Kuvat
Tuomas Kolehmainen
Outi teki kaksi isoa ratkaisua melkein yhtä aikaa.
Outi teki kaksi isoa ratkaisua melkein yhtä aikaa.

Outi Ellilä, 38, painoi väsymättä uraputkessa, kunnes ero pakotti miettimään, mitä hän oikeasti haluaa elämältä. Vastaus kuului: olla äiti.

Sinä aamuna Outi Ellilä tajusi, ettei tulisi selviytymään töihin.

Hän oli 36-vuotias markkinoinnin ammattilainen, joka ei ollut urallaan juuri pitänyt sairauslomapäiviä. Edeltävänä päivänä oli kuitenkin tapahtunut jotakin: Outi oli eronnut miesystävästään. Samalla tauolle olivat jääneet lapsettomuushoidot, joissa pariskunta oli käynyt yhdessä. Iltapäivällä olisi pitänyt nousta lentokoneeseen, joka veisi Outin tällä kertaa Hollantiin.

Laukut jäivät pakkaamatta. Outi tarttui puhelimeen ja soitti töihin kertoakseen, ettei pääsisi lähtemään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Olin kolme päivää sairauslomalla. Sinä aikana tajusin, että voisin edelleen tykittää uralla eteenpäin ja tienata paljon rahaa. Silti minulta oli lähtenyt kaikki, millä oli oikeasti merkitystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eron tullessa Outi oli kymmenen vuoden ajan tehnyt töitä kunnianhimoisella tahdilla. Niihin aikoihin tavallinen työpäivä tarkoitti Outille kymmenen tunnin rupeamaa, ja monesti töihin tuli tartuttua sunnuntaisinkin. Kuntosalilta lähtiessään Outi naksautti usein viimeisenä valot pois päältä.

Nyt erosta on aikaa muutamia vuosia. Pakkopysähdys johti lopulta suureen muutokseen. Sen seurauksena Outille on syntynyt hiljattain ihana pieni tytär, mutta toisin kuin hän alun perin kuvitteli. Outi on perheen ainoa vanhempi.

Myös Outin ura meni uusiksi.

Toive lapsesta

Koulun ohessa nuori Outi harrasti koripalloa ja yleisurheilua SM-tasolla. Hän valmistui hyvästä lukiosta yli yhdeksän keskiarvolla, pääsi opiskelemaan kauppakorkeakouluun ja tempautui valmistumisen jälkeen suoraan uramaailmaan markkinointi- ja toimitusjohtajien paikoille.

– Kun minut kolmekymppisenä nimettiin erään ison mainostoimiston toimitusjohtajaksi, mietin kyllä, miten edes uskallan ryhtyä tähän. Jostain ne siivet silti tulivat ja kantoivat.

Outi oli aina tiennyt toivovansa jossain vaiheessa lapsia. Kolmenkympin puolivälissä ajatus oli äkkiä selvä. Oikea aika olisi nyt.

– Olin syvällä uraputkessa, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni oli myös kumppani, jonka kanssa halusin perheen.

Raskaustesti toisensa perään näytti kuitenkin negatiivista tulosta. Eräänä kesäisenä tiistaina Outi istahti miesystävänsä kanssa lapsettomuusklinikan odotushuoneen sohvalle jonottamaan vuoroaan vastaanotolle.

Käynnistä saivat alkunsa lapsettomuushoidot, joihin matkustamista ja edustamista vaatinut työ toi omat haasteensa. Jos hormonipistos oli määrä pistää vatsanahkaan kuudelta illalla, se piti saada pistetyksi myös kesken bisnesillallisen. Sellaisina hetkinä Outi nappasi käsilaukun kainaloonsa, pahoitteli vierustoverille häiriötä – ja poistui ravintolan vessaan hoitamaan toimenpiteen.

Eron johdosta hoidot kuitenkin keskeytyivät.

– Tilanne laittoi nöyräksi elämän edessä. Jouduin huomaamaan, että tiettyihin asioihin ei todellakaan pysty itse vaikuttamaan. Se muutti tapaani katsoa maailmaa ja oli minulle iso herätys.

Oivalluksia joogamatolla

Palattuaan sairauslomaltaan Outi huomasi tarvitsevansa uudenlaisia keinoja pään nollaukseen. Askeleet alkoivat viedä iltaisin kuntosalin sijaan kotitalon naapurissa sijainneen joogakoulun ovelle.

– Seuraavat viikot vietin joogasalin lattialla hengittelemässä ja itkemässä. Entinen minäni olisi hukuttautunut kahta kauheammin töihin tai vähintään piilottanut tilanteen väittämällä kaikille, että asiat ovat hyvin.

Joogamatolla olo rauhoittui ja hengitys kulki vapaammin kuin muualla. Outi tajusi, että muussakin elämässä voisi olla syytä rauhoittaa tahtia monen vuoden paahtamisen jälkeen.

– Minulle syntyi halu kurkata itseeni sisälle.

Outi alkoi jättää välistä iltamenoja ja viettää enemmän koti-iltoja. Joogan lisäksi hän kävi kävelyillä metsässä ja aloitti terapian.

– Ruokavalionikin meni uusiksi, jätin esimerkiksi lihan lautaseltani pois. Pikkuhiljaa tajusin, että taisin olla onnellisempi kuin aikaisemmin. Minulla ei ollut toivomaani lasta eikä ihmissuhdetta, mutta aloin löytää sisäisen rauhan.

Millä on lopulta merkitystä?

Monissa vetävissä tarinoissa tärkeät ratkaisut syntyvät kirkkaina oivalluksina. Outi ei kuitenkaan osaa sanoa, miten syntyi päätös jatkaa kertaalleen keskeytyneitä lapsettomuushoitoja itsenäisesti.

Tahdin rauhoittamisen myötä Outi oli alkanut entistä vahvemmin pyöritellä mielessään samoja kysymyksiä: Mitä haluan elämältäni? Millaisilla asioilla on lopulta merkitystä? Pohti hän asiaa niin tai näin, vaakakupissa painoi aina eniten toive lapsesta. Sen sijaan uraputkessa etenemisellä ja pankkitilin kartuttamisella oli alkanut olla yhä vähemmän väliä.

– Pyörittelin asiaa jatkuvasti mielessäni monen kuukauden ajan. Apunani olivat terapeutti, ystävät ja perhe, vaikka päätös oli tietysti lopulta yksin minun, Outi sanoo.

– Olen aina ihaillut Jani Toivolan kaltaisia ihmisiä, jotka elävät rohkeasti omia unelmiaan todeksi. Minulle valinta jatkaa hoitoja yksin oli perustavanlaatuinen päätös siitä, etten voi antaa oman onnellisuuteni ja unelmieni riippua kenenkään toisen peloista tai ajatuksista.

Lapsettomuusklinikan vastaanotolla oli sovittu, että Outille tehtäisiin korkeintaan neljä keinohedelmöitystä eli järeintä mahdollista lapsettomuuden hoitoa.

– Kahden hoitokerran jälkeen minulle oli selvää, että munasolutuotantoni oli todella huonoa. Siihen mennessä en ollut saanut aikaiseksi kuin muutaman munasolun enkä yhtään kunnollista alkiota.

Viimeiseksi sovitun hoidon päätteeksi testitikkuun piirtyi kauan odotetut kaksi viivaa. Outi oli raskaana, mutta odotus päättyi nopeasti keskenmenoon.

– Ehkä pettymyksiä ja epävarmuutta oli siinä vaiheessa takana jo niin paljon, ettei tapahtunut saanut minua musertumaan.

Munasolujonoon

Jäljellä oli yksi vaihtoehto: lahjoitetulla munasolulla tehtävä hoito. Asiaa mietittyään Outi ilmoittautui jonoon odottamaan munasolua.

– Se oli minulle lopulta luonnollinen valinta. Uskon vahvasti intuitioon ja sydämen ääneen, mutta ajattelen myös, ettei pidä olla liian idealistinen. Elämässä vallitsevat aina tietyt faktat ja rajoitteet.

Melkein yhtä aikaa yhden ison päätöksen kanssa Outi teki toisen. Hän irtisanoutui johtoaseman työstään, josta oli tienannut toistasataa tuhatta euroa vuodessa. Uusia hommia ei ollut valmiiksi tiedossa.

”Uskon sydämen ääneen, mutta ajattelen myös, ettei pidä olla liian idealistinen.”

– Sydämeni sanoi voimakkaasti, että tarvitsen kaiken kaikkiaan enemmän merkityksellisyyttä elämääni.

Hän suunnitteli tekevänsä töitä vapaana konsulttina ja katsovansa rauhassa, mitä elämä toisi eteen.

Ensin elämällä oli pitkään odotettuja iloisia uutisia. Lahjasolulla sai kuin saikin alkunsa vauva, joka ilmoitti itsestään ensiksi kahtena hyvin haaleana viivana raskaustestissä. Outi tihrusti tikkua valoa vasten ja mietti, voiko tulokseen luottaa. Hän ei ollut malttanut mieltään, vaan oli tehnyt testin viikkoa ennen suositeltua ajankohtaa. Joitakin päiviä myöhemmin verikoetesti vahvisti vauvauutiset.

– Pystyin pitämään pään kylmänä, vaikka takana oli pitkät hoidot ja yksi keskenmeno. Ajattelin, että jos tämä on se tyyppi, jonka kuuluu tulla tänne, hän tulee.

Outi ajattelee myös, että lapsi valitsi hänet.

– Olen ylpeä tilanteemme erilaisuudesta moniin muihin nähden ja ajattelen, että voimme yhdessä muuttaa maailmaa tällä saralla.

Hyvä kiertämään

Raskauden edetessä Outin mielessä alkoi kasvaa ajatus uudesta yrityksestä. Hän halusi päästä jakamaan muille hyvää oloa, jollaista oli saanut itse kokea tahdin rauhoittamisen ja uusien elintapojensa myötä.

Johtopaikkojen ja pörssiyhtiöiden sijaan Outilla on nyt oma yritys, hyvinvointimedia Minska, jonka tavoitteena on kannustaa ihmisiä kestäviin elämäntapavalintoihin.

– Rakastan edelleen tehdä töitä. Ero menneeseen on se, että osaan nyt pitää paljon voimakkaammin mukanani tasapainon ja mielenhallinnan.

Outi uskoo, että hyvinvoivilla ihmisillä on voimia tehdä itsekin hyvää toisille ja ympäristölle. Siksi Outin hyvinvointimediassa Minskassa julkaistaan paitsi kasvisreseptejä, myös artikkeleja esimerkiksi kiertotaloudesta, terveydestä, hyvinvoinnista ja mielenhallinnasta.

Outi ajattelee, että parhaassa tapauksessa ne saavat muutkin miettimään valintojaan uusiksi – oman elämän ja omien mahdollisuuksien puitteissa.

Vierasmies

Näin kohta kuuskymppisenä miehenä joka on halunut lasta parikymppisestä lähtien...ei siis lapsia....mitä hoitoja ois miehille🤔ei mitään joka haluaisi lapsen😧!

Sisältö jatkuu mainoksen alla