Aktiivisen tanssiuran jälkeen Minna nauttii siitä, että voi liikkua kehoaan kuunnellen.
Aktiivisen tanssiuran jälkeen Minna nauttii siitä, että voi liikkua kehoaan kuunnellen.

Kun Minna Tervamäki, 51, jäi eläkkeelle Kansallisbaletista, hänen piti opetella aikatauluttamaan itse arkensa. Juttusarjassa eri alojen huippunaiset kertovat ajankäytöstään ja valinnoistaan työssä ja arjessa.

Herätys puoli yhdeksältä, kuppi kahvia ja ensimmäinen tanssitunti Oopperan balettisalissa kello 10.

Muut sanelivat vuosikaudet Kansallisbaletin tähtitanssijan Minna Tervamäen aikataulun: elämä rytmittyi näytösten ja treenien mukaan 7-vuotiaasta 44-vuotiaaksi.

– Näytösajat tiesin etukäteen, mutta muuten sain perjantaisin seuraavan viikon lukujärjestyksen, jonka mukaan sitten menin, Minna kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elämä muuttui radikaalisti seitsemän vuotta sitten, kun Minna jäi eläkkeelle Kansallisbaletista. Siitä alkoi toinen ura yrittäjänä, jolla on vireillä useita päällekkäisiä töitä niin tanssijana, koreografina kuin esiintymisvalmentajana. Työnteon jatkaminen oli Minnalle itsestään selvää, ja oma firma kotisivuineen oli pystyssä jo eläkeelle jäädessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minna yllättyi siitä, että uudella uralla yrittäjänä vaikeinta oli hallita omaa ajankäyttöä.

– Olin aluksi niin innoissani uusista mahdollisuuksista, että lähdin mukaan vaikka mihin. En kuitenkaan osannut arvioida esimerkiksi tanssiproduktioiden kokonaistyöaikaa, mistä seurasi hillitöntä aikataulukaaos. Aiemmin joku muu oli aina hoitanut tuotannollisen puolen sähköpostiviesteineen, ja minä olin saanut keskittyä pelkkään tanssimiseen.

Vuosi eläkkeelle jäämisen jälkeen Minnasta tuli äiti. Se muutti elämän rytmin myös työn ulkopuolella.

– Äidiksi tuleminen oli huomattavasti suurempi muutos kuin eläkkeelle jääminen. Äitiyden myötä olen entistä painokkaammin alkanut pohtia sitä, mihin haluan aikani käyttää. Jos teen töitä iltaisin tai viikonloppuisin tai joudun olemaan pois lapseni luota, on minusta työn oltava sellaista, että tunnen jakavani hyviä asioita muille.

Nykyään Minna herää puoli kahdeksalta, ja aamut ovat lapsiperheen perushärdelliä.

Minna liikkuu kaikkialle polkupyörällä. 

Työ: ”Haaveilen assarista”

”Tanssijana olen tottunut tekemään fyysistä työtä, joka on toisinaan väsyttävää. Kun jäin 44-vuotiaana eläkkeelle Kansallisbaletista ja ryhdyin yrittäjäksi, hämmästyin aluksi siitä, miten väsynyt olin työpäivien jälkeen, vaikka en ollut treenannut lainkaan. Aiemmin olin aina mennyt töihin yhteen paikkaan, Oopperalle. Yhtäkkiä minulla oli samanaikaisesti vireillä monenlaisia projekteja, ja saman päivän aikana saattoi olla useita tapaamisia eri puolilla kaupunkia. Kalenterissa päivän aikataulu ei näyttänyt lainkaan pahalta, mutta olin unohtanut aikatauluttaa päiviini ruokatauot ja matkoihin kuluvan ajan. Sinkoilin nälkäisenä pitkin kaupunkia ja aiheutin itselleni kamalan stressin.

Kesti jonkin aikaa, ennen kuin hahmotin kokonaistyömäärän töissäni. Aiemmin merkkasin kalenteriini vain puhekeikat sekä treeni- ja näytösajat. Nykyisin varaan kalenteriini aikaa myös esimerkiksi toimistotöille.

Nykyinen työnkuvani on pirstaleinen. Työskentelen koreografina, teen esiintymisvalmennuksia, puhekeikkoja ja erilaisia yhteistyöprojekteja. Juuri nyt minua työllistää myös Helsingin vuoden 2020 kansainvälinen balettikilpailu, jonka hallituksen varapuheenjohtaja olen.

Tänä keväänä toteutimme mieheni Mikan kanssa pitkäaikaisen haaveemme ja perustimme HOI! House of Inspirationin, jossa eri alojen asiantuntijat järjestävät keskusteluiltoja.

Olemme aina sparrailleet toinen toisiamme työasioissa. Mikan kanssa on innostavaa työskennellä. Olemme kiinnostuneita samoista asioista, mutta toisaalta luonne- ja temperamenttieromme tulevat töissä eri tavalla näkyviin kuin arjessamme. Olen esimerkiksi huomannut stressaavani asioita etukäteen ihan eri tavalla kuin Mika, joka hermostuu vasta siinä vaiheessa, jos asiat menevät jotenkin pieleen.

Välillä töissäni on intensiivisempiä jaksoja, välillä taas väljempää. Haaveilen siitä, että voisin palkata assarin, joka vastaisi puolestani sähköposteihin ja hoitaisi paperityöt. Päivittäinen sähköpostieni määrä on läkähdyttävä, ja monikanavaisuus lisää tuskaani. Yrittäjänä minun pitää itse hoitaa myös markkinointi etenkin somessa. Teen paljon yhteistyöproduktioita eri alojen taiteilijoiden kanssa. Vitsailemme heidän kanssaan usein, että ruvetaanko heti töihin vai sometetaanko ensin?” 

Minna liikkuu usein ilman meikkiä, mutta nauttii, kun saa laittautua viimeisen päälle. 

Suorituspaineet: ”Opin asettamaan rajani”

”Aloitin tanssimisen yksityisessä balettikoulussa Oulunkylässä 7-vuotiaana. 10-vuotiaana treenasin jo intensiivisesti neljänä päivänä viikossa, ja tahti koveni entisestään, kun siirryin 13-vuotiaana Oopperan balettikouluun.

Siitä lähtien elämäni oli yhtä aikataulua. Hoidin läksyt bussissa ennen ensimmäisen tanssitunnin alkua. Kotona olin arkisin vasta yhdeksältä illalla. Olen jälkeenpäin tajunnut, että aloin elää omaa elämääni jo hyvin nuorena.

Tanssimisen ilo on ollut koko urani lähtökohta, mutta tie Kansallisbaletin tähtitanssijaksi on vaatinut paljon. Balettimaailmassa kilpailu on kovaa, ja opettajani alkoivat asettaa minulle odotuksia hyvin varhain.

’Sinusta tulee varmasti huipputanssija’ -tyyppiset kommentit olivat varmasti tarkoitettu kannustaviksi, mutta ne aiheuttivat minulle kovia suorituspaineita. Ajattelin, että jos en lunastaisi odotuksia, pettäisin valmentajani. Saatoin treenata välillä niin paljon, että se meni jo itsensä rikkomisen puolelle.

Aikuisena opettelin asettamaan rajani ja aloin ymmärtää paremmin sitä, millaiset asiat kuormittavat minua. Sittemmin olen oppinut hyväksymään sen, että hauskatkin asiat voivat kuluttaa energiaani. Siksi en esimerkiksi osallistu läheskään kaikkiin kivoihin iltatilaisuuksiin, joihin saan kutsuja.”

Päivärytmi: ”Lapsi pisti kaiken uusiksi”

”Tyttäremme syntyi 2013. Olin tottunut jo ennen häntä lapsiperhe-elämään, sillä olimme viettäneet uusperhearkea mieheni nyt jo aikuisen pojan kanssa. Oma lapsi kuitenkin mullisti elämäni. Ennen lasta nukuin työpäivinä usein puoli yhdeksään ja kuittasin aamupalan kupilla kahvia ennen kuin säntäsin aamutreeneihin. Nyt aamuihin täytyy varata paljon enemmän aikaa, jotta pääsemme kaikki maailmalle hampaat pestyinä ja tukat kammattuina.

Tanssijana totuin siihen, että minun piti olla parhaimmillani vasta puoli kymmenen aikaan illan näytöksessä. Sisäinen rytmini on pysynyt samana, vaikka en enää paljon esiinnykään. En ole lainkaan aamuihminen enkä edelleenkään mielelläni sovi palavereja aamuihin.

Arki on yrittäjäperheessämme aikamoista aikataulupalapeliä. Sen jälkeen, kun tyttäremme aloitti päiväkodin, sen aukioloajat ovat pitkälti sanelleet arkeamme. Koska päiväkodissa ei tunneta liukuvaa työaikaa, ainakin toisen meistä on otettava töistään tauko aina iltapäivisin. Usein jompikumpi meistä jatkaa töitä vielä iltaisin. Jos olemme kaikki kotona, vuorottelemme usein niin, että toinen leikkii lapsen kanssa ja toinen voi keskittyä töihinsä. Myös isovanhemmat auttavat: ilman heitä arjestamme ei tulisi mitään.”

Minna oppi asettamaan rajansa vasta aikuisena. 

Arki: ”Aina kananmuna laukussa”

”Jotakin arjen ruokahuollostamme kertoo se, että yhdessä vaiheessa viisivuotias tyttäreni kuulutti aina ovikellon soidessa: ’Ruoka tulee!’. Kahden yrittäjän perheessä ei aina arkisin löydy aikaa ruoanlaittoon, mutta ruokailuista on silti pidettävä kiinni. Arvostan alusta loppuun saakka itse laitettua ruokaa, mutta välillä tyttäreni syö einesmaksalaatikkoa. Hänen veriarvonsa ovatkin aivan rautaiset!

Noudatan gluteenitonta ruokavaliota enkä ekologisista syistä käytä liha- tai maitotuotteita lähes lainkaan. Kannan aina mukanani pähkinöitä ja ’proteiinipatukkana’ keitettyä kananmunaa. Jääkaapista meiltä löytyy yleensä hummusta ja porkkanoita ja kulhosta keko hedelmiä. Kotona on aina oltava myös kahvia, jota ilman päiväni ei käynnisty. Muu perhe ei ole ainakaan vielä lähtenyt täysillä mukaan ruokavaliooni, joten välillä meillä katetaan pöytään eri ruokaa eri perheenjäsenille.

Tanssijana olen tottunut viettämään suuren osan päivästä treenivaatteissa. Asumme Helsingin keskustassa, ja kuljen kaikki matkani pyöräillen, mikä vaikuttaa paljon pukeutumiseeni. Käytän mielelläni mekkoja, mutta hameen alla on aina pyöräilyshortsit. Olen ollut kaksi kertaa vakavassa pyöräilyonnettomuudessa. Niistä viisastuneena käytän aina kypärää, mikä näkyy hiustyylissäni: tukkani on melkein aina ponnarilla.”

Nautin kyllä tilaisuuksista, joihin saan pukeutua viimeisen päälle. Eräs ystäväni sanoi minulle kerran ’Minttu, sä oot taiteilija, sä voit pukeutua miten vain haluat’. Tämän olen pitänyt mielessäni ja pukeutunut kuten huvittaa! 50-vuotisjuhliini Espanjassa pukeuduin kimalleverkkareihin ja -paitaan – ja olin kuin discopallo.”

Palautuminen: ”Iltasadulle on aina aikaa”

”Viikonloppuisin pidämme huolen siitä, että vietämme aikaa yhdessä perheenä. Ja vaikka arki olisi kuinka kiireistä, köllöttelemme joka aamu tyttäreni kanssa vierekkäin sängyssä ainakin kymmenen minuuttia. Myös iltasadulle on aina löydyttävä aikaa.

Olen aika energinen tyyppi. Menen kuitenkin helposti ylikierroksille, ellen tasaa itseäni silloin tällöin. Säännöllinen rentoutuminen ja tietoinen stressinhallinta ovat minulle tärkeitä. Ennen lasta saatoin kuormittavien työjaksojen jälkeen vetäytyä viikoksi omaan kuplaan, jossa halusin vain olla rauhassa. Lapsiperheen arjessa on kuitenkin pitänyt löytää uudenlaisia palautumiskeinoja.

Olen alkanut hyödyntää mikrotaukoja, joiden aikana kuuntelen nauhalta rentoutumisharjoituksia. Käytän vastamelukuulokkeita, joiden avulla saan rajattua ulkomaailman äänet pois tietoisuudestani. Olen niin ehdollistunut nauhoitteen ääneen, että rentoudun välittömästi jo ensimmäiset sanat kuultuani.

Äitinä haluan varjella myös lastani ylisuorittamiselta. Minulta kysytään aika usein, mihin balettikouluun vein tyttäreni. Valinta oli helppo: hän meni lähimpään. Tyttäreni rakastaa tanssimista ja voi olla, että hän haluaa jossakin vaiheessa aloittaa tavoitteellisemman treenaamisen. Sen aika ei kuitenkaan ole missään nimessä vielä. Vapaalle leikille täytyy lapsena olla aikaa. Sitä paitsi oman, hypyissä tarvittavan ponnistusvoimani perustan olen rakentanut lapsena pihaleikeissä, hyppynarua ja twistiä hyppimällä.

Yrittäjänä en voi kuitenkaan koskaan olla täysin off, ja työt kulkevat jossain määrin mukana myös lomilla. Hankimme muutama vuosi sitten kakkoskodin Espanjan Esteponasta. En ollut koskaan haaveillut asunnosta ulkomailla ja lähtökohtaisesti vierastin ajatusta siitä, että menisimme aina samaan paikkaan lomalle. Lapsen kanssa ratkaisu on kuitenkin ollut loistava. Olemme Espanjassa kesäisin kuukauden putkeen ja myös joulun tienoilla vietämme siellä pitemmän pätkän.

Fiilis on sama kuin mökille mentäessä – loma alkaa heti, kun pääsemme perille.”

Minnan 24 H

Työt: 8 H

”Yksikään työpäivä ei ole samanlainen kuin toinen, enkä tosiasiassa edes kunnolla osaa määritellä sitä, milloin työaikani päättyy ja milloin se loppuu.”

Perhe ja ystävät: 8 H

”Pyrin viettämään tyttäreni kanssa päivittäin mahdollisimman paljon aikaa. Jos leikin lapseni kanssa, en halua roikkua puhelimessa, mutta

toisinaan perhe- ja työaika myös lomittuvat toisiinsa.”

Uni: 8 H

”Vaalin unta ja pyrin pitämään unen määrän vakiona.”

 

Minna Tervamäki

Minna Teravamäki, 50, on eläkkeellä oleva Suomen Kansallisoopperan tähtitanssija, koreografi ja yrittäjä.

Asuu Helsingin Punavuoressa kerrostalohuoneistossa miehensä Mikä Järvisen ja 5-vuotiaan tyttärensä kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla