Kuvat
Shutterstock
Lompsassa viisikymppiä on viisikymppiä – pörssissä se voi olla huomenna vähemmän tai enemmän!
Lompsassa viisikymppiä on viisikymppiä – pörssissä se voi olla huomenna vähemmän tai enemmän!

”Tärkeintä on aloittaa”, kuuluu klassinen sijoitusneuvo. Hyvä on sitten. Pyysimme kolmea asiantuntijaa kertomaan, mihin he sijoittaisivat eri kokoiset rahasummat.

Viisikymppiä kuussa

Tätä kutsutaan Hyväksi Aluksi: 50 euroa kuussa moni pystyy sijoittamaan ilman, että oma talous järkkyy.

Julia Thurén, Vuoden sijoittaja 2019

”Minusta viisitoista euroa on hyvä alku – viisikymppiä on jo palkitsevaa! Olen laiska sijoittaja, joten valitsisin jonkin maailmanlaajuisen ETF-rahaston tai indeksirahaston. Silloin ei tarvitse seurata pörssiä, ja maantieteellinen hajautuskin tulisi automaattisesti. Katsoisin vielä, että rahasto olisi vastuullinen. Etsisin kirjainyhdistelmiä SRI, joka tarkoittaa vastuullista sijoittamista. Voi vaikka googlettaa, että ”responsible ETF Fund” ja valita sieltä rahaston, joka on omien arvojen mukainen. En kannata pelkän tuoton perässä sijoittamista: en halua tienata sillä, että ilmastonmuutos etenee. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sijoittamiseen tarvitsee arvo-osuustilin, ja sen voi luoda omaan pankkiin tai johonkin muuhun alan firmaan. Sitten kannattaa automatisoida: tehdä kuukausittainen vakiotilisiirto palkkatililtä arvo-osuustilille, ja sieltä haluamaansa rahastoon. Loppu sujuu itsestään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minä säästin pitkään käyttötilille, vaikka ystäväni valitti, että se on tyhmää ja inflaatio syö säästöni. Kun myin ensimmäisen asuntoni voitolla, sain ahaa-elämyksen. Rahaa voi tienata siis niinkin, ettei tee itse mitään!

Sittemmin olen alkanut sijoittaa rahastoihin ja osakkeisiin. Sijoittaminen on vähän kuin shoppailu ennen: kiva juttu, jota voi harrastaa. Siitä ei missään nimessä tarvitse olla niin kiinnostunut kuin minä, mutta helposti jää koukkuun. Kun näen Marimekon mekon, ajattelen nykyään, että pitäisikö ostaa mieluummin firman osake kuin se mekko. No, toistaiseksi olen ostanut mekkoja enkä osakkeita – Marimekosta monet varoittelevat, että osakkeet ovat ylihintaisia.”

Kuukausipalkka

3000 euroa on suomalaisen keskipalkka. Vastaava summa voi tömähtää tilille esimerkiksi tulospalkkiona.

Jens Kyllönen, pokerimiljonääri ja sijoittaja

”3000 euron sijoittaminen on vaikea kysymys nyt, kun turvallisista korkosijoituksista ei saa juuri mitään tuottoa. Jos lähitulevaisuudessa on suunnitelmissa ensiasunnon osto, niin summan sijoitus ASP-tilille keräämään korkoa ei ole huono idea. Muuten neuvoisin laittamaan rahan vähäkuluiseen, laajasti hajautettuun ja osingot uudelleensijoittavaan indeksirahastoon, esimerkiksi iShares Core MSCI World UCITS ETF:ään. Myös suomalaisilla pankeilla on ihan kilpailukykyiset indeksirahastotuotteet. Olisin kuitenkin tarkkana, että rahaston kulut ovat vuodessa maksimissaan puolen prosentin luokkaa.

Ei kannata yrittää lähteä valikoimaan yksittäisiä osakeyhtiöitä. Sellainen vaatii kovaa duunia ja vuosien kokemusta, jotta siitä saisi minkäänlaista lisäarvoa irti. Sijoittamisen suosio on nousussa, ja se ehdottomasti hyvä asia. Silti hieman huolestuttaa näin kymmenen nousuvuoden jälkeen, ettei innostuta ihan liiallisella riskillä sijoittamaan, kun hinnat alkavat olla melko korkealla. Tässä vaiheessa taloussykliä kannattaa muistaa riskienhallinta.

Itse sijoitan kyllä aktiivisesti, korkealla riskillä aliarvostettuihin, pieniin pörssiyhtiöihin. Aloitin sijoittamisen, kun pokerista alkoi tulla sellaisia voittosummia, että oli pakko keksiä niille jotain. Haaveenani on aina ollut taloudellinen riippumattomuus. Nyt, kun se on saavutettu, sijoitan pikemmin haasteen takia. On palkitsevaa seurata sitä, miten hyvin onnistun omilla osakevalinnoillani voittamaan pörssin keskituoton.”

Perintöpotti

Suomalainen perintö on keskimäärin 80 000 euroa. Keskiarvo hämää, sillä moni ei peri euroakaan, kun jotkut harvat perivät miljoonia. Usein perintö on talo, joka pitäisi ensin saada myytyä. Mutta entä jos?

Ninni Myllyoja, sijoituskirjailija ja taloustoimittaja

”Ostaisin osakkeita: ne tuottavat parhaiten. Hajauttaisin 5–10 yhtiöön, kotimaisiin ja yhdysvaltalaisiin, enkä kaikkea kerralla vaan esimerkiksi neljässä erässä vuoden sisällä. Harkitsisin myös sijoitusasunnon ostamista, mutta vain jos pystyisin käyttämään velkavipua, ja todennäköisesti en päätyisi siihen. Asunto tuo tasaista kassavirtaa, mutta se on työläs ja siinä on riskinsä. Löytyykö hyvää vuokralaista, ja kohta ehkä uutta? 

Osakkeet kysyvät riskinsietokykyä. Suhdanteet vaihtelevat, ja voi tulla koronaviruksia tai muita ulkoisia uhkia. Olen sijoittanut sen verran pitkään, että siedän ajatuksen siitä, että rahat voivat huveta. Toisaalta, ostin ennen joulua Teslaa 310 dollarin yksikköhinnalla – kun nyt myin osakkeet, arvo oli 900 dollaria.

Oma sijoittamiseni alkoi aikanaan Soneran ja Nokian noususta. Työkaveri kertoi ostaneensa Sonera-voitoillaan uuden auton ja mietin, että häh? Voisiko tällä tavalla saada rahaa säästöön? Silloin IT-huuman aikaan oli hyviä listautumisanteja, ja minäkin ostin Compteliä ja Datafellowsia tajuamatta markkinoista mitään. Myin osakkeet nopeasti, koska niiden kurssit nousivat ja järkeilin, että nousu ei voi jatkua pitkään.

Kun sain ensimmäisen lapsen ja tein asuntokaupat, iski tarve ottaa oma talous paremmin haltuun ja ymmärtää, miksi toiset rikastuvat ja toiset eivät. Niinpä opiskelin äitiyslomalla pörssiä ja kansantaloutta. Nykyään omistan kotimaisia, tuttuja firmoja kuten Konetta, UPM:ää, Sampoa. Ne ovat olleet ihan hyviä osinkoyhtiöitä. Jenkkimarkkinoilta olen ostanut osakkeita vasta vähän aikaa, ja siellä otan enemmän riskiä. Aiemmin ei olisi tullut mieleenkään ostaa mitään tappiollista Teslaa.

En ole tähdännyt miljooniin. Sijoitan, jotta elämässä olisi turvallisuutta ja joustavuutta, ja se on toteutunutkin. Pärjäisin taloudellisesti useamman vuoden, vaikka jäisin työttömäksi.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla