Kuvat
Shutterstock
”Usein torjutuksi tulemisen kokemus on ylitulkintaa”, sanoo asiantuntija.
”Usein torjutuksi tulemisen kokemus on ylitulkintaa”, sanoo asiantuntija.

Jos kuukausienkin jälkeen tuntuu ulkopuoliselta ja ahdistuneelta, kannattaa vetää johtopäätökset.

Siitä on jo monta kuukautta, kun aloitit työpaikassa.

Silti edelleen keskellä päivää tulee taas kylmä tunne, kun ihmiset lähtevät lounaalle. Tai kun he pitävät spontaanin pystypalaverin. Tai kun he nauravat vitsille, joka ei ole mielestäsi ensinkään hauska.

Sinä katsot heitä työpisteeltäsi ja sinusta tuntuu, että sinä et sovi tuohon porukkaan. Sinä et ole sopeutunut työpaikallesi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se voi tuntua tosi ikävältä ja sen johdosta voi sairastua, eivätkä työtkään oikein suju, kun asia painaa mieltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mikä eteen, jos tuntuu, että ei sopeudu uudessa työpaikassa, vaikka aikaa on jo kulunut?

Tehtäköön heti alkuun selväksi, että kaikki eivät tunne tuollaisia negatiivisia ulkopuolisuuden tuntemuksia, vaikka olisivatkin lähinnä omissa oloissaan töissä.

Mehiläisen vastaava työterveyspsykologi Maaret Punto sanoo, että jotkut ihmiset haluavat pitää selkeästi työn työnä, eivätkä välitä sosiaalisesta, epävirallisemmasta työpaikan annista.

Se on ihan ok.

Nämäkään ihmiset eivät silti ole immuuneja toisten ihmisten ajatuksille. He tarvitsevat arvostusta, mutta työn, ei sosiaalisuuden kautta.

Moni kuitenkin haluaa solahtaa osaksi sitä epävirallista sosiaalista ympäristöä.

– Ihmiset haluavat yleensä liittyä jonkinlaisiin yhteisöihin. Työelämän nuotiopiirit ovat erilaisia kuin mammutinkaatoaikoina, mutta tarvetta kuulua johonkin itselle sopivaan on edelleen, kertoo työ- ja organisaatiopsykologi Karri Kauppinen.

Uuteen työpaikkaan – vaikka kesätyöpaikkaan – tai mihin tahansa yhteisöön kuten opiskelupaikkaan meno on aina stressaavaa.

Sitä ehkä ajattelee, että hyväksytäänkö minut siellä, ja kelpaanko siellä, niin työn kuin työyhteisön kannalta.

– Varsinkin, jos ei tunne sieltä ketään. Ei ole mikään ihme, että on muutaman viikon normaalia stressaantuneempi. Uudessa yhteisössä pitää aina luoda oma ammatillinen ja sosiaalinen rooli, Punto sanoo.

Toisaalta uusi yhteisö on mahdollisuus irtautua vanhoista rooleista ja ikään kuin keksiä itsensä uudelleen.

– Se on myös hieno mahdollisuus, Punto sanoo.

Jos haluaa solahtaa ripeästi osaksi ”jengiä”, kannattaa olla itse aktiivinen, ja kannattaa olla sitä heti, kertoo Karri Kauppinen.

– Ensimmäiset viikot ovat tärkeimpiä. Suosittelen panostamaan todella esittäytymistilanteisiin: opettelemaan nimiä, kysymään kysymyksiä tilanteista ja tavoitteista. Kysy vaikka, että mikä on sinun mielestäsi tässä organisaatiossa tärkeintä pärjäämisen kannalta, tai mikä on täällä aloittavien vaikein läksy oppia.

Samaa mieltä on Punto. Vaikka työkavereiden teoilla ja etenkin esimiehen teoilla ja esimerkiksi hyvällä perehdyttämisellä on paljon vaikutusta siihen, miten uusi työntekijä sopeutuu, vastuu on lopulta itsellä.

– Oma aktiivisuus on älyttömän tärkeää. Voi jo etukäteen miettiä ja rohkaista itseään siihen, että ottaa kontaktia. Monessa työpaikassa se ei ole itsestään selvyys, että uusista tyypeistä huolehditaan erityisen hyvin.

Jos siis lounasjuna lähtee, siihen kannattaa lyöttäytyä mukaan eikä jäädä työpisteelleen nököttämään – vaikka muut eivät tajuaisikaan kysyä mukaan.

Oma-aloitteinen kontaktin ottaminen voi olla Kauppisen mukaan pelottavaakin.

– Kahvihuoneeseen meno, kysymysten kysyminen tai muuten toisten huomiointi sisältää emotionaalisen riskin kelpaavuudesta tai torjutuksi tulemisesta. Torjuttu olo voi johtaa emotionaalisten riskien välttelyyn.

Sitä siis alkaa karttaa tilanteita, joissa on mahdollisuus tulla torjutuksi: kun lounasjuna lähtee, menee vaikka vessaan tai tupakalle, koska ei halua kohdata asiaa.

– Se ehkä toimii lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä se voi johtaa vaikeisiin umpikujiin, Kauppinen kertoo.

Jos tuntuu, että muut eivät ota huomioon tai suhtautuvat muutoin kalseasti, asia saattaa olla ihmisen omassa päässä.

– Usein torjutuksi tulemisen kokemus on ylitulkintaa vähällä tiedolla, mikä on mielestäni sääli. Pidempään töissä ollut ei useinkaan tarkoita toiminnallaan pahaa, eikä välttämättä edes huomaa tuoreen työntekijän jännitystä, Kauppinen kertoo.

Jos sopeutumaton olo jatkuu viikkojen sijaan kuukausia, voi alkaa pikkuhiljaa miettiä, onko kyseessä ihan aito ongelma.

Niin Kauppinen kuin Punto ovat nimittäin sitä mieltä, että kuukausien paha olo sopeutumattomuudesta on jotain, mitä kenenkään ei tarvitse tai kannata tuntea.

Jos tunnetta vain sietää, sitä stressaantuu, ja stressistä voi sairastua, Punto sanoo.

– Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, jossa mieltä ja kehoa ei voi erottaa. Osa reagoi stressiin kehollaan niin, että tulee selkäsärkyä, migreeniä tai on vaikka koko ajan flunssa, kun vastustuskyky on alhaalla.

Etenkään fyysisiä oireita ei välttämättä osaa tunnistaa sopeutumattomuudesta johtuviksi: että vääränlainen työpaikka tekee ihmisen sairaaksi.

Jos työ ei suju ja töissä on paha olla kuukausia tai vaikka koko koeajan siksi, että ei sopeudu sinne, on aika toimia.

Kauppisen mukaan ensin on hyvä selvittää vielä, mitä voisi itse vielä tehdä sopeutumisen eteen.

– Ottaa asioita puheeksi, ottaa epäselvästä selvää, koetella omia sopeutumisen kokemuksen syitä todellisuuden kanssa. Selvyyden saamisen odottaminen muilta ei kannata, koska muut eivät välttämättä tiedä, mistä puristaa.

Kauppisen mukaan sopeutumisongelmien näkeminen on varsin helppoa, niihin ratkaisujen keksiminen on melko helppoa, mutta molemmat ovat hankalia toteuttaa, jos on itse osa ongelmaa.

– Kun kääntää katseen siihen, mitä itse voi tehdä toisin, voi kaavaa alkaa korjata. Tämä voi tarkoittaa omien, ehkä jo pinttyneidenkin käsitysten koettelemista ulkomaailman kanssa, ja avoimena olemista sille mitä tapahtuu.

Punto sanoo, että jos kaikki keinot on kokeiltu, kannattaa puhua vielä esimiehelle asiasta. Siten voidaan selvitellä, onko kyse vääristä tulkinnoista tai käsityksistä, vai onko oikeasti niin, että joku on suljettu tietoisesti porukan ulkopuolelle.

– Joskus esimiehellä on keinoja tehdä asialle jotain. Jos esimies ei kuitenkaan tee mitään tai jos teot eivät auta, kannattaa harkita, voisiko vaihtaa työpaikkaa. Ei väärässä ympäristössä kannata sairastuttaa itseään, vaan hakea paikkaa, jossa on hyvä olla.

Vierailija

Itselläni on ulkopuolinen olo ihan kaikissa yhteisöissä niin työ- kuin siviilielämässäkin. En enää hakeudu mihinkään porukkaan, koska en ikinä löydä niistä omaa paikkaani. En käsitä, miten se tuntuu käyvän muilta kuin luonnostaan. Minä en ikinä keksi small talk -aiheita, eikä minulla tosiaan ole aavistustakaan, miten ryhmässä pitäisi ottaa oma tila tai miten ihmisiin tutustutaan. Ilmeisesti siis minulta puuttuu sosiaaliset taidot.

Uus duuni jee

Itse kärvistelin ulkopuolisena yli vuoden verran, sitten onneksi sain uuden työn. Porukan jutut olivat alusta alkaen täysin omien kiinnostuksen kohteiden ulkopuolella, en vain löytänyt yhteistä säveltä muiden kanssa. Aikani koitin, mutta en saanut vastakaikua, kukaan ei ottanut minuun kontaktia. Lopulta väsyin, masennuinkin.
Esimies oli pahimmasta päästä, eli rasistinen ja itseään täynnä oleva ihminen, joka ei osannut työtään vähimmässäkään määrin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla