Raha ei ole koskaan vain henkilökohtainen kokemus tai pelkkä vaihdon väline, vaan siihen liittyy tunteita, odotuksia ja valtaa.
Raha ei ole koskaan vain henkilökohtainen kokemus tai pelkkä vaihdon väline, vaan siihen liittyy tunteita, odotuksia ja valtaa.

Hui hai, se on vain rahaa! Niin on helppo sanoa, kun sitä on. Vai onko sittenkään? Johtaja ja työtön kertovat, miten käyttävät rahaa ja mitä kaikkea se heille merkitsee.

Valuutta, fyrkka, massi, tuohi, hillo, mani, kahiseva. Rakkaalle lapselle on monta nimeä, mutta raha itsessään on aina kaikille samaa. Vai onko sittenkään?

– Ihmiset usein kuvittelevat, että raha on tasapäistävää: raha on sama kaikille, ja kaikki raha on samaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Enemmänkin raha erottelee ja luo hierarkioita riippuen siitä, mistä rahan saa, millä ehdoilla ja mitä sen eteen joutuu tekemään, toteaa tutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori Eetu Viren.

Hän on kirjoittanut tietokirjan Raha ja työvoima (Tutkijaliitto 2018). Viren tarkoittaa, että tiedostamattamme koemme rahan eri tavalla riippuen siitä, miten olemme sen saaneet.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Rahaan liittyy tunteita, odotuksia ja valtaa.

Raha voi päätyä tilille monia erilaisia reittejä. Palkan lisäksi voimme saada tuloja yrittämisestä, yhteiskunnan tuista, apurahasta, perinnöstä, osingoista tai vaikkapa nettipokerin voitoista. Virenin mukaan rahan arvo koetaan suurimmaksi – ja jotenkin kunniallisemmaksi – silloin, kun sen on saanut palkkatyötä tekemällä. Palkkatyötä on pitkään pidetty teollisissa yhteiskunnissa ”normaalina” tulonlähteenä, ja hyvinvointivaltio perustuu ennen kaikkea palkkatyön mallin ympärille. Uusi hallituskin on kertonut hallitusohjelmassaan tavoitteistaan nostaa työllisten määrää 30000:lla.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Ironista kyllä, samaan aikaan palkkatyöstä saatavan rahan määrä vähenee jatkuvasti Suomessa, ja muilla tavoilla saadun rahan määrä kasvaa, Viren huomauttaa.

Raha ei ole koskaan vain henkilökohtainen kokemus tai pelkkä vaihdon väline, vaan siihen liittyy tunteita, odotuksia ja valtaa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi sosiaaliturvan varassa elävät ihmiset kokevat saamastaan rahasta herkästi syyllisyyttä. Siksi he eivät välttämättä viitsi käyttää rahaa tai ajattelevat, että tuki pitää käyttää vain pakollisiin kuluihin.

Varakkailla taas on pienituloisia enemmän valinnanvaraa siinä, miten he suhtautuvat rahankäyttöönsä. Virenin mukaan hyvätuloiset näkevät kuluttamisen usein oikeutettuna, ja he saattavat myös ajatella luovansa kuluttamisellaan työpaikkoja.

Rahankäyttöön liittyvä syyllisyys on Virenin mielestä haitallista kansantaloudelle, koska tukia saavat eivät laita liikkeelle saamaansa rahaa. Perinnön suhteen ihmiset eivät pode samanlaista syyllisyyttä. Kysyimme kolmelta erituloiselta naiselta, miten he suhtautuvat rahaan.  

Milla Saaristenperä, 37, johtaja 

”Raha mahdollistaa paljon asioita”

Kuluttaminen kirpaisee Millaa välillä, vaikka rahaa onkin hyvin käytössä.
Kuluttaminen kirpaisee Millaa välillä, vaikka rahaa onkin hyvin käytössä.

Diplomi-insinööri Milla Saaristenperä, 37, työskentelee johtajana suomalaisessa pörssiyhtiössä. Hänen kuukausipalkkansa on noin 7 700 euroa, ja siitä jää verojen jälkeen käteen noin 4 400 euroa. Viime vuonna Milla sai lisäksi vielä 13 000 euron bonuksen.

Milla viihtyy työssään ja on tyytyväinen tulotasoonsa. Hän tekee arkisin 7–10 tunnin mittaisia työpäiviä, mutta saattaa jatkaa työpäivää vielä kotona tunnin tai parin ajan. Lisäksi hän vastailee työmeileihin myös kotoa.

– Työssäni täytyy olla itsenäinen ja oma-aloitteinen. Kukaan ei kerro, mitä minun pitää tehdä, vaan suunnittelen pitkälti itse tekemiseni ja aikataulutan palaverit.

Milla asuu miehensä kanssa kahdestaan 55 neliön kaksiossa uudella asuinalueella Helsingin Jätkäsaaressa. Puolisoilla on omat asuntolainat, ja Milla lyhentää omaansa 800 eurolla kuukaudessa. Parin kotona käy siivooja, ja ruuat he tilaavat nettikaupasta suoraan kotiinsa.

”Vaatteissa ja kengissä 200 euroa on kipuraja.”

Eniten Millalla menee rahaa matkusteluun ja ulkona syömiseen. Hän kuluttaa säännöllisesti myös kauneuspalveluihin. Kotia hän sisustaa mielellään designilla, ja eteisestä löytyy useampi pari Minna Parikan kenkiä.

– Kyllä rahan kuluttaminen tuntuu silti usein pahalta, vaikka sitä olisikin reilummin käytettävissä. Vaatteissa ja kengissä 200 euroa on kipuraja, jota kalliimmat hankinnat vaativat jo enemmän harkintaa. Merkkilaukun tai -kenkien ostaminen on minulle iso juttu, ja ne ovat kovassa käytössä vielä vuosienkin päästä.

Toisaalta fine dining -ravintolassa syöminen tai kampaajakäynti voivat maksaa satasia, mutta ne eivät tunnu Millasta isoilta asioilta.

– Ja välillä saatan maksaa business-luokasta useamman satasen enemmän ihan vain koska haluan hemmotella itseäni. Kosmetiikan hankin kuitenkin aina edullisesti tax freestä.

Hyvä tulotaso sallii myös säästämisen ja sijoittamisen. Milla säästää muun muassa isompaa asuntoa varten.

Milla myöntää, että raha mahdollistaa paljon hänen elämässään: hän voi matkustella ja ruokakaupassa ostoksia voi tehdä huolettomasti.

Työssä menestyminen taas on Millalle tärkeää myös itsetunnon kannalta.

– Tiedän olevani hyvä ainakin jossakin, kun pärjään töissä ja saan siitä kiitosta.

Ee Eisen, 34, työtön

”Ahdistun säästövinkeistä”

Ee Eisen on sairastanut 11 vuotta masennusta; vähävaraisuus on ruokkinut sitä entisestään.
Ee Eisen on sairastanut 11 vuotta masennusta; vähävaraisuus on ruokkinut sitä entisestään.

Ee Eisen, 34, on ollut viimeksi palkkatöissä yli kaksi vuotta sitten. Hän saa työmarkkinatukea noin 440 euroa kuukaudessa ja asumistukea 406 euroa. Hänen 30-neliöisen, Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevan yksiönsä vuokra on 800 euroa. Kela korvaa siitä 674 euroa.

– Asumistuestani on uhattu leikata pois 20 prosenttia, jollen hanki edullisempaa asuntoa, mutta sellaisen löytäminen on vaikeaa, kun minulla ei ole luottotietoja.

Ee on opiskellut yliopistossa suomen kieltä ja sukupuolentutkimusta. Viimeisten kymmenen vuoden aikana hänen elämässään ovat vuorotelleet palkkatyöt, opiskelu ja työttömyys. Joinakin kuukausina Ee saa lisäksi 100–300 euroa toimeentulotukea tai palkkioita satunnaisista töistä. Hän on tehnyt muun muassa käännöstöitä ja vetänyt koulutuksia seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta.

– Olen ollut melkein 11 vuotta masentunut, ja yksi syy siihen on vähävaraisuus. Köyhyys aiheuttaa jatkuvaa epävarmuutta aivan kaikesta. Nykyisin myös fyysinen kuntoni on heikentynyt. En näe ulospääsyä.

Saadakseen tukia Een pitää kirjoittaa kuukausittain Kelalle hakemus toimeentulosta, täyttää työttömyyslomake sekä tehdä pari kertaa vuodessa työllistymissuunnitelma TE-toimistolle.

– Joka kuukausi minun täytyy vakuuttaa olevani edelleen köyhä. Hain sossusta 40 euroa pesutuvan avainpanttiin, mutta hakemustani ei hyväksytty. Minun piti kirjoittaa selvitys, missä olen tähän asti pessyt pyykkini.

Tuilla eläessä rahaa ei ole mihinkään ylimääräiseen.

– Kun talvisaappaani hajosivat, ei ollut varaa uusiin.

”Köyhyys aiheuttaa jatkuvaa epävarmuutta kaikesta.”

Pakollisia menoja Eelle ovat ruuan lisäksi matkakortti, terapia, lääkkeet ja laskut. Välillä hän syö ravintolassa, koska ei masennukseltaan jaksa aina kokata.

– Rahan kuluttaminen tuntuu yleensä ahdistavalta. Pieniä juttuja ostan hyvällä omatunnolla, mutta useimmiten raha on vain pakollinen väline saada tarvitsemani. Ahdistun säästövinkeistä ja jutuista, joissa joku keskiluokkainen, jolla on oikeasti talous kunnossa, elää kokeilumielessä tietyllä rahasummalla tietyn ajan.

Ee toivoo, että hän voisi elää välittämättä rahasta. Siihen riittäisi 1600 euroa kuukaudessa – paras vaihtoehto olisivat 2000 euron tulot, koska silloin Ee uskoisi pystyvänsä myös säästämään matkustelua tai jotain isompaa hankintaa varten.

– Nyt säästäminen on mahdotonta, kun ei ole mitään, mistä säästää. Silloin kun minulla on rahaa, ostan itselleni pieniä, kivoja juttuja. Se on suoraan pois laskujen maksusta, mutta en jaksa aina miettiä sitä. Joskus haluan elää, enkä vain jotenkin olla olemassa.

Mieluiten Ee tekisi palkkatöitä. Mutta kun hän tarvitsee rahaa ruokaan, ei ole väliä, onko raha saatu palkkana, tukena vai ystävältä.

– Tiedän, että yhteiskunnan silmissä olen jotenkin huonompi ihminen, koska elän tukien varassa. Mutta en voi mitään terveydentilalleni. Yritän elää niin, että muistan edes välillä arvostaa itseäni.

Osallistu kyselyyn

Kerro alla olevalla lomakkeella omasta suhteestasi rahaan. Teemme aiheesta myöhemmin juttua. Haluamme kuulla sitä varten juuri sinun näkemyksesi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla