Jos ajattelee, että hyvinvointiyhteiskunta pelastaa, ei välttämättä tule keränneeksi pahan päivän varalle puskuria.
Jos ajattelee, että hyvinvointiyhteiskunta pelastaa, ei välttämättä tule keränneeksi pahan päivän varalle puskuria.

Monet nuoret aikuiset sanovat, etteivät säästä, koska ylimääräistä ei ole. Laura ja Stella kertovat, kuinka ovat onnistuneet kartuttamaan varallisuuttaan parikymppisestä lähtien.

Vuonna 2010 helsinkiläinen Laura Ekholm oli 19-vuotias ylioppilas, joka oli juuri muuttanut pois kotoa. Laura piti välivuotta ja työskenteli tavaratalon alusvaatemyyjänä. Työstä sai ihan mukavasti palkkaa. Pankkineuvoja otti Lauraan yhteyttä ja pyysi käymään, jotta he voisivat yhdessä käydä hänen raha-asioitaan läpi. Lauralle ehdotettiin, että hän laittaisi silloin tällöin vähän rahaa säästöön rahastoihin.

– Nyt kymmenen vuotta myöhemmin minun pitää ihan kiittää skarppia pankin neuvojaa. Hän otti minut, parikymppisen naisen, tosissaan ja suhtautui kuin aikuiseen ihmiseen.

Vielä kymmenen vuotta sitten säästämisestä saati sijoittamisesta ei puhuttu julkisuudessa samalla tavalla kuin nyt. Sittemmin etenkin naisille suunnatuista talousoppaista on tullut jo suorastaan trendi. Ilman juttuhetkeä pankissa rahastosäästäminen tuskin olisi tullut Lauralle edes mieleen; kotona ei ollut juurikaan puhuttu rahasta, ja vanhemmat olivat antaneet sitä Lauralle lähinnä tarpeeseen. Hänellä ei ollut koskaan ollut edes kuukausirahaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Olen kuitenkin ollut luonteeltani aina vähän pihi, Laura kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Laura Ekholm, 29,  työskentelee asiantuntijatehtävissä valtionhallinnossa. Hän aloitti säästämisen heti lukion jälkeen.
Laura Ekholm, 29, työskentelee asiantuntijatehtävissä valtionhallinnossa. Hän aloitti säästämisen heti lukion jälkeen.

Harvinainen tapaus

Vaikka säästämisestä ja sijoittamisesta puhutaankin nykyään jo enemmän, alle 25-vuotiaista joka kolmas ei säästä ollenkaan, selviää LähiTapiolan tutkimuksesta. Enimmäkseen tämä johtuu siitä, ettei nuorilla aikuisilla juuri ole ylimääräistä.

– Tämä ei ole kauhean yllättävää, sanoo yksityistalouden ekonomisti Hannu Nummiaro LähiTapiolasta.

Taloustieteessä puhutaan tyypillisestä elinkaarimallista, jolla kuvataan ihmisten rahankäyttöä ja säästöjä. Elinkaaren alkupäässä opiskeluaikana säästöt ovat usein jopa negatiiviset, kun ihmiset elävät opintolainalla. Työelämän alettua laina maksetaan ja rahaa alkaa kertyä säästöön. Eläkkeellä säästöjä taas aletaan syödä.

Toisin kuin klassisessa elinkaarimallissa, Laura säästi läpi opiskeluvuotensa. Kun hän sai opiskelupaikan Helsingin yliopistosta, hän jatkoi töiden tekemistä opintojen ohessa. Aluksi Laura laittoi vuodessa noin 500–1000 euroa matalariskisiin rahastoihin. Laura ajatteli, että summaa voisi kerryttää asunnon ostamista varten. Vuosien varrella rahat ovat tuottaneet hyvin.

Rahaa myös jäi säästöön, sillä opiskelijana Laura eli säästeliäästi. Hän ei käynyt erityisemmin opiskelija­bileissä, vaan keskittyi opiskeluun ja työntekoon.

– Tuntui tärkeältä kerätä työkokemusta, jotta saisin valmistuttuani töitä.

Kuutisen vuotta sitten pankki otti jälleen yhteyttä ja ehdotti, että Laura aloittaisi kuukausisäästämisen rahastoihin. Ensin hän alkoi säästää 50 euroa kuussa. Pikkuhiljaa summa kasvoi 70 euroon, sitten sataan euroon, kun Laura huomasi, että rahaa on helppo jättää säästöön.

Hannu Nummiaron mukaan elinkaarimalli ei toteudu nykyään enää samalla tavalla kuin aiemmin. Työ­urat ovat rikkonaisempia, eikä säästöön välttämättä jää rahaa.

Samaan aikaan kuitenkin velkaa on helpompi saada kuin koskaan aiemmin, mikä näkyy maksuhäiriömerkinnöissä. Sellainen oli vuoden 2019 lopussa jo 386 700 henkilöllä.

– Kulutusyhteiskunta, luottoyhteiskunta ja hyvinvointiyhteiskunta liittyvät toisiinsa. Jos ajattelee, että hyvinvointiyhteiskunta pelastaa, ei välttämättä tule keränneeksi pahan päivän varalle puskuria samalla tavalla kuin ihmiset tekivät vielä sotien jälkeen.

Säästää kannattaisi etenkin talouden nousukaudella, kun tulot nousevat. LähiTapiolan tilaston mukaan Suomessa säästämisaste on kuitenkin laskenut vuodesta 2010 lähtien; vaikka rahasta ja säästämisestä puhutaan julkisuudessa yhä enemmän, se ei näy ihmisen tileillä.

– Koronakriisi saattaa muuttaa tilannetta, kun ihmiset huomaavat, että puskuria voi oikeasti tarvita.

Katse elämäntyyliin

Laura painottaa, että myös olosuhteet ovat auttaneet häntä säästämisessä. Hän asui opiskeluajan poikaystävänsä kanssa kaupungin vuokra-asunnossa. Vaatteet ja huonekalut he pyrkivät hankkimaan aina käytettyinä – vuosien varrella tästä on syntynyt suuret säästöt. Lauralla on kova lentopelko, joten he eivät ole puolisonsa kanssa matkustelleet juurikaan. Nelisen vuotta sitten pari vaihtoi ruokavalionsa kasvispainotteiseen.

– Huomasin, että siinäkin säästää rahaa. Liha on kallista, Laura sanoo.

Laura budjetoi joka kuukausi itselleen myös hupi­rahaa, joka tekee elämästä kivaa. Sillä hän syö ulkona tai käy kahvilla.

– Rakastan kuitenkin kirppisshoppailua, ja siihen minulla uppoaa paljon rahaa.

Laura ei halua antaa mitään säästövinkkejä siitä, miten rahaa jää, jos vaikka vaihtaa take away -kahvin kotona keitettyyn. Hänelle paras säästövinkki on ollut vain se, että aloittaa rahastosäästämisen.

Kun Laura jokin aika sitten valmistui, hän sai asiantuntijahomman valtionhallinnolta ja 3 000 euron bruttopalkan. Siitä menee nykyään 350 euroa säästöön rahastoihin. Hän on laskenut, että säästöön on kymmenessä vuodessa kertynyt 20 000 euroa. Säästötilillään hän pyrkii pitämään noin kolmen kuukauden palkkaa, muuten säästöt ovat rahastosijoituksissa.

– Ne ovat sitä varten, jos joudun työttömäksi tai sairastun pahasti.

Suoria osakesijoituksia hän ei aio tehdä ainakaan tällä hetkellä.

– Ajattelen, että osakkeet ovat vähän kuin koira. Jos niitä hankkii, pitää olla sitoutunut pitämään huolta omistuksistaan.

Laura osti muutama vuosi sitten puolisonsa kanssa asunnon, missä auttoi Lauran saama perintö. Suurta säästökohdetta ei tällä hetkellä ole. Ennemminkin hän säästää sitä varten, että tulevaisuudessa voisi pitää saman elintason kuin nyt.

Palkkapäivä – ostospäivä?

Hannu Nummiaron mukaan talouden tasapaino saattaa häiriintyä erityisesti kahdessa elämän taitekohdassa: Kun nuori muuttaa omilleen ja omasta taloudesta täytyy ottaa itse vastuu. Tai eläkkeellä, jolloin tulot putoavat eikä menoja saa heti tasapainotettua.

– Jos haluaisi tasata koko elinkaaren kulutuksen, työaikana pitäisi säästää 10 prosenttia tuloista.

Hannu Nummiaro näkee samanlaista kahtiajakautuneisuutta taloudessa kuin liikunnassa: on fitness-ihmiset ja huonokuntoiset sohvaperunat.

– Samalla tavalla on ne, joilla on maksuhäiriömerkintä ja toiset taas ovat taloudellista riippumattomuutta tavoittelevia firettäjiä.

Fire tulee sanoista financial independence, retire early eli taloudellisen itsenäisyyden avulla eläkkeelle aikaisin.

Stella Vaccari, 22, ei ole firettäjä, mutta rahankäytön suhteen hän olisi ennemminkin fitness-urheilija kuin sohvaperuna. Stella valmistui Lahden ammattikorkeakoulusta viime joulukuussa. Työharjoittelunsa päätteeksi hän sai vakituisen työpaikan johdon assistenttina. Stella teki niin hyvää jälkeä, että hänen pomonsa suositteli häntä osa-aikaiseksi myös toiseen, vastaavaa kokemusta vaativaan viestintätyöhön.

Niinpä Stella aloitti päivätöidensä lisäksi iltatyöt, joita hän tekee noin 25 tuntia kuussa yrittäjänä.

Suurin motivaatio kakkostyön tekemiseen on se, että ylimääräiset tulot mahdollistavat suuret kuukausisäästöt. Kakkosduunin avulla hän pääsee myös verkostoitumaan ja oppimaan yrittäjyydestä.

– Kimmoke säästämiseen syntyi viimeisenä opiskeluvuotena. Mietin elämäni unelmia ja tavoitteita ja tajusin, että päästäkseni niihin minun pitää suunnitella ja kehittää talouttani.

Systemaattisen säästämisen Stella aloitti heti ensimmäisestä palkastaan.

– Palkkapäivä ei tarkoita minulle ostospäivää. Päinvastoin aloitan kuukauden tekemällä budjetin Exceliin.

Stella Vaccari, 22, työskentelee johdon assistenttina. Hän aloitti säästämisen heti ensimmäisestä palkastaan.
Stella Vaccari, 22, työskentelee johdon assistenttina. Hän aloitti säästämisen heti ensimmäisestä palkastaan.

Stellan lähitulevaisuuden tavoitteisiin kuuluvat asunnon ostaminen pääkaupunkiseudulta, pitkä ulkomaanmatka ja sijoitusten kasvattaminen. Pitkän tähtäimen säästösyitä hänelle taas on mahdollinen perheen perustaminen. Stella haluaa saavuttaa elämässään tilanteen, jossa säästöt tuovat mielenrauhaa ja vapautta.

Stella on huomannut pitävänsä tulojen ja menojen kategorisoimisesta. Kun palkka tulee tilille, siitä lähtee automaattisesti leijonanosa heti eri tileille: Asp-tilille, arvo-osuustilille, osakesäästötilille, puskuritilille ja lomatilille. Jäljelle jäävän rahan hän voi käyttää elämiseen ilman, että siitä tarvitsee säästellä enää mitään. Stella on nimennyt verkkopankissaan tilinsä houkutteleviksi. Kun Lomamatkakassan summa kasvaa, tuleva lomamatka – sitten joskus – tuntuu konkreettisemmalta. Stella on saanut säästettyä alle vuodessa jo kymppitonnin verran.

Tarvitsetko – vai haluatko?

Stella on saanut monet ystävänsäkin kiinnostumaan rahasta, ja hän on jakanut Excel-pohjiaan myös ystävilleen. Stella kannustaa kuitenkin kaikkia tekemään yksilöllisen säästösuunnitelman; sellaisen, joka toimii juuri omalla kohdalla.

– Säästämistä ja sijoittamista voi nykyään opiskella helposti. Netti ja kirjasto ovat pullollaan ilmaista tietoa. On blogeja, podcasteja tai e-kirjoja.

Stella on myös käynyt erilaisissa sijoitustapahtumissa ja saanut sitä kautta itselleen sijoitusystävän.

– Tekstailemme sijoituksista ja linkkailemme toisillemme sijoitusuutisia.

Stella ymmärtää hyvin, että säästäminen voi olla joskus vaikeaa, kun ympäristö kannustaa kuluttamaan. Pelkkä Instagramin selailukin synnyttää haluja, kun näkee, mitä kaikkea muillakin on. Mutta siksi säästämisestä kannattaakin puhua: se on hyvä muistutus siitä, ettei kaikkea tarvitse kuluttaa heti. Hannu Nummiaro on samaa mieltä.

– Jos ennen säästettiin unelmiin, niin nyt pitäisi elää sitä unelmaelämää heti, hän tiivistää.

Vierailija

Fiksua säästää rahaa, kun siihen on mahdollisuus. Aina pitäisi myös muistaa myös avioehto, tai avoliitossa keskinäinen sopimus rahankäytöstä. Mikäli toinen panostaa enemmän, hänellä on parisuhteen päättyessä myös oikeus saada osituksessa enemmän. Tuntuu niin väärältä, jos säästäväinen nuori nainen uhraa säästönsä Kodin rakentamiseen ja eron hetkellä mies saa puolet yhteisestä omaisuudesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla