Kuvat
Marjon kotialbumi
Marjo ja Jimmi ovat olleet naimisissa pian seitsemän vuotta.
Marjo ja Jimmi ovat olleet naimisissa pian seitsemän vuotta.

Satuhäistä tuttu Marjo Ochieng, 36, on ollut vuosia kotiäitinä Keniassa. Byrokratian vuoksi hän ei ole voinut tehdä siellä oman alansa töitä. – Alussa minulle oli vaikeaa olla miehestäni niin riippuvainen taloudellisesti.

Kaksi matkalaukkua. Sen verran tavaraa Marjo Ochieng otti mukaansa, kun hän seitsemän vuotta sitten muutti Keniaan. Loput tavarat hän oli lahjoittanut Suomessa sukulaisilleen ja ystävilleen.

Marjo oli tuolloin vastavalmistunut kätilö ja 29-vuotias.

Hän oli päätynyt Keniaan ensimmäisen kerran syksyllä 2009 opiskelijavaihdon kautta. Tuolloin hän tapasi baarissa mukavan paikallisen miehen, Jimmin, kun hän oli viettämässä iltaa ystäviensä kanssa Viktoria-järven rannalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensimmäisenä iltana mies jutteli enimmäkseen Marjon miespuolisen ystävän kanssa, mutta hän oli Marjon mukaan avokätinen ja huomaavainen kaikkia suomalaisopiskelijoita kohtaan. Seuraavana päivänä mies vei suomalaiset katsomaan rugby-turnausta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pelin jälkeen Marjo sai oman hetkensä Jimmin kanssa rannalla, jossa he katsoivat auringonlaskua yhdessä. Muutoin he viettivät viikonlopun isolla porukalla.

Kun viikonloppu päättyi ja tiet erosivat, Jimmi soitteli Marjolle joka ilta. He näkivät myös toisiaan uudestaan samassa paikassa.

– Kun palasin Suomeen joulukuussa 2009, jatkoimme yhteydenpitoa internetin ja puhelimen välityksellä. Jimmi työskenteli tuolloin Nokia-Siemensillä ja sai soitella minulle ilmaiseksi.

Seuraavana vuonna Jimmi osti Marjolle yllättäen lentoliput Keniaan. Tuolla reissulla mies kosi Marjoa, joka vastasi kieltävästi. Hän oli juuri eronnut pitkästä parisuhteesta ja kihlaus kenialaisen kanssa tuntui liian nopealta päätökseltä.

Suhde kuitenkin jatkui. Marjo ja kuusi vuotta vanhempi Jimmi deittailivat etänä, kunnes vuonna 2011 Marjo oli valmis vakavaan parisuhteeseen ja he menivät kihloihin.

– Keniassa on tärkeää, että vanhemmat tavataan ennen naimisiinmenoa, joten Jimmi matkusti Suomeen helmikuussa 2012. Hän tapasi vanhempani ja muita perheenjäseniä, ja aloimme suunnitella häitämme. Menimme naimisiin saman vuoden joulukuussa.

Marjo ja Jimmi Ochiengin häistä nähtiin aikoinaan makupaloja myös television Satuhäät-ohjelmassa.
Marjo ja Jimmi Ochiengin häistä nähtiin aikoinaan makupaloja myös television Satuhäät-ohjelmassa.

”Asuinaluetta vartioidaan 24/7”

Tällä hetkellä perhe asuu Sabaki-nimisellä paikkakunnalla. Se on Marjon, 36, mukaan kaukana Nairobin hälystä ja melusta – mutta sopivan matkan päässä miljoonakaupungista, jossa Jimmi käy töissä. Suomeen muuttoa he eivät ole koskaan harkinneetkaan.

Kun hän käy lenkillä saksanpaimenkoiransa Alman kanssa, vastaan tulee usein lehmä- tai vuohilaumoja paimenten kanssa. Eläimet saavat kulkea päivisin vapaana, mutta yöksi ne viedään kotipihoille ja talleihin.

– Kaksikerroksinen kotimme on pienellä, 69 talon asutusalueella, jonka ympärillä on muurit. Asutusalueella on myös 24/7-vartiointi. Alue on lapsiystävällinen ja turvallinen. Lapset voivat mennä keskenään ulos leikkimään kavereidensa kanssa.

Perheen esikoistytär, Lili, syntyi yhdeksän kuukautta Marjon ja Jimmin hääpäivän jälkeen. Reilu vuosi myöhemmin syntyi perheen toinen tytär, Hilla.  Nyt tytöt ovat koulussa.

”Käytössäni on mieheni pankkikortti”

Tähän asti Marjo on ollut kotiäitinä. Pitkän prosessin jälkeen hän on nyt vihdoin saanut lisenssin, joka mahdollistaa hoitoalan töiden tekemisen Keniassa.

– Byrokratian vuoksi en ole vielä voinut aloittaa oman alani töitä. Keniassa voi hakea kaksoiskansalaisuutta seitsemän avioliittovuoden jälkeen, mikä meillä tulee täyteen joulukuussa. Sen jälkeen minun ei tarvitse enää huolehtia muista lupa-asioista ja voin aloittaa oman alani työt.

Elämäänsä Marjo kuvailee tavanomaiseksi lapsiperheen arjeksi sillä erotuksella, että heillä on kotiapulainen. Marjo puhuu lapsilleen suomea, kotiapulainen swahilia ja Jimmi englantia.

Valkoihoisena Marjo herättää kotiseudullaan paljon huomiota. Ihmiset moikkailevat ja tulevat usein juttelemaan. Innokkaimmat pyytävät puhelinnumeroa tai kysyvät, olisiko hänellä tarjota töitä.

– Kotiapulaisemme huolehtii kotimme siisteydestä ja tarvittaessa lapsista sekä ruuanlaitosta. Meille ei ole siis ongelma löytää lastenvahtia, kun haluamme viettää kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa. Kotiapulaisemme on varmasti yksi merkittävä tekijä onnelliseen avioliittoomme, Marjo kertoo.

– Mieheni on myös erittäin perhekeskeinen ja tykkää viettää aikaa lasten kanssa. Kaikki kenialaiset perheenisät eivät ole samanlaisia ja perheissä onkin melko perinteiset roolit. Vaimo hoitaa kodin ja lapset, ja miehen tehtävä on elättää perhe. Me hoidamme kaiken yhdessä. Mutta koska mieheni on töissä pitkiäkin päiviä, koti jää enemmän minun vastuulleni.

Parisuhteen haastavimpana asiana Marjo pitää kahden erilaisen kulttuurin yhteensovittamista. Keniassa mies on perheen pää, ja sen sulattaminen voi olla hänen mukaansa hankalaa itsenäisenä suomalaisena naisena.

Suurin yksittäinen kriisi parisuhteessa koettiin alkuvaiheessa, kun Marjo sulatteli taloudellista riippuvaisuuttaan. Hän elää Keniassa miehensä rahoilla.

– Mieheni elättää perheemme, joten hänellä on viimeinen sana isoista hankinnoista. Minulla on käytössä hänen pankkikorttinsa ja hän maksaa omat ostoksensa puhelimitse. Minulle oli tosin alussa vaikeaa olla miehestäni niin riippuvainen taloudellisesti, mutta mies on käytöksellään saanut sen tuntumaan helpommalta. Emme ole kuitenkaan koskaan riidelleet rahasta.

Marjon ja Jimmin perheessä pelataan myös Afrikan tähteä.
Marjon ja Jimmin perheessä pelataan myös Afrikan tähteä.

Marjo ja Jimmi menivät kihloihin vuonna 2011.
Marjo ja Jimmi menivät kihloihin vuonna 2011.

Jouluvalmisteluihin osallistuu koko perhe.
Jouluvalmisteluihin osallistuu koko perhe.

Safaripalveluita suomalaisille

Seitsemän Kenian-vuoden aikana Marjo on sisustanut heidän kotinsa niin Marimekon kuin Iittalan tavaroilla sekä paikallisilla käsitöillä.

Ulko-ovea koristaa Tervetuloa-kyltti ja pakasteesta löytyy suomalaisten vieraiden tuomaa ruisleipää.

Rovaniemeltä kotoisin oleva Marjo kertoo tekevänsä toisinaan pienimuotoista majoitusbisnestä.

Hän on majoittanut suomalaisia vieraita kotinsa ylimääräisiin huoneisiin sekä kuljettanut heitä Nairobin nähtävyyksissä. Insinöörinä työskentelevä Jimmi puolestaan on vienyt vieraita safarille.

– Oman, kenialaisen lisämausteensa elämäämme tuovat ajoittaiset sähkökatkokset ja veden puute. Keniassa on paljon kuivuutta, joten vettä säännöstellään niin, että joskus saattaa mennä kuukausiin, ettei pääputkista tule vettä. Meillä on takapihalla 2 000 litran vesitankki ja sähköpumppu, joka pumppaa vettä tankista putkistoon. Vesi tilataan pula-aikana tankkiautoilla ja se on tietysti aika kallista.

Paikallinen aikakäsitys ihmetytti alkuun Marjoa. Tapaamisista voi helposti myöhästyä tunnin jos toisenkin, ja kaikki ymmärtävät jos olet myöhässä, hän sanoo.

– Suomalaisena tähän on ollut todella vaikea oppia, mutta nykyään en pahemmin kelloa katsele. Mieheni sanoo, että täällä ajatellaan, että määränpää ei ole se tärkein vaan koko matka. Matkalla voi törmätä tuttuun ja hänen kanssaan kuuluu vaihtaa kuulumisia ja siinähän voi sitten kestää.

Kerro tarinasi

Oletko sinä tehnyt saman kuin Marjo ja muuttanut rakkauden perässä ulkomaille? Miten sitten kävi?

Jos suostut haastateltavaksi omalla nimelläsi ja kasvoillasi, lähetä sähköpostia annakaisa.vaaraniemi(@)sanoma.com.

”Hautajaisissa voi olla bändi tai dj”

”Keniassa on paljon tärkeitä kulttuurillisia rituaaleja sekä juhlia. Eri heimoilla on omat tapansa. Mieheni kuuluu luo-heimoon, jossa esimerkiksi hautajaiset ovat erittäin tärkeät. Niihin liittyy paljon eri rituaaleja.

Luo-heimon vainaja haudataan aina omalle heimomaalle, mutta hänellä täytyy olla maalla talo pystyssä ennen kuin hänet voidaan haudata. Talon ei tarvitse olla kummoinen, mutta vainaja viettää yhden yön tässä kotonaan ennen hautaan laskemista.

Minut tulee siis haudata mieheni heimomaalle, eikä testamenttikaan voi mennä tämän kulttuurin ylitse.

Luo-heimon hautajaisissa on aina avoin arkku. Hautajaisiin kerätään yhdessä rahaa sukulaisilta, perheenjäseniltä, ystäviltä ja tuttavilta. Hautajaisia varten perustetaan komitea, jonka jäsenet huolehtivat hautajaisiin liittyvistä erilaisista tehtävistä.

Kun vainaja on siunattu ja laskettu maahan, alkaa hänen elämänsä juhliminen. Tuo seikka onkin mielestäni todella hienoa kenialaisissa hautajaisissa. Menehtynyttä toki surraan, mutta samalla juhlitaan hänen elämäänsä. Hautajaisissa voi olla bändi tai vähintään siellä on dj soittamassa musiikkia ja ihmiset juhlivat myöhään yöhön tai aamuun saakka.” Marjo Ochieng

Sisältö jatkuu mainoksen alla