Oma koti kullan kallis... mistäköhän maailmalta se löytyisi. Kuva: Shutterstock
Oma koti kullan kallis... mistäköhän maailmalta se löytyisi. Kuva: Shutterstock

Minulle on jankutettu lapsesta saakka, että vuokralla asuminen on hukkaan heitettyä rahaa. Mutta miksi kukaan ei kerro vuokralaisen säästämästä ajasta sekä kevyestä olosta?

”Hullu!”
”Tyhmästi tehty!”
”Jätä edes sijoitusasunnoksi.”
”Tulet vielä katumaan!“

Tällaisia ajatuksia kuulin ystäviltäni, kun olin päättänyt myydä ensiasuntoni ja muuttaa takaisin vuokralle.

Hankin omistusasuntoni hieman alle 30-vuotiaana. Ilman suurempia säästöjä sain kaksiota varten runsaan lainan. Ne olivat hyviä aikoja ne: sain päälle vielä remonttilainaakin.

Sisustin uutta kotiani aluksi innokkaasti. Mutta ensimmäisen vuoden jälkeen motivaationi alkoi heikentyä enkä viihtynyt Pohjois-Helsingissä, radan varrella sijaitsevassa asunnossani. Toisena vuotena tuskastelin hitaita liikenneyhteyksiä ja sitä, että kotini sijaitsee liian kaukana kaikesta. Etenkin työpaikastani sekä harrastuksistani.

Kolmantena vuotena vaihdoin työpaikkaa ja mietin jo tylsistyneenä, että en ole koskaan asunut missään näin pitkään sitten lapsuusvuosien. Neljäntenä vuotena työnantajan tarjoama asuntoetu sai harkitsemaan asiaa lisää. Viidentenä vuotena päätin alkaa tehdä jotain asialle, joka oli pyörinyt päässäni jo pitkään. En vain ollut uskaltanut tehdä sille mitään aiemmin: silloisen elämäni isoin päätös jännitti paljon. Miksi luopuisin vaivalla hankkimastani ja laittamastani kodista? Minne muuttaisin? Mitä nyt sanoisin ympärilläni kaikille niille, jotka ihmettelevät päätöstäni?

En halunnut kuitenkaan jäädä enää siihen asuntoon, enkä löytänyt sopivan hintaista uutta omistusasuntoa. Myyntihalukkuuttani lisäsivät oma elämäntilanne ja taloyhtiön asiat. Maksoin asumisestani aivan liikaa, yli 60 prosenttia kaikista kuukausimenoistani. Taloyhtiö otti lisää remonttilainaa. Yhtiövastikkeet nousivat joka vuosi. Naapurin vesivahingot ja toilailut kävivät vakuutuksistani huolimatta kalliiksi.

Minulla ei jäänyt rahaa säästöön ja jouduin nipistämään kaikesta kulutuksesta. Jotkut lempijuttuni sain unohtaa täysin, kuten matkat, ulkona syömiset ja konsertit sekä muut kulttuuritapahtumat. Kyllästyin myös pitkään, aamuruuhkaiseen työmatkaan. Enkä viihtynyt kotonani niin paljon, että olisin halunnut sen kustannuksella kituuttaa muussa elämässäni. Miinuslista oli pitkä ja painava.

 

Pyysin välittäjältä ensin arviota asunnostani. Hän kertoi potentiaalisesta ostajasta, järjesti heti näytön ja jo samana iltana asuntoni oli myyty. Alueen asuntojen hinnat olivat kuitenkin kehittyneet epäsuotuisasti 2010-luvun alussa, joten olin etukäteen olin hieman huolissani ennusteesta. Siksi olin tyytyväinen, että sain asuntoni kaupaksi supernopeasti.

Asuntoni myynnin jälkeen en jäänyt paljoa rahallisesti voitolle, vaikka olin asunut kodissani melkein viisi vuotta. Sen sijaan kokemus opetti minulle paljon. Opin tärkeitä asioita itsestänikin, kuten sen, että rahan sijaan arvostan enemmän aikaa ja sosiaalisia suhteita. Tykkään asua ytimessä tai sen läheisyydessä, mutta Helsingissä keskusta-asunnot ovat niin kalliita, että niihin tavallisella työntekijällä ei ole mitään mahdollisuuksia. Enkä missään tapauksessa halua enää asua taajamassa.

Kävin vuokra-asuntojen näytöissä ja sain kivan kaksion mukavalta sijainnilta. Kiitos silloisen työpaikkani asuntoedun, asumismenoni melkein puolittuivat omistusasunnosta. Sain alkaa toteuttaa unelmiani ja reissasin muun muassa Kuubassa, Argentiinassa, Mongoliassa ja monessa muussa paikassa. Kaksi vuotta sen jälkeen kyllästyin kaksioon. Siitä pääsin nopeasti eroon ja pian muutin isoon yksiöön aivan keskustaan. Minulla oli onnea, sillä nappasin Helsingin kaupungin vapaarahoitteisen vuokra-asunnon. Maksan siitä paljon enemmän kuin kaupungin työntekijä, mutta asumiskuluni ovat edelleen paljon pienemmät kuin ne olivat omistusasumisen aikaan. Ne ovat nyt kolmanneksen tuloistani ja kerrytän niin henkistä kuin fyysistä varallisuuttani jouhevammin.

En ole koskaan kokenut, että heitän hukkaan rahaa maksaessani vuokraa. Asumisesta joutuu aina maksamaan.

En ole koskaan kokenut, että heitän hukkaan rahaa maksaessani vuokraa. Suomessa ylistetään mielestäni aivan liikaa omistusasumista. Täällä vähätellään vuokra- ja varsinkin kimppa-asumista, joka on muualla erittäin suosittu asumismuoto.

Asumisesta joutuu aina maksamaan. Nyt saan asua sellaisessa paikassa, jossa olen aina halunnut asua. Minun ei tarvitse välittää vastikkeista eikä remonttilainoista tai muista omistamiseen liittyvistä huolista. En myöskään huolehdi tulevaisuudestani niin raskaasti kuin ennen. Olen nähnyt liikaa tapauksia, joissa ihminen kerää omaisuuttaan hullun lailla, mutta ei ehdi koskaan nauttimaan säästöistään. Säästän toki pieniä summia säännöllisesti muun muassa eläkepäiviäni varten, mutta ennen kaikkea nautin asioista, jotka ovat minulle nyt tärkeitä.

Kirjoittaja kirjoittaa Adventurista-blogia, jossa hän kertoo henkisen omaisuuden kerryttämisestä.