Bosslady-ajattelun piti voimaannuttaa meidät, mutta se tekikin johtamisesta yksilösuorituksen, johon vain harva kykenee.

Hille, 57, on suomalainen johtaja. Hänellä on kaksi tutkintoa, hän kiskaisee 100 kiloa rautaa ja treenaa triathlonille. Kotona hänellä on viiden lapsen uusperhe ja töissä meneillään Amerikan-valloitus.

Hille on ihminen, jonka saavutuksista voimme naisina olla kollektiivisesti ylpeitä. Onnistuihan hän murtamaan lasikaton ja nousemaan pörssiyhtiön johtoon, tehtävään, jota ovat perinteisesti hallinneet miehet.

Hillen oletettu kaikkivoipaisuus saattaa olla yksi syy naisjohtajien vähyyteen, vaikka tuntuukin väärältä väittää niin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Antakaas kun selitän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Energian herttuattaret

Viikonloppuna Helsingin Sanomat julkaisi jutun Huipulle naiset -tapahtumasta. Seminaarin tarkoituksena oli auttaa naisia nousemaan bisneselämän johtopaikoille. Kirjoittaja Virpi Salmen paikoin provokatiivisessa jutussa tapahtumaa kuvattiin vaahtokarkeilla höystetyksi voimaantumisleiriksi, jossa naisia opastettiin kehumaan peilikuvaansa kauniiksi ja rohkeaksi.

Moni ärsyyntyi. Jotkut naisjohtajat tviittailivat, ettei sukupuolella tai ulkonäöllä ole merkitystä työelämässä.

Siitä huolimatta Suomessa naisjohtajuuteen tarjotaan edelleen melko kapeaa samaistumispintaa. Meillä naisjohtajat ovat lähes poikkeuksetta reippaita porskuttajia, ”energian herttuattaria”. Muutaman viimeisen vuoden ajan naisjohtajan ihanne on ollut bosslady, joka tahtoo, pystyy ja tekee.

Samanlainen johtajaihanne löytyy toki miehistä, mutta liikkumavara on naisia väljempi. Se johtunee siitä, että suomalaisista johtajista peräti 74 prosenttia on miehiä. Siihen joukkoon mahtuu pari hupparityyppiä ja liikunnanvieroksujaa. 

Palveluammatti

Työelämässä tarvitaan inspiroivia esimerkkejä ja esitaistelijoita. Mutta entä jos tarjolla on vain yhdenlaisia esimerkkejä? Mielikuvat ohjaavat uravalintoja. Kohdatessaan hillekorhosia ihminen kysyy itseltään, voisinko minä olla samanlainen. Jos vastaus on kieltävä, moni voi painaa näkymätöntä urajarrua.

Yksipuolinen naiskuva ei tietenkään ole Hillen tai kenenkään muunkaan suomalaisen naisjohtajan syytä. Nykyinen naisjohtajapuhe vain korostaa tarpeettoman voimakkaasti yksilön suorituskykyä. Ehkä naisjohtajat itse haluavat ylläpitää sitä: HS:n haastatteleman professorin Anna-Maija Lämsän mukaan naisjohtajat eivät juuri halua puhua tasa-arvosta tai sukupuoleen liittyvästä eriarvoisesta kohtelusta.

Onko meiltä unohtunut, että johtaja on palveluammatissa? Hänen tärkein tehtävänsä on saada muut pärjäämään ja ylittämään itsensä. Hyvä johtaja löytää kompromisseja, neuvottelee, tukee.

Ennen muinoin sanottiin, että hyvä johtaja tekee itsensä tarpeettomaksi. Siksi onkin jokseenkin irvokasta, että bossladystä on tullut modernin sankaruuden – tai ainakin johtajuuden – mitta.

Huippuduunari

Kapea-alaista katsantaa, että pörssiyrityksen johdossa on yhteiskunnan huipulla. Usein tuloilla mitattuina kyllä, mutta se vasta vinouma onkin. Siellähän voi olla kiertämässä veroja, irtisanomassa ihmisiä vanhustenhoidosta voittojen maksimoimiseksi tai manipuloimassa tuotteidensa testituloksia. Olla verolistan kärjessä kun on ollut laittamassa toisia kortistoon- huippua. Jo alle sata maailman rikkainta omistaa enemmän kuin koko planeetan köyhin puolisko eli 3 500 000 000 ihmistä. Kenenkään ei tarvitse olla niin "huipulla".

Vierailija

Kaikki johtajanpaikat on miehitetty.

Se vinouma joka estää naisen nousun johtoon on hänen housuissaan...

Hyvävelikerhoissa rapsutetaan toistensa selkiä ja usein melko kyvytönkin mies nostetaan johtajaksi  ja hänen kaatumistaan on odottamassa jo pitkä liuta samanlaisia hyvävelikerhon yhtä tai jopa vähä-älyisempiä miehiä jotka yleensä siinä vaiheessa kun pääsevät tuhon asemaan ovat jo urautuneita vanhoja lähes eläkeläisiä itsekin. 

Samalla todella kyvykäs, koulutetumpi, älykäs ja kaikilla tasoilla parempi nainen voi joutua tekemään näiden ehkä jopa kaikkien töitä paikkailemaan virheitään, tuurailemaan lomia ja ottamaan syitä niskoilleen yms.

Eikä hänestä melkoisella varmuudella koskaan tule paljon sihteeriä kummempaa-enkä siis tässä väheksy sihteereitä heistäkin suurin osa on miespomojaan pätevämpiä, pakko olla että hommat toimivat.

Olisiko ainoa keino saada naisia johtoon olisi se, että työntekijät saisivat päättää ainakin osaltaan johtaja- ehdokkaista sen kenet haluavat johtoon, koska silloin pätevin saattaisi saada mahdollisuuden ja se voisi olla ehkäpä nainenkin.

Yleisesti ottaen työntekijöillä pitäisi olla myös jonkinlainen kollektiivinen oikeus päättää huonon johtajan työsopimus, vaikkapa esimerkiksi  tämän pitkäaikaiseen yhteistyökyvyttömyyteen vedoten ihan rauhanomaisesti keskustellen esimerkiksi korkeamman johdon kanssa.

Maailmaa, työelämää pitäisi pystyä muokkaamaan uudemmaksi myös muilta tasoilta kuin aina ylhäältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla