Aivojaan ei voi kytkeä päältä nappia painamalla, mutta muita keinoja on. Kuva: Shutterstock
Aivojaan ei voi kytkeä päältä nappia painamalla, mutta muita keinoja on. Kuva: Shutterstock

Normaali säikähdystila kestää korkeintaan puolisen tuntia, mutta ADT:ssä tila on jatkuvasti päällä, kertoo aivotutkija.

Rauhallinen työtila, rento fiilis ja ajatukset kasassa. Nyt ei muuta kuin työntekoon!

Ja sitten löydätkin itsesi tekemästä kahta muuta asiaa. Aivot eivät yksinkertaisesti vain keskity.

Jo 1990-luvulla yhdysvaltalainen lääkäri Edward M. Hallowell alkoi käyttää ilmiöstä nimeä ADT (attention deficit trait). Hän kuvasi sillä ihmisiä, jotka olivat eläneet liian kiireistä elämää, tehneet montaa asiaa yhtä aikaa, jättäneet tauot pitämättä, hyppineet tehtävästä toiseen ja nukkuneet huonosti.

Näin kehittyi tila, jossa aivot eivät enää toimi normaalisti.

Aivotutkija Minna Huotilainen kertoo, että 1990-luvun alussa ADT oli vielä harvinainen tila, mutta nykyisin siitä kärsii yhä useampi.

– Nyt tuntuu, että yhteiskuntamme on heitä täynnä.

Hän kutsuu ADT:tä ”aivojen pysyväksi palohälytykseksi”, jossa aivot käyvät ylikierroksilla ja ovat jatkuvassa hälytystilassa.

– Normaali hälytystila, esimerkiksi säikähtäminen vaikkapa vaarallisen liikennetilanteen uhatessa, kestää muutamia minuutteja tai korkeintaan ehkä puolisen tuntia. Silloin keskittyminen on vaikeaa ja ajatus hyppii sinne tänne, Huotilainen kuvailee.

ADT ei kuitenkaan mene ohi, vaan sen kourissa joutuu viettämään päivä- tai viikkokausia. Silloin ajatus karkailee koko ajan ja ihminen huomaa, ettei ole parhaimmillaan.

”Normaali säikähdystila kestää muutamia minuutteja tai korkeintaan puolisen tuntia.”

Huomaamatonta kärsimistä

Huotilaisen mukaan ADT:tä voi olla vaikea diagnosoida itse. Sen kourissa ei välttämättä huomaa, että tilanteessa olisi mitään outoa. Usein tilanteen huomaakin hänen mukaansa joko työkaveri tai parempi puolisko.

Hän toteaa ADT:n ikävän puolen olevan se, että aivot ovat kuin puoliteholla käyvä moottori.

– ADT:n uhri on lyhytjänteinen, ei muista kunnolla, hoksaaminen on vaikeaa, isojen asiakokonaisuuksien hahmottaminen ei tahdo onnistua ja mieliala voi olla ärtynyt.

”ADT tekee ihmisestä robotin kaltaisen.”

Henkilö ei saa kokonaista kapasiteettiaan käyttöön vaativissa tehtävissä

– Vaikka ihmisen kapasiteetti mahdollistaisi paljon vaativampien asioiden tekemisen ja paljon tuottavamman ja mielekkäämmän lopputuloksen, ADT vie häneltä mahdollisuuden tähän ja tekee ihmisestä robotin kaltaisen, Huotilainen kertoo.

Hyviäkin puolia voi olla – tavallaan. Huotilaisen mukaan yksinkertaisiin päätöksiin menee vähemmän aikaa.

– Jos esimerkiksi siivoat roskaposteja ADT:n kourissa, saatat olla tavallista nopeampi, hän sanoo.

Näin sammutat hälytyksen

Minna Huotilainen ja Mona Moisala julkaisevat ensi kuussa Keskittymiskyvyn elvytysopas -kirjan (Tuuma), jossa kerrotaan konkreettisia vinkkejä ADT:n kanssa selviämiseen.

Huotilainen jakaa Me Naisille muutaman keinon jo ennakkoon.

– Jos huomaa kärsivänsä ADT:stä, tilannetta pitäisi ryhtyä rauhoittamaan. Ensimmäisenä on syytä tarkastella nukkumista. Jos unessa on ongelmia, niitä täytyisi lähteä korjaamaan. Konkreettisilla, kehollisilla tavoilla voi etsiä apua uneen, hän kertoo.

– Esimerkiksi rauhallinen kävely illalla, valojen hämärtäminen ja näyttölaitteiden välttäminen tuntia tai kahta ennen nukahtamista on kokeilemisen arvoinen tapa.

Muu elämä kannattaa rauhoittaa, muutenkin kuin nukkumaan mennessä.

– Jos sinulla on kiireinen työ, opintoja, talonrakennus ja pari muuta projektia, kuulostaa siltä, että ADT voi hyvinkin liittyä ihan yksinkertaisesti siihen, että aikataulu on liian täynnä ja vaatii asiasta toiseen hyppimistä. Silloin täytyy miettiä, mistä voisit karsia ja mistä saisit apua.

Myös työpaikalla on kokeilunarvoisia konsteja niille, joiden työnteko häiriintyy häiritsevän usein. Tällöin paras keino on asiasta puhuminen.

– ADT voi liittyä työn järjestelyihin, jolloin asia kannattaa ottaa esille töissä. Voidaanko keskeytyksiä vähentää tai pitäisikö työtiloja miettiä uudelleen?