Me Naiset
|
Jose Riikonen / HS
Elämä tuppaa sekoittumaan työelämään. Kuva: Shutterstock
Elämä tuppaa sekoittumaan työelämään. Kuva: Shutterstock

Työuupumuskeskustelussa unohtuu usein eräs tärkeä asia. – Se asia on elämä, tai tarkemmin sanoen elämänkulku, sanoo profes­sori Kata­riina Salmela-­Aron.

Työuupumus on sana, joka on paljon esillä.

Miksi ihmiset uupuvat? Miten uupumusta voisi ehkäistä? Vai onko työuupumuksesta puhuminen vain nykyajan hömpötystä, kun kaikilla pitäisi olla vaan kaiken aikaa kivaa eikä hankaluuksia kestetä?

Helsingin Yli­opiston profes­sori Kata­riina Salmela-­Aron mukaan kysy­mys ei ole ainakaan tyhjän­päiväisestä valittami­sesta.

– Elämä on nykyään vaativaa sekä töissä että yksityiselämässä. Molemmilla alueilla vaatimusten ja resurssien epäsuhta on lisääntymässä, hän kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Salmela-Aron mukaan työuupumuskeskustelussa unohtuu usein eräs tärkeä asia. Se asia on elämä, tai tarkemmin sanoen elämänkulku – siis se juttu, jonka ihmiset usein ajattelevat olevan työpaikan ulkopuolella.

Todellisuudessa elämä on osa työtä, ja työ on osa elämää. Jos tätä ei tajuta, työuupumuksen ehkäisy ei onnistu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Nuorilla talousongelmat haijastuvat töihin

Salmela-aro julkaisi kollegansa kanssa hiljattain tutkimuksen nimeltään Role of demands-resources in work engagement and burnout in different career stages. Tutkimus on julkaistu Journal of Vocational Behavior -lehdessä. Tutkimuksessa oli mukana 1415 eri-ikäistä työntekijää.

Tutkimuksen päähuomiona on se, että elämänkulku ja työelämä eivät ole erillisiä asioita. Niitä täytyy tarkastella yhdessä, jos halutaan parantaa työelämässä jaksamista.

– Mitä enemmän nuorilla työntekijöillä on taloudellisia haasteita, sitä enemmän on työuupumusta.

Ajatus käy järkeen. Työ on nykyään yhä enemmän sellaista, että se tulee vapaa-ajan tontille ja päinvastoin, sillä työt, joissa ollaan 100% vain töissä ja sen jälkeen 100% vain vapaa-ajalla, ovat yhä harvinaisempia.

Erilaisissa elämänvaiheissa – tai elämänkuluissa – olevat ihmiset voivat kärsiä työuupumuksesta, koska heidän elämänkulkunsa ja työelämänsä eivät ole sopusoinnussa keskenään.

Salmela-Aro huomasi tutkimuksessa, että esimerkiksi työuran alkuvaiheessa nuorilla työntekijöillä uupumusta aiheuttaa usein se, että ei oikein ole rahaa.

Myös muiden resurssien puute aiheuttaa nuorissa usein työuupumusta.

– Nuorilla on vanhempia työntekijöitä pienemmät resurssit, kuten verkostot, taloudelliset tekijät, identiteetti ja työkokemus. Samaan aikaan heillä on kuitenkin usein kovat odotukset. Tämä ristiriita lisää uupumusta.

Uupumuksen ehkäisemiseksi Salmela-Aron mukaan olisi tärkeää, että jo koulussa opetettaisiin nuorille, miten hoitaa omaa taloutta.

– Se on ollut suomessa pitkään tabu. Mutta se on myös taito, jota voi kehittää ja josta tulisi paljon enemmän keskustella, myös työelämässä.

Ruuhkavuodet vaativat veronsa

Perheen perustaminen ja omat lapset ovat niin ikään merkittävä asia, joka voi vaikuttaa työssä uupumiseen ja työinnon hiipumiseen.

Puhutaan niin sanotuista ruuhkavuosista. On helppoa uupua töissä, kun muistaa, että tehtävä ei lopu töistä päästyä, vaan sitten pitää esimerkiksi viedä lapset sinne ja tänne.

– Perheen perustaminen on nyt siirtynyt kolmestakymmenestä lähemmäs neljääkymmentä. Tähän on yhtenä syynä juuri se, että ei huomioida elämänkulkua. Jos se huomioitaisiin, se näkyisi syntyvyyden lisääntymisenä.

Sitten on eräs elämänkulkuun liittyvä asia, joka on Suomessa yhä merkittävämpi, mutta josta ei puhuta melkein ollenkaan.

Kysymys on siitä, kun omasta entisestä huoltajasta alkaa tulla huollettava.

– Omien vanhempien vanheneminen, siihen liittyvät haasteet ja sopeutuminen jätetään täysin huomioimatta yhteiskunnassamme.

Keski-ikäisillä työelämässä olevilla ihmisillä työuupumukseen ja -intoon vaikuttaa Salmela-Aron mukaan omien vanhempien heikko kunto ja siihen liittyvät tehtävät.

Tämä on asia, josta pitäisi puhua nyt ja tulevaisuudessa, sillä Suomi ikääntyy kovaa vauhtia.

– Viimeaikainen keskustelu vanhustenhuollosta ei ole ottanut tätä teemaa lainkaan huomioon, vaikka se on todella suuri haaste ja myös tavallaan tabu.

Uupumus iskee elämän taitekohdissa

Suomalainen työelämä ei Salmela-Aron mukaan ota huomioon elämänkulkua ja sitä, että elämänkulusta tulevat haasteet muuttuvat jatkuvasti.

Töissä on tapana ajatella edelleen, että työ työnä ja elämä elämänä, vaikka asioita ei voi irrottaa toisistaan.

Salmelan mukaan tulisi mahdollistaa työn muokkaus elämäntilanteen mukaan, ei pelkästään työtilanteen mukaan.

– Pitäisi nähdä, että yksityiselämässä oppii paljon taitoja, joita voi hyödyntää töissä ja päinvastoin.

Uupumus ja toisaalta uudet innostumisen aiheet ovat voimakkaimmillaan erityisesti elämänkulun siirtymissä, kuten siirryttäessä koulutuksesta työhön, ryhdyttäessä vanhemmiksi ja siirryttäessä eläkkeelle.

Näissä taitekohdissa ihmisen motivaatio suuntautuu voimakkaasti, ja tämän johdosta erilaiset asiat toisaalta uuvuttavat helpommin ja toisaalta innostavat enemmän.

Tätä ei tarvitse Salmela-Aron mukaan nähdä ongelmana. Kysymys on asian tiedostamisesta ja siihen reagoimisesta eli työtehtävien räätälöimisestä uudenlaiseen elämänkulkuun.

– Ihminen on kokonaisuus. Se tulisi nähdä resurssina, ei haasteena. Pitäisi nähdä, että yksityiselämässä oppii paljon taitoja, joita voi hyödyntää töissä ja päinvastoin.

Palveleva johtaja huomioi työtekijän elämänkulun

Eräs tapa ottaa elämänkulku paremmin huomioon olisi Salmela-Aron mukaan palvelevan johtamisen malli. Palveleva johtaja huomioi työtekijän elämänkulun.

Erilainen ikärasismi ja tietynlainen tasapäistäminen sen sijaan lannistavat: jos kaikkien odotetaan motivoituvan niistä asioista, joista vaikkapa 30-vuotias sinkkupomo motivoituu, tilanne ei ole hyvä.

– Hyvässä työpaikassa on eri-ikäisiä ja eri elämänkulun vaiheessa olevia ihmisiä ja se tulee nähdä rikkautena eikä uhkana. Työpaikat tulee luoda inhimillisiksi, ei niin, että viestitetään, että ihmiset ovat kyllä aina vaihdettavissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla