Kolme talouskirjaa kirjoittaneet Ninni Myllyoja ja Emilia Kullas ovat huomanneet, että nainen kantaa useammin vastuun lähipiiristään huolehtimisessa. Siksi he muistuttavat laittamaan ”happinaamarin ensin itselle” – eli hoitamaan raha-asiat kuntoon.

Haastattelimme vähän aikaa sitten 58-vuotiasta Veeraa, joka toivoi, että voisi muuttaa menneisyydessään yhden asian: sen, että olisi aloittanut sijoittamisen aikaisemmin.

Vasta jokunen vuosi sitten hän oli tajunnut, että haluaa itselleen mukavammat eläkepäivät. Sitä varten olisi hyvä olla säästöjä ja sijoituksia. Veeralla oli myös takanaan kaksi avioeroa, jotka panivat miettimään raha-asioita uusiksi.

– Kun asuin muutaman vuoden yksin, tajusin, että kaikki raha-asiat ovat omassa hallinnassani. Toisaalta yksin asuessa oli vaikeampi säästää kuin kahden hengen taloudessa, Veera kertoi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Voit lukea Veeran haastattelun alla olevasta linkistä:

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oli sitten 58- tai 28-vuotias, on selvää, että raha-asioita kannattaa miettiä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Siihen kehottavat myös taloustoimittaja Ninni Myllyoja ja Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn johtaja Emilia Kullas. Heidän kolmas raha- ja talouskirjansa Rahan taju (Alma Talent, 2020) on juuri ilmestynyt, ja se pureutuu etenkin keski-ikäisten naisten talousasioihin.

”Mitä vanhemmaksi naiset tulevat, sitä suoremmin he sanovat mitä ajattelevat ja tekevät, mitä itse haluavat. Kaikkea tätä helpottaa, jos oma talous on suurin piirtein tukevalla pohjalla”, kirjassa todetaan.

Myllyoja ja Kullas haluavatkin muistuttaa myös niistä ikävistä tosiasioista, joiden vuoksi se tukeva taloudellinen pohja saattaa oikeasti tulla tarpeeseen.

– Olemme elämän puolivälissä, meillä on lapsia elätettävänä, urat, joita pitäisi edistää ja ikääntyvät vanhemmat huolehdittavana. Kirjassa puututaan naisen vanhenemiseen ja kysytään, kuka pitää meistä huolta, Ninni Myllyoja kertoo.

Läheisten auttaminen kaatuu usein naisille

Myllyojan kokemuksen mukaan on tyypillistä, että perheissä nainen kantaa useammin vastuun lähipiiristä huolehtimisesta. Tämä tarkoittaa paitsi kaikkea näkymätöntä metatyötä, myös esimerkiksi ikääntyvien vanhempien asioiden järjestelyä. Sitä on odotettavissa myös Myllyojan omalla kohdalla. 

– Vanhempani asuvat 600 kilometrin päässä, ja jos heille sattuu jotakin, on vaikea auttaa. Monilla on varmaan melko samanlainen kohtalo: aikuistuneet lapset asuvat muualla kuin kotiseuduillaan.

Mistä sitten johtuu, että vastuu niin usein kaatuu naisille? 

– Se juontuu vanhoista sukupuolirooleista. Toki monet miehetkin ottavat vastuuta, mutta miehillä on myös usein paremmat lähtökohdat, koska työurat ovat pidempiä ja palkat parempia.

Käytännön avun antamisen lisäksi Myllyoja ja Kullas kehottavat varautumaan myös taloudellisen avun tarjoamiseen. Yhteiskunta tarjoaa vain välttämättömimmät palvelut, mutta lisäksi kustannuksia kertyy esimerkiksi lumenluonnista tai vaikkapa diabeetikon jalkahoidoista. Voi olla, ettei ikäihminen ole varoissaan, tai hän saattaa muistisairauden vuoksi kieltäytyä antamasta lupaa edunvalvontaan. 

Myllyoja huomauttaa, että apua tarvitsevien vanhusten määrän kasvaessa yhä useampi voi olla riippuvainen omista ja läheistensä varoista.

– Valtiolla oli aiemminkin jo paljon velkaa, ja nyt otetaan lisää monta kymmentä miljardia. Mietin, kuka tämän maksaa ja mihin hyvinvointivaltion varat riittävät, Myllyoja sanoo.

Varallisuus antaa tukea ja turvaa

”1,5 miljoonan eläkkeensaajan keskimääräinen kokonaiseläke vuonna 2018 oli 1 680 euroa. Siitä vähennetään vielä verot. Tuletko sinä toimeen alle 1 500 eurolla kuussa?” kirjassa kysytään ja muistutetaan, että naisten eläkekertymää rokottavat muun muassa lasten saaminen ja katkonaiset urat.

Vaikka juuri naisilla onkin kirittävää talousosaamisessa, Myllyoja kehottaa ihan kaikkia miettimään tulevaisuuttaan. Hänkin on jo alkanut aktiivisesti varautua omaan ikääntymiseensä.

– Sijoitan ja pidän huolta siitä, että talouspuskurini ovat kunnossa. Minulla on tarvittavat vakuutukset, ja sijoitan myös lasteni puolesta, jotta pystyisin auttamaan heitä aikuisuuden kynnyksellä.

Hän kehottaa jokaista pohtimaan omia talousasioitaan, sillä tulevasta ei tiedä. Edessä voi olla sairautta sekä ihmissuhteiden ja perhetilanteiden muutoksia. Raha on monessa muutoksessa helpoin tuki ja turva. 

Ja siitä eläkkeestäänkin on hyvä olla jossakin määrin huolissaan. Kun lapsia syntyy aiempaa vähemmän, myös eläkejärjestelmää koetellaan. 

Tähän saakka suomalaiset ovat olleet melko laiskoja eläkesäästämään vapaaehtoisesti, mutta Myllyojan ja Kullaksen kirjassa toivotaan, että vuoden alussa käyttöön tullut osakesäästötili muuttaisi tilannetta.

– Nyt viimeistään on se hetki, jolloin jokaisen pitäisi tarkastella talouttaan ja miettiä, mihin se riittää ja miten sitä voisi parantaa. Ratkaisu on, että osakemarkkinoille, mars!

lasketaanko ?

"keskimääräinen eläke" eli kirjoittajat eivät ole tehneet korjauksia joilla poistetaan laskelmista "ylisuuret" eläkkeet.  Oikeampi kysymys on "tuletko toimeen, verojen jälkeen, alle 1000e / kk"

Taas yksi hyödytön läpyskä jonka tekijät eivät ole halunneet nähdä vallitsevaa todellisuutta

mooritz

joku taloustieteilijä voisi tehdä tutkimuksen ,moniko suomalainen joutuu elämään kuukauden n 400 lla käteen jäävällä summalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla