Kuvat
Sanoma-arkisto
Vuonna 1949 oli paha lakkovuosi: Kemissä kuoli kaksi työläistä poliisin ampumina.
Vuonna 1949 oli paha lakkovuosi: Kemissä kuoli kaksi työläistä poliisin ampumina.

Työelämän asiantuntija rauhoittelee syksyn poliittisista tunnelmista ahdistuneita: ennenkin on selvitty.

Onpa synkkä ja raskas syksy. Ensin tuli Postin lakko, sitten se loppui, sitten tuli hallituskriisi – Sirpaa ja Anttia lakoaa kuin heinää, mutta lakkoja vain tulee lisää.

Herää kysymyksiä: Miksi tämä on tällaista? Mitä siellä työmarkkinaneuvotteluissa on meneillään? Millaiset työehdot työnantajalle kelpaisivat?

Elinkeinoelämän Keskusliitto ei halunnut vastata tällaisiin huolestuneisiin kysymyksiin kesken neuvotteluiden, mutta työelämän tutkija Markku Sippola lupaa koettaa arvioida, mistä on kyse.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Liittoni neuvotteluista tihkuu inhottavia tietoja: työnantaja vaatii nollakorotuksia, lyhyempiä lomia ja loppiaista työpäiväksi. Onko TES-neuvotteluissa entistä härskimpi ilmapiiri?

Ei tämä poikkeuksellista ole! Vaikka kieltämättä työnantaja- ja työntekijäpuolen vaatimukset ovat nyt kaukana toisistaan. Kovimmat taistot Suomessa käytiin ennen sotia ja sotien välillä. Silloin taisteltiin ammattiliitoille oikeus toimia sopimusosapuolena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Työnantajapuolen mielestä globaalius tekee sen, että työehdoista ei voi enää sopia keskitetysti.”

Sotien jälkeen rakennettiin monta vuosikymmentä luottamusta työntekijä- ja työnantajapuolen välille. Työnantaja oli aloitteentekijänä esimerkiksi tupo-neuvotteluihin; silloin haluttiin eheyttää yhteiskuntaa ja saada inflaatio kuriin.

Luottamus alkoi rapautua 2000-luvun taitteessa. Syytä voi etsiä globalisaatiosta. Työnantajapuolen mielestä globaali pelikenttä tekee sen, että työehdoista ei voi enää sopia keskitetysti. Työtä pitäisi voida teettää joustavammin, jotta yritykset säilyisivät kannattavina.

Millainen olisi työnantajapuolen toiveiden Suomi? Olisiko meillä yhtä kilpailukykyinen palkkataso kuin Bangladeshissa?

Varmasti tavoite on teettää työtä entistä halvemmalla, mutta halutaanko Suomesta se maailman halvin paikka  – en osaa sanoa. Riippuu siitä, millaista talouspoliittista linjaa painotetaan. Nyt luotetaan laajalti uusklassiseen taloustieteeseen ja siihen, että matalat palkat nostavat työllisyyttä.

Yksittäisen yrityksen näkökulmasta mahdollisimman matalat palkat ovatkin hyvä asia. Mutta kansantaloudessa sama ei toimi vaan alkaa tuottaa ongelmia – näin on arvioitu OECD:n tuoreissa raporteissa. Palkkajakauman matalassa päässä oleminen muun muassa stimuloi tehotonta työskentelyä.

EK:n puheenjohtaja Pekka Lundmark haluaisi rajoittaa lakko-oikeutta. Mitä hän meinaa?

Varmaankin EK haluaisi, että laittomasta lakosta – esimerkiksi tukilakosta, johon ryhdytään, vaikka oma työehtosopimus on voimassa – sakotettaisiin nykyistä enemmän. Nytkin siitä rapsahtavat sakot, mutta ne eivät ole estäneet tukilakkoja.

Sari Sairaanhoitajan muinaisia palkankorotuksia syytetään aina siitä, että työnantajapuoli vetää nykyään tiukkaa linjaa. Onko sairaanhoitajilla siis liian kovat palkat?

On loputon suo arvottaa, kuka ansaitsee eniten palkkaa: kenen työ on arvokkainta ja tuottavinta. Yhteiskunnallisessa palkanjaossa taustalla on se ajatus, että vientialoista saadaan lisäarvoa, ja sitä jaetaan niin, että myös julkiselle sektorille saadaan säädylliset palkat. Viime kaudella vientialat määrittelivät aika tarkalleen sen, millaisia palkankorotuksia sairaanhoitajille maksettiin. Mutta pitääkö sen mennä niin päin – onko järkeä rinnastaa näin eri tavalla arvokkaita töitä?

”On loputon suo arvottaa, kuka ansaitsee eniten palkkaa.”

Meidän täytyisi miettiä palkkausta ja sen jakautumista kokonaan uudelleen yhteiskunnallisena kysymyksenä. Jos vaikkapa lähihoitajan palkka näyttää siltä, että työtä ei arvosteta, ei riitä pian hoitajiakaan.

Olen tässä kikytellyt, mutta kuulemma siitä ovat hyötyneet enemmän osakkeenomistajat kuin yritysten kilpailukyky. Miksi tässä kävi näin?

Koska rahalle saa paremmat tuotot finanssimarkkinoilla kuin tuotantopuolella. Tämä on nykyaikaa ja finanssikapitalismia: tuotekehitykseen ei oikeastaan kannata investoida. Sama ilmiö on taustalla siinäkin, että keskiluokka tulee USA:ssa yhä huonommin toimeen palkallaan. Työntekijä ei saa yritysten tuloista enää yhtä isoa siivua kuin ennen.

EK kyllä laski, että kikyt ovat tuoneet lisää työpaikkoja, että ehkäpä niistä on ollut hyötyäkin. Tosin talouden nousukausi on varmasti ollut suurempi syy parempaan työllisyyteen.

Tutkijoiden kesken ollaan muuten yksimielisiä siitä, että kiky-talkoiden palkanalennukset ja työehtojen heikennykset osuivat kovimmin naisvaltaisille aloille.

Saadaanko TES-kierroksella sopu aikaan? Onko katastrofimielialaan syytä?

En näe syytä katastrofimielialaan, ainakaan täältä ulkopuolelta katsottuna. Kukaan ei vähästä lakkoile, vaan se on viimeinen keino – joten neuvottelut todella ovat jumissa. Silti: tilanne oli mielestäni pahempi vuosina 2015–2016, kun tulivat pakkolait ja pääministeri Sipilä vetosi kansaan.

Luotan viisaisiin neuvottelijoihin. Molemmilla puolilla on kokeneita kettuja, jotka osaavat arvioida tavoitteitaan myös vastapuolen kannalta. Vuosikymmenien ajan on tehty hyviä päätöksiä ja onnistuttu pelastamaan yhteiskuntarauha, joten eiköhän se onnistu nytkin.

Vierailija

Sairaanhoitajat saavat Suomessa ALA-ARVOISEN HUONOA palkkaa ja heillä ON VASTUUTA enemmän kuin muissa Länsi-Euroopan maissa työtään tekevillä.
Summa summarum; itse havahduin näihin epäkohtiin työskenneltyäni kyseisessä ammatissa sekä Suomessa ja ulkomailla, vain tajutakseni, etten aio tehdä tuota raskasta työtä enää milloinkaan!
Suosittelen samaa ihan jokaiselle Suomessa työskentelevälle sairaanhoitajalle.

Vierailija

35 vuotta hoitajana,en suosittele kenellekkään,vastuu ja palkka eivät kohtaa,poliisit ovat saaneet palkkansa nousemaan,hoitajat eivät.Opiskelkaa ihan jotain muuta kuin hoitoalaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla