on pahimmillaan toistuvaa, pitkään jatkuvaa kielteistä kohtelua, joka vaarantaa lopulta henkilön terveyden. Esimerkiksi ahdistunut olo, itkeminen, yöunien häiriintyminen ja painajaiset ovat selkeitä merkkejä siitä, että asiaan on reagoitava, Toimihenkilöliitto ERTOn puheenjohtaja Juri Aaltonen sanoo tiedotteessa.

Kiusaamisen ikävät seuraukset eivät rajoitu pelkästään sen kohteeseen, vaan työ- ja elinkeinoministeriön viimeisimmän työolobarometrin mukaan myös tilannetta sivusta seuraavat kollegat oireilevat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Huonoa käytöstä ei pitäisi suvaita, vaan siihen pitäisi puuttua, oli kyse sitten vastuuttomasta käytöksestä tai työpaikkakiusaamisesta, Työterveyslaitoksen vanhempi konsultti Nina Olin linjasi hiljattain Me Naisille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tästä linkistä voit lukea, missä työpaikkakiusaamisen raja Nina Olinin mukaan menee:


Kiusaaminen jättää jälkensä

Kun pyysimme työpaikallaan kiusatuiksi joutuneita kertomaan kokemuksistaan, kävi ilmi, että puuttuminen on helpommin sanottu kuin tehty. Yli 30 tarinasta vain parissa kiusaaminen oli saatu loppumaan väliintulolla.

Kokemuksistaan kertoivat Me Naisille työntekijät, joiden ikähaitari oli 25–75 vuotta. Suurin osa vastaajista oli naisia. He työskentelivät kiusaamisen aikaan hyvinkin erilaisissa tehtävissä: mukaan mahtui työntekijöitä muun muassa hoitoalalta, tehdastyöstä sekä päällikkö- ja johtotason tehtävistä.

Kokosimme tähän kuusi erilaista tarinaa, jotka osoittavat, miten syvät jäljet kiusaaminen voi jättää.

1. Marja, 50: Oma esimies kiusasi

”Kiusaaja oli esimies, ja sitä jatkui 2–4 vuotta. Minut eristettiin työyhteisön juhlahetkistä: esimies lähetti kaikille muille kutsut, muttei minulle. En saanut uutta työtuolia rikkinäisen tilalle, ja minun – r-vikaisen – kuullen kerrottiin vitsejä r-vikaisista. Lopulta työtehtäviäni vähennettiin ja kaiken huipuksi tehtäväni lakkautettiin. 

Kiusaaminen päättyi, kun vaihdoin työpaikkaa. Sitä ennen asiaa puitiin kolme päivää käräjäoikeudessa.

Kiusaaminen jätti ikuiset jäljet. Itsetuntoni ja henkinen sekä fyysinen kuntoni romahtivat. Jouduin olemaan sairauslomalla vakavan masennuksen vuoksi melkein vuoden verran. Kiitos uuden työpaikan selvisin hengissä.”

2. Niina, 46: Uuvuin totaalisesti

”Kiusaaminen alkoi hiljalleen. Uutena työntekijänä minut jätettiin ulkopuolelle, koska en suostunut olemaan ’aputyttönä’ ja jatkamaan sisäänpäin kääntyneen ja jälkikäteen katsottuna sairaan työyhteisön toimintatapoja. Vanhat, tapoihinsa luutuneet työntekijät kai kokivat minut uhkana, sillä minulla oli eniten koulutusta työhön ja monipuolisin työkokemus. 

Kiusaajaporukan johtajaksi asettautunut vahvatahtoinen, äänekäs ja verbaalisesti lahjakas henkilö muun muassa huusi minulle ja mitätöi työkokemukseni ja -taitoni esimiestenkin edessä. Lopulta en enää saanut työrauhaa omalla paikallani, vaan jouduin siirtymään toisen työyhteisön tiloihin.

Kiusaamisen kohteena oleminen tuntui hyvin epätodelliselta. Mietin pitkään, voiko vika olla minussa tai ymmärränkö jotain ihan perusteellisen väärin. Pyrin aluksi sovittelemaan ja luomaan yhteishenkeä, mutta luovutin pian. Muualta organisaatiosta ja asiakkailta sain jatkuvasti positiivista palautetta työstäni. Se auttoi jaksamaan, samoin oman työni antoisa sisältö ja asiakaskontaktit.

Kun lopulta uskalsin tuoda epäkohdat esimiesteni tietoon, kiusaaminen koveni. Esimiehetkin saivat osansa. Heidän ja työterveyshuollon tuki piti minut jollakin tavoin toimintakuntoisena ja järjissäni.

”Mietin pitkään, voiko vika olla minussa tai ymmärränkö jotain ihan perusteellisen väärin.”

Esimiesten ja työsuojelun väliintuloista huolimatta kiusaaminen jatkui puolitoista vuotta. Se päättyi, kun uuvuin totaalisesti. Jäin sairauslomalle romahdettuani työpäivän aikana erään todella hankalan tilanteen jälkeen. En tule milloinkaan palaamaan aiempaan työhöni.

Minulla diagnosoitiin vakava työuupumus ja keskivaikea tai vaikea masennus. Pitkän sairausloman lisäksi seurasi ammatillisen ja henkilökohtaisen itsetunnon romahtaminen. Paniikkikohtaukset ja lähes jatkuva ahdistus ovat tulleet tutuiksi.

Muutama vuosi on mennyt itseä kokoon keräillessä terapiassa. Täyteen työaikaan en tule pystymään vuosiin, jos ikinä. Iloinen ja positiivinen olemukseni on muuttunut varautuneeksi, väsyn edelleen helposti ja kuormitun sosiaalisissa tilanteissa. Ihmisistä pitävänä en jaksa esimerkiksi pitää aktiivisesti yhteyttä ystäviini, mutta perhe ja tärkeimmät ystävät ovat säilyneet ja tietävät tarinani.”


3. Daniela, 55: Kiusaaja kaatoi ruokani pois ennen kuin ehdin syömään

”Työskentelin päiväkodissa lastenhoitajana, kun yksi henkilö samassa tiimissä kiusasi minua. Hän puhui minusta pahaa minun kuulleni ja valehteli muille minun sanoneen tai tehneen asioita, joihin en todellakaan ollut syyllistynyt, vaan oikeastaan hän itse. Lisäksi hän jätti minut liian pitkiksi ajoiksi yksin ison lapsiryhmän kanssa ja heitti lasten piirustukset päin naamaani paikalla olleen äidin nähden.

Kiusaaja kaatoi ruokani biojätteeseen ennen kuin ehdin edes istua syömään. Olin hänen mielestään aina väärässä paikassa. Hän tiuski, töni, komenteli ja valitti kaikesta, mitä tein, vaikka olin häntä kokeneempi ja koulutetumpi.

Yritin ensin parantaa työtapojani, kunnes tajusin, ettei siitä seurannut mitään muutosta hänessä. Tajusin, että saan olla oma itseni. Muutkin tukivat minua siinä.

Kiusaaminen kuitenkin väsytti, nöyryytti ja söi voimia. Vastustuskykyni laski, ja sain kaikki taudit sinä vuonna. Se oli hyvin raskasta.

Esimies kyllä kaiken aikaa puuttui tilanteeseen, mutta kiusaaja ei oikein kunnioittanut häntäkään. Kun kysyin esimiehen läsnä ollessa työkaveriltani suoraan, mitä olen tehnyt ja miksi hän on niin vihainen minulle, hän ei vastannut. Hänen vihansa syytä ei kukaan kai koskaan saanut selville.

Tilanne ratkesi, kun kiusaaja siirrettiin toiseen yksikköön työterveyshuollon suosituksesta. Työterveyspsykologi antoi lausunnon, ettei häntä saa enää laittaa samaan paikkaan kanssani.”

4. Sini, 42: Pomo oli joka päivä eri henkilö

”Minulla oli ailahteleva esimies, joka ei kunnioittanut työntekijöiden rajoja ammatillisesti eikä henkisesti. Hän esimerkiksi levitti tietoa siitä, miksi joku toisen organisaation henkilö oli irtisanottu tai ketä hän oli suositellut mihinkin työpaikkaan.

Voisi sanoa, että johtaminen oli osaamatonta, alistavaa ja manipuloivaa. Tuntui, että teimme töitä vain esimiehen maineen ja menestyksen hyväksi. Olit hyvä työntekijä, jos esimiehelle kehuttiin sinua. Mutta jos olit liian hyvä, sinulla oli mielipiteitä ja sait työlläsi huomiota, esimies oli kateellinen. Hyvä työntekijä oli kiltti, energinen, hymyilevä, kyseenalaistamaton kone. 

Esimies ei edes pyrkinyt siihen, että koko tiimi tulisi toimeen keskenään. Hän puhui asiat aina just between us, ei koskaan koko tiimin kesken. Ihmisiä saatettiin jättää tiimin yhteisiltä matkoilta pois kertomatta heille.

Esimies ei minusta ollut henkisesti terve ja tasapainossa. Välillä hän oli täynnä itseluottamusta ja energiaa ja hurmasi ihmisiä. Välillä häntä tuskin näki ja hän kulki epävarmana, sulkeutuneena ja pitkin seiniä. Koin, että töihin tuli joka päivä eri henkilö.

Koin, ettei minulla ollut arvoa ihmisenä ja ammattilaisena, vaan olin esimiehen omaisuutta. Hurjan paljon energiaa meni työtehtävien tekemisen lisäksi siihen, että selviytyi hänen alaisenaan. Jotenkin ihmeesti sain aina työni tehtyä.

”Koin, ettei minulla ollut arvoa ihmisenä ja ammattilaisena, vaan olin esimiehen omaisuutta.”

Kiusaaminen aiheutti surua, vihaa ja alakuloisuutta mutta myös fyysisiä oireita. Jossain vaiheessa menin kehollisesti niin lukkoon, etten voinut liikkua, koska sattui niin paljon. Keho viestitti, että lähde pois.

Pahinta oli, ettei organisaatiossa ollut mitään järjestelmää siihen, että tilanteeseen olisi voinut puuttua itseään, omaa uraansa ja tulevaisuuttaan vaarantamatta.

Henkistä väkivaltaa ja manipuloivaa johtamista kesti usean vuoden ajan, pahinta noin neljä vuotta. Pahimpaan aikaan tosin aloin myös pitää paremmin puoliani ja korostaa sitä, että minä osaan, olen ammattilainen ja teen hyvää työtä.

Kiusaaminen päättyi omaan lähtööni, jota jouduin tosin valmistelemaan pitkään, jotta pääsin lähtemään niin sanotusti vammoitta ja tyylikkäästi. Koin vaarana, että esimies alkaa tarkoituksella puhua minusta pahaa ja vahingoittaa siten mainettani ihmisenä ja ammattilaisena. Viestinkin oma-aloitteisesti lähtöni syistä ja omista tulevaisuudensuunnitelmistani laajasti. Otin sillä tavalla elämäni ja urani omiin käsiini.

Nyt olen onneksi siirtynyt työelämässä eteenpäin, vaikka kovaa on tehnyt. Henkisiä vammoja hoidan edelleen. Kun ajattelen tapahtunutta, huomaan, etten koskaan saanut kokea olevani työpaikallani turvassa.”


5. Elina, 53: Laihduin kolmessa kuukaudessa 20 kiloa

”Minua kiusattiin noin vuoden ajan, pahimmillaan kiusaaminen oli muutaman kuukauden ajan. Kiusaajana toimi lähin esimieheni sekä toinen esimies. He nöyryyttivät, nimittelivät ja puuttuivat henkilökohtaisiin asioihin sekä ulkonäköön, pukeutumiseen, painoon…

Luottamusmies ja lääkäri puuttuivat asiaan. Toinen esimies joutui lähtemään työstään ja toinenkin sitten ’ymmärsi’ lähteä. Minä olin pitkällä sairauslomalla.

Kiusattuna olo tuntui ihan kauhealta. Tunsin käveleväni ohuella langalla enkä tiennyt, haluanko pysyä sen päällä vai pudota. Kun ihminen rikotaan kerran sillä tavoin, ei hän enää koskaan tule olemaan kokonainen. Minulla se laukaisi syömishäiriön, ja laihduin kolmessa kuukaudessa reilut 20 kiloa.”

6. Paula, 57: Häpesin, kun en saanut kiusaajaa lopettamaan

Paula, 57: ”Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siihen asti olin tehnyt 26 vuotta töitä ilman kiusaamisen kohteeksi joutumista. Nuorempi nainen tuli määräaikaisena työntekijänä taloon ja kävi sanomassa päivittäin, miten ruma, vanha ja lihava olen.

Lisäksi hän sanoi, että vain hän osaa täällä tehdä työt ja painosti meitä. Joka päivä joutui olemaan varpaillaan, ettei vain antaisi aihetta nälvimiseen. Näin painajaisunia kiusaajasta, mutta sinnittelin töissä.

En ollut ainut, joka joutui jännittämään, mitä yllätyksiä päivän aikana tulee. Kun nuori opiskelija alkoi tulla itkien töihin, puolustin häntä ja menin ilmoittamaan asiasta esimiehille. Harmitti, etteivät he ottaneet asiaa hoitaakseen.

”Joka päivä joutui olemaan varpaillaan, ettei vain antaisi aihetta nälvimiseen”

Oli myös häpeällistä myöntää itselleen, että en saa kiusaajaa lopettamaan. En vain välittänyt sanoa vastaan.

Kiusaaminen päättyi samalla, kun kiusaajan määräaikainen sopimuskin. Onneksi opiskelijalle ei jäänyt isompia traumoja hänestä. Samanaikaisten yt-neuvottelujen aikana minut irtisanottiin. Sen jälkeen olen saanut nauttia hyvästä hengestä töissä.

Elämänmyönteinen asenne on vaikuttanut siihen, etten ole masentunut. Asumme nykyään kiusaajan kanssa eri paikkakunnilla. Jos hän tulee joskus vastaan, kerron antaneeni hänelle anteeksi ja voin kysyä, voiko hän itse hyvin.”

Jutussa esiintyvien naisten nimet on muutettu ja vastauksia lyhennetty ja muokattu niiden selkeyttämiseksi.

Vierailija

Kun näitä lukee, ei ole ihme miksi joku tarttuu aseeseen. Itselle tuli  sellainen fiilis, että häikäilemättömän röyhkeät tyypit saavat melskata vuosikaudet ja tuhota toisten mielenterveyden.  Jos puhe ei auta, pitäisikö vain vetää turpaan ja kunnolla. Joillekin kiusaajille se voisi tehdä terää.

Vierailija

Aika brutaaleja kokemuksia. Tuollaiset tilanteet varmaan alkavat vähitellen niin, ettei ensin tajua sanoa vastaan, ja myöhemmin ei enää pysty. Kunpa olisi itselläni silmää huomata jos jotain kiusataan ja puuttua tilanteeseen. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla