Koti, uskonto ja isänmaa -ajattelun sijaan merkityksellisyyden tunne on nyt löydettävä itse. Keskeinen lähde sille on työ. Kuva: Shutterstock
Koti, uskonto ja isänmaa -ajattelun sijaan merkityksellisyyden tunne on nyt löydettävä itse. Keskeinen lähde sille on työ. Kuva: Shutterstock

Tulevaisuudessa organisaatiot, joita johdetaan työn merkityksen kautta, tulevat saamaan parhaimmat tekijät, uskoo organisaatiopsykologi Jaakko Sahimaa.

– Merkityksellisyys voi olla seuraava tulevaisuuden työelämän megatrendi, sanoo Jaakko Sahimaa.

Hän on Terveystalon organisaatiopsykologi ja Meaningful Work Finland ry:n toiminnanjohtaja.

Sahimaan mukaan ihmisen kaipuu kokea työnsä merkitykselliseksi on kasvanut räjähdysmäisesti 2000-luvulla. Aihe nousee jatkuvasti esille mediassa, arjessa ja akateemisissa tutkimuksissa. Miksi?

Yksi syy on Sahimaan mukaan se, että perinteiset arvot ovat menettäneet merkitystään länsimaissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Koti, uskonto ja isänmaa -ajattelun sijaan merkityksellisyyden tunne on nyt löydettävä itse. Keskeinen lähde sille on työ. Sen kautta hankitaan elanto, mutta myös toteutetaan itseä, ollaan osa yhteisöä ja annetaan oma panos yhteiseen hyvään.

Filosofi Arthur Schopenhauerin mukaan ihmisen elämä on jatkuvaa heiluriliikettä kivun ja tylsistymisen välillä. Sahimaa ajattelee, että samoin yhteiskunnassa ollaan heiluriliikkeessä – joko kamppaillaan eloonjäämisestä tai koetaan merkityksettömyyttä.

Sahimaan mukaan ilman arvoja ja merkityksellisiä tavoitteita ihminen – ja sen mukana yhteiskunta – on sekä juureton että suunnaton.

– Ihmi­nen hakee aina uusia tavoit­teita ja tarvit­see merki­tyksel­lisiä ank­kureita elämäl­leen ja työl­leen.

Eloonjäämismoodin jälkeen

Työn merki­tyksel­lisyy­den miet­timisen taustalla on siis dynamiikka, jossa eloonjäämismoodi on hyvinvoinnin myötä vaihtunut mahdollisuuteen pohtia arvoja ja sitä, mitä ja miksi jotain ylipäänsä kannattaisi tehdä.

Vastaako työ osaamistani? Onko työn päämäärä arvojeni mukaista ja haluanko oikeasti edistää sitä? Entä hyväksynkö työpaikan kulttuurin ja tekemisen tavat vaikkapa vastuullisuuden näkökulmasta?

Merkityksellisyyden puntarointia ei ainakaan helpota vaihtoehtojen runsaus. Sitä voi Sahimaan mukaan kuitenkin helpottaa tarkastelemalla asiaa eri tasoilla, eli mitä työ merkitsee yksilön, tiimin, organisaation ja yhteiskunnan kannalta.

Ihmisen oma kokemus työstään saattaa poiketa suurestikin sen laajemmasta vaikuttavuudesta, eikä hän välttämättä näe kokonaiskuvaa. Näkökulman avartaminen voikin tehdä ihmeitä.

– Yksitoikkoiselta tuntuvan työn yhteiskunnallinen vaikutus voi olla äärimmäisen suuri. Vastaavasti kovalla hypetyksellä ja huumassa tehty työ voi olla nettovaikutuksiltaan jopa miinusmerkkistä.

Merkityksellisyyttä luodaan kertomalla aitoja tarinoita

Sahimaan mukaan kokonaisuuden näkemisen ohella yksi suurimmista ongelmista nykyisessä työelämässä on se, ettei työntekijällä useinkaan ole suhdetta työnsä lopputulemaan. Etäisyys oman tekemisen ja työn tulosten välillä on niin suuri, ettei sitä käsitä.

Tässä suhteessa Sahimaan mielestä ennen oli selkeämpää. Pelloilla näki heti päivän työn jäljen ja syksyllä sai vielä varmistuksen siitä, mihin oli aikansa käyttänyt.

– Yksilön ja tiimin työn tulokset pitäisikin saada näkymään jokaisessa yrityksessä ja organisaatiossa, ja samalla voi antaa palautetta erityisesti onnistumisista, Sahimaa sanoo ja jatkaa:

– Merkityksellisyyttä luodaan kertomalla aitoja tarinoita siitä, mitä on saatu aikaan ja miten tehty työ palvelee ihmisiä ja yhteiskuntaa.

Nuorille arvot ovat yhä tärkeämpiä

Erityisesti Y- ja Z-sukupolvien näkökulma töiden tekemiseen on muuttunut. Sahimaa kertoo tämän näkyvän selvästi tutkimuksissa. Palkkatyö ei enää ole itseisarvo, ja siitä voi myös kieltäytyä, ellei se kosketa tai anna henkilökohtaista täyttymystä.

– Nuoret ovat myös erittäin valistuneita arvokysymysten kanssa. Ja jos työntekijöitä yrityksissä palkkaava vanhempi polvi ja johto eivät tätä ymmärrä, on edessä ongelmia.

Sahimaa korostaa, että osaaminen tulee nyt ja aina olemaan työn keskiössä, mutta sen päälle rakentuu ajatus työn tarkoituksesta ja missiosta.

– Kyse ei siis ole vain siitä, mitä työtä tekee, vaan mihin asioihin maailmassa haluaa vaikuttaa.

Suuri kysymys onkin, miten hyvin yhteiskunta ja työelämän toimijat vastaavat tähän kaipuuseen merkityksellisestä tekemisestä. Sahimaan mukaan on nähtävissä, että useissa organisaatioissa omaa tarkoitusta pyritään sanoittamaan entistä kirkkaammin ja aidommin. Hän uskoo, että tässä parhaiten onnistuvat yritykset saavat myös parhaimmat osaajat.

– Merkityksellisyys on tulevaisuuden menestystekijä.

Koneet eivät mieti merkityksiä

Kuinka työn merkityksellisyyttä on mahdollista kasvattaa? Sahimaan mukaan työtään voi ”tuunata”. Se tarkoittaa esimerkiksi oman asennoitumisen ja työtapojen muuttamista.

Tai sitten tutut jutut voi ”kehystää” uudelleen. Sahimaa kertoo kahdesta Yhdysvalloissa tehdystä tutkimuksesta.

Toisessa röntgenkuvia analysoiville lääkäreille laitettiin potilaskansioon potilaan kasvokuva. Seuraus oli, että lääkärit tekivät löydöksiä suuremmalla tarkkuudella.

Toisessa yliopiston puhelinvarainkerääjät saivat kuulla jatko-opiskelijan vetoavan kertomuksen siitä, mitä kerätty raha merkitsee hänen tutkimustyölleen. Tämä sai kerääjät ahkeroimaan: puhelimessa vietetty aika kasvoi 142 % ja lahjoituksia tuli 171 % enemmän kuukauden tutkimusjaksolla.

– Merkityksellisyys yhdistyy vahvasti inhimillisyyteen. Näiden asioiden reflektointi on mahdollista vain ihmiselle, Sahimaa sanoo.

Hän ei usko, että teknologia ja digitalisaatio tekisivät ihmisestä hyödyttömän. Koneet eivät mieti merkityksiä.

– Meidän pitää kohdistaa omat resurssimme asioihin, joita vain ihminen voi tehdä. Vastavetona voikin seurata inhimillisyyden ja merkityksellisyyden vallankumous.

Sisältö jatkuu mainoksen alla