Meidän Perhe
Miia toivoo, että rahasta ei tarvitsisi riidellä.
Miia toivoo, että rahasta ei tarvitsisi riidellä.

”Lopulta oivalsimme, mistä oikeasti taistelimme”, kertoo Miia. 

Ekokampaamoyrittäjä Miia, 42, ja myyntiedustaja Toni, 45, asuvat Helsingissä neljän lapsensa kanssa. He kertovat pitkän parisuhteensa kestokiistasta ja siitä, miten se vihdoin saatiin ratkaistua. 

Miia: ”Koin, ettei Toni ymmärtänyt väsymystäni”

”Meillä on ollut koko yhdessäoloajan eli 21 vuotta eri tilit, koska olimme nuoresta saakka tottuneet itsenäiseen rahankäyttöön. Rahasta riitelyä se ei silti ole estänyt.

Toni on aina ollut tarkka rahasta. Minä taas olen impulsiivinen ostaja, joka ei ostohetkellä stressaa mistään. Hurahdan ruokaostoksilla, ja sitten huomaan, että kaappi on täynnä superfoodia, joka on menossa vanhaksi. Kyllähän siitä tulee sanomista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun me menimme yhteen, riitelimme siitä, mihin toinen käytti rahaa. Toni piti minun hyvinvointikurssejani kissanristiäisinä. Minä taas en voinut ymmärtää, kuinka paljon hän laittoi rahaa elokuvien ostoon tai kaiuttimiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lasten ollessa pieniä saatoin suuttua Tonin omista ostoista – minun mielestäni kun rahat olisi pitänyt laittaa yhteiseen kassaan tai lasten menoihin. Väsyneenä otin kaikki itseeni ja yritin puolustaa näkemystäni viimeiseen asti.

”Palkkasin lupaa kysymättä siivoojan.”

Myöhemmin olen tajunnut, että raha ei ollut syy riitoihimme, vaan raha oli riidan väline. Noina aikoina koin, ettei Toni ymmärtänyt väsymystäni. Syytin, ettei hän ota vastuuta kotona ja että minä hoidan kaiken. Palkkasin lupaa kysymättä siivoojan sekä lastenhoitajan ja lopetin Tonin syyttämisen. Se lähensi meitä.

Välillä kuitenkin riitelimme siitä, että laitoin rahaa siivoojaan. Se oli Tonista turhaa. Olin jääräpää, enkä kunnioittanut Tonin mielipidettä, koska siivooja toi apua jaksamiseeni.

Yrittäjäluonteeni on vaikuttanut ajatteluuni rahasta. Eripuraa on tullut, kun Toni on sanonut minun miettivän asioita jatkuvasti rahan kautta. Hän ei ole ehkä ymmärtänyt, että minun on pakko pohtia aina seuraavaa projektia, jotta yritys säilyy elossa. Haluan myös, että työntekijöilläni on hyvät oltavat. Silloin voin itsekin hengittää. Nykyään Toni sanoo ymmärtävänsä, miksi olen tehnyt niin.

”En halua, että lapset kärsivät riidoistamme.”

Suurin toiveeni olisi, että rahasta ei enää tarvitsisi riidellä lainkaan. En halua, että lapset kärsivät siinä sivussa ja oppivat rahasta riitelyn.

Kolmen viime vuoden aikana riitamme ovat onneksi vähentyneet paljon. Olen puhunut Tonille, että emme puhuisi lapsille pessimistisesti rahasta: ettemme sanoisi ääneen pelkojamme, vaan antaisimme uskoa elämään. Olen jättänyt ”Mulla ei ole rahaa” -lauseen pois lapsille puhuttaessa. Jos sanoisin niin koko ajan ääneen, käyttäytyisin sen mukaisesti. En uskaltaisi luoda uutta ja ajatella isommin.

Jos rahaa ei ole, nostan esiin jotakin muuta hyvää – vaikkapa yhdessä leipomisen tai luontoretken. Jos taas raha-asiat ovat kunnossa, haluan opettaa lapset iloitsemaan siitä ja sanomaan onnistumisetkin ääneen.

Toni miettii jo sitäkin, että lapset tarvitsevat taloudellista tukea myös aikuistuttuaan. Minä puolestani ajattelen, että autan heitä sitten niin kuin omat vanhempamme ovat auttaneet meitä: lastenhoidossa ja henkisenä tukena.”

Tämä juttu on Meidän Perhe -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla