Kuvat
Ian Segal
Miran nykyiset kotikulmat sijaitsevat Euroopan ytimessä.
Miran nykyiset kotikulmat sijaitsevat Euroopan ytimessä.

Mira-Maria Kontkanen, 30, tähtäsi Brysseliin ja päätyi sinne. Sinkkunaisen elämä Euroopan keskipisteessä on hyvää, mutta työntäyteistä.

Naisemme Brysselissä! Sielläkö he syövät simpukoita ja juovat samppanjaa? Äh, ilmeisesti harvemmin. Ainakin Mira-Maria Kontkasta kuunnellessa vaikuttaa siltä, että he tekevät pitkää päivää ja miettivät, milloin ehtivät käydä ruokakaupassa.

Mira työskentelee Suomen Yrittäjät ry:n lobbarina EU:ssa eli valvoo pienten ja keskisuurten yritysten etuja. Työ on Miran mielestä antoisaa, mutta saa sitä tehdäkin: normipäivä loppuu kuuden ja kahdeksan välillä, ja usein päälle on vielä iltatilaisuus. Toisaalta joustoakin on, ja rauhallisemman aamun voi tehdä kotisohvalta läppäri sylissä.

– Ei Bryssel mikään lepopaikka ole. Mielestäni Suomessa on parempi tasapaino työn ja muun elämän välillä, Mira sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Bryssel on Miran mukaan kilpailuhenkinen työkupla. Sinne tullaan eri puolilta Eurooppaa luomaan uraa ja keräämään EU-kokemusta. Vapaalla puhutaan työtuttujen kanssa työasioista. Tunnelma on väliaikainen, koska useimmat tulevat muutamaksi vuodeksi ja palaavat sitten kotimaihinsa. Mira on vakityössä ja tuntee jo juurtuneensa. Hänestä Bryssel on kaikessa dynaamisuudessaan kiinnostava kotikaupunki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Mutta voin kuvitella, että jos olisi perhettä, työkeskeisyys voisi ahdistaa. Suomalaiset harvemmin jäävät tänne, ja monet Brysselin-kaverini ovatkin kotoisin Espanjasta, Puolasta tai Italiasta. Heitä paluu kotimaahan ei houkuttele niin paljon, ehkä korkean työttömyyden takia.

Mira-Maria kertoo olevansa onnellinen siitä, että hänellä on suomalainen työnantaja. Palkka vastaa työn vaativuutta, ylityöt kirjataan ja niitä voi pitää vapaina. Täällä kun on normaalia myös se, että töitä tehdään minipalkalla, ja silti toimistossa kuuluu istua ilman ylityökorvauksia iltakahdeksaan asti.

– Brysselin työmarkkinoilla näkyy kova kilpailu. Saatavilla on paljon koulutettuja ja kielitaitoisia etelä- ja itäeurooppalaisia, joille 1000–2000 euroa kuussa on ihan hyvä palkka. Niinpä palkkataso esimerkiksi kansainvälisissä konsulttiyhtiöissä on usein sitä luokkaa. Omia elinkustannuksia ajetaan sitten alas asumalla kimppakämpissä myöhäiseen aikuisikään saakka.

Juuri nyt Miralla on alkamassa vuoden kiireisin työjakso, kun EU:n lainsäädäntö pääsee uuden komission ja parlamentin myötä käyntiin. Mira odottaa sitä kiinnostuneena. No, kuinka käy: hajottaako populistien nousu Euroopan?

– Toki he jarruttavat ja koettavat lyödä kapuloita rattaisiin. Vaaleissa EU-myönteisille tuli kuitenkin voitto, joten eiköhän tämä tästä. Nyt täytyy vain hetkeksi vetää kunnianhimoa suurten uudistusten suhteen alaspäin ja löytää yhdessä tekemiseen harmonia.

Keskusta-asumisen hyviä puolia ovat lyhyet työmatkat, huonoja ilmansaasteet.
Keskusta-asumisen hyviä puolia ovat lyhyet työmatkat, huonoja ilmansaasteet.

Arki: Kiirettä ja ruuhkia

”Työpäiväni alkavat yhdeksän maissa, usein Skype-palaverilla Suomeen. Palavereissa käydään läpi ajankohtaisia yrityksiin kohdistuvia lainsäädäntöhankkeita ja sitä, kuinka niihin koetetaan vaikuttaa. Isot linjat päätetään Suomessa, ja minä toimin niiden mukaan. Pelkällä Suomi-agendalla ei täällä pääse pitkälle, joten teemme yhteistyötä eurooppalaisen yrittäjyysjärjestön kanssa.

Meillä on Brysselissä hyvin pieni toimisto. Teemme töitä kolmihenkisellä tehotiimillä, jossa työskentelee minun lisäkseni kaksi liikennealan lobbaria. Suomen asiantuntijoita on kuitenkin kiittäminen karhunosasta EU-edunvalvonnan valmistelua. Järjestämme säännöllisesti myös suomalaisille yrittäjäryhmille tutustumisvierailuja Brysseliin. Ensimmäisenä päivänä he ihmettelevät, että onpas mahtipontisia rakennuksia – näihinkö meidän verorahamme palavat? Parin päivän päästä on jo eri ääni kellossa: eihän täällä yritetäkään vain vaikeuttaa yrittäjyyttä. Brysselissä saisi olla minusta paljon enemmänkin suomalaisia edunvalvojia pysyvästi töissä. Jos käy kerran kuussa palavereissa, on auttamatta jäljessä ja kaikki tärkeät käytäväpuheet menevät ohi korvien.

Koko Bryssel lähtee arkisin töistä kuuden ja seitsemän välillä, ja ruuhkat ovat sen mukaiset. Asun onneksi keskustassa, joten vältyn tunnin bussissa istumiselta. Toisaalta lähiöissä olisi vihreämpää ja vähemmän pakokaasuja. Belgiassa kannustetaan yksityisautoiluun; erilaisia etuuksia kuten työsuhdeautoja verotetaan kevyemmin kuin ansiotuloa. Ilmanlaatu ja saasteet puhuttavat täällä asuvia suomalaisia, mutta paikallisia ne eivät tunnu häiritsevän.

EU:ssa tehdään täysillä töitä heinäkuun puoliväliin asti, jolloin Suomi on jo lomalla. Joskus maiden ristiin menevät lomakaudet ja vapaapäivät ovat hankalia. Suomen itsenäisyyspäivänä voi Brysselissä olla juuri se tärkeä palaveri, jossa täytyy olla paikalla.

”Kotini on kyllä kaunis”. Brysselissä asuntojen vuokrat ovat Helsinkiä edullisemmat.
”Kotini on kyllä kaunis”. Brysselissä asuntojen vuokrat ovat Helsinkiä edullisemmat.

Elämäntavat: Pakko jumpata, jotta jaksaa

”Meillä on kaikilla samat 24 tuntia vuorokaudessa, mutta energiatasoihimme pystymme vaikuttamaan! Yritän käydä säännöllisesti salilla – jos vain pääsen töistä ajoissa. Välillä väsyttää ja liikkuminen on tuskaista, mutta jumpan jälkeen olo on parempi. Töitäni ei pysty tekemään puolivaloilla, joten minun on pakko olla kunnossa. On pakko keskittyä, olla sosiaalinen ja aktiivinen – ja kaikki pitää tehdä vieraalla kielellä. Toki välillä on huonojakin päiviä. Silloin teen tehtäviä, jotka eivät vaadi äärimmäistä tarkkuutta.

Uni on minulle tärkeä juttu, ja tarvitsen sitä kahdeksan tuntia. Siksi vältän viikolla alkoholia. Olen huomannut, että yksikin annos vaikuttaa uneen. Jos iltatilaisuudessa on alkumalja, suosin nykyään vettä tai mehua.

En elä äärimmäisen kurinalaisesti, mutta jaksamisen takia olen opetellut säännöllisyyttä. Sama pätee syömisiin: koetan pitää järkevät ateriavälit, jotten vedä suklaapatukoita nälkään. Mieluiten söisin omia eväitä toimistolla, mutta usein on työlounaita eikä kokkaamiseen oikein riitä aikaakaan. Se on harmi, koska opin kotona laittamaan terveellistä kotiruokaa. Ravintolassa on aina houkutus valita se herkullisin pasta-annos – ja sitten väsyttää iltapäivällä.”

Vapaa-aika: Musiikki vie ajatukset työstä

”Koti on paras rentoutumispaikka. Asun yksin ja nautin siitä, että töiden jälkeen ei tarvitse olla sosiaalinen ja puhelias. Kotona laulan, soitan pianoa, luen kirjoja ja kuuntelen musiikkia. Kun musisoin vartinkin verran, saan ajatukset pois työympyröistä. Saatan laulaa vaikka Adelea tai kotimaista poppia. Vielä kun pääsisin joskus niin luovaan tilaan, että saisin ensimmäisen oman biisin tehtyä, olisin onnellinen.

Viikonloput menevät monesti arkiaskareiden hoitamisessa, enkä aina ehdi rentoutua tarpeeksi. Teen usein viikonloppuretkiä muualle Eurooppaan. Brysselin hyviä puolia on mahtava sijainti lähellä kaikkea. Reissaaminenkin on kivaa, vaikka monesti reissusta tulee kotiin väsyneempänä kuin lähtiessä.

Joskus, kun en jaksa muuta, katselen Netflixiä. Siitä tulee huono omatunto, koska se on passiivista eikä kehitä minua yhtään. Somessa en sen sijaan roiku. Minulla ei ole Instagram-tiliä enkä seuraa Facebookia aktiivisesti. En halua siihen maailmaan, missä kaivetaan aina hiljaisena hetkenä puhelin esiin. Voi olla, että muutan mieltäni tästä, mutta nyt ajattelen, että omille lapsilleni en suostuisi hankkimaan älypuhelinta.”

Pianonsoitto vie heti ajatukset työstä.
Pianonsoitto vie heti ajatukset työstä.

 

Arjen pakolliset: Ihan ihme aukioloajat

”Monilla Brysselin-kavereillani käy siivooja. Se on halpaa: 10 euroa tunti, ja siivouspalvelut saa vähentää verotuksessa. Kai lattioiden nuohous olisi järkevää ulkoistaa, mutta olen vielä siivonnut itse. Imuroin itse kerran viikossa. Henkinen rauhani järkkyy, jos koti on sotkuinen.

Siivous ei ole ajankäytöllinen ongelma, mutta ostokset ovat. Ruokakaupat menevät viimeistään kahdeksalta kiinni, ja koko päivä pitää suunnitella siitä näkökulmasta, että ehtii kauppaan. Pieni lähikioski on auki pitempään, mutta se on kallis ja vihannekset ovat heikossa hapessa. Kun käyn Suomessa, olen ihan täpinöissäni marketeista, jotka ovat aina auki ja joista saa kaikkea.

Vaatekaupat menevät kiinni vielä aikaisemmin, joten vaateostokset on pakko hoitaa lauantaisin. Kaikki brysseliläiset ovat silloin vaatekaupoilla, ja sovituskoppeihin on puolen tunnin jonot. Täällä ei oikein osata hoitaa bisneksiä niin, että ajateltaisiin asiakkaiden tarpeita. Brysselissä saa muutenkin tottua siihen, että asiointi ei ole sujuvaa. Ihmisille tuntuu riittävän, että asiat toimivat juuri ja juuri.

Monta hyvää ostosta olen tehnyt Brysselin suomalaisten FB-kirpputorilta. Suomalaiset eivät usein viitsi muuttaa tavaroitaan pariksi vuodeksi tänne, joten he ostavat tullessaan isommat hankinnat täältä ja myyvät lähtiessään. Facebook-ryhmän peruja minulla on esimerkiksi ruokapöytä ja maailman paras mehulinko.”

Ura: Ei enää Pohjois-Karjalaan

”Minulle oli aina selvää, että haluan Joensuusta maailmalle. Kotona siihen ei kyllä erityisemmin kannustettu. Päinvastoin, minulta varmasti odotettiin perinteistä ratkaisua: että löydän jonkun mukavan pojan kotiseudulta ja asetun sinne. Perheeni asuu edelleen Joensuussa, ja äiti kyselee, että ’milloinka sie tuut kottiin’. Olen silti aina saanut perheeni tuen ratkaisuilleni. Pohjois-Karjala on tärkeä osa minua, mutta palaaminen ei vaikuta todennäköiseltä. Vaikka puhunkin edelleen paksua murretta, olen jo eri ihminen kuin siellä asuessani. Elämässä pitää mennä eteenpäin, ei taaksepäin.

En ole mitenkään sattumalta Brysselissä: opiskelin EU-oikeutta ja ranskaa, ja sellaisella aineyhdistelmällä Bryssel kutsuu jossain vaiheessa. Tulevaisuudesta en tiedä – ei minulla ole mitään viisivuotissuunnitelmaa. Olen tehnyt vain niitä asioita, joista olen tykännyt, ja se on kantanut hedelmää. Uskon, että niin käy jatkossakin. Tätä hommaa haluan tehdä niin kauan, kuin minulla on työlle annettavaa ja työllä minulle. Joskus olisi tietenkin kiva saada oma perhe.

Asiani ovat nyt tosi hyvin. Minulla on vapaa olo. Kehityn työssäni ja saan toteuttaa näkemyksiäni. Olisi helppoa jäädä nautiskelemaan egoismista, mutta oma hyvinvointi ei voi olla elämän isoin tavoite. Kun on kykyjä ja resursseja, silloin pitää auttaa muitakin. Pitkän ajan visiona haluaisin tehdä jotain merkityksellistä: perustaa vaikka organisaation auttamaan niitä, joilla on vähemmän. Toistaiseksi koetan vain ottaa joka päivä muut paremmin huomioon.”

Shakki on jäänyt pölyttymään hyllyyn, sillä kavereista vain yksi osaa pelata.
Shakki on jäänyt pölyttymään hyllyyn, sillä kavereista vain yksi osaa pelata.

Miran vuorokausi

Uni: 8 h

”Käyn puoli yhdeltätoista nukkumaan.”

Työ: 8–12 h

”Vähän päivästä riippuen.”

Liikunta: 1 h

”Tämä on enemmän toive kuin toteutuma: haluaisin liikkua enemmän.”

Oma aika: 2 h

”Lukemista, musiikkia, ystäviä, Netflixiä.”

Kotityöt: 1 h

”Keskimäärin.”

 

Kumpi mieluummin?

  1. Pidetty vai arvostettu? ”Pidetty on helppoa olla. Haluaisin tulla muistetuksi tyyppinä, joka teki rohkeasti asioita oman visionsa mukaan eikä sanonut kaikkeen, että jees jees.”
  2. Kirja vai Netflix? ”Nyt kesken on Rumin runokokoelma, jota kaveri suositteli. Joskus kuuntelenkin kirjoja, mutta kuunnellessa menee yksityiskohtia ohi; äänikirjan pitää olla kevyttä kamaa.”
  3. Lenkki vai lasillinen? ”Viikolla lenkki, viikonloppuna lasillinen!”
  4. Aamu vai ilta? ”Olen ehdottomasti iltaihminen. Minulla kestää käynnistyä aamuisin.”
  5. Lounas yksin vai lounas seurassa? ”Toimistolounas on se hetki, kun jutellaan ihan muita kuin työasioita.”

Mira-Maria Kontkanen

30-vuotias EU-asiantuntija ja Suomen Yrittäjät ry:n lobbari.

Kotoisin Joensuusta, on asunut vuodesta 2016 asti Brysselissä.

Harrastaa musiikkia, lukemista ja liikuntaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla