Parturi-kampaajat ovat ihmissuhdetyössä, joka kuormittaa välillä yllättävän paljon.
– Ikinä ei ole niin vaikeaa tukkaa, ettei sitä saisi leikattua, mutta jos kampaajan naama tai tyyli ei miellytä asiakasta, ei sille voi mitään, parturi Eveliina sanoo.

Kampaaja on monen pikkutytön toiveammatti ja kampaajan tuoliin istahtaminen monelle ihana rentoutumishetki. Tutun kampaajan kanssa mukavia jutustellessa saattaa siis juolahtaa mieleen, että siinäpä leppoisa ammatti.

Ihan niin asian laita ei kuitenkaan ole. Kouvolalaiset Salla ja Eveliina valmistuivat parturi-kampaajiksi vuonna 2009 ja työskentelevät nykyään partureina.

Kokeneet hiusalan ammattilaiset rakastavat työtään. Siitä huolimatta he ovat molemmat kokeneet työuupumuksen.

Nyt Salla ja Eveliina kertovat, miksi parturin ja kampaajan hommat eivät ole niin helppoja kuin miltä kampaajan tuolista käsin voi näyttää.

1. Ei pelkkää hiustenlaittoa

Eveliina: ”Kun lähdin opiskelemaan, en muistaakseni ollut ikinä edes käynyt kampaajalla. Äiti oli leikannut hiukseni kotona. Työurani aikana olen nähnyt, mitä ala oikeasti vaatii.

Ei se ole pelkästään sitä, että tehdään hyvää tukkaa. Enemmänkin kyse on siitä, miten asiakassuhteet saadaan kestämään. Ikinä ei ole niin vaikeaa tukkaa, ettei sitä saisi leikattua, mutta jos kampaajan naama tai tyyli ei miellytä asiakasta, sille ei voi mitään. Joskus asiakkaan kanssa ei vain klikkaa.” 

2. Psykologin kykyjä tarvitaan

Salla: ”Parturissa asiakkaita voi olla 15–20 päivässä. Kampaaja- tai parturikäynti voi olla asiakkaan päivän paras hetki, ja jokaisen asiakkaan kohdalla siihen pitää panostaa.

Laitoin aikanani toiseksi opiskeluvaihtoehdoksi lähihoitajan. Onhan tässäkin työssä psykologista puolta: pitää olla ymmärtäväinen ja neutraali ja myötäillä.”

3. Parturi-kampaajakin voi palaa loppuun

Salla: ”Yhdessä aiemmista työpaikoistani aloin saada paniikkikohtauksia ja menetin yöuneni kokonaan, kun työtä oli liikaa ja tekijöitä liian vähän. Meiltä vaadittiin tosi paljon, mutta ei muistettu kiittää.

En palautunut ollenkaan enkä jaksanut harrastaa tai olla perheen kanssa, kun keskityin vain seuraavasta työpäivästä selviämiseen. Se oli sellaista, että menkää te, minä jään kotiin lepäämään.

”Minulle alkoi tulla työpaikalla hengitysongelmia ja sitä kautta sairaslomia.”

Jos olisin mennyt sairasloman jälkeen takaisin silloiseen työpaikkaan, en tiedä, olisinko koskaan toipunut uupumuksesta. On uskomaton juttu, miten paljon työpaikan vaihto voi vaikuttaa.”

Eveliina: ”Minulle alkoi tulla eräässä työpaikassa hengitysongelmia, luultavasti sisäilman takia, ja sitä kautta sairaslomia. Lopulta viimeisissä sairaslomalapuissa oli syynä lievä masennus ja työuupumus. Työterveydessä sanottiin, että jos keksisit jotain muuta työtä, se ei olisi huono vaihtoehto.

Nykyisessä työpaikassani on hyvä ilmapiiri, joten työ on mielekästä, vaikka työn kuorma on sama kuin aiemmissa paikoissa. ”


4. Kemikaalit kuormittavat

Salla: ”Aika moni allergisoituu hiusväreille, permanenttiaineille ja niin edelleen. Niiden lisäksi voi tulla pöly- tai hajusteallergia tai jopa märkäallergia, jossa kädet eivät kestä vettä. Parturin työssä kemikaalialtistusta on vähemmän kuin kampaajana.”

5. Vastuu painaa

Salla: ”Yhdessä aiemmassa työpaikassa olin vastuussa liikkeen toiminnasta. Ensin meitä oli töissä yhdeksän, mutta pikkuhiljaa tunteja ja tekijöitä vähennettiin, vaikka asiakasmäärät pysyivät samoina. Lopulta meitä oli neljä. 

Siinä piti tsempata tiimiä, kun myyntiä ja tuloksia seurattiin aika tiukasti. Tuli mentyä sairaanakin töihin, koska ajattelin, että muuten tiimi kärsii.”

6. Harva pääsee palkkatöihin

Salla: ”On harvinaista, että hiusalalla pääsee palkkatöihin. Nykyään on sopimusyrittäjyyttä, ja moni laittaa pystyyn oman toiminimen. Minä perustin oman liikkeen neljästä viiteen kuukautta valmistumisen jälkeen. Yrittäjänä voi olla pitkiä ja rankkoja päiviä, mutta toisaalta kukaan ei hengitä niskaan.”

”Moni yllättyy siitä, miten fyysisesti rankkaa tämä työ on.”

Eveliina: ”Minulla olisi varmaan tosi eri tilanne, jos olisin päässyt aloittamaan työurani palkkatöissä. Koulun jälkeen oli kova aikuistumisen paikka, kun työskentelin vuokratuolilla. Toisaalta työntekijöiden palkkaaminen on kallista ja verotus kova.”

7. Työ on fyysistä

Salla: ”Moni yllättyy siitä, miten fyysisesti rankkaa tämä työ on. Työssä ollaan koko päivä jalkojen päällä. Täytyy pitää huolta omasta terveydestä, että esimerkiksi olkapäät ja selkä pysyvät kunnossa.  


8. Kahdeksan tuntia höpötystä

Eveliina: ”Työ on rankkaa siksikin, että tässä höpötetään kahdeksan tuntia. Kiireisen päivän jälkeen on niin kaikkensa antanut, ettei jaksa paljon jutella. Kiireisille viikoille, kuten joulun alle, en sovi kahvitteluja kavereiden kanssa, koska tiedän, ettei minulla ole silloin mitään annettavaa kavereille.”