Upshiftaaja luopuu sitkun-tavotteista ja tekee elämästä mielekästä nyt. Merja Mähkä uskoo konkreettisiin tavoitteisiin. Kuva: Juhani Niiranen / Sanoma-arkisto
Upshiftaaja luopuu sitkun-tavotteista ja tekee elämästä mielekästä nyt. Merja Mähkä uskoo konkreettisiin tavoitteisiin. Kuva: Juhani Niiranen / Sanoma-arkisto

Unohda downshiftaus ja taloudellisen riippumattomuuden raivokas tavoittelu. Realistisessa välimallissa haalitaan lisää aikaa, pääomaa ja eläkettä samanaikaisesti.

Haaveiletko siitä, että voisit jäädä eläkkeelle aikaisemmin? Niin haaveilee muuten aika moni muukin. Sijoitusbloggaaja Merja Mähkän mukaan unelmat taloudellisesta riippumattomuudesta ovat yleistyneet yhtä matkaa talouden nousun kanssa. Ilmiössä on kyse siitä, että ihminen onnistuu keräämään niin suuren omaisuuden, että pystyy elelemään sen tuotoilla.

Tavalliselle keskipalkkaiselle ihmiselle taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ei ole helppoa, vaan vaatii vuosikymmenten raivokasta säästämistä ja työntekoa. 

Sen sijaan upshiftaaminen on elämänmalli, jossa taloudellista pääomaa ja liikkumavaraa hankitaan sen verran, että ihminen voi säätää työnsä ja ajankäyttönsä toiveidensa mukaan. Elintapa sijoittuu niin kutsutun downshiftaamisen (tyytyminen matalampaan elintasoon) ja oravanpyörässä huhkimisen välimaastoon.

– Se voi tarkoittaa nelipäiväisen työviikon tekemistä tai sapattivapaiden pitämistä. Upshiftaus on väline siihen, että omalla ajalla voi tehdä asioita, joita todella haluaa, kertoo sijoitusbloggaaja Merja Mähkä. 

Hän määritteli termin Onnellinen omistaja -blogissaan, jossa kritisoi taloudellisen riippumattomuuden ankaraa tavoittelua. 

Avain onneen

Mähkän mukaan upshiftaamisen lyömätön etu on sen realistisuudessa: siinä ei heittäydytä oravanpyörään tavoittelemaan isoa omaisuutta ja varhaista eläkettä, mutta toisaalta urasta tai mukavasta pankkitilistä ei tarvitse luopua yksinkertaisemman elämän vuoksi, kuten downshifauksessa.

Kun tavoite on viimein saavutettu, herää kysymys, mitä minä nyt sitten teen. Haluanko todella golfata koko loppuelämäni?

– Toisessa ääripäässä (= taloudellinen riippumattomuus) rahaa on niin paljon, että voi tehdä mitä haluaa, ja toisessa ääripäässä erämökki ja omatoiminen perunaviljely, Mähkä sanoo.

Hän uskoo, että avain onneen löytyy tästä välistä.

Mähkän ajatus upshiftaamisesta heräsi, kun hän seurasi taloudelliseen riippumattomuuteen liittyviä blogeja. Niissä moni suomalainenkin haavee juuri entistä rohkeammin siitä, että työelämästä voisi vaihtaa vapaalle suunniteltua aiemmin. Esimerkiksi moni asuntosijoittaja tavoittelee tilannetta, jossa sijoitukset tuottaisivat niin hyvin, että niillä kattaisi lopulta omat elinkustannukset.

Haaveen saavuttamiseen liittyy kuitenkin usein armoton työnteko ja menojen tarkka syynääminen.

– Ja sitten kun se tavoite on viimein saavutettu, herää kysymys, mitä minä nyt sitten teen. Haluanko todella golfata koko loppuelämäni? 

Mähkän mukaan taloudellista riippumattomuutta voi joutua tavoittelemaan jopa vuosikymmenien ajan, elleivät vanhemmat ole aloittaneet sitä ihmisen puolesta.

– Jos sen tavoitteluun herää vasta kolmekymppisenä, tulee kova kiire, ellei ole guru sijoittamisessa tai nosta todella kovaa palkkaa, Mähkä sanoo.

– Pienemmät tavoitteet, kuten lyhyt työviikko tai sapattivapaat ovat helpommin tavoitettavissa.

”Haluanko todella golfata koko loppuelämäni? ”

Ennen sitä downshiftattiin

Vielä vuosikymmen sitten esillä oli paljon tarinoita siitä, kuinka ihmiset päättivät heivata työnsä ja omakotitalonsa muuttaakseen katvealueen mummonmökkiin tai Balille joogaopettajaksi. Mähkän mukaan downshiftaus eli oravanpyörän jättäminen ja elintason tietoinen madaltaminen olikin erityisesti lama-ajan ilmiö. Kun yt-neuvottelut varjostivat työpaikkojen arkea epävakaassa taloustilanteessa, ihmiset heittäytyivät rajuihin elämänmuutoksiin.

– Downshiftaamisen ongelmaksi paljastui se, että työnteon vähentäminen ei kerrytä eläkettä juurikaan. Oma eläke kannattaa muistaa. Upshiftatessa kerryttää eläkkeen lisäksi pääomaa, Mähkä toteaa.

Myös Mähkä ajatteli ennen olevansa downshiftaaja: vuosia sitten hän säästi pesämunan ja lähti puolentoista vuoden maailmanympärimatkalle minibudjetilla. Matkalle lähtö oli hänelle hyppy oravanpyörästä toisenlaiseen elämään – irtiotto, josta haaveilee moni muukin suomalainen.

Mutta kun Mähkä palasi takaisin, hän ihmetteli, mitä seuraavaksi tapahtuu. Downshiftaus oli koettu ja eletty, ja edessä oli aloilleen asettuminen, perheen perustaminen ja työelämä.

– Siitä lähtien minua kiehtoi koko ajan ajatus siitä, miten omasta elämästä voisi tehdä enemmän omannäköisen ja mielekkään. Saisi tehdä asioita, joita aidosti haluaa.

Jos lepoaikaa saa kertymään enemmän, ihminen löytää uutta energiaa ja saa uusia ajatuksia.

Upshiftaus = järkeviä haaveita

Mähkä löysi keinon omannäköiseen elämään yrittäjyydestä. Se tuo mukanaan erilaisia riskejä ja vaatii kykyä elämänhallintaan, mutta jos yrittäjyyden kokee omakseen, upshiftaajan elämäntyyli on Mähkän mukaan täysin toteutettavissa.

Toinen keino Mähkälle ihanne-elämäntyylin saavuttamiseen oli sijoittaminen. Monien muiden tapaan hänkin tavoitteli sijoittamisintoilullaan aluksi taloudellista riippumattomuutta, mutta matkan varrella mieli muuttui. Miten mielekästä tavoitteen saavuttaminen oikeasti lopulta olisi? 

– Hankkimani taloudellisen liikkumavaran ansiosta elämä on muotoutunut varkain sellaiseksi kuin olen halunnut. Koen päässeeni puoliväliin, jossa yrittäjänä voin pitää kontrollia siitä mitä teen ja minkä verran. 

Mähkälle upshiftaus pitää sisällään konkreettisia ja järkeviä haaveita, kuten nelipäiväisen viikon tekeminen tai satunnaiset sapattivapaat. Ne tuovat tarmoa arkeen.

Olennaista on olla oman aikansa rouva tai herra.

– Pitkää työviikkoa puurtava ihminen ei välttämättä lepää täysin, jolloin aivot puksuttavat viikosta ja vuodesta toiseen. Sillä tavoin voi pärjätä, mutta uusia ideoita ei juurikaan synny. Jos lepoaikaa saa kertymään enemmän, ihminen löytää uutta energiaa ja saa uusia ajatuksia. Silloin työhönkin voi syntyä enemmän imua ja siihen uppoutuu hyvällä tavalla. Se on hyvä kehä.

Upshiftauksessa toipumista tuodaan keskelle arkea, jotta ihmisen ei tarvitse odottaa koko vuotta muutaman viikon kesälomaa. Siksi kannattaa valita työ, josta voi nauttia ympäri vuoden, eikä vaan pyristellä ulos työelämästä, Mähkä sanoo. Tätä kautta elämästä voi koettaa tehdä nautinnollista.

– Olennaista on olla oman aikansa rouva tai herra. Aikaa ei saa lisää, ja siksi se kannattaa käyttää oikealla tavalla.

Näyttelijä Antti Holma paljastaa yksityiskohtia taloudenpidostaan uudessa rahaoppaassa Kaikki rahasta.

Näyttelijä Antti Holma oppi taloudellisuutta uransa alkuaikoina, kun tienestit olivat epäsäännöllisiä. Jossain kuussa palkkaa saattoi tulla 4000 euroa, minkä Antti pisti välittömästi sileäksi. Seuraavassa kuussa tilille tuli vain 120 euroa.

– Kun rahaa ei ollut enkä tiennyt, koska sitä tulee, pääni ympärillä oli koko ajan vanne, joka kiristi valtavasti. Tästä ajasta opin, ettei pidä katsoa, paljonko nyt on tilillä vaan miettiä, paljonko sinne on tulossa, Holma muistelee Julia Thurénin tuoreessa talousraamatussa Kaikki rahasta (Gummerus).

Thurén on haastatellut talousoppaaseen muitakin tunnettuja suomalaisia: raha-asioistaan avautuvat muiden muassa Vappu Pimiä, Iina Kuustonen, Maria Veitola ja Hjallis Harkimo.

Antti Holma kertoo kirjassa, kuinka hän on opetellut suunnittelemaan rahankäyttöä pitkällä tähtäimellä.

– En ole tarjoushaukka, mutta olen hirveän iloinen, jos saan jotain halvemmalla. Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla. Ajattelen pikkuporvarillisesti, että taksiin pitää olla aina rahaa, Holma kertoo.

”Omistan kaikki kanta-asiakaskortit, koska minua harmittaa valtavasti, jos olisin saanut jonkun tuotteen kortin avulla kolme euroa halvemmalla.”

Holma mainitsee jemmaavansa rahaa säästötilille ja vakuutussäästötilille, johon hän laittoi könttäsumman myydessään asuntonsa. Lisäksi hänellä on vielä yksi sijoitusasunto Suomessa.

Lontoossa asuvalla näyttelijällä kuluu arjessa rahaa vähänlaisesti: huoneen vuokra on edullinen, eikä ruokalaskuun mene kuin joitakin kymppejä viikossa.

– Sen sijaan törsään tyhmiin juttuihin, kuten lentoluokan korottamiseen turistiluokasta bisnesluokkaan tai vaikka hienoon laukkuun. Jos haluan jotain isompaa, vaikkapa digijärkkärin, säästän siivun seuraavasta kolmesta palkkiosta, minkä jälkeen teen ostoksen, Holma kertoo kirjassa.

Viime vuonna Holma kertoi bisnesluokkaharrastuksestaan myös Me Naisille.

– En ikinä säästä lennoissa, vaikka varmaan pitäisi oppia. Mutta mieluummin maksan, että voin marssia jonottamatta suoraan koneeseen ja pitää oman tilani, Holma perusteli.

”Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän.”

Hän mainitsi tuolloin myös katuvansa, ettei aikanaan ottanut enempää opintolainaa, vaan teki kaikki loma-ajat töitä tunnollisesti töitä ravintola-alalla ja matkusteli tosi vähän.

– Olisin ihan hyvin voinut lainata rahaa ja elää enemmän. Nuoruus on niin kertaluonteinen asia, ettei sitä olisi kannattanut kuluttaa baaritöihin.

Taannoin Antti Holma paljasti Facebookissa myös kurinalaisen vaatefilosofiansa, johon kuuluu iso läjä pelkästään mustia sukkia. Holma kertoi heittävänsä vuosittain kaikki sukkansa roskiin ja ostavansa tilalle uudet.

– Jos joskus löydän parittoman sukan, vien sen välittömästi ulos talosta, ulkoroskikseen. Näin se ei pääse levittämään entropiaansa jo valmiiksi sotkuiseen elämääni, Antti selitti.

– Luonto ei ehkä kiitä, mutta toisaalta en tee lapsia tähän lohduttomaan väestöräjähdykseen luonnonvaroja kuluttamaan, joten tasoissa ollaan, saatana.

Nykyään Saara Helkala on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

Vähän yli kolmekymppisenä Saara Helkala, 38, irtisanottiin kultaisen kädenpuristuksen kera mainostoimiston graafikon paikalta. Hän sai pian uusia töitä, mutta tilille jäi mukava pesämuna, joka innosti Helkalaa säästämään lisää.

– Säästin nelisen vuotta ilman tarkempaa suunnitelmaa. Haaveilin, että olisi kiva tehdä irtiotto, mennä vaikka yksin Nepaliin vuorelle istumaan.

Saara ei kuitenkaan päätynyt Aasiaan, sillä eräällä lomareissulla Lissabonissa hän rakastui kaupunkiin päättömästi. Hän oli haaveillut myös maisteritutkinnon suorittamisesta, ja kaupungista löytyi mielenkiintoinen designin ja visuaalisen kulttuurin yliopisto-ohjelma. Saara päätti ottaa hyväpalkkaisesta vakityöstään kahden vuoden opintovapaan. Päätöksen jälkeen hän rupesi säästämään toden teolla.

– Sitä ennen olin ollut ostokoukussa. Kun näin jotain kaunista, halusin sen heti itselleni.

Oli motivoivaa olla shoppailulakossa ja elää puoli vuotta linssikeitolla, kun tiesi, että säästöillä voisi ostaa Portugalissa mielenrauhaa. Ennen lähtöpäivää koossa oli kymppitonni. Suomesta saatu 480 euron opintotuki kului lähes kokonaan kuukausittaiseen koulumaksuun, ja Saara eli Lissabonissa säästöillään. Toiseksi opiskeluvuodeksi hän sai stipendin, joka kattoi koko koulumaksun.

Kaksi vuotta kuluivat nopeasti, ja Saara nautti elämästään. Päätös irtisanoutua töistä ja jäädä Lissaboniin lopullisesti oli vaikea mutta oikea. Nykyään Saara on freelancer-graafikko ja tekee töitä Suomeen Lissabonista käsin. Hän elää huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin Suomessa.

– Harkitsen kaikkia hankintoja pitkään. Elin esimerkiksi puoli vuotta ilman sänkyä, pelkällä patjalla.

Saaralla ei ole myöskään silitysrautaa tai monia muita asioita, jotka Suomen-kodissa olivat tärkeitä. Ylipäänsä hän on tullut siihen tulokseen, että kodin ei tarvitse olla täydellinen. Suomessa käydessään hän huomasi ajattelutapansa muuttuneen lopullisesti.

”Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.”

– Eräs ystäväni oli ostanut 90 euron design-herätyskellon. Olin aivan pöyristynyt! Ja samalla tajusin, että kolme vuotta sitten olisin voinut tehdä ihan samoin.

Tavaroiden sijaan Saara sijoittaa vapauteen. Kun jättää jotakin ostamatta, ei ole pakko puurtaa pitkää päivää.

– Totta kai kauniit esineet ovat edelleen ihania, mutta nyt minun ei tarvitse omistaa niitä.

Toisaalta Saara on myös oppinut sen, että mikään päätös ei ole lopullinen. Voi olla, että jonain päivänä hän vielä muuttaa Suomeen ja hankkii sen design-herätyskellon.