Hyvä kalastussää ei katso kalenteria, joten Vilma-Lotta on saanut tottua siihen, että töitä on usein viikonloppuisinkin.
Hyvä kalastussää ei katso kalenteria, joten Vilma-Lotta on saanut tottua siihen, että töitä on usein viikonloppuisinkin.

Kalastaja Vilma-Lotta Tallgren on kutsumusammatissaan, vaikka palkan päättää järvi ja fyysisesti raskasta työtä tehdään usein koiranilmallakin.

Sää oli marraskuisen harmaa. Vihmoiko räntää vasten kasvoja tai tuuliko viiltävästi – sitä Vilma-Lotta Tallgren, 34, ei jälkeenpäin muista. Hän seisoi toppavaatteissa nuottauslautan kannella kolmen kalastajakollegansa kanssa ja oli täpinöissään.

Vilma-Lotta ja kollegat olivat pyytämässä muikkua. Nuotta oli laskettu veteen ja lautta ankkuroitu lähelle rantaa. Kyllä siellä jotain on, Vilma-Lotta näki, kun kone alkoi kiskoa nuottaa lautan luo. Ja kalaa oli paljon: 900 kiloa. Se on ennätyssaalis, jonka Vilma-Lotta on saanut muikkua pyytäessään.

– Mikään ei ole siistimpää kuin saada hyvä saalis. Se onnistumisen tunne, mikä siitä tulee, on tässä työssä ehdottomasti paras juttu. Siinä hetkessä unohtaa kaiken muun – sään, kylmän ja väsymyksen, hän sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hiki valui Vilma-Lotan toppatakin alla, kun hän kauhoi monisataakiloista saalista ylös. Suomalaiset haluavat syödä yhä enemmän kotimaista kalaa, mutta sen pyytäjät ovat vähentyneet. Kalastajien keski-ikä on 50–60 vuotta, eikä ala houkuttele nuoria. Työ on raskasta, ja palkka jää kehnoksi, jos saalista ei tule. Vilma-Lotalle kalastajan työ on kuitenkin intohimo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän työskentelee kisällinä, eli harjoittelevana kalastajana kalastusalan yrityksessä. Useimmiten kaikki työkaverit ovat miehiä, mutta joskus kalan lajittelussa tai pyyntireissuilla on mukana toinenkin naiskalastaja.

– Minuun on suhtauduttu hyvin. Töissä kukaan ei kiinnitä huomiota sukupuoleeni. Enemmänkin ulkopuoliset hämmästelevät alavalintaani. Osa on sitä mieltä, että nämä ovat vain miesten hommia.

He kummastelevat, miksi Vilma-Lotta haluaa tehdä niin raskasta työtä.

– Pidän ulkona työskentelystä ja nautin vesillä olemisesta. Ja kun pääsee töistä kotiin, tuntee todella tehneensä jotakin.

Työvaatteita ei tarvitse paljon miettiä. Niiden huolto hoituu painepesurilla ruiskuttamalla.
Työvaatteita ei tarvitse paljon miettiä. Niiden huolto hoituu painepesurilla ruiskuttamalla.

Työpäivä

”Kuusi tuntia tai kellon ympäri”

”Työpäivä saattaa alkaa aamuvarhaisella tai vasta illalla pimeän tultua. Aika valitaan sen mukaan, miten kalat milloinkin liikkuvat. Se riippuu muun muassa vuoden- ja vuorokaudenajasta, kelistä ja ilmanpaineesta. Työajat varmistuvat aina edellisenä päivänä.

Päivän aluksi lastaamme veneeseen kalojen säilyttämiseen tarkoitetut jäävesilaatikot ja muut tarvittavat välineet. Sitten ajamme veneellä kalastuspaikalle. Nuotan lisäksi kalastamme järveen jätettävillä avorysillä, jotka ovat kymmenen metriä korkeita ja ulottuvat parisataa metriä rannasta järvenselälle päin. Päiväkohtaiset saaliit vaihtelevat kymmenistä kiloista useisiin satoihin kiloihin.

Minulla on mukana jotain helposti syötävää evästä, usein leipää tai eväspatukoita. Veneessä olisi hankalaa syödä kunnon ruokaa. Syön sitten, kun palaamme maihin. Lyhimmillään työpäivä kestää kuusi tuntia. Siinä ajassa ehdimme yleensä käydä kokemassa viisi rysäämme. Jos teemme nuotalla useamman vedon, kuluu siihen helposti kokonainen työpäivä.

 Vilma-Lotta innostui kalastamisesta ympäristönhoidon opintojensa myötä.
Vilma-Lotta innostui kalastamisesta ympäristönhoidon opintojensa myötä.

Kalastamme pääasiassa muikkua, ja loppusyksystä muikun kutuaikaan päivät ovat pisimpiä. Kalastamme paljon, koska muikuissa on silloin arvokasta mätiä. Saatamme lähteä kalaan aamukahdeksalta ja sen jälkeen perata saalista ja erotella mätiä iltakymmeneen saakka.

”Mikään ei ole siistimpää kuin hyvä saalis.”

Useilla kalastajilla elanto riippuu suoraan siitä, minkä verran kalaa tulee ja paljonko siitä saa rahaa. Hinta riippuu kalalajista ja saatavuudesta. Muikkukilosta maksetaan kaupassa tai tukussa 2–4 euroa. Mädistä saa useamman kympin kilolta, mutta sitä tulee tietenkin selkeästi vähemmän ja vain lyhyen aikaa.

Itse olen tähän asti ollut työssäoppijana stipendien turvin. Valmistun kesällä, ja sen jälkeen alan työskennellä alihankkijana, jolloin osa palkasta määräytyy saadun kalamäärän mukaan. Kalastuskautemme kestää maaliskuusta joulu–tammikuuhun. Sydäntalvella korjaamme pyydyksiä ja rakennamme uusia.”

Intohimo

”Lisää tätä, vaikka olisi hirveää”

”Ammattikalastus on aina kiehtonut minua, siinä on jotain alkukantaista. Lapsena kävin ongella isän ja serkun kanssa, mutta muuta kalastuskokemusta minulla ei ennen koulua ollut.

” Joskus on suorastaan hirveää.”

Tiesin, että ei tämä aina kivaa hommaa ole: vesillä tuulee, veneellä ajaessa sataa vettä päin naamaa ja jäällä voi olla loskaa puoleen sääreen. Joskus on suorastaan hirveää. Silti haluan vesille aina vain uudestaan.

Koukuttuminen työhön tulee siitä jännityksestä, saako kalaa vai ei. Sitä ei ikinä voi tietää varmasti. Vaikka tekisi kaiken kuinka oikein, ei välttämättä onnistu. On oltava hyvissä väleissä luonnon kanssa. Kalastuksessa on myös oma selviytymisfiiliksensä. Kun on satanut räntää ja ollut kylmä, tuntuu tosi mukavalta päästä kotiin lämpimään.

Yksi syyni ryhtyä kalastajaksi oli se, että haluan kauppoihin lisää kotimaista, kestävästi ja ekologisesti kalastettua kalaa.”

Parisuhde

”Puolisokin on kalastaja”

”Opiskelen kalastuksen ohella ympäristönhoitoa. Tapasin puolisoni koulussa. Hän opiskelee kalataloutta, ja työskentelemme kalastajina samassa firmassa. Yhdessä työskentely sujuu mutkattomasti. Hän auttaa minua raskaimmissa nostossa, mutta niin tekevät firman muutkin miehet. Minut haetaan apuun, jos pyydysten kanssa tarvitaan sorminäppäryyttä.

Totta kai toisen naama väkisinkin välillä ärsyttää, kun olemme paljon yhdessä. Silloin tarvitsen kotona omaa aikaa: luen, lähden koiran kanssa ulos tai katson Netflixiä.

Puhumme paljon kalastuksesta kotonakin, sillä harrastamme sitä myös vapaa-ajalla. Kalastamme verkoilla, ongilla, pilkillä ja katiskalla sekä ravustamme. Yhteistä vapaa-aikaa vietämme myös kunnostamalla omaa venettämme, ulkoilemalla ja katsomalla telkkaria.”

Vilma-Lotta rentoutuu lenkittämällä koiraansa. Myös kehonhuolto on tärkeää.
Vilma-Lotta rentoutuu lenkittämällä koiraansa. Myös kehonhuolto on tärkeää.

Jaksaminen

”Tärkeintä on kehonhuolto”

”Työ on fyysisesti rankkaa. Raskainta on rysien kokeminen. Rysän perä pitää kiskoa veneen yli, jotta kalat saadaan kauhottua ulos. Hiki tulee aina, ja jos on tuulista, saatan olla jo kahden pyydyksen jälkeen ihan poikki.

Niinä kuukausina, kun emme kalasta tai kalastamme vain vähän, minulla on treenikausi. Käyn kuntosalilla treenaamassa voimaa tai harjoittelen kotona. Pyrin tekemään etenkin vastaliikkeitä töissä tehtäville nostoille, jotta kroppa pysyisi tasapainossa.

Kun töissä on rankempaa, en jaksa harjoitella niin paljon. Silloin teen lähinnä kehonhuoltoa, jotta paikat eivät hajoaisi. Käyn tarvittaessa hierojalla.

Myös pyydysrakennustöiden jälkeen venyttely on tarpeen, sillä hartiat ja selkä vetävät helposti jumiin.”

Veneily on tuttua Nita-koirallekin.
Veneily on tuttua Nita-koirallekin.

Vapaa-aika

”Puuhaa jaksamisen mukaan”

”Olo työpäivän jälkeen vaihtelee. Mätikaudella tekee mieli nukkua kaikki vapaa-aika. Muulloin väsyttää vähemmän. Vapaa-ajalla puuhailen asioita jaksamisen mukaan: leikitän ja lenkitän koiraa tai rentoudun saunomalla.

Asumme 40-luvun lopulla rakennetussa talossa. Talvisin pönttöuunin ja leivinuunin lämmityksestä ei voi luistaa, vaikka kuinka väsyttäisi.

Olen asunut Heinolassa vasta vähän aikaa, joten ystävät ovat enimmäkseen muualla. Heitä näen, jos vapaa-aikaa on enemmän, mutta usein sitä ei hirveästi ole. Silloin juttelemme puhelimessa tai netissä. Sama koskee perhettä.

Meillä on sekarotuinen koira Nita, joka on mukanamme töissä. Nita tykkää kovasti muikuista. Se seisoo nuottauslautan etuosassa odottamassa makupaloja, kun nuotta lähestyy. On lemmikin kannalta kiva, että sen ei tarvitse olla pitkiä päiviä yksin kotona. Jos olen illalla väsynyt, voin vain lepäillä koiran kanssa, koska sekin on saanut jo liikettä ja tekemistä.

Kokkailen kalasta monenlaista. Itse savustetusta kylmäsavukalasta saa hyvää pastaa. Hauki maistuu pannulla paistettuna tai savulohen kanssa pihveiksi jauhettuna. Bravuurini on itse säilötty purkkisärki.

Kaupasta emme kalaa juuri osta. Töistä saamme muikkua ja satunnaisesti muuta pyydyksiin tarttunutta kalaa, kuten haukea. Vapaa-ajalla pyydämme esimerkiksi särkeä.”

Kalastus on kiehtonut Vilma-Lottaa lapsesta asti. ”Siinä on jotain alkukantaista.”
Kalastus on kiehtonut Vilma-Lottaa lapsesta asti. ”Siinä on jotain alkukantaista.”

Ulkonäkö

”Työasuna kurahaalarit”

”Töihin lähtiessä en meikkaa tai laita hiuksia. Meikit eivät veden pärskeessä pysyisi naamalla, ja tukka menee kuitenkin lyttyyn, kun vetää pipon päähän ja hikoilee. Tärkeintä on, etteivät hiukset tule silmille.

Toisaalta en kyllä hirveästi meikkaa ja laita hiuksia vapaa-ajallakaan.

Töissä vaatteiden on oltava sellaiset, joissa pystyy liikkumaan hyvin. Aina on oltava päällä myös jotain, joka kelluttaa. Talvella pukeudun kelluntahaalariin, jonka alle puen kuivapuvun ja sen alle sään mukaan kerraston tai villavaatetta. Veneellä ajaessa tulee usein kylmä, mutta vaatetta ei voi olla liikaa, koska pyydyksiä kokiessa tulee hiki.

”Meikit eivät pärskeessä pysyisi naamalla.”

Päällimmäiseksi vedän aina kurahaalarit. Ne pitävät vettä, eivät jää kiinni pyydyksiin ja niihin lika ei juuri tartu. Jalkaan laitan talvisaappaat, päähän pipon ja käteen hyvät hanskat.

Kesähelteellä päälläni saattaa olla vain uikkarit, kelluntaliivit, kumisaappaat ja hanskat sekä kurahaalari. Jos ajan itse venettä, käytän kelkkailulaseja, ettei vesi ja tuuli satu silmiin. Kesällä riittävät aurinkolasit. Työpäivän jälkeen ripustan kurahaalarin kuivumaan, tai jos se on oikein likainen, huuhtaisen sen painepesurilla.

Joku muu saattaisi haistaa vaatteistani kalan hajun, mutta itse en sitä haista. Tuore muikku ei haise mielestäni oikein miltään.”

Kalastukseen liittyvät fyysiset tytöt oppii helposti, mutta kalojen liikkeiden ennustaminen vaatii jo harjoittelua.
Kalastukseen liittyvät fyysiset tytöt oppii helposti, mutta kalojen liikkeiden ennustaminen vaatii jo harjoittelua.

Urahaaveet

”Yritys puolison kanssa”

”Toivon, että tulevaisuudessa voisin kalastamisen lisäksi tehdä myös luontomatkailuun liittyviä töitä, joissa pääsisin hyödyntämään aiempaa maaperägeologin koulutustani. Haaveilemme puolisoni kanssa luontomatkailuyrityksestä. Vapaa-ajankalastuksesta paljon tietävä puolisoni voisi opettaa kalastusta. Minä puolestani voisin viedä ihmisiä luontoon ja kertoa alueen geologiasta. Uskon, että kotimaan- ja luontomatkailu ovat nousussa nyt, kun palaamme normaalitilaan.”

Kahden<ep>kalastajan perheessä syödään paljon kalaruokia. Vierellä puoliso Mika Partanen.
Kahdenkalastajan perheessä syödään paljon kalaruokia. Vierellä puoliso Mika Partanen.

Vilma-Lotta Tallgren

  • 34-vuotias kalastaja Heinolasta.
  • Perheeseen kuuluu kalastajapuoliso ja sekarotuinen koira.
  • Opiskelee kalastuksen ohella ympäristönhoitoa. Käy vapaa-ajalla ongella, pilkillä ja ravustamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla