Saara Kankaanrinta teki ympäristötyötä jo ennen kuin tapasi puolisonsa Ilkka Herlinin.
Saara Kankaanrinta teki ympäristötyötä jo ennen kuin tapasi puolisonsa Ilkka Herlinin.

Saara Kankaanrinta unelmoi siitä, että hänen lapsenlapsensa saavat aikanaan uida puhtaassa Itämeressä. Juttusarjassa eri alojen huippunaiset kertovat ajankäytöstään ja valinnoistaan työssä ja arjessa.

Onko tänään sinilevää? Saadaanko mennä uimaan?

Ympäristövaikuttaja Saara Kankaanrinnan, 41, ja hänen miehensä Ilkka Herlinin, 60, kolmilapsisessa perheessä toistuvat kesäisin samat kysymykset päivästä toiseen.

Kysymys vihlaisee Saaran sielua joka kerta. Heidän lapsensa ovat sukupolvea, joka ei tiedä paremmasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hangossa asuva Saara on omistanut elämänsä sille, ettei hänen mahdollisten lastenlastensa tarvitsisi enää murehtia levätilannetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Tavoitteeni on, että tulevien sukupolvien mielestä ajatus uimakelvottomasta Itämerestä tuntuu absurdilta, Saara sanoo.

Puhdas Itämeri ei ole Saaran ainoa tavoite. Työlistalla ovat myös ilmastonmuutoksen ja sukupuuttoaallon pysäyttäminen sekä kestävän ruoantuotannon kehittäminen. Saaran tavoitteet – tai unelmat, joiksi hän niitä itse mieluummin kutsuu – voivat kuulostaa äkkiseltään mahdottomilta. Itämeri on maailman saastunein meri ja ilmastonmuutos maailmanlaajuinen ongelma. Suuretkaan ongelmat eivät kuitenkaan tunnu Saarasta lamauttavilta.

– Nythän meillä on pakko käsillä. Olen myös aina ollut sitä mieltä, että tavoitteet tuleekin asettaa riittävän korkealle. Mitä vaikeampi tehtävä on, sitä enemmän se saa minut paiskimaan töitä sen eteen.

Saaralla on suomalaisessa mittakaavassa poikkeuksellinen mahdollisuus tarttua näin valtaviin haasteisiin, sillä hänen miehensä Ilkka on Cargotecin suuromistaja ja yksi Suomen varakkaimmista henkilöistä. Perhe on taloudellisesti riippumaton.

Saara ja Ilkka ovat perustaneet yhdessä Elävä Itämeri -säätiön sekä kaksi muuta yritystä: Soilfood Oy:n ja Q Power Oy:n. Soilfood jalostaa teollisuuden sivuvirroista tuotteita maatalouteen lannoitteiksi, ja Q Power on start up, joka kehittää uusiutuvia energiamuotoja. Pariskunnasta on tärkeää käyttää varallisuuttaan juuri ympäristön hyväksi.

– Olen useamman kerran kuullut ihmisten sanovan, etteivät tekisi lainkaan töitä, jos heillä olisi riittävästi rahaa olla tekemättä. Uskon, että harva lopulta toimisi niin. Elämän merkityksellisyys syntyy lopulta ihan muusta kuin siitä, että on koko ajan mahdollisimman kivaa tai lomaa. Taloudellinen riippumattomuus velvoittaa minut käyttämään aikaani maailman parantamiseksi.

Tavoitteet: ”Toivo auttaa kestämään”

”Meri on liikuttanut minua syvästi siitä lähtien, kun muutin Joensuusta Helsinkiin, jonka rannoilta näkyy avoin horisontti. Vaikka olen varttunut sisämaassa Joensuussa, meren äärellä tunnen olevani kotonani.

Pääsin yliopistoon ensin opiskelemaan matematiikkaa, mutta lähdin opiskelemaan poliittista historiaa ja ympäristöpolitiikkaa. Itämeren suojelutyötä olen tehnyt siitä lähtien, kun pääsin valmistumiseni jälkeen töihin John Nurmisen Säätiöön.

Työskentelin säätiössä yhteiskuntasuhde- ja viestintäjohtajana, ja tapasimme Ilkan kanssa ensimmäistä kertaa hieman epäromanttisissa merkeissä pietarilaisella jätevedenpuhdistamolla.

Nyt olemme tehneet Itämeri-työtä yhdessä 14 vuotta. Työskentelen hallituksen puheenjohtajana perustamassamme Elävä Itämeri -säätiössä ja lisäksi istun kahden muun perustamamme yrityksen hallituksessa.

Työni on päätösten tekemistä ja vastuunkantamista, lisäksi teen paljon myös esimiestyötä. Ajatustapani on ratkaisuhakuinen ja varmaan ärsyttävyyteen asti periksiantamaton. Ajattelen, ettei asioita ole järkeä tehdä puolivillaisesti.

Minun on uskottava siihen, että asioiden muuttaminen on mahdollista. Tämä ajatus myös auttaa kestämään nykymaailman menoa. Minun on pakko valita toivo jo lasteni tähden, koska ilman sitä elämässä ei ole mitään järkeä.” 

Saara Kankaanrinta asuu perheineen Hangossa. Perhe halusi luonnon ja meren läheisyyteen.
Saara Kankaanrinta asuu perheineen Hangossa. Perhe halusi luonnon ja meren läheisyyteen.

Työpäivä: ”Työtunteja ei lasketa”

”Työnkuvani on lavea, eikä yksikään työpäiväni ole samanlainen. Ajattelen itseäni ennen kaikkea kokonaisuuksien hahmottajana, hankkeiden käynnistäjänä ja oikeiden ihmisten yhteensaattajana. Teen tiivistä yhteistyötä niin eri alojen tutkijoiden kuin maanviljelijöiden tai päättäjien kanssa. Minulle on samantekevää, istuuko neuvottelupöydässä Venäjän presidentti tai kiinalainen tutkija, kunhan asiat etenevät oikeaan suuntaan.

Asumme Hangossa, ja mahdollisuuksien mukaan teen töitä kotoa käsin, mutta joudun väkisinkin autoilemaan töiden vuoksi usein Paraisille ja pääkaupunkiseudulle.

Haluan olla työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden saatavilla myös virka-ajan ulkopuolella. Se on minulle kuitenkin luontevaa, koska kasvoin Joensuussa yrittäjäperheessä, enkä ole koskaan elänyt muunlaista arkea. Opin jo kotona siihen, ettei työtunteja lasketa.

Toisaalta olen tiukka siitä, että perhe saa eniten aikaani, enkä siksi käytä aikaani turhaan.

Tunnen olevani todella etuoikeutettu, kun saan ilman taloudellisia paineita käyttää kaiken työaikani asioihin, jotka ovat minulle merkityksellisiä.

Sain ympäristöherätykseni parikymppisenä, kun luin Rachel Carsonin kulttiteoksen Äänetön kevät, jossa hän kirjoittaa ympäristömyrkkyjen haitoista. Olen työni kautta tullut todella tietoiseksi myös ympäristön ja etenkin maaperän mikrobien vaikutuksesta luonnon monimuotoisuudelle ja terveydellemme. Olemme monessa mielessä riippuvaisia luonnon monimuotoisuudesta. Sairastumme, jos emme altistu riittävän paljon hyville mikrobeille tai saa riittävästi ravinteita ruoasta. Jos maaperä köyhtyy, se vapauttaa ilmakehään hiiltä, jolloin ilmastonmuutos kiihtyy. Köyhässä maaperässä kasvavissa kasveissa ei liioin ole kunnolla ravinteita.

Luonnon monimuotoisuuden katoaminen on sata kertaa vakavampi uhka kuin yksikään finanssikriisi. Miksei siitä pidetä hätäkokousta?”

Arki: ”Muuttuva dominoviritys”

”Muutimme pääkaupunkiseudulta Hankoon pari vuotta sitten voidaksemme olla lähempänä merta ja metsää. Pienen kaupungin arki ja kiinteä luontosuhde tuntuivat tärkeiltä vaiheessa, jossa lapset rakentavat ymmärrystään elämästä.

Kun kotona on kolme lasta ja kaksi koiraa, on arkemme aikamoista aikatauluttamista. Merkkaamme menomme aikakauslehden välistä nappaamaani haitarimaiseen seinäkalenteriin, joka kulkee aina mukanani. Se on perinteistä almanakkaa kätevämpi, koska siitä hahmottaa kerralla helposti useamman kuukauden menot. Kalenterirallimme monien organisaatioiden ja viiden henkilön menojen kanssa muistuttaa dominoviritystä, joka muuttuu joka viikko. Siihen on ollut pakko tottua.

Meillä on hyvät rutiinit, joiden ansiosta arki yleensä rullaa. Pidämme esimerkiksi lasten harrastuskassit koko ajan pakattuina niin, ettei kamppeiden etsimiseen ja pakkaamiseen mene aikaa. Välillä olen silti mestari sähläämään. Vähän aikaa sitten Prisman parkkipaikalla lukitsin auton, mutta jätin avaimet sisälle.”

Stressinhallinta: ”Fileointi rentouttaa”

”Kestän melko hyvin lapsiperheen aikataulurumbaa ja työn hektisyyttä, eivätkä suuretkaan työprojektit juuri kuormita minua. Olen kuitenkin herkkä ja aistin ihmisten ja perheenjäsenteni tunteita vahvasti. Se on etu asioiden sujumiselle, mutta ei kaikkein helpoin piirre itselleni.

Omasta fyysisestä hyvinvoinnistani voisin pitää parempaa huolta, mutta aikani ei yksinkertaisesti riitä ihan kaikkeen. Pitäisi urheilla, mutta olen joutunut tinkimään siitä. Arkiliikunnan varassa siis mennään.

Vaalin lasten unta, mutta välillä teen itse töitä aivan liian myöhään. Menen kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa ja kuittaan univelat. Ennen sitä luemme yhdessä pitkän iltasadun. Se on päivän paras hetki kaikille meistä.

Tajusin äskettäin, että rentoudun myös fileoidessani kalaa. Se on palkitsevaa käsillä tekemistä. Opettelin fileoinnin taidon teininä Joensuussa, kun lähetin isän pilkille, ja hän toi mukanaan hirveän kasan ahvenia. Tein 128 filettä, ja lopussa homma alkoi jo sujua.

Ruoalla on tärkeä merkitys jaksamiselleni. Samalla ruoka aiheuttaa syyllisyyttä, koska ravitsemus on välillä retuperällä. Tehosekoitin on omatuntomme ja arkemme pelastus, koska smoothieihin saa tungettua uskomattoman määrän marjoja ja kasviksia.

Syömme paljon Ilkan pyytämää riistaa ja kalaa. Viimeksi paistoin pannulla voissa särki-, ahven- ja säynefileitä – ja hyvää oli. Suosin luomua aina, kun se on mahdollista. Lastemme mielestä on noloa, ettemme kasvata pihallamme omia vihanneksiamme. Ensi vuonna yritämme tehdä parannuksen tällä saralla.

Projektinani on myös kokata enemmän kasvisruokaa. Linssikeitto on kiireisen päivän bravuurini. Teen sen tomaattipohjaan ja lisään keittoon reippaasti oliiviöljyä. Kutsun sitä hyvän mielen keitoksi, koska lapset ovat aina soppaa syötyään loppupäivän hyvällä tuulella.”

Saara harrastaa purjehdusta H-veneellä. Elokuussa hän avasi kuutosveneiden MM-kilpailut Hangossa.
Saara harrastaa purjehdusta H-veneellä. Elokuussa hän avasi kuutosveneiden MM-kilpailut Hangossa.

Perheaika: ”Jompikumpi on aina kotona”

”Haluamme viettää mahdollisimman paljon aikaa perheenä. Vaikka teemme paljon töitä, jompikumpi meistä vie lapset aina aamulla kouluun tai päiväkotiin ja hakee iltapäivällä kotiin. Jaamme myös iltariennot siten, että jompikumpi meistä on kotona lasten kanssa.

Meillä käy siivooja, ja isovanhemmat auttavat tarvittaessa. Koska olemme itse itsemme työnantajia, meidän on kyettävä järjestämään arkemme niin, että meillä on aikaa omille lapsillemme. Muuten olemme epäonnistuneet arvojemme mukaisessa elämässä.

On suuri rikkaus, että jaamme Ilkan kanssa samanlaisen maailmankatsomuksen ja voimme tehdä töitä yhdessä. Se on aikuisten aikaa, koska saamme olla molemmille tärkeiden asioiden parissa, ja näemme toistemme parhaat puolet muuallakin kuin kotona. Rakkaus on koko paletin kantava voima.

Perhe- ja työaika lomittuvat meillä vääjäämättä toisiinsa, ja lapset kulkevat jonkin verran mukana työriennoissamme. Hienointa on silloin, kun lapset ovat aktiivisesti mukana töissämme eivätkä vain roiku pakon sanelemina perässä.

Kun esimerkiksi kesän alussa juhlimme omistamamme Gullkronan vierasvenesataman avajaisia, lapsemme avasivat sataman yhdessä ystäviemme lasten kanssa.

Ostimme Gullkronan saaren osittain siksi, että halusimme säilyttää kulttuurihistoriallisesti arvokkaan saaristolaismiljöön myös jälkipolville. Oli myös symbolisessa mielessä hienoa, että uusi sukupolvi avasi vanhan sataman uudestaan.”

Loma: ”Kesälomaa pidin viisi päivää”

”Kesät ovat työssämme usein kiireistä aikaa, emmekä ehdi juuri lomailemaan. Tänä vuonna pidin muutaman päivän pätkissä lomaa pitkin kesää.

Olemme yrittäneet vähentää lentämistä ja harrastaa entistä enemmän lähimatkailua. Olen aivan rakastunut H-veneeseen, jolla voi keskittyä pelkkään purjehdukseen ja tehdä pieniä retkiä. Matkailu avartaa, mutta aina ei tarvitse matkustaa kauas. Junamatka Pietariin tai Lappiin voi olla aivan yhtä elämyksellinen vaihtoehto. Kauemmaksi matkustaminen tuntuu arvokkaammalta, kun sen tekee harvemmin. Jokainen ympäristön eteen tehty teko on merkityksellinen.” 

  1. Oletko mieluummin pidetty vai arvostettu? ”En usko, että huipputyötäkään voi arvostaa, jos tekijä on kusipää. ”
  2. Lounas työpisteellä vai ravintolassa? ”Olen hyvä tekemään ruokaa nahistuneista vihanneslaatikon löydöistä tai muusta melkein-hävikistä.”
  3. Oletko aamu- vai iltaihminen? ”Keskityn parhaiten illalla, mutta heräämme lomillakin seitsemän maissa. Lauantaiaamuisin olemme ehtineet jo paljon yhdeksään mennessä.”
  4. Netflix vai kirja? ”En katso telkkaria. Netflixistä olen katsonut vain Michael Pollanin dokumentit.”

Saaran 24 H

Työt: 8 H

”Tämä on keskiarvo. Päivästä riippuen voin tehdä töitä kellon ympäri tai vain joitakin tunteja.”

Perhe ja ystävät: 8 H

”Ystäville on päivittäin aikaa Whatsappissa, välillä järjestämme kunnon nauruhepuli-illanviettoja.”

Uni: 6–10 H

”Nukun makeasti ja olen nöyrän kiitollinen, ettei minulla ole ollut koskaan vaikeuksia saada unta.”

Vierailija

Olisi hyvä, jos Saara ottaisi vaikka assistentikseen jonkun alan opiskelijan ja maksaisi hänelle palkkaa. Näin hän siirtää osaamistaan nuoremmalle ja työllistäisi yhden ihmisen. Rahasta kun ei ole pula.

Sisältö jatkuu mainoksen alla