Ommellisen Liisa Häkli on entinen erityisopettaja, joka pyörittää nyt vaateyritystä. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Ommellisen Liisa Häkli on entinen erityisopettaja, joka pyörittää nyt vaateyritystä. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Lama ja halpaketjut nitistivät suomalaisen vaateteollisuuden, joka oli vielä 80-luvulla valtava ala. Hyviä uutisia: ompelukoneet käyvät täällä jälleen! 

Ruusut räiskyvät keskellä harmaista harmainta tihkusadepäivää Jyväskylässä Ommellisen myymälässä.

Tutun ennakkoluulon mukaan suomalaiset naiset pukeutuvat hiirenharmaasti, mutta nelivuotiaan tekstiiliyrityksen suosituin naistenvaate on riemunkirjava Babushka Roses -hupparitunika.

Toinenkin ennakkoluulo murentuu: ettei Suomessa tehdä enää vaatteita. Kyllä vain tehdään, vaikkei ehkä suuryrityksissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tekstiili- ja vaateteollisuus oli vielä 1980-luvulla valtava ala Suomessa. Se työllisti parhaimmillaan yli 60 000 ihmistä, joista suurin osa oli naisia. Täällä ommeltiin cooleja farkkuja, pidettiin suuria alan messuja ja muotinäytöksiä ja vietiin vaatteita myös ulkomaille ihan merkittävässä määrin. 1990-luvun alun lama ja hinku halpatuotantoon hävittivät melkein koko bisneksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sen jälkeen Suomessa on valmistettu lähinnä työvaatteita. Toki meiltä löytyy yhä kotimaisia design-merkkejä, mutta ne ovat pieniä – ja usein myös kalliita. Niistäkin monet valmistavat vaatteensa ulkomailla, vaikka suunnittelu suomalaista olisikin. Marimekkokin on jo kauan valmistanut vaatteensa Suomen ulkopuolella.

Mutta ajat muuttuvat! Sen osoittaa jo tapa, jolla Ommellisen perustajasta Liisa Häklistä tuli vaateyrittäjä.

Äitien tekemiä vaatteita

Liisa on entinen erityisopettaja, joka ompeli ensimmäisen vaatteensa kuusi vuotta sitten: trikoopipon lapselleen. Pian hän ompeli melkein kaikki perheen vaatteet ja bloggasi harrastuksestaan. Kun blogin kautta alkoi tulla kyselyjä, voisiko Liisa myös myydä tekemiään vaatteita, hän päätti perustaa verkkokaupan. Se ei ole nykyään vaikeaa. Ensimmäiset vaatteet kuvattiin Liisan yllä perheen ullakolle rakennetussa studiossa. Sosiaalinen media huolehti markkinoinnista.

Nyt Ommellisella on viisi vakituista työntekijää ja yritys työllistää myös Liisan miehen Jessen. Ommellisen liikevaihto oli viime vuonna noin 850000 euroa. Puolet siitä tulee vaatteista ja toinen puoli kankaiden myynnistä. Kaikki vaatteet tehdään Sarvivuoressa Jyväskylässä.

Lähituotanto on asia, joka on alkanut kiinnostaa meitä kuluttajia yhä enemmän. Niin kuin ruoassakin, vaatteiden alkuperä, eettisyys ja turvallisuus alkavat olla yhä painavampia tekijöitä ostopäätöksessä.

– Kotimaisuus on iso arvo. Asiakkaat kiittelevät, miten ihanaa on, että vaate on tehty täällä. Joillakin on tavoitteena, että ostaa vuoden aikana pelkästään suomalaista, Liisa sanoo.

Liisa haluaa valmistaa vaatteita, joita arvostetaan. Hän uskoo, että kotimaassa tehty ja suunniteltu vaate ei ole kuluttajillekaan alennusriepu, joka kärrätään sesongin mentyä kaatopaikalle.

– Me emme todellakaan tuhoa vaatteita, kuten halpavaateketjujen on uutisoitu tekevän, vaan tavoitteenamme on myydä jokainen vaate, jonka teemme, Liisa sanoo.

Ei kertakäyttömuodille

Ommellisen tyypillinen asiakas on 30–40-vuotias nainen, joka ei pelkää värejä ja kuoseja. Häneltä saatetaan kauppareissulla Prismassa tulla kysymään, mistä vaate on peräisin ja Ommellinen saa uuden asiakkaan. Tehokkaana markkinointikanavana toimii myös Facebook, jossa Ommellisen sivulla on melkein parikymmentä tuhatta tykkääjää. Siellä Liisa julkaisee kuvia uusista vaatteista, antaa ompeluvinkkejä ja vastailee asiakkaiden kysymyksiin. Meininki on rentoa, epätärkeilevää ja henkilökohtaista juuri sillä tavalla, mitä monet suuryrityksetkin nyt tavoittelevat.

Ommellisen etuna on myös se, ettei mallisto vaihdu neljä kertaa vuodessa niin, ettei jotakin suosittua vaatetta enää kahden kuukauden päästä saa.

 – En usko mallistoihin, meillä suositut mallit säilyvät. Jollakin asiakkaalla voi olla 15 hupparitunikaa eri kuoseissa, Liisa kertoo.

Liisa ei usko myöskään muoti-ilmiöihin tai trendeihin. Hän ei juurikaan seuraa, mitä muotimaailmassa tapahtuu, vaan vaatteiden ideointi lähtee usein omasta fiiliksestä tai tarpeesta.

– Niin on syntynyt vaikkapa Kamoon-mekko, jonka ylipitkissä hihoissa on reiät peukaloille, Liisa kertoo.

Ommellisen kaltaisten pienyritysten haasteita ovat tuotannon mitoittaminen ja hinta. Ommellisen asiakkaat eivät silti hinnosta juuri rutise. Hupparitunika maksaa 92 euroa ja malliston kallein vaate, Suomessa neulotusta merinovillasta ommeltu pitkä Rentoilutakki 154 euroa. Joskus suosituimmat vaatteet loppuvat kuitenkin nopeasti.

– Onneksi tuotantoketjumme on niin lyhyt, että jos ylihuomiseksi on ihan pakko saada jotakin valmiiksi, kyllä se onnistuu, Liisa sanoo.

Kaikki omasta maasta

Innostus kotimaisiin vaatteisiin on näkynyt jo pitkään etenkin lastenvaatteissa. Tiedostavat äidit eivät enää halua pukea pilttejään köyhien lasten ompelemiin vaatteisiin. Myös puuvillan eettisyys ja vaatteissa käytettävät kemikaalit huolestuttavat. Toiselta puolen maapalloa rahdattavat heikkolaatuiset vaatteet kasvattavat myös hiilijalanjälkeä.

Pelkästään tällä vuosikymmennellä on perustettu yli 20 kotimaista lastenvaateyritystä, niistä ehkä suurin ja tunnetuin on oululainen Gugguu. Yrityksen liikevaihto oli viime vuonna 4,5 miljoonaa euroa.

Gugguun vaatteista iso osa tehdään kuitenkin Baltiassa. Moni EU-kansalainen voi toki iloita jo siitä, että vaatteiden tuotantoa siirtyy Aasiasta Eurooppaan.

– Eikä sillä tietysti ole mitään eroa, onko vaate tehty Virossa tai Suomessa, jos se on hyvin tehty. Paitsi tietysti työllistämisen näkökulmasta, Ommellisen Liisa Häkli huomauttaa.

Melli EcoDesign sen sijaan tekee ihan kaiken Suomessa, myös painattaa kankaansa.

Mellinkin ompelimo ja toimisto sijaitsevat Jyväskylässä, joskin kaupungin toisella laidalla. Perustaja ja toimitusjohtaja Marica Jensen on huomannut, että kun koko ketju on Suomessa, silloin hän pystyy parhaiten selvittämään, mitä väriaineita ja kemikaaleja painatuksessa käytetään.

– Se on monille atoopikoille ja allergikoille tärkeä tieto, Marica uskoo.

Melli EcoDesignin vaatteet ovat pääasiassa luomupuuvillaa, kankaat sopivat herkälle iholle, kuminauhoissa ei ole silikonia eikä neppareissa nikkeliä. Melliltä suomalaiset naiset ostavatkin sitten mustia vaatteita, erityisesti leggingsejä.

– Ne tuntuvat olevan Suomessa sellainen kestosuosikkivaate. Monet tuntuvat hakevan rentoa, mutta laadukasta vaatetta, jota voi käyttää niin töissä, vapaa-ajalla kuin juhlissakin, Marica kertoo.

Toinen suosikki on Laatikkotunika. Leggingsit ja tunika vaikuttavat olevan suomalaisen nykynaisen luottoasu.

Melli EcoDesign tekee myös lastenvaatteita, mutta Marican mukaan naistenvaatepuoli on nyt kovassa nousussa.

– Olen myös huomannut, että on ilmestynyt paljon uusia kivijalkaliikkeitä, jotka etsivät kotimaista tuotantoa myyntiin.

Ommellisen suosituin vaate ruusukuvioinen hupparitunika. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Ommellisen suosituin vaate ruusukuvioinen hupparitunika. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Suomalaisetko pihejä?

Suomalaisella vaatealalla menee muutenkin nyt mukavasti. Suomen Tekstiili&Muoti ry:n julkaisemat tilastot elokuulta kertovat, että vaatteiden valmistuksen liikevaihto kasvoi koko alalla viime vuonna 5,6 prosenttia. Se on paljon, vaikka vielä ollaankin kaukana kotimaisen tekstiiliteollisuuden suuruuden vuosista.

Hyvä uutinen on myös se, että suomalaisten maine piheinä vaatteisiin satsaajina alkaa olla historiaa. Suomalainen käyttää vuodessa vaatteisiin keskimäärin 740 euroa, mikä on tukevasti enemmän kuin eurooppalainen keskivertotyyppi.

Kolme-nelikymppiset naiset käyttävät yli 60 prosenttia vaatteisiin vuodessa käytetystä rahasta Suomessa. He ovat myös niitä, jotka pohtivat kulutusvalintojaan ja niiden vaikutuksia kaikista ahkerimmin.

Ommellisen myymälässä Liisa Häkli esittelee hametta, joka näyttää kaukaa kullanhohtoiselta paljettiunelmalta. Lähempää huomaa, että muovisten paljettien sijaan efekti on saatu aikaiseksi digipainossa: luomupuuvillakankaassa on vain paljetin kuvia.

Aika paljon ekologisempi idea.

Kimonoita ja katumuotia

  1. Aleksiina Design. Viime vuonna perustetulla merkillä on valikoimissaan muun muassa culottes-housuja ja kimonoita, jotka valmistetaan Suomessa.
  2. ehta. Luomupuuvillaisia, räiskyviä vaatteita, jotka suunnitellaan ja ommellaan Suomessa.
  3. Letkiä. Pyhäjoella suunniteltua ja ommeltua katumuotia.
  4. PaaPii Design. Kokkolassa ommeltuja värikkäitä luomupuuvillavaatteita ja -asusteita.
  5. Pietamo. Tamperelaisyritys tekee astetta naisellisempia hameita ja mekkoja.
  6. Riiminka. Muun muassa Suomessa tehtyjä denim-hameita.

Osoitteesta maammekauppa.fi löytyy laaja lista pieniä ja keskisuuria kotimaisia vaatteidenvalmistajia linkkeineen.

Halpamuoti saastuttaa enemmän kuin lentäminen

Yli 70 prosenttia maailman vaatetuotannosta päätyy kierrätyksen sijaan kaatopaikalle tai poltettavaksi. Vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimpia heti öljyteollisuuden jälkeen. Sen arvellaan aiheuttavan kymmenisen prosenttia kaikista maapallon hiilidioksidipäästöistä, mikä on esimerkiksi paljon enemmän kuin kaiken lentoliikenteen päästöt. Näitä epämiellyttäviä lukuja on esittänyt brittiläinen MacArthurin säätiö.

Erityisesti ongelma on vaatteen lyhyt käyttöikä, pikakuluttaminen, jota ei voi kiertää sillä, että itse myy vaatteen eteenpäin, jos ostaa koko ajan uutta halpaa tilalle. Amerikkalainen ostaa keskimäärin 68 vaatetta vuodessa.

”Eihän kukaan tarvitse niin montaa vaatetta. Huonoinkaan vaate ei kulu niin nopeasti. Vaatteet eivät enää tyydytä mitään fyysistä tarvetta, vaan kyse on psykologiasta. Voisiko sen tarpeen tyydyttää muuten?” pohti newyorkilaisen desingnkoulun kestävän suunnittelun suomalainen professori Timo Rissanen Helsingin Sanomissa.

Vaatetuotannosta on tultava ekologisempaa ja eettisempää, sanovat asiantuntijat. Ja monet uskovat, että kuluttaja alkaa kiinnostua yhä enemmän vaatteen taustoista ja vaikutuksista, kuten ruuankin kohdalla on käynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla