Kuvat
Milka Alanen
Annina tekee 80-prosenttista työaikaa. Nipistys on ollut jokaisen menetetyn euron arvoista.
Annina tekee 80-prosenttista työaikaa. Nipistys on ollut jokaisen menetetyn euron arvoista.

Pieni palkka ei välttämättä estä lyhentämästä työaikaa. Lähihoitajana työskentelevä Annina kertoo, miten raha vaihtui vapaaksi.

Annina Salmi, 26, on lukenut vuoden aikana 98 kirjaa ja palannut lapsuutensa maalausharrastuksen pariin.

– Olen tasapainoisempi ja onnellisempi kuin pitkään aikaan. Tämä on ihanaa.

Lähihoitajan työajan lyhentäminen viidenneksellä on vaatinut tarkkaa talouden laskemista. Samalla se on ollut jokaisen menetetyn euron arvoinen valinta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun Annina valmistui lähihoitajaksi 20-vuotiaana, hän aloitti vanhusten kotihoidossa ja oli töistään hirveän innoissaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Kehitykseni oli aggressiivista, opin koko ajan uutta ja olin aivan ylikierroksilla.

Annina otti usein tuplavuoroja, sillä niistä sai hyvin rahaa ja työ oli niin palkitsevaa, ettei tahti tuntunut rankalta.

” Jaksoin käydä töissä, mutta minua ei huvittanut tehdä vapaalla mitään.”

Anninan työpaikalla vuorot suunnitellaan kolmen viikon jaksoissa. Kuuden työpäivän jälkeen voi olla päivän vapaa, sitten neljä päivää töitä ja taas yksi vapaapäivä. Välillä peräkkäisiä vapaita on enemmän, mutta pidemmän päälle Annina alkoi kokea työputket raskaiksi. Parissa vuodessa hän jo tunsi junnaavansa paikallaan.

– Jaksoin käydä töissä, mutta minua ei huvittanut tehdä vapaalla mitään.

Anninasta tuntui, ettei hän pystynyt valjastamaan vapaa-aikaansa haluamiinsa asioihin. Kaikki aika meni lepäämiseen.

Ennen tehtiin tuplasti enemmän

Suomessa työaika lyheni merkittävästi viimeksi 1960-luvulla, kun siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon. Reilu sata vuotta sitten työtä tehtiin melkein tuplasti enemmän. Tällä hetkellä suomalaiset työskentelevät noin 1600 tuntia vuodessa, 1800-luvun lopulla luku oli 3000.

– Yksi syy työajan lyhentymiselle oli sotien jälkeinen tuottavuuden kasvu, sanoo työaikaa tutkinut Jyväskylän yliopiston lehtori Timo Anttila.

Lähivuosikymmeninä tuottavuus on noussut vähemmän, joten työaikaakaan ei ole lähdetty laskemaan. Tuottavuus tarkoittaa vaikkapa sitä, kuinka monta puhelinta tehtaassa valmistetaan tunnissa. Yhdysvaltalaisen taloustieteilijän William Baumolin mukaan palvelusektorilla työn tuottavuuden kasvattaminen ei ole mahdollista ilman palvelun laadun heikkenemistä. Tämä näkyy esimerkiksi juuri vanhustyössä. Anttila käyttää Baumolin sinfoniaorkesterivertausta:

–Jos orkesterikappale soitetaan nopeammin, sen laatu putoaa.

Mitä maksaa 20 prosenttia?

Aiemmin Annina Salmi oli huoleton rahankäyttäjä. Tili tyhjeni aina ennen kuin uusi palkka tuli.

– Ostin vaatteita ja meikkejä, joita en tarvinnut ja huonekaluja, jotka olen jo myynyt, koska en pitänyt niistä.

Rahaa kului myös ulkona syömiseen ja juhlimiseen. Parikymppisenä se oli hauskaa elämää, mutta jälkikäteen Annina ajattelee olleensa taloudellisesti holtiton. Mitään ei jäänyt säästöön, onneksi kuitenkin luottotiedot pysyivät kunnossa.

”Tilanne pakotti miettimään, mitä tarvitsen ja mitä pidän tärkeänä.”

Joskus Annina katseli työvuorolistoja ja tajusi, että osalla kollegoista vuorot asettuivat ihanan väljästi. Hän kiinnostui näiden tavasta tehdä 80-prosenttista työviikkoa ja ryhtyi laskeskelemaan. Lähihoitajan bruttopalkka pyöri lisistä riippuen noin 2000 euron tietämillä. 80-prosenttinen työaika veisi palkasta 400 euroa. Toisaalta, samalla laskisi myös veroprosentti eikä menetetty summa olisi aivan 400 euroa.

Tilannetta auttoi, että Annina asuu puolisonsa kanssa edullisessa kaupungin työsuhdeasunnossa. Kun työnantaja suostui työajan lyhentämiseen, Annina ilahtui. Taloudellisesti alku oli karu.

– Ensimmäisinä kuukausina meni sormi suuhun. Vaikka yritin olla tarkka, kaikki mitä tuli, myös meni.

Toisaalta Annina nautti vapaudestaan niin paljon, että hän päätti ottaa itseään niskasta kiinni.

– Tilanne pakotti miettimään, mitä tarvitsen ja mitä pidän tärkeänä.

Annina perusti puolisonsa kanssa taloustilin, josta ostetaan ruoka. Kaikelle ylimääräiselle shoppailulle tehtiin loppu. Pieneen pihistelyyn totuttuaan Annina on suorastaan yllättynyt, miten vähän hän kokee luopuneensa mistään.

Annina harrasti lapsena ja nuorena maalaamista ja piirtämistä, mutta töiden alettua luova toiminta oli jäänyt tauolle. Pitkään hän ajatteli olevansa taiteellisesti lahjakas ihminen, kunnes huomasi, ettei ollut koskenut pensseliin vuosiin.

– Kerroin myös aina tykkääväni lukea kirjoja, mutta tajusin, etten koskaan tee sitä.

Kaikki aika ei mene toipumiseen

Nyt Anninasta tuntuu, että hän ehtii ja jaksaa ryhtyä luoviin projekteihin. Kaikki aika ei mene enää rankasta työviikosta toipumiseen. Vapaa-ajalla hänellä on ihan oma elämä.

”On tolkutonta, jos elämä on pelkkää viikonlopun odottamista.”

Annina saa nettopalkkaa kuukaudesta riippuen noin 1400 euroa. Usein hän onnistuu säästämään siitä jopa 200 euroa. Hän myös nauttii töistään enemmän, vaikka stressaavuus ja kiire eivät ole siitä kadonneet.

– Olen kuitenkin viitseliäämpi, koska tiedän, että työaika on entistä rajallisempi.

Nyt työvuorolistat näyttävät Anninasta mukavan väljiltä. Muutaman päivän vapaaputkissa ehtii mökille – yhdellä vapaapäivällä se ei koskaan onnistunut. Trendi on nouseva: Annina on huomannut työyhteisössään muidenkin alkaneen toivoa 80-prosenttista työaikaa.

– Haluaisin, että tämä on tulevaisuutta. On tolkutonta, jos elämä on pelkkää viikonlopun odottamista. Nyt pystyn keskittymään olennaiseen.

Muutosta työssäjaksamiseen

Itse olen lähihoitaja ja en voi kuvitellakkaan palaavani enää takaisin töihin äitiysvapaan jälkeen. Vaihdan alaa, koska mikä tahansa ala on inhimillisempi ja parempi palkka! En voi käsittää, miten lähihoitajat eivät nene lakkoon, lähteekö kaikki vain hiljaa pois alalta? -niin kuin minä lähden vakituisesta paikasta.

Järki käteen

On järjetöntä raataa itsensä hengiltä, vaikka näin länsimaissa on tapana tehdä. 

4 päivää viikossa tai 5 päivää 6 tunnilla on sopiva määrä työtä.

Ennen kuin ihmiset ryhtyivät viljelemään maata ja omistamaan jotakin, tehtiin päivässa pari tuntia töitä ravinnon hankkimiseen. Loppu aika oli vapaata aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla