Enää 3,5 tuntia kotiinlähtöön ja hommat tehty. Kuva: Shutterstock
Enää 3,5 tuntia kotiinlähtöön ja hommat tehty. Kuva: Shutterstock

Tylsistyminen kuormittaa siinä missä stressikin.

Tuntuuko raskaalta lähteä töihin? Onko vaikeaa saada asioita aikaisiksi, jäävätkö hommat kasautumaan tehtävälistalle? Onko työn mielekkyys tiessään?

Jos vastaat kyllä, saatat kärsiä burnoutista, mutta on toinenkin vaihtoehto: boreout eli tylsistyminen.

Boreout-termi on peräisin vuodelta 2007, sveitsiläisiltä Peter Werderilta ja Philippe Rothlinilta. Heidän mukaansä työtehtävien vähyys, tylsistyminen ja se, että työ ei tuota tyydytystä, on aito ongelma nykyajan työelämässä. Tylsä työ on kuormittavaa, ja oireet voivat tuntua samanlaisilta kuin burnoutissakin, joka aiheuttaa pahimmillaan unettomuutta ja masennusta.

Boreout heikentää työmoraalia, vähentää sitoutuneisuutta ja hidastaa hommien etenemistä. Työterveyslaitos teki boreoutista tutkimuksen vuonna 2014. Tuloksista ilmeni, että tylsyydestä voi kärsiä yhtä lailla suorittavaa kuin luovaa työtä tekevä ihminen. Useimmiten sen uhri on alle 36-vuotias.

Syyksi tylsistyneiden alhaiseen keski-ikään tutkija Lotta Harju arvelee sitä, että nuoret joutuvat työelämässä odottelemaan sellaisia töitä, joita oikeasti haluavat tehdä. Aluksi tarjolla on tylsempää hommaa kuin mitä olisi toivonut.

Mitä sitten?

Kyllä on ongelmat, sanoo tässä kohdassa se, joka painaa duunia oman osaamisensa ja jaksamisensa rajoilla. Eivätkä ensimmäisen maailman pulmat lopu tähän: boreoutin lisäksi työelämässä uhkaa nimittäin myös liiallinen työtyytyväisyys. Oikein tyytyväinen tyyppi kuulemma lilluu tyytyväisyydessään ja tekee töitä liian matalalla energialla. Tavoitteena pitäisi olla jatkuva flow-tila ja imu

Boreout-diagnoosiaan ei ehkä kannatakaan mennä valittelemaan työterveyslääkärille, vaan on keksittävä ratkaisuja joko yhdessä pomon kanssa tai aivan itsekseen.

Työnohjaaja, psykologi Marja Kaikkonen neuvoo työssään tympiintyneitä Me Naisten jutussa näin:

1.  Tee suunnitelma. ”Kärvistelen tässä kaksi vuotta, sitten lähden, oli mikä oli.”

2.   Korosta muita elämänalueita. Perspektiivi auttaa: työ tylsistyttää, mutta sen avulla mahdollistuu tämä mahtava harrastus – olisiko kokonaisuus plussan puolella?
3.    Keskity hyvyyksiin. Työkaverit, asiakkaat, viihtyisä toimisto – löytyisikö työstä plussapuolia?
4.    Käytä kehityskeskustelu hyväksesi. Kerro, jos kaipaat haasteita, vastuuta tai vaikka työkiertoa.
5.    Lähde menemään. Jos tympääntyminen liittyy työpaikan ilmapiiriin ja siihen, ettei oma työ vain tunnu merkitykselliseltä, voi olla aivan hyvä vaihtoehto lähteä.

Uravalmentaja Riikka Pajunen kertoo, miksi verkostoituminen on tärkeää ja mikä on järkevää verkostoitumista. 

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään tuoreesta suomalaistutkimuksesta, jonka mukaan sosiaalinen pääoma kasvattaa tuloja. Tutkimus on ensimmäistä kertaa Suomessa osoittanut todeksi, kuinka tuttavaverkostot avaavat työpaikkoja ja sitä kautta vaurastuttavat. 

– Ihmisillä on vanhanaikainen ja kapea käsitys verkostoitumisesta. He ajattelevat, että joku saa työn vain siksi, että tuntee pomon tai on sukua jollekin, eikä taidoilla ole merkitystä, kertoo uravalmentaja ja Montevistan toimitusjohtaja Riikka Pajunen

Todellisuudessa Riikan mukaan verkostoitumisessa on kyse luottamuksen rakentamisesta muihin ihmisiin tutustumalla. Kun tekee työnsä hyvin, saa helpommin apua ja uusia tilaisuuksia. 

– Työnantajalle on riskittömämpää palkata henkilö, josta hän tietää, että tämä hoitaa työnsä hyvin, hän avaa. 

Riikan mukaan verkostot voivat helpottaa niin bisneksen tekoa kuin työnhakuakin. Jos haluaa itse hyötyä verkostoista, pitää olla myös valmis auttamaan muita. Riikka antaakin kymmenen täsmävinkkiä verkosoitumiseen:

  1. Kerro avoimista työpaikoista ja suosittele hyviä tyyppejä työtehtäviin.
  2. Esittele tuttuja toisilleen. ”Hei, sä oot huipputyyppi ja toi toinen on huippytyyppi, teidän pitäisi tutustua!”
  3. Suosittele tuttuja niin Linkedinissä kuin livenäkin – eli puhu hyvää muista ihmisistä.
  4. Onnittele ihmisiä, kun heille tapahtuu jotain hyvää.
  5. Tarjoa apuasi niissä asioissa, joissa olet hyvä. 
  6. Kun luot uusia kontakteja, paljasta jotain henkilökohtaista itsestäsi, esimerkiksi joku moka, haaveesi tai kerro jotain lapsistasi. Näin saat nopeasti luotua vaikutelman kuin olisitte jo vanhoja tuttuja. 
  7. Mieti etukäteen hissipuheesi eli lyhyt tarina, jolla esittelet itsesi ja oman juttusi.
  8. Sen sijaan, että kysyisit firmasta suoraan onko heillä töitä, kysy mitä firmalle kuuluu. Mikäli kuulet, että kyseisessä yrityksessä on kovasti kiirettä, voit jatkokysymyksenä pyytää yhteystietoja henkilölle, jonka kautta voisi päästä työhaastatteluun.
  9. Aina kun näät ihmisissä jotain hyvää, anna palautetta heille. Silloin saat myös itse enemmän positiivista palautetta.
  10. Jos haluat oppia jotain, niin käy kysymässä joltain, joka osaa sen jo: ”Hei otin suhun yhteyttä, koska sä oot ihan huippu tässä asiassa”

Riikka kertoo, että kun itse tekee näitä asioita, muut tekevät samaa itselle – silloin saa parhaimman hyödyn verkostoista ja löytää nopeasti töitä. Riikan mukaan pyyteetön auttaja on tulevaisuuden menestyjä. 

– Auta muita, niin sinua autetaan. Kiinnostu muista, niin sinusta kiinnostutaan. Kysy muilta, niin sinulta kysytään, hän tiivistää.

Huippukokki Henri Alén kertoo Linkedinissä ajatelleensa nuorena, että pitää vain kestää ja kokata. ”Lopulta seinä tuli vastaan Espanjassa paniikkihäiriökohtauksen myötä.”

Ravintolakokkien ammattikunta on noussut 2000-luvulla aiempaa mittavamman ihailun kohteeksi. Monesta kokista on tullut raskaan työn raatajan lisäksi julkisuuden henkilö, jonka nimellä voidaan myydä melkein mitä vain.

Suosittujen sankarikokkien esiinmarssi ei kuitenkaan ole muuttanut ravintola-alan raskasta arkea. Suomen tunnetuimpiin kokkeihin lukeutuva Henri Alén, 40, avaa Linkedinissä maanantaina julkaistussa tekstissä, millaisia uhrauksia kokin työ on vaatinut. 

”Olen nähnyt kokin menevän psykoosiin, tilanteita joissa taju lähtee lämmöstä ja missä psyyke hajoaa kesken serviisin. 20 vuotta sitten tämä oli alalla lähinnä vaativaan ja kuluttavaan työhön kuuluvaa normihomma.”

Nykyään useita ravintoloita omistava Henri kuvailee tehneensä aikanaan 18-tuntista työpäivää työskennellessään Aamu-tv:ssä, kirjoittaessaan kirjaa ja kokatessaan ravintola Savoyssa.

”Ajattelin että nyt pitää painaa kun on nuori ja jaksaa. Lopulta seinä tuli vastaan Espanjassa paniikkihäiriökohtauksen myötä.”

Hän kirjoittaa ajatelleensa, että sairausloman ottamisen sijaan täytyy vain kokata ja kestää, keskittyä enemmän ja työskennellä nopeammin. Kirjoituksen mukaan eräänlainen käännekohta oli, kun Henri joutui töihin lähtiessään ottamaan useita eri lääkkeitä muun muassa sydämentykytyksiin, paniikkihäiriöön ja lihaskipuihin. 

Hän kertoo Helsingin Sanomissa, että lääkkeistä eroon pääseminen oli hyvin vaikeaa.

– Siksi selkäpiitäni karmii, jos näen työpaikalla lääkepurkkeja. Mieleni tekisi sanoa, että älkää lähtekö tuolle tielle. Toleranssi lääkkeisiin kasvaa nopeasti, aluksi otat yhden ja pian rouhit niitä kuin karkkeja, Henri sanoo HS:n jutussa. 

Nykyään hän käyttää enää paniikkihäiriölääkkeitä.

Kokkien raskaat työolot eivät ole uusi ilmiö julkisuudessa. Ylipitkistä päivistä ja laittomasti könttäsummina maksettavista ylitöistä on puhuttu jo monta vuotta.

Henri Alén kertoo Linkedinissä antaneensa itselleen luvan olla väsynyt ja keskinkertainen ja viettävänsä säännöllisesti aikaa luonnossa. Hän purkaa sankarikokkimyyttiä toteamalla, ettei hullu työtahti hänen kohdallaan johtunut siitä, että hänen mielensä olisi erityisen vahva.

”Oma psyykkeeni ei ole vahva, mutta silti pystyn nauttimaan työstäni suunnattomasti. Menkää hyvät ihmiset metsään”, hän suosittelee.