Emma on lesbo ja Tessa kuuro. Vähemmistöön kuuluminen on aiheuttanut kummallekin ongelmia työelämässä, vaikka syrjintä on laissa kiellettyä. 

Peligraafikko Emma Kantanen, 30, oli lähtenyt kollegoidensa kanssa baariin työpäivän päätteeksi. Hän istui ravintolan yläkerrassa tutun miespuolisen kollegansa kanssa, kun muut vielä odottivat juomiaan alakerrassa.

– Mitäpä sanot, jos tulen joku kerta sinun ja tyttöystäväsi kanssa pitämään hauskaa? Taloyhtiön sauna ja työpaikan vessakin käyvät. Kotiini ei voi tulla, koska siellä ovat vaimo ja lapset, mies yllättäen ehdotti.

Emma järkyttyi ja kieltäytyi ehdotuksesta. Silloin työkaveri tarttui Emman käteen ja kiskaisi sen omien alushousujensa sisälle. Onneksi toinen kollega saapui yläkertaan. Emma sai vedettyä kätensä pois.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Helsinkiläinen Emma kuuluu seksuaalisen suuntautumisensa takia yhteiskunnan – ja työpaikkansa – vähemmistöön. Hän uskoo, että valtaväestöön kuuluvilta jää helposti huomaamatta, millaisia vaikeuksia vähemmistöihin kuuluvat kohtaavat työelämässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Töissä viihtymisen ja uran etenemisen kannalta on joskus parempi olla hiljaa yksityiselämästään. Tuntuu siltä, että seksuaalisen suuntautumisen mainitseminen heti kättelyssä voidaan kokea provosoivana. It-ala on surullisenkuuluisa naisten lähentelyistä, ja joskus naisilta on evätty työmahdollisuuksia, jos lähentelyn kohde ei ole ollut kiinnostunut lähentelijästä, Emma kertoo.

Hän on kokenut kähmintää usein pelifirmojen bileissä, joissa on tarjottu reippaalla kädellä ilmaista alkoholia.

– Lähentelyissä ärsyttää sekin, että minun oletetaan olevan kiinnostunut miesten huomiosta.

Erilainen nainen

Työeläkeyhtiö Elon teettämän kyselytutkimuksen mukaan useampi kuin joka kolmas suomalainen on kokenut epätasa-arvoista kohtelua työpaikalla. Selvityksen perusteella juuri seksuaalinen suuntautuminen on yksi syrjintää aiheuttavista tekijöistä.

– Kuulin entisessä työpaikassani huhun, että palkkaamistani oli aluksi epäröity sen takia, että olen lesbo. Oli epäilty, ettei vähemmistöön kuuluva ”erilainen nainen” osaisi suunnitella pelejä valtavirralle. Myöhemmin selvisi, ettei huhu pitänyt paikkaansa. Kuitenkin jo juoru kertoo ikävällä tavalla työpaikan ilmapiiristä, Emma kertoo.

Hän aloitti kesällä vanhempana peligraafikkona uudessa, monimuotoisessa pelifirmassa, joka on profiloitunut sateenkaariyritykseksi. Ero aikaisempiin työpaikkoihin oli heti selvä: Emmaa pyydettiin kirjaamaan firman Excel-taulukkoon ruoka-aineallergioiden lisäksi myös pronomini he, she tai they sen mukaan, millä hän halusi muiden itseään kutsuvan englanninkielisessä työympäristössä.

– Se tuntui virkistävältä.

Emma kokee tärkeäksi, että voi olla nykyisellä työpaikallaan ulkona kaapista. Jos työkaveri kysyy, onko hänellä poikaystävää, Emma vastaa suoraan, ettei ole kiinnostunut miehistä. Tuntuisi vaivalloiselta yrittää puhua töissä niin, ettei vahingossa paljastaisi omaa seksuaalista suuntautumistaan.

– Alallamme on paljon vapaa-ajan tapahtumia, joihin voi ottaa puolison mukaan. Jos en ole avoin parisuhteestani, minua pidetään sinkkuna eikä muisteta mainita, että voin ottaa avecin mukaan. Olen aiemmin välillä vasta illanistujaisissa huomannut, että muilla on mukanaan puolisot. Olen sitten seuraavilla kerroilla ottanut tyttöystäväni mukaan.

Kun ei pääse edes haastatteluun

Yhdenvertaisuus työelämässä -tutkimuksen mukaan yleisin syy syrjintään työelämässä on ikä, toiseksi yleisin sukupuoli ja kolmanneksi alentunut työkyky. Naiset kertovat kohdanneensa epätasa-arvoista kohtelua selvästi useammin kuin miehet.

Suomen lain mukaan vamman takia ei saa syrjiä työelämässä, mutta käytäntö ei aina mene niin. Vantaalla asuva 22-vuotias Tessa Raurala on hakenut töihin ravintoloihin, kauppoihin ja kampaamoihin, mutta ei ole päässyt edes haastatteluun asti.

Tessa on kuuro.

– Synnyin kuurona. Äitini on kuuleva, mutta isäni ja veljeni ovat myös kuuroja. Koin murrosiässä identiteettikriisin, kun en tiennyt, millainen ihminen oikein olen ja miksi olen kuuro. Kun löysin itseni murrosiän jälkeen, olen pystynyt olemaan myös ylpeä kuuroudestani.

Vastaukset Tessan työhakemuksiin ovat olleet aina samanlaisia. Työpaikoilta on sanottu, että Tessan kuurous on ongelma, koska hänen pitäisi pystyä palvelemaan asiakkaita, vastata puhelimeen ja pärjätä liikkeessä yksin.

Tänä syksynä Tessa pääsi ensimmäisen kerran työhaastatteluun tavalliseen työpaikkaan, päiväkotiin, jonne etsittiin viittomakielistä avustajaa kuurolle lapselle. Tessa tilasi tulkin mukaansa työhaastatteluun, jossa päiväkodin johtaja ja opettaja yrittivät kuitenkin saada hänet puhumaan.

– Viitoin puhuvani vain hätätilanteissa kuulolaitteeni avulla ja kerroin, että valtio kyllä kustantaa työelämätulkkauksen. En saanut työpaikkaa, Tessa kertoo.

Hän on käynyt ala-asteelta lähtien puheterapiassa ja pystyy puhumaan suhteellisen hyvin, mutta ei yhtä hyvin kuin kuulevat.

– Mietin, että näinkö Suomessa oikeasti toimitaan. Olisin voinut antaa päiväkodissa sille kuurolle lapselle esimerkin siitä, että kuurous on okei ja että kuurot pääsevät töihin siinä missä muutkin. Esimerkiksi Ruotsissa kuuroja työskentelee kassalla isoissa vaatekauppaketjuissa, ja Yhdysvalloissa jopa palomies voi olla kuuro.

Kuurona syntynyt Tessa Raurala haki töitä päiväkodista. Haastattelussa johtaja yritti saada hänet puhumaan. 

Kuurokin tarvitsee töitä

Tessa on ollut aiemmin töissä vain viittomakielisissä ympäristöissä: lastenhoitajana viittomakielisten perhekerhossa, vetäjänä Kuurojen Liiton lastenleireillä ja viimeisimmäksi projektityöntekijänä Kuurojen Palvelusäätiössä. Näissä työpaikoissa hän on tuntenut olevansa normaali.

– Kuurojen Palvelusäätiössä oli töissä myös kuulevia, jotka osasivat vain muutamia viittomia, mutta hekin ottivat minut mukaan juttuihinsa. Luin heidän huuliltaan ja viitoin vastaukseni heille hitaasti. Jos emme silti ymmärtäneet toisiamme, kirjoitimme paperille.

Tessa on opiskellut peruskoulun jälkeen hiusalan perustutkinnon. Aikuislukio jäi kesken parin vuoden jälkeen. Kuurous ei liittynyt lukion lopettamiseen. Tessa yksinkertaisesti inhosi kokeisiin lukemista.

Valmistuttuaan parturi-kampaajaksi Tessa on saanut välillä tuttujen kautta keikkaa maskeeraajana ja hiusstylistinä. Tällä hetkellä hän hakee edelleen töitä, myös ei-viittomakielisistä paikoista.

Tessa toivoo, että kuulevat voisivat tulla työpaikoilla ”vähän vastaan”: opetella viittomaan vaikka edes sormiaakkoset ja selvittämään perustietoudet kuuroudesta.

Kuuroilta voi myös rohkeasti kysyä kuuroudesta, Tessa toteaa.

– Me kuurotkin tarvitsemme työtä. Uskon olevani yhtä hyvä työntekijä kuin kuulevatkin, teen vain asiat joskus vähän eri tavalla. Koen, että eteeni on kasattu paljon esteitä yhteiskunnassa, vaikka minulta puuttuu vain kuulo.

Vaikuttaako pärstäkerroin?

Elon tutkimuksen mukaan mahdollisuus olla oma itsensä on tärkeää lähes kaikille työelämässä oleville. Valtaosa pitää myös monimuotoista työyhteisöä mielekkäänä. Käytännössä se tarkoittaa, että töistä pitäisi löytyä mahdollisimman erilaisia ihmisiä niin iän, sukupuolen, taustan ja kuin luonteenpiirteidenkin osalta.

Monimuotoisten työpaikkojen tiellä on kuitenkin yllättäviä esteitä. Jos uusia työntekijöitä palkkaava rekrytoija ei tiedosta ja tarkkaile ennakkoluulojaan, hänen henkilökohtaiset mieltymyksensä voivat huomaamatta ohjata valintaprosessia.

Piilaaksossa tehtyjen tutkimusten mukaan rekrytoija voi alitajuisten ennakkoluulojensa takia päätyä palkkaamaan parhaiten soveltuvan hakijan sijaan jonkun, jolla on rekrytoijan kanssa samoja luonteenpiirteitä tai mielenkiinnonkohteita. Haastattelija saattaa myös tiedostamatta ajatella, että työnhakijalla on tiettyjä hyviä tai huonoja ominaisuuksia vain siksi, kuuluu johonkin ihmisryhmään, kuten naisiin tai aasialaisiin.

Satu Pamilo on rekrytoinut ammatikseen työpaikallaan Academic Workissa vuosittain jopa 80 työntekijää eri yrityksiin Suomessa. Satun mukaan ammattirekrytoijia koulutetaan jatkuvasti, jotta omat ennakkoluulot eivät vaikuttaisi palkkaamispäätöksiin.

– Keskustelemme töissä paljon siitä, miksi rekrytoija kokee pitävänsä jostain työnhakijasta. Johtuuko mieltyminen siitä, että henkilö on sopiva tehtävään, vai siitä, että samaistumme johonkin hänen piirteeseensä?

Satu Pamilon mukaan työnhakijan vamma ei voi olla este työn saamisessa, jos työ luonnistuu vammasta huolimatta tai jos vamma vaatii työnantajalta vain kohtuullisia muutoksia työnkuvaan.

– Mikäli hakija saa työnhaussa tunteen, että etenemispäätöksen takana on ollut syrjivä syy, kannustan rohkeasti pyytämään päätökselle perustetta.

Rekrytoijana hän on myös huomannut, että yrityksiltä tulee usein toiveita siitä, millainen hakija avoinna olevaan tehtävään halutaan. Jos yritys palkkaa uusia työntekijöitä vain harvoin, johdolla ei välttämättä ole täysin hallussa se, mikä on syrjivää ja mikä ei.

– Joskus asiakas sanoo, että olisi mahtavaa, jos tehtävään löydettäisiin nainen, ja joskus taas toivotaan miestä. Yleensä halutaan lisää sen sukupuolen edustajia, joita yrityksessä on vähemmistössä. Kuitenkin sukupuoli on asia, jota emme voi huomioida rekrytoinnissa.

Yritykset voivat myös toivoa, että työnhakija olisi käynyt vaikkapa armeijan. Asepalveluksesta kysyminen on silti laitonta, jos työn osaaminen ei edellytä sitä.

Erilaiset tyypit haastavat ajattelua

Satu Pamilo arvelee, että monimuotoisuus ei vielä toteudu työpaikoilla ennen kaikkea siksi, että sitä ei pyritä tietoisesti tukemaan. Monimuotoisuuden lisäämiseen ei hänestä riitäkään pelkästään rekrytoijien tekemä työ, vaan aiheesta tarvitaan laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.

Monimuotoisuus hyödyttäisi myös työnantajia. Konsulttiyhtiö McKinseyn tutkimusraportissa todetaan, että erilaisista etnisistä taustoista tulevat ja eri sukupuolia edustavat ihmiset tekevät tiiminä usein parempaa taloudellista tulosta. Työskentely erilaisten ihmisten kanssa voi saada työntekijän hylkäämään omat vanhentuneet ajattelutapansa ja muutenkin terävöittää ajattelua.

Yhteiskunnassa myös hukataan paljon potentiaalia, jos keskiverrosta poikkeavat ihmiset eivät pääse töihin vain erilaisuutensa takia.

Onneksi on aloja, joissa tätä on alettu ymmärtää yhä paremmin. Peligraafikko Emma Kantasen mukaan yksittäisistä ongelmista huolimatta esimerkiksi peliala on hengeltään rento ja hyväksyvä.

– Parhaita hetkiä on ollut se, kun minulta on kysytty, miten peli saisi mahdollisimman paljon naispuolisia pelaajia. Sen sijaan minulta ei ole kysytty, miten peli saisi sateenkaaripelaajia. Uskon silti, että pelien avulla voidaan muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi – myös queer-väelle, Emma sanoo. Jutun lähteenä on käytetty Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elon julkaisemaa Yhdenvertaisuus työelämässä – onko sitä? -tutkimusta ja Diversity Matters -tutkimusraporttia.

Vierailija

Triinue kirjoitti:
Lesbot eivät kylläkään ole enää mikään vähemmistö nykypäivänä. Melkein jokainen moderni ja itseään kunnioittava nainen tunnustautuu jossain määrin lesboksi.

Oliko tarkoituksesi kenties olla hauska? No, ei kyllä naurata yhtään minua ja tuskinpa ketään muutakaan. #nostatasoa#

P.S. Asiallinen juttu lehdeltä, kiitos!

Triinue

Lesbot eivät kylläkään ole enää mikään vähemmistö nykypäivänä. Melkein jokainen moderni ja itseään kunnioittava nainen tunnustautuu jossain määrin lesboksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla