Kuvat
Shutterstock
Yhdysvalloissa kotona olevalta vanhemmalta odotetaan välttämättömän lisäksi paljon muutakin, esimerkiksi koulutöissä avustamista ja vapaaehtoistyöhön osallistumista.
Yhdysvalloissa kotona olevalta vanhemmalta odotetaan välttämättömän lisäksi paljon muutakin, esimerkiksi koulutöissä avustamista ja vapaaehtoistyöhön osallistumista.

Kotiäidiksi heittäytyneitä koulutettuja naisia tutkinut Taina Kinnunen on sitä mieltä, ettei tasa-arvo toteudu Suomessa. Hänen haastattelemiensa naisten mielestä Yhdysvalloissa on enemmän mahdollisuuksia toteuttaa naiseutta.

Suomalainen tasa-arvokäsitys perustuu siihen, että molemmilla sukupuolilla on työn ja perheen suhteen samat mahdollisuudet. Käsityksen voi kuitenkin kyseenalaistaa, sillä se ei ole ainoa tapa tulkita tasa-arvoa.

Tätä mieltä on filosofian tohtori ja kulttuuriantropologi Taina Kinnunen. Hänen ajatuksensa siitä vahvistui, kun hän tutustui tutkimustyössään suomalaisnaisiin, jotka olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin puolisonsa työn vuoksi ja vaihtaneet oman uransa kotiäitiyteen. Kinnunen käyttää tuoreessa Kalifornia kutsuu -kirjassaan naisista nimitystä teknovaimo, sillä heidän puolisonsa työskentelevät vaativissa tehtävissä teknologia-alalla, Kalifornian Piilaaksossa.

– Mehän usein ajattelemme Suomessa, että tasa-arvo on samanlaisuutta, ja tätä teknovaimot kritisoivat, Kinnunen sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Käytännössä tasa-arvon ei siis katsota toteutuvan, jos toinen jää kotiin. Siksi Suomessa helposti kyseenalaistetaan etenkin korkeasti koulutettujen naisten valinta ryhtyä kotiäidiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tätä näkemystä teknovaimot ja Kinnunen haluavat ravistella. Naiset ovat kokeneet, ettei kotiäitiys ole suomalaisessa yhteiskunnassa hyväksyttävä valinta, vaan se tekee heistä toisten silmissä vähempiarvoisia.

– Suomessa ajatellaan, että kotiäitiys on pois tasa-arvosta. Meillä pidetään ihan täytenä luuserina, jos jää liian pitkäksi aikaa kotiin, vaikka se olisi taloudellisestikin mahdollista, Kinnunen sanoo.

– Meillä ei voi enää edes puhua aidosta valintamahdollisuudesta vaikkapa äitiyden ja uranaiseuden välillä, vaan pidetään itsestäänselvyytenä, että ne on pystyttävä yhdistämään.

Yhdysvalloissa kotiäitiyttä sen sijaan pidetään luonnollisena valintana ja perhekeskeisyyttä ylipäänsä arvostetaan suuresti. Kinnusen mukaan tasa-arvo käsitetäänkin siellä eri tavalla kuin meillä. Mahdollisimman pitkälle viedyn samanlaisuuden sijaan se toteutuu parien keskinäisenä työnjakona. 


Mikä on todellista tasa-arvoa?

Teknovaimojen kohdalla työnjako tarkoitti sitä, että mies elätti perheen ja nainen huolehti kodista ja lapsista, mutta perinteisten sukupuoliroolien toteuttaminen ei ole Yhdysvalloissa ainoa mahdollisuus. Kinnusen haastattelemat naiset kokevat, että siellä on enemmän varaa valita, miten haluaa itseään toteuttaa.

Teknovaimojen kokemuksen mukaan nainen voi Jenkeissä omistautua uralleen tai yhdistää uran ja perheen kivuttomammin kuin Suomessa. Heidän mielestään esimerkiksi töihin palaaminen pidemmän kotona olon jälkeen on siellä helpompaa, kun taas Suomessa putoaa helposti työelämän ulkopuolelle.

– Toisten elämäntapavalintojen vahtiminen ja ajattelu, että kaiken pitäisi olla sukupuolten välillä samanlaista, on suomalaisille tyypillisempää kuin Kalifornian moninaisuudessa. Siellä on joka lähtöön eri kulttuureista olevia ihmisiä, erilaisia valintoja ja kulttuurisia käytäntöjä, Kinnunen selittää.

”Suomessa ei voi puhua aidosta valintamahdollisuudesta vaikkapa äitiyden ja uranaiseuden välillä.”

Hänen mielestään todellista tasa-arvoa on, että voi valita itse, mitä tekee. Silti teknovaimojen valinta omistautua kodille tuntui tutkijastakin alkuun hämmentävältä. Naiset olivat selvästi erittäin fiksuja ja suuri osa korkeasti koulutettuja. Silti heidän elämänsä pyöri pitkälti lasten eväiden väsäämisen sekä kouluun ja harrastuksiin kuskaamisen ympärillä.

– Ensimmäinen reaktioni oli ihmetys ja vähän sellainen sääli, mutta siinä kulttuuriympäristössä opin ymmärtämään valintaa paremmin.

Kävi ilmi, että suuri osa naisista oli vähintään tyytyväisiä ratkaisuunsa.

– He sanoivat löytäneensä uuden puolen naiseudestaan. Se kuulostaa täällä ympäristössä kauhean taantumukselliselta, mutta se oli heidän kokemuksensa. Heistä oli tosiaan ihanaa saada omistautua perheelle ja kodille, ja he kokivat todella antoisana sen, että pystyivät olemaan lapsen elämässä mukana koulu- ja harrastusmaailmassakin eri tavalla kuin Suomessa, Kinnunen kertoo.

Monelle oli ollut suuri helpotus ”päästä pois suomalaisesta oravanpyörästä”. Moni halusi silti tehdä vähintään puolipäivätyötä heti lasten hieman vartuttua.


”Menestyminen vaatii mukautuvan puolison”

Kaikille teknovaimoille sopeutuminen uuteen elämäntyyliin ei suinkaan ollut helppoa, vaan monet kipuilivat asian kanssa. Kinnunen kertoo, että uran jättäminen sai varsinkin alkuvaiheessa aikaan arvottomuuden ja ulkopuolisuuden tunteita.

– Osasta tuntui, että he olivat syrjässä kaikesta kiinnostavasta. He eivät itsekään osanneet arvostaa sitä, että ”vain hengailivat toisten äitien kanssa koululla tai hiekkalaatikolla”.

”Kun puhutaan teknologia-alan huippuammattilaisuudesta, suomalaisten kohdalla puhutaan käytännössä miehistä.”

Suurimmalla osalla näistäkin naisista arvot ja elämän painopisteet muuttuivat ajan myötä, osin pakon edessä. Kinnusen mukaan menestyminen nopeatempoisella teknologia-alalla nimittäin edellyttää, että puoliso on valmis muuttamaan työn perässä ja kantamaan vastuun kodista.

– Jos ajattelee miehen kannalta, niin perhe-elämä ei olisi mahdollista, jos ei olisi puolisoa, joka on valmis mukautumaan tilanteeseen.

Kinnunen puhuu tässä tapauksessa nimenomaan miehistä juuri tasa-arvoharhan vuoksi.

– Suomalainen tasa-arvo, se samankaltaisuus, on täysin harhaa siinäkin mielessä, että meillä on sukupuolittuneet työmarkkinat. Suomessa suurin osa insinööreistä on edelleen miehiä, ja kun puhutaan teknologia-alan huippuammattilaisuudesta, suomalaisten kohdalla puhutaan käytännössä miehistä.

Maailmalla alalla sen sijaan on myös naispuolisia supermenestyjiä. Huipulle eteneminen vaatii Kinnusen mukaan heiltä yhtä lailla mukautuvaa puolisoa kuin miehiltäkin. Suomessa vain ei yksinkertaisesti ole juurikaan naisinsinöörejä.

– Haluamme voimakkaasti uskoa, että meillä on tasa-arvo, mutta kun asiaa alkaa vähän tarkemmin tonkia, niin ei meilläkään ole sitä siinä merkityksessä, jota haluamme uskotella.

Taina Kinnusen kirja Kalifornia kutsuu – kertomuksia eliittisiirtolaisuuden katveista (Gaudeamus) ilmestyi syyskuussa 2019.

Oma valinta vai kulttuurinen pakko?

Tutkija Taina Kinnunen huomauttaa, että ympäröivä kulttuuri vaikuttaa aina valintoihimme. Sitä, miltä osin kyseessä lopulta on oma yksilöllinen valinta ja miltä osin kulttuurinen pakko, ei aina ole mahdollista erottaa. Kulttuurisella pakolla tarkoitetaan, että se, mitä yhteiskunta meiltä odottaa, vaikuttaa toimintaamme silloinkin, kun emme sitä tiedosta. Esimerkiksi suomalainen nainen saattaa kokea itse halunneensa yhdistää perheen ja uran, vaikka tosiasiassa yleinen suhtautuminen kotiäitiyteen saattaa vaikuttaa ratkaisun taustalla. Vastaavasti toisenlaisessa kulttuurissa tilanne voi olla päinvastainen.

Vanha äiti

Olen jo vuosia ajatellut juuri näin. Tasa-arvoa ei ole se, että pakotetaan vanhempia jäämään kotiin samassa suhteessa hoitamaan lasta. Tasa-arvoa on se, että voidaan aidosti valia kumpi jää kotiin tai jääkö ollenkaan. Tasa-arvoa on se, että kotiäidin ura on yhtä arvokas kuin esim. Lääkärin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla