Päiväunien väitetään lisäävän kärsivällisyyttä, tarkkaavaisuutta ja luovuutta. Konttorirotta testasi ja otti viikon ajan torkut töissä. Kuinka kävi? 

Tuttu fiilis iskee jälleen kesken työpäivän. Ai että, voisinpa ottaa tirsat.

Jos huokailisin nyt vaikkapa Kiinassa, voisin vain kopsauttaa otsani työpöytään ja alkaa koisia. Itä-Aasiassa päikkäreiden nukkuminen on osa kulttuuria. Japanissa moni työläinen ottaa ”inemurin” eli mikrotorkut kulkuvälineessä tai kokouksessa. Afrikassa voi törmätä kadullakin päiväunia nukkuviin. Ja kyllähän kaikki välimerellisen siestan tuntevat.

Mutta minä poden iltapäiväkoomaani suomalaisella työpaikalla. Toimistoomme perustettiin hiljattain kyllä tila, joka on nimetty päiväunihuoneeksi, mutta en ole nähnyt vielä kenenkään käyttävän huonetta nukkumiseen.

Suomessa työpaikalla tirsominen yhdistetään yhä laiskotteluun, kertoo päiväunikulttuuria tutkinut yliopistonlehtori Pälvi Rantala Lapin yliopistosta.

– Töissä nukkumista on pidetty pikemminkin vitsinä kuin oikeana mahdollisuutena, Rantala sanoo.

Viime vuosina unesta on kuitenkin tullut terveystrendi. Nukkumisesta on tullut samanlaista itsestään huolehtimista kuin liikunnasta.

Samalla on alettu puhua päiväunien positiivisista vaikutuksista. Niiden kerrotaan lisäävän kärsivällisyyttä, tarkkaavaisuutta ja luovuutta. Jenkeissä ja muualla Euroopassa on jo alettu ottaa vartin power napeja, joiden uskotaan parantavan myös työtehoa.

Ah, tuottavuus. Sen voisi kuvitella olevan asia, joka houkuttelisi suomalaisiakin työnantajia kannustamaan alaisiaan torkkumaan. Voisiko jopa sen paljon puhutun tuottavuusloikan saavuttaa nukkumalla?

Olisinko minäkin parempi työntekijä, jos lepäisin hetken sen sijaan, että vajoaisin joka iltapäivä koomaan? Kokeillaan! Päätän ottaa torkut – pomon luvalla – viikon ajan töissä joka päivä.

Päivä 1: Syyllisyys kalvaa

  1. Ei ole yhdentekevää, milloin tai miten päikkärit vetää. Ennen kuin alkaa harrastaa päikkäreitä, kannattaa muistaa kolme faktaa:
  2. Päikkäreillä voi korjata vain väliaikaista väsymystä. Jos kärsii uniongelmista, nokosia ei suositella.
  3. Päiväunet kannattaa nukkua ennen kello 15. Muuten ne voivat häiritä yöunta.
  4. Myös yli puolen tunnin torkut voivat häiritä yöunta.

Kello 14 tunnen oloni tuttuun tapaan uuvahtaneeksi. Vetäydyn päikkärihuoneeseen ja pötkähdän sohvalle. Laitan herätyskellon soimaan 15 minuutin päähän, suljen silmäni, hengitän syvään ja yritän rauhoittua.

Olo on outo. Onko tämä nyt ihan okei? Seinän takana kollegat puurtavat ja minä täällä nukun.

Nukkuminen tuntuu syntiseltä. 

Ajattelen The Office -sarjan Kellyä, joka saa kollegoilta synttärilahjaksi luvan nukkua töissä. Kelly ei kuitenkaan pysty nukahtamaan, koska töissä torkkuminen on niin kovin jännä juttu.

Samastun Kellyyn. Nukkuminen tuntuu syntiseltä. Olen tullut tänne töitä tekemään, en makaamaan sohvalla.

Yritän tyhjentää mieleni ja puristan silmiä kiinni, vaikka tekisi mieli katsoa kelloa. Joko 15 minuuttia on kulunut?

Lopulta nukahdan, ja kellon pirahtaessa säpsähdän hereille. Olo on muutaman minuutin ajan tokkurainen.

Torkkujen jälkeen työtunnit kuluvat kuin vilauksessa. Ihan kuin saisin normaalia nopeammin hommia aikaan! Iltapäiväkoomaa ei kuulu. Olen tavallista nälkäisempi, vaikka söin tuhdin lounaan. Herättelivätkö unet aineenvaihduntaakin?

Illalla oloni tuntuu poikkeuksellisen vireältä. Lähden töiden jälkeen harrastamaan liikuntaa energisenä. Pinna ei kiristä. Aika kiva!

Päivä 2: Naurettavat torkut

Kello lähenee kahta. Olen torkkujen tarpeessa – mutta apua! Sohvallani istuu kollega läppärinsä kanssa. Mihin menen? Pöydän alle?

Vaikka työmyyriä kuinka kannustettaisiin lepäilemään työn lomassa, puitteet eivät siihen aina tsemppaa. Myös Rantala huomauttaa, että monilla työpaikoilla lepoon sopivia olosuhteita voi olla vaikea järjestää. Voiko lähihoitaja nukkua päivän aikana? Entäs raksatyöläinen?

Yleiset asenteet eivät myöskään kannusta päikkäreille. Kun kerron muille nukkuvani töissä, saan osakseni naureskelua. Käyn myös useamman kollegan kanssa keskustelua siitä, kuinka ”painan tosi kovaa duunia nukkuessani töissä, heh, heh”.

Ehdin jo pohtia, pitäisikö minun luopua kokeilustani, jotta vaikuttaisin tomerammalta työläiseltä.

Sysään kuitenkin ajatuksen syrjään. Samoin teen kollegalleni. Häädän hänet päikkärihuoneesta ja oikaisen sohvalle.

Tällä kertaa saan unen päästä kiinni nopeasti. Käytän iso huiviani peittona, ja olo on miellyttävä.

Mutta unien jälkeen fiilis ei ole yhtä vireä kuin edellispäivänä. Miksihän? Oliko aiempi pirteyteni sittenkään yksin päikkäreiden ansiota?


Päivä 3: Tähänhän voisi tottua

Kolmantena päivänä uni tulee vauhdilla, ja päikkäreille pötkähtäminen alkaa tuntua astetta normaalimmalta. Työkaveritkin ovat jättäneet huulenheiton vähemmälle, eikä kukaan enää mainitse nokosiani sanallakaan. Ehkä heidän penseä asenteensa kokeiluani kohtaan olikin vain omassa päässäni?

Heti päikkäreiden jälkeen töihin ryhtyminen takkuaa. Joudun keräilemään itseäni puolisen tuntia ennen kuin hommat alkavat taas rullata.

Iltaani tuntuu mahtuvan enemmän puhtia. 

Loppupäivän aikana saan kuitenkin hoidettua to do -listallani lojuneita sälähommia niin reippaasti, että taputan itseäni olkapäälle. Esimieskin kehaisee työni jälkeä.

Myös iltaani tuntuu mahtuvan tavallista enemmän puhtia. Harrastan kiipeilyä ja päätän lähteä ex tempore salille myös tänään, vaikka alun perin en ollut suunnitellut tekeväni niin.

Päivä 4: Mitä jos uni ei tule?

Neljäntenä päivänä en saa unta. Kokeilen erilaisia hengitystekniikoita, jotka yleensä auttavat minua rentoutumaan. Yhtä tyhjän kanssa.

Silmäni eivät pysy kiinni, joten tapitan vartin verran kattoon. Yritän silti rentoutua. Ehkä se ajaa saman asian kuin päikkärit? Pälvi Rantala vahvistaa, että asia on juurikin niin:

– Päiväunet eivät sovi kaikille, mutta pieni rauhoittuminen kesken päivän voisi tehdä hyvää useimmille. Ihmisen aivot tarvitsevat sekä aktivointia että lepoa.


Päivä 5: Viikko ohi, malja sille!

Viidentenä päivänä uni tulee taas helposti, eikä oloni ole jälkeenpäin edes tokkurainen. Voisiko olla, että kroppani on alkanut tottua päiväuniin? Jännä juttu, että päiväunikokeilun aikana olen saanut normaalia nopeammin unen päästä kiinni myös iltaisin.

Yhdestä asiasta olen vakuuttunut: minulle päikkärit sopivat. Olen usein työviikon päätteeksi täysin kuitti, mutta nyt tilanne on toinen: jaksan harrastaa liikuntaa ja lähden vielä yksille baariin.

Nokoset eivät ratkaise ongelmaa, jos väsymys johtuu siitä, että töitä on liikaa. 

Pälvi Rantala muistuttaa, ettei päiväunia kannata pitää silti patenttiratkaisuna väsymykseen. Väsymys töissä voi johtua monista asioista, siitäkin, että työtä on ihan vain liikaa. Silloin nokoset eivät ratkaise ongelmaa.

Rantalan mielestä työelämässä pitäisi huomioida paremmin ennen kaikkea ihmisten erilaisuus.

– Monissa töissä olisi hyötyä siitä, että työtä voisi tehdä vapaammin, omalla rytmillä.

Jutussa käytetty lähteenä myös Markku Partiaisen ja Anne Huutoniemen kirjaa Uniterveys – Nuku hyvin, voi hyvin (2018, Docendo).