Kuvat
Sanna Liimatainen
Kodin Kuvalehti
Tuomas Aivelo ottaa yhdestä rotasta 17 näytettä. Niistä tunnistetaan esimerkiksi rotan ikä, virukset ja lihaksiston loiset.
Tuomas Aivelo ottaa yhdestä rotasta 17 näytettä. Niistä tunnistetaan esimerkiksi rotan ikä, virukset ja lihaksiston loiset.

Tutkija Tuomas Aivelo puolustaa punkkeja, koska ne ovat luonnon kannalta yhtä tärkeitä kuin ihmiset. Juuri nyt hän tutkii, missä päin Helsinkiä rotat liikkuvat ja mitä loisia kuolleiden rottien sisältä löytyy.

Ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori ja loistutkija Tuomas Aivelo tutkii tällä hetkellä työkseen Helsingin kaupunkirottia. Kodin Kuvalehden Tässä työssä -nettisarjassa Tuomas kertoo, millaisia tähtihetkiä ja harhaluuloja hänen ammattiinsa liittyy.

Mitä muut työstäsi eniten kysyvät? Mitä vastaat?

”Minulta kysytään usein, kuinka paljon Helsingissä on rottia. Vastaan aina, että sitä ei tiedetä vielä. Siksi kävin tänäkin aamuna töihin tullessani tarkistamassa Kalliossa olevia jälkilevyjä ja otin niistä kuvat. Jälkilevyt ovat valkoisia muovilevyjä, joiden päälle maalataan musta kerros hienojakoisella noella ja etanolilla. Kun rotta juoksee levyn yli, siihen jäävät jäljet. Levyjä on ympäri Helsinkiä, ja niiden avulla saamme selville, missä rottia on ja kuinka paljon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuomas kuvaa rottien jälkiä jälkilevyltä. Vieressä rotankolo eli jälkiä saattoi odottaa.
Tuomas kuvaa rottien jälkiä jälkilevyltä. Vieressä rotankolo eli jälkiä saattoi odottaa.

Olen mukana tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan ihmisten ja rottien välistä suhdetta. Tutkimme esimerkiksi sitä, kuinka paljon rottia Helsingissä on ja mitä kaikkea siitä seuraa, että ihmiset ja rotat jakavat saman elinalueen. Biologina minua kiinnostaa, jaammeko rottien kanssa samoja loisia, mikrobeja tai tauteja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihmisiä kiinnostaa esimerkiksi se, miten ilmastonmuutos vaikuttaa loisiin. Usein vastaan, että se on aika monimutkaista, ja alan puhua punkeista. Kasvaako borrelian määrä Suomessa, jos ilmasto muuttuu? Se riippuu siitä, kuinka paljon on punkkeja. Punkkien määrä taas riippuu esimerkiksi lämpötilasta, sademäärästä ja isäntäeläinten määrästä.”

Mihin harhaluuloihin työstäsi törmäät?

”En tiedä, onko ihmisillä minkäänlaista käsitystä siitä, mitä tutkijan työ on. Iso osa siitä on kirjoittamista. Hyvin pienen osa ajastani olen ulkona rottien perässä tai laboratoriossa avaamassa rottia.

Ulkopuolisilla ei ole asiaa laboratorioon. ”Koskaan ei tiedä, mitä rotista löytyy. Vaaratasoarvion tarkoituksena on suojata henkilökuntaa mahdollisilta tartunnoilta.“
Ulkopuolisilla ei ole asiaa laboratorioon. ”Koskaan ei tiedä, mitä rotista löytyy. Vaaratasoarvion tarkoituksena on suojata henkilökuntaa mahdollisilta tartunnoilta.“

Olen puolustanut ihmisille rottia, punkkeja ja ampiaisia. Punkit ovat tosi taitavia levittämään tauteja, ja siksi monet loiset ja taudinaiheuttajat ovat riippuvaisia punkeista. Voi sanoa, että kyky olla hyvä isäntä loisille on luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkein ominaisuus. Tämä ominaisuus tekee punkista aika samanlaisen kuin ihmisestä: ihminen kuten punkki on taitava levittämään loisia ja taudinaiheuttajia. Punkit ovat siis luonnon kannalta yhtä tärkeitä kuin ihmiset.

”Helsingissä en pelkäisi rottia. Ne ovat tosi fiksuja, söpöjä, sosiaalisia ja taitavia kaupunkiasukkeja.”

Rotta on klassinen esimerkki siitä, että se voi olla ihmisten mielessä joko oikeassa tai väärässä paikassa. Jos se on lemmikki, se on söpö; jos se on jäteastiassa, se on ällöttävä. Trooppisilla alueilla rotat todella levittävät tauteja, mutta Helsingissä en pelkäisi rottia. Ne ovat tosi fiksuja, söpöjä, sosiaalisia ja taitavia kaupunkiasukkeja. Rottia on myös tosi vaikea pyytää, koska ne ovat niin juonikkaita. Se tekee niistä vain söpömpiä.”

Mitä lauseita toistat työssäsi usein?

”Toistan paria lausetta: ”Se on aika monimutkaista” ja ”Sitä ei vielä tiedetä”.

Olemme tutkineet tosi paljon asioita, mutta vielä on paljon asioita, joita ei tiedetä tai ole tutkittu. Jos esimerkiksi haluan selvittää asian x, sitä varten minun pitää tietää asia y. Alan etsiä tietoa ja huomaan, että kukaan ei tiedä y:tä enkä siis voi selvittää x:ää. Se on joskus pettymys.

Rottia on tutkittu laboratoriossa 150 vuotta, mutta ulkona hyvin vähän. Emme esimerkiksi tiedä, kuinka laajalla alueella ne liikkuvat tai muuttavatko ne talvella viemäristöön. Olemme suunnitelleet, että kesällä mikrosirutamme rottia Helsingin keskustassa ja yritämme selvittää, missä ne liikkuvat.”

Tutkijan työstä iso osa on kirjoittamista. Vastapainoksi Tuomas myös puhuu mielellään, kuten nyt lukiolaisille. ”Lisäkysymyksistä tulee tunne, että työni ja ekologia kiinnostaa.”
Tutkijan työstä iso osa on kirjoittamista. Vastapainoksi Tuomas myös puhuu mielellään, kuten nyt lukiolaisille. ”Lisäkysymyksistä tulee tunne, että työni ja ekologia kiinnostaa.”

Mitkä ovat työsi helmihetkiä – sellaisia, jolloin ajattelet, että tämä on hienoa työtä?

”Rakastan sitä hetkeä, kun saan uuden tuloksen tai tajuan asioiden välisen yhteyden. Hetken olen ainoa maailmassa, joka tietää sen.

Kun saan julkaistua artikkelin ja joku kysyy siitä lisäkysymyksen, tuntuu, että teen jotain, mikä kiinnostaa muita. Olen saanut tuotettua uutta tietoa, ja se on jollekin arvokasta.

Innostus työhön näkyy joskus vapaa-ajallakin. Kun olin äskettäin lomalla Nizzassa, katselin ympärilleni vanhan kaupungin kapeilla kaduilla ja mietin, voisiko täällä olla rottia. Metsään mennessä näen heti kaikki loiset ja muurahaiset.”

Millaisina hetkinä ajattelet, että olisi työnsä voinut paremminkin valita?

”Taloudellinen epävarmuus on minulle stressaavaa. Kun rahoitus on loppumassa ja seuraavaa ei ole tiedossa, mietin aktiivisesti, onko tämä paras mahdollinen uravalinta. Nyt minulla on suhteellisen turvallinen tilanne, koska rahoitusta on ensi vuoden loppuun asti.”

Mitä muuttaisit työssäsi, jos voisit?

”Sen, ettei rahoituksesta tarvitsisi stressata niin paljon.

Haaveilen siitä, että saisin vakituisen työpaikan ja voisin tutkia jotakin eläintä pitkään. Tutkimuskohde pitää tuntea hyvin. Kun tutkin väitöskirjassani hiirimakeja, vietin öisin paljon aikaa madagaskarilaisessa metsässä tuijottamassa, mitä ne tekevät. Hiirimakeilla oli mikrosirut, ja annoimme kaikille nimet. Juliette ja Napoleon olivat aina samoissa ansoissa.

Nykyään korostetaan liikaa tutkijoiden välistä kilpailua ja yksilöitä. Puhutaan huippututkijoista, vaikka tiede on joukkuelaji. Tietoa luodaan yhteisöinä. En pidä tieteen henkilöitymistä tiettyihin tutkijoihin kovin hyvänä asiana. Huippututkijoiden työ syntyy siitä, että asioita tehdään yhdessä muiden kanssa.”

Tutkija Tuomas Aivelon työviikosta ja ajatuksista sen aikana kerrotaan Kodin Kuvalehdessä 10/2019. Voit lukea jutun myös digilehdestä.

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla